ITSELLÄ TÖISSÄ

Hämähäkki on varmasti tehnyt itsemurhan koska se riippuu kodinhoitohuoneen katosta jo kolmatta päivää. Ehkä sillä oli liikaa töitä. Työriippuvainen hämähäkki seittinsä varassa loppunsa kohdanneena ? Täytyy tarkistaa.

Tämän pitäisi olla ultrajuoksulifestyleblogi. Kuka niin väittää ? Tai odottaa ? Onko niin että loputon juoksu voi olla loputtomasti kiinnostavaa. Itse koen vastenmielisenä aika ajoin sekä juosta, että myös kuvata juoksun tunneskaaloja. Elämän polarisoiminen ultrajuoksun läpi on pidemmän ajan kuluessa kuten ultrajuoksu itse - loppuunkuluttavaa, suorastaan väsyttävän yksitoikkoista.

Palasin äskettäin ajatuksissani 1980-luvun loppupuolelle yrittäen miettiä miksi oikein aloin juosta. Epäselvän kuvan läpi muistan hatarasti, että aloitin myös juosta uudelleen 1990-luvulla ja etenkin vuoden 1993 jälkeen. En vaan muista miksi. Ehkäpä kaipasin syövän sairastamisen jälkeen jotain mistä pitää kiinni ja jotain minkä avulla voisin palata vahvaksi jälleen. Noina aikoina, kuten lähes koko elämäni ajan, varsinainen leipätyöni tuntui jotenkin raskaalta ja oikeaa elämää estävältä.

Viimeiset 16 vuotta olen ollut itselläni töissä. Yrittäjänä olen kantanut osani yhteiskuntavastuusta työllistäen koko ajan vähintään yhden henkilön itseni lisäksi. Valinta on tuntunut luontevalta, koska näin olen ainakin aika ajoin onnistunut estämään työtä häiritsemästä oikeaa elämääni.
Nyt olen tässä asiassa loppusuoralla. Valtio ei enää pidä huolta kansalaisistaan vaan kansalaiset pitävät huolta valtiostaan ryhtymällä yrittäjiksi. He jättäytyvät yhteiskunnan ulkopuolelle ja maksavat sosiaaliturvansa itse ja siinä  sivussa aika monen muunkin sosiaaliturvan. Järjestely sopii valtiolle mainiosti mutta ei kohta enää minulle. Huoleton on hevoseton mies sanoi vaari jo aikanaan.

Tampereen Aluetaksissa käynnissä olevat muutokset tähtäävät taksilain muutoksen hyvään vastaanottoon kesällä 2018. Todellisuudessa muutokset tekevät taksiautoilijoista ison kasvottoman tilauskeskuksen alihankkijoita, jotka joutuvat venyttämään omaa työpäiväänsä kohtuuttomuuksiin saadakseen kustannuksien maksun lisäksi jotakin myös itselleen. Työvoimavaltaisesta alasta on tulossa ala, jossa yrittäjä ajaa omaa autoaan yksin ilman kuljettajia.
Ylläkuvattu on äkkiä ajatellen oikein. Kaikilla on mahdollisuus kuten tähänkin saakka on ollut mutta nyt hieman nopeammin. Harva kuitenkin ymmärtää mihin on ryhtymässä kun perustaa oman taksin ja ajattelee yrittäjänä hankkivansa itselleen kohtuullisen toimeentulon kuljetusalalla. Tervetuloa ottamaan selvää.

Taksiautoilu on persekestävyysurheilua. Kuka jaksaa istua eniten - hänet palkitaan. Ilmaisustani huolimatta kannatan ehdottomasti vapaata kilpailua mutta itse en siihen tulevaisuudessa osallistu. Syy on yksinkertainen. Minulle on ollut aina keskiössä ihminen. Niin asiakkaana kuin autonkuljettajana. Olen aina ollut enemmän kiinnostunut ihmisen hyvinvoinnista kuin bisneksestä. 
Uudessa järjestelmässä yrittäjä ei pystyne työllistämään itsensä lisäksi ketään. Niinpä minulle muodostuu hankalaksi Nellimistä käsin hoitaa yritystäni Tampereella. Loppusuoraani vauhdittavat paniikkiratkaisut Tampereen Aluetaksissa tällä hetkellä. Syyskuun alusta kaikki Tampereen Aluetaksin taksit saavat käytännössä ajaa rajoituksetta koko ajan. Tästä seuraa tulotason tippuminen noin 60 prosenttia eli käytännössä jo melkein vuosi ennen uuden lain voimaanastumista aloitetaan  omaehtoinen sisäinen pudotustaistelu. Tämä paniikkiratkaisu avaa otollisesti ensi kesänä kilpailukentän uusille tulijoille.
Paniikkiratkaisun perusteluina käytetään tarvetta harjoitella uutta tilannetta ja yhteisliikennettä koko Tampere-Pirkkala-Lempäälä-Nokia -Kangasala-Ylöjärvi alueella. Todellisuuudessa ratkaisu ajaa taksiyrittäjät taloudellisesti katastrofiin ja vaikeuttaa edelleen voimassaolevan päivystysvelvoitteen toteutumista entisestään. Päivystysvelvoitehan loppuu uuden lain myötä ensi kesänä.
Asiakkaan näkökulmasta tulevaisuudessa taksin kuluttajahinta ensin laskee noustakseen sitten myöhemmin. Ensin kuljetustarjontaa on paljon, myöhemmin tiettyinä aikoina ja tietyillä alueilla ei lainkaan. Näin esimerkiksi syrjäseudulla ja tiettyinä hiljaisina juhlapyhien hetkinä.

Minä olen ollut kauan itselläni töissä. Julkisesti voin kertoa, että olen luopunut kohtuullisesta ansiotasosta saadakseni elää elämääni kuten haluan ja samalla olen työllistänyt muita. Jos lopetan yritykseni ja jään työttömäksi perusturvalle niin saan saman rahan kuukaudessa kuin viime vuosina olen saanut yrittäjänä. Tämä perustuu siihen että olen itse ajanut omaa ainoaa taksiautoani viimeisinä vuosina varsin vähän.
Perinteisesti tässä kohtaa minulle on esitetty kysymys : "Mitä järkeä tuossa on ollut ?" "Etkö saisi paremmin rahaa kun ajaisit itse vaan ?" No niin. Rahako tässä elämässä se tärkein on ? Voi perkele näitä kysyjiä ! Ei heistä kukaan ole lukenut sanaakaan mitä olen kirjoittanut. Heistä kukaan ei ole uhrannut ajatustakaan kaiken keskiöön : ihmiseen ja ihmisen oikeaan elämään. Kysyjät ovat juuri näitä hämähäkkejä, jotka lopulta riippuvat omassa langassaan huomatessaan, että elämän lanka ei ollutkaan loputon.
Tiettyä samankaltaisuutta on omassa ultrajuoksussanikin. Lanka ei siinäkään ole loputon. Suurin palkinto koko juoksu-urani aikana onkin ollut ymmärtää tämä. Juuri siksi tällä hetkellä harjoituspäiväkirjani näyttää tyhjältä.

Itsellä töissä olemiseen liittyy minun kohdallani myös muita kohtuuttomuuksia. Olen vuosikaudet tehnyt tietyt tarvitsemani asiat itse. Korjannut kotia ja koneita. Rakentanut ja remontoinut tarvitsemani asiat. Näissä olen totisesti ollut itselläni töissä ja niistä ei palkkaa ole mitattu rahassa paitsi vertauskuvallisesti.
Vanhemmiten olen opetellut puhaltamaan pelin poikki kaikista töistä aina välillä. Olen mennyt luontoon, kalaan tai marjaan tai muuten vaan kamera kaulalla tyhjää kulkenut, yksin ja ystävien kanssa. Juoksu ilman kilpailua ja harjoittelua on osittain ollut ja tulee olemaankin tätä tyhjän kulkemista.

Uraputkilaisille työhulluille kaikkea edelläkerrottua on turha koittaa selittää - työssä on kuulemma imua ja menestyä pitää. Ja se hämähäkki. Kuollut se oli.

Vielä tulin näkemään auringon alla, ettei juoksu ole nopeiden vallassa eikä sota sankareiden, ei leipä viisaiden, ei rikkaus ymmärtävien eikä suosio taitavien, vaan aika ja kohtalo hallitsevat kaikkia.

Saarn. 9:11

VIIKKO 31 


Ma- Lepo
Ti- Kävelyä soilla 2 tuntia.
Ke- 10 km - 1.08.
To- 7 km - 48 min.
Pe- Lepo
La- 11 km - 1.28. Maastossa.
Su-Lepo

yhteensä : 28 km - 3 tuntia ja 24 min.

ELOKUUN SUMMAUS

218 km - 26 tuntia ja 20 minuuttia.

Luonnon puhtaat värit.

Ystäväni Jari.