TYYNTÄ JA RAUHAA

Ylläoleva kuva on minulle rakkaalta Kivijärveltä, jossa käytiin kalalla Kirsin kanssa. Kuva on otettu puoli yksitoista illalla - pimeä ja kylmä Pohjoinen ? Lapin kesä on nyt hellinyt. Viime viikkoina lämpöä on ollut päivällä auringossa 35 astetta ja varjossa 25 astetta. Aurinko lepää yösydännä vain lyhyen hetken piilossaan, maa ei jäähdy ollenkaan edes öisin niinkuin mustan yön etelän maissa.

Elokuu loppuu ja samalla loppuu kuntoutusjakso Unkarin kuuden päivän juoksun jäljiltä. Juoksin viime viikon lopulla suorituskykyharjoituksen, jota porojen lisäksi seurasivat Venäläiset rajavartiat tornistaan - tämän kiikarin linssien välähdyksistä päättelin, kun painoin menemään rajavyöhykkeen reunalla metsätietä siellä jossakin. Kyseisen harjoituksen data löytyy blogin oikeasta yläkulmasta Garmin Connect-sivuilta 22.6. juostuna. Tätä kirjoitettaessa Garminilla oli palvelimissaan yhteysongelmia, joten en voinut linkittää sitä tähän suoraan.
Tunnelmat ovat kaksijakoiset. Yllämainittu harjoitus kertonee, että useimmat ikäiseni olisivat katselleet kantapäitäni noilla nousuilla tuolla reitillä mutta kun. Jäin suunnitellulle tauolle harjoituksen jälkeen ja yllätyksekseni sain eilen akillesjänteeni kipeäksi tavallisella lenkillä heti aluksi tauolta palattuani. Varmaan akillekseen vaikutti että otin hyllystä ikivanhat Hokat ja juoksin vaaroille pehmeään alustaan jolloin kantapää upposi alle nolladroppiin ja jänne venyi. Vanha raato - ei voi mitään.
Toinen kaksijakoisuutta aiheuttava asia onkin sittten tutumpi. Viimeisinä vuosina jotakin tavoitetta kohti tahkotessa harjoittelu on aina muuttunut työksi jossain vaiheessa. Siksipä olenkin noudattanut ääretöntä harjoitussuunnitelmaa eli en tiettyinä aikoina ole suunnitellut ollenkaan harjoitteluani. Näin mitään ei jää tekemättä vaan tyydyn vaiston- ja kokemuksenvaraiseen liikkumiseen tietäen mitä tuleva koitos vaatii tai ehkä vaatii.

Tähän väliin on hyvä kertoa että saamieni sähköpostien palautteen mukaan minulta odotetaan innolla kirjoitusta kuuden päivän juoksusta ja harjoittelusta siihen. Teksti tulee sitten kun maassa on lunta. Sihen asti kysyjät voivat juosta sata kilometriä viikossa huvikseen ja tehdä kerran kuussa 50 - 70 kilometrin hitaan lenkin. Ai että on mahdotonta ? No sitten täytyy tarkistaa asennettaan ja harjoitteluaan jos mielii juosta kuusi päivää hyvin.
Miksi en itse sitten toimi ylläkuvatulla tavalla harjoittelussani ? Rakkaat lukijat - minä en erityisemmin pelkää kuuden päivän ultrajuoksua, joten minun ei tarvitse torjua pelkoa juoksemalla hirveitä määriä näin aikaisessa vaiheessa ennen kilpailua. Olen toki jo ilmoittautunut 2018 EMU 6-day kilpailuun, kisa pidetään 2.5. - 9.5.2018. Kaikki aikanaan.

Seuraava fokus on 23.9. alkava PUF NIVALA 171 km. Korviini on kantautunut että joku mahdollisesti suunnittelee juoksevansa reitin kolmasti yhteisaikaan 24 - 30 tuntia. Toivotan hyvää matkaa ja hyviä eväitä - suhteellisuudentaju ultrajuoksussa on joskus jollakulla koetuksella. Kyseinen "Suomen Barkley" kyllä sitten aikanaan puhuttelee jokaisen osallistujansa sielun syvimpiä kolkkia myöten ja aikaa - sitähän siihen puhutteluun kuluu.

Muuten menneet kaksi viikkoa ovat sujuneet mukavasti mökin rantasaunaa maalatessa, uutta tulipaikkaa penkkeineen väsätessä ja ystävien kanssa aikaa viettäen. Mitä tulee ultrajuoksun kilpailullisiin vaatimuksiin, siitä saavat tarkkasilmäiset vastauksen myöhemmin syksyllä ja etenkin ensi vuonna. Olen maininnut, että sitten kun juoksen toistaiseksi viimeisen monipäiväjuoksuni ilmoittaudun siihen Nellimin Pyryn nimissä, en siis Endurancen.

Mitä se sitten vaatii, se hyvä  ultrajuoksu ? Aivan kuten hyvä elämäkin - tyyntä ja rauhaa.

Savuahvenia.

Uuden nuotiopaikan sisäänajo.

Kotipihan tyypillinen tilanne kesällä - poro pihassa.

Ilmavaara.

VIIKOT 29. JA 30.

Ma- 8 km - 59 min.
Ti- Lepo
Ke- 11 km - 1.24.
To- 10 km - 1.06.
Pe- Lepo
La- 16 km - 1.26. Suorituskykyharjoitus.
Su - Pe - Tauko.
La- 13 km - 1.30.
Su- 6 km - 42 min. Oikea akilles kipeä lievästi kantapään kiinnityksien yläpuolelta.

Kaksi viikkoa yhteensä 64 km - aikaa meni 4:55 plus 2:12. 

LUKEMISET :

Håkan Nesser - Münsterin juttu

Igumeni Pantelemon - Isä Johannes (Valamon luostarin kirjakerho, vuodelta 1985 !)
Tämä on siis Valamon vanhuksen Skeemaigumeni Johanneksen (1874-1958) elämäkerta.

KESÄ

Kesä ja lämpö on rakkauden aikaa. Jos ette keksi kullallenne mitään sanomista siteeratkaa  Eino Leinoa :

Tälläpä pojall` on kulta jo tietty
ja kulta kuin apilan kukka,
huuli joll´ on kuin mansikan marja
ja silmä kuin sametin nukka.