TYHJYYS TIIVISTYY

 VIIKKO 7. HARJOITTELUNI

Ma- 15,41 km - 1.41. Ilta matolla 13,10 - 1.33.

Ti- Nellimintie 33,07 km - 3.39. Kuningasharjoitus kylmässä pakkasessa.

Ke- Matolla 17,10 km - 2.03.

To- Hiihtoa metsäsuksilla Kirsin kanssa 8,59 - 1.55. Ilta matolla 11.10 - 1.09.

Pe- Kävelyä 2,23 km - 32 min. Pakkasta - 33 astetta. Matolla 5,71 km - 39 min. Keskeytetty harjoitus, väsynyt liiaksi.

La- Poluilla eli moottorikelkkaurilla 10,25 - 1.19. Ilta matolla 11 km - 1.09.

Su- 8,05 km - 54 min.

Yhteensä juoksua 124,79 km

Epätasainen viikko, jossa väsyin hieman liikaa. Pakkasta kokoajan -15 -  -33 astetta ja ekstrana kylmää viimaa, sydäntalvi.

TYHJYYS TIIVISTYY

Joskus toivon, että koko maailma peittyisi lumeen, valkoisen ja hohtavan vaipan alle. Lumen alta ryömisivät esiin vain ne sitkeimmät, ne jotka eivät sotkisi uutta ja puhdasta valkoista maailmaansa enää milloinkaan.

   Harjoittelumotivaationi ontuu, koska koronan takia kaikki kilpailut ovat peruutettuja tai epäselviä tapauksia ristiriitaisten koronamääräysten vuoksi. 

   Ranskassa pitäisi olla keväällä kuuden päivän juoksu - maassa, jossa nyt on ulkonaliikkumiskielto öisin? Miten sinne kuvitellaan matkustettavan,  entä miten terveenä takaisin kisan loppuunpolttaman elimistön kanssa?

   KURF on peruutettu, kansainväliset juoksijat olivat esittäneet kysymyksiä, että voiko järjestäjä taata turvallisuuden, tai yleensä taata Suomeen pääsyn. Aika paljon vaadittu järjestäjiltä.

   Urheilun ulkopuolellakin koronamääräyksien ristiriitaisuus hämmentää. Pari viikkoa sitten Ivalossa pääsi elokuvateatteriin 49 ihmistä ja kapakkaan vaikka kuinka monta. Samaan aikaan Helsingissä elokuvateatteriin pääsi 10 ihmistä, kapakkaan vaikka kuinka monta.

   Tällä hetkellä Lapissa yli 20 ihmisen kokoontumiset on kielletty. Tämä johti esimerkiksi kansalaisopistojen kurssien toiminnan keskeytykseen. Kapakkaan saa silti mennä vaikka kuinka moni ja samalla Lappi on täyttynyt etelän turisteista. Paikalliset siis ovat kotona, mutta turistit kokoontuvat hiihtokeskuksissa. Miten nämä määräykset ovat suhteessa toisiinsa - viinaa saa juoda, mutta kirjallisuuspiiri ei saa kokoontua keskustelemaan kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta.

   Samaan aikaan kaikessa hiljaisuudessa Suomessa ajetaan liikenteen päästökauppaa, joka johtaa polttoaineen kallistumiseen, joka johtaa rahdin kallistumiseen, joka johtaa kaikkien tavaroiden kallistumiseen. Myös ruuan. 

   Meillä Lapissa ei juurikaan ole julkista liikennettä, oman auton käyttö on välttämätön pakko. Kertokaa nyt aktivistit, että millä minä käyn kaupassa, joka on 42 kilometrin päässä! Lähin Tesla (sähköauto) on kolmenkymmenen kilometrin päässä. Ja on "hieman" kylmä jo kahdenkymmenen asteen pakkasella. Mistä saan varat sähköauton ostamiseen ja mistä siihen saadaan puhdasta sähköä. Tuulivoimasta? Älkää nyt naurattako, vaan tutustukaa tilastoissa esiintyviin prosentteihin. Kuinka paljon sähköstä tulee ostettuna Venäjältä tai Norjasta tai paljonko sitä tuotetaan ydinvoimalla. 

   Ja kyllä, tarvitsee jonkun täällä Lapissakin asua, olla valmiina palvelemaan turisteja.

   Ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen hoitaminen on kuin hoitaisi demokratiaa. Kuvitelma, jonka lopputulos on abstraktio vailla sitä tärkeintä : konkreettia tarkastelukohdetta. Kuinka kuvitelmaa voi tarkastella, sehän muuttuu jatkuvasti.

   Mitä tekemistä kuuden päivän perutuilla kilpailuilla, sekavilla koronamääräyksillä, liikenteen päästökaupalla ja sen myötä ilmastonmuutoksella ja kestävällä kehityksellä on tekemistä toistensa kanssa?

   Ihmisen koko elämä on puuhastelua, joka perustuu kuvitelmille. Nämä kuvitelmat synkkenevät nopeasti, kun yritetään elää konkreetissa reaalimaailmassa. Tyhjyys tiivistyy haaveissa perustaa siirtokunta Marsiin. Ihminen ressukka, ei pysty hoitamaan tätä yhtäkään planeettaa.

   Ellei sitten:

   "Sain kauniin maan ja lapset riemuissaan saa juosta metsäteillä sen. Pois häipyy katkeruus, on tullut aika uus, aika josta mitään ennen tiennyt en." 

    - Exodus, suomeksi. 

OMAT EHDOT

 

VIIKKO 6. HARJOITTELUNI

Ma- Hiihtoa otsalampulla ladulla ja ilman latua 10,02 - 1.24.

Ti- Matolla 10.09 km - 1.01.

      Ilta poluilla 6,17 km - 50 min.

Ke- Lepo

To- Matolla 20,04 km - 2.12.

Pe- Lepo

La- 10,20 km - 1.07.

       Ilta matolla 10.04 km - 1.01.

Su- Matolla 5,04 km - 38 min.

      Hiihtoa Kirsin kanssa 8,35 km - 1.27. -15 astetta pakkasta.

      Nellimintie 10,15 km - 1.06. -26 astetta pakkasta.

Yhteensä : Juoksua 71,73 km ja hiihtoa 18,37 km

 

Kevyt ja palauttava viikko, jonka jälkeen tunnelma oli kuin ei olisi juossut ollenkaan. Tämä oli mukava harha, mutta harjoittelu jatkuu siitä huolimatta. Pakkasta oli jatkuvasti paljon, joten mattoa tarvittiin.

   Hiihto on minulle pelkkää vireliikuntaa, Kirsin kanssa yhteistä aikaa, ei parisuhdeliikuntaa. Parisuhteemme hoitamiseksi emme tarvitse liikuntaa.

   Säälittää roolinvetäjät, esimerkiksi Stravassa, jotka valittavat, että eivät osaa hiihtää. Kaikki liikunta on positiivisesti otettuna hyväksi, paska on paskaa ultrajuoksussakin. Tarkoitan tällä asennetta liikkumiseen suhteessa kelloon kertyviin minuutteihin. Stravassa on monenlaisia päivittäjiä, toisilla esimerkiksi juoksumattoharjoituksista ei näy kilometrierittelyt - kaikkeahan voidaan manuaalisesti päivittää. Kilpailu on sitten mittari, jossa joku muu päivittää tuloksesi. Harvoin näitä sankareita lähtöviivalla näkyy, hehän eivät esimerkiksi voi sietää lihavien ihmisten näkemistä lenkeillään. Meitä on moneksi, mutta positiivista tässä on, että liikutaan.

OMILLA EHDOILLA

Luonto pyörii omilla ehdoillaan, siksi viihdymme siellä. Tällä tarkoitan ulkopuolisen ohjauksen puuttumista luonnon kiertokulusta. 

   Ihminen on metka nisäkäs hankkiessaan tietoa itselleen ympäröivästä maailmasta. Mikä on oikeaa tietoa ja mitä vasten tarkasteltuna? Juoksija on liikkeessä juostessaan maailmassa, joka on jatkuvassa liikkeessä. Näin juoksijalla on etuoikeus havannoida jatkuvasti muuttuvaa maailmaa ympärillään niin kauan kuin itse liikkuu.

   Liikkuvan ajatus ei pysähdy. Hankkimalla tietoa aina samoista lähteistä ja liputtamalla ideologiaa, uskontoa tai jopa arvoja, leimaa itsensä. Lokeroi itsensä samanmieliseen, liikkumattomaan tilaan, johon uutta ajatusta ei mahdu.

   Vuosia sitten esitin Inhimillisen tekijän taustahaastattelussa, että hyvä ultrajuoksija kuorii itsestään turhan pois kerros kerrokselta. Jäljelle jää ydin, vain ne asiat, jotka vievät jalan pitkälle. Tätä on joskus tulkittu niin, että jäljelle jää kova ydin, joka vie pitkälle. En minä niin ole sanonut!

   Mitä pidemmälle juoksen, mitä epäinhimillisempiin ultrasuorituksiin pystynkin, sitä nöyremmäksi tulen. Mittaan oman mittani mittaamattomaan matkaani, joka ei käsitykseni mukaan pääty milloinkaan.

   Vuosi vuodelta muutun yhä ulkopuolisemmaksi - olen poissa, omilla ehdoillani.

Alakuvassa on juoksumaton ympärille kasattua liikuntastudiota. Minulla oli vanha litteä tietokoneen näyttö seinätelineellä joutilaana. (Vuosimallia 2008) Ostin halvan konvertterin ja sain muutettua vga- liittimen hdmi-liittimeksi. Hankin kaiutinsarjan lisäksi, ja nyt voin halutessani katsoa juostessani matolla läppärin kautta videoita, elokuvia tai etenkin juoksuun liityviä dokumentteja.

 

   Jos joku nyt sanoo, että ei tuommoisia tarvita, niin sitten sanoo: Eilen juoksin Nellimin päätiellä 33 km ajassa 3.39. Pakkasta oli -10 - -13 astetta ja puolet ajasta otsavalo paloi. 11 km kohdalla puin ylimääräisen Windbreaker tuulitakin, viima meni läpi aivoistakin. Liivin etumuksessa eristetyt juomapullot jäätyivät sitä mukaa kun tyhjenivät. 22 kilometrin kohdalla kaivoin liivin selkäosasta termospullosta lämmintä juotavaa. Hanskani olivat jo siinä vaiheessa täysin jäässä. Pakkanen vaihtelee täällä vaarojen välissä, vertikaalista nousua kertyi 414 metriä. En varsinaisesti palellut, mutta hohkaava kylmä niskoihin, lonkkiin ja alaselkään vaatii veronsa.

   Summa summarum: matto on ihmisystävällinen, varsinkin nyt, kun ei edelleenkään pääse matkustamaan sinne missä on palmuja.

VIIKKO 5. - TAILWIND - FITNORD 500 SPRINT - IHMETTELYÄ - POSITIIVISUUTTA!

  

VIIKKO 5. HARJOITTELUNI

Ma- Lepo

Ti- Juoksumatolla helppoa 9,99 km - 1.06.

Ke- Kollaa kestää juoksumatollakin 50,50 km - 5.46.

To- 21,18 - 2.30. Ilta matolla 21,21 km - 2.26.

Pe- 6,66 km - 48 minuuttia. Rentoutusta.

La- 12,06 km - 1.19. Jatkui matolla 12,08 km - 1.19.

Su- Matolla 7,5 km - 55 minuuttia. Vertikaalia 500 metriä.

Yhteensä juoksua 141,22 km

Ensimmäinen hyvä ultrajuoksuharjoitteluviikko, olisin voinut juosta helposti yli 150 kilometriä, mutta järjenkäyttö on sallittua.

 

 

TAILWIND

Tilasin UltraFinn Oy:ltä Tailwind Endurance Fuelia. Perinteisistä urheilujuomista poiketen Tailwind sisältää kaiken suorituksen aikana tarvittavan energian, nesteen ja elektrolyytit. Tailwindin kanssa ei tarvitse käyttää geelejä ja energiapatukoita lisäksi, eikä ole suositeltavaakaan käyttää.

   Tailwindin annostus poikkeaa sekin tavanomaisista urheilujuomista. Annostelu perustuu energian saantiin. Juoma sekoitetaan niin, että tunnin aikana saadaan 200 - 300 kcal energiaa ja vesimäärä mitoitetaan sen mukaan, viileässä vahvempaa ja lämpimässä laimeampaa.

   Tailwind Nutritionin kehitti ultraurheilija Jeff Vierling omaan tarpeeseensa. Taisteltuaan vuosikausia vatsaongelmien ja toimimattomien urheilujuomien kanssa syntyi vegaaninen, gluteiiniton, soijaton sekä maidoton jauhe ilman keinotekoisia maku- ja väriaineita. Yrityksen palveluksessa on urheiluravitsemuksen asiantuntijoita ja ultrajuoksijoita, joten tuotteita kehitetään ja testataan jatkuvasti.

   Olen testannut Tailwindiä harjoittelussani ja todennut sen ehdottoman toimivaksi. Lapin pakkasessa ensin ulkona ja perään sisällä juoksumatolla sekä toisinpäin. Olen myös tarkoituksella juossut ensin itseni kataboliaan, nauttinut Tailwindiä ja jatkanut harjoitusta sitten. Ei minkäänlaisia ongelmia!

   Juoma on käytännössä neutraalin makuinen ja väritön. Mutta menee perille ja hoitaa tehtävänsä. Henkilökohtainen asia on, miten kiinteää ravintoa pitkissä harjoituksissa syö. Olen testannut Tailwindiä myös normaalin ravinnon kanssa harjoituksen aikana, enkä ole huomannut yhteensopivuusongelmia.

   Tailwind on pakattu kosteutta kestävään, toistuvia sulkemisia ja avauksia kestävään pussiin ja pussissa on mukana mittakuppi. Juomaa löytyy useita neutraaleja makuja, sekä kofeiiniä sisältäviä vaihtoehtoja, joten kahvinjuojana pääni ei tule päivän aikana kipeäksi, vaikka kahvia en joisikaan juoman ohella.

   Suosittelen.

 

 

FITNORD 500 SPRINT

Juoksumatto on tätä kirjoittaessani ollut minulla reilun kolme viikkoa ja olen juossut sillä reilut 200 kilometriä. Pisin matka on ollut 50 kilometriä, jossa juoksuun kului hieman alle kuusi tuntia. Pidemmissä harjoituksissa tulee tietenkin joskus vessa- ja juomataukoja. Usein kuitenkin pudotan maton nopeuden 1 kilometriin tunnissa ja juon kävellessäni ja jatkan sitten.

   Matto on toiminut moitteetta. 

   Juoksijalle, jonka vetovauhdit lähentelevät 2.40 - 3.15 min/km suosittelen vielä astetta tehokkaampaa mattoa. Heitä ei kuitenkaan ole ihan joka oksalle, vaikka joistakin hauskoista Juoksufoorumin keskusteluista saattaa saada toisenlaisen kuvan. Näissä keskusteluissa on kyse lähinnä yhdestä persoonasta, joka takavuosina kirjoitti, että ei kestä nähdä lihavia ihmisiä lenkeillään. Hän tosin ei ole esittänyt moniin vuosiin mitään kilpailussa mitattua tulosta, joten tuuleen saa huudella - myös sieltä maton tyhjemmästä päästä.

 

 

IHMETTELYÄ

Korona on väsyttävä vastustaja. Ihmettelen ihmisten kykyä olla sietämättä epämukavuutta. Jos maassamme olisi todellinen hätätila, vaikkapa sotilaallisen konfliktin johdosta, niin miten ihmiset kestäisivät tilanteen, jossa olisi todella kysymys selviytymisestä. Jos ruuan-, veden-, sähkön- ja polttoaineenjakelussa esiintyisi toistuvia vakavia häiriöitä. Samalla yleinen turvallisuus olisi heikko, miten henkinen kapasiteettimme kestäisi?

   Olen itsekin todennut, että on tyhmää kun ei pääse matkustamaan tai kulttuuririentoihin. On tyhmää, kun ei voi tavata ihmisiä vapaasti. Sensijaan ihmettelen nuorten masentumista etäopiskelussa tai yleisesti elämässään korona-ajan puristuksessa. Jos istuu alas pohtimaan tulevaisuuttaan, ei siitä niin sanotussa normaalissakaan tilanteessa ole mitään takeita. On vain pelkkiä toiveita.

   Minulla ei ole kompetenssia arvioida rokotteiden valmistukseen liittyviä asioita. Saanen silti maallikkona julkisesti ihmetellä toimitusten hitautta. Jossakin on jotain vikaa, mutta onhan tavallisilla muillakin lääkkeillä ollut toimitusvaikeuksia viime vuosina. Rokotustahdin hitaudessa näkyy armotta oman julkisen terveydenhoitomme toimimattomuus. Eräänlainen illuusio sekin nykyisin - onneksi ei kaikkialla Suomessa.

POSITIIVISUUTTA!

Elämänilo on itse tehtävä itselleen. On löydettävä arjestaan ne kuuluisat voimaannuttavat asiat. Suosittelen elämää ilman negatiivisia uutisia ja ilman negatiivisia ihmisiä. Lähes kaiken voi kääntää itselleen sopivaksi voimaksi kunhan löytää oikeanlaisen näkökulman - sitä kutsutaan myös yksilönvapaudeksi.

”Tunsin minä kuinka paljon tahansa, aina jäi jotain tuntematta.” -Fernando Pessoa 

 

NELLIM SIX DAYS - NEC PLUS ULTRA?

 

VIIKKO 4. HARJOITTELUNI

Ma- Juoksumatolla 14,49 km - 1.40. Ennen tätä 7,5 tuntia eräopastusta - 13 pakkasessa.

Ti- 20,01 km - 2.23. Virtaniemen lenkki, hyvä keli - 6 pakkasta.

Ke- Päivällä Siikajärventiellä 15,32 km - 1.43. - 15 pakkasta.

       Heti perään matolla 14,70 km - 1.40. Testasin Tailwindin juomaa tyhjään kehoon, hyvä ensikokemus.

To- Matolla väsyneenä 8,54 km - 0.58.

Pe- 19,08 km - 2.15. Väsynyt ja vatsakipua. Ultrajuoksuharjoitus.

       Matolla lisäksi 5,17 km - 0.35.

La- Lumikengillä opastustunti, 1,26 km. 

       Juoksumatolla ennen saunaa ja olutta 6,23 km - 0.43.

Su- Nellimintie Kaitavaaraan 18,08 km - 2.07. Tankki tyhjä harjoituksen jälkeen mutta ei takki.

Yhteensä 121, 62 km juoksua.

TAMMIKUUN SUMMAUS

Juoksua 437,37 km. Lisäksi muutama hiihtolenkki ja lumikenkäily, vähän kävelyä. Mitatut kilometrit yhteensä 473,9 km ja 57 tuntia ja 48 minuuttia.

Ensimmäinen takana, jäljellä yksitoista. Kohtuullinen, mutta ei hyvä harjoituskuukausi. Juoksumaton saapuminen kuukauden puolivälin tienoilla toi suuren helpotuksen lihasteni hyvinvointiin. Mahdollisuus harjoitella sisällä lämpimässä, etenkin muiden ulkoaktiviteettien jälkeen pakkaspäivinä, on luksusta. Samalla vauhti nousi hieman ja harjoittelun rasittavuus suhteessa kilometrien määrään nousi sekin hieman.

   Miksi kuukausi sitten ei ollut hyvä? Hyvään harjoituskuukauteen kuuluu hyvä mielen tasapaino ja noin 500 juostua kilometriä. Mielen tasapaino olisi ollut loistava mutta viime viikko pilasi sen, kuten edellisessä postauksessani kirjoitin. 500 kilometriin en vielä tuottavasti pysty, yksinkertaisesti olen ollut jo liian kauan kilpailematta sekä kilpailuun valmistautumatta.

   Tätä kirjoittaessani on kuulunut huhuja, että Kauhajoella kokoonnutaan pohtimaan voiko kuuden päivän kilpailua järjestää Koronasta johtuen heinäkuussa. Ilmoitankin tässä julkisesti, että jos Kauhajoen kilpailu siirretään vuoteen 2022, niin järjestän kesällä Nellimissä itse oman kuuden päivän kutsukilpailuni. Minä juoksen kuusi päivää kesällä tosissani ja piste.

   Tietenkään en tällä aikataululla saa aikaiseksi virallista kisaa, jossa olisi sähköinen kierroslaskenta eli chippi ja liveseuranta. Kyse on puhtaasti rahasta. Minulta on Nellimin Pyryn taholta tiedusteltu, tehtäisiinkö kesäjuoksu ja saisinko sinne suomalaisia ja kansainvälisiä ystäviäni juoksemaan. Ilman muuta saisin, mutta on muutakin: Nellimin ilmasto. Kilpailu olisi pidettävä ennen juhannusta lumien sulettua, juhannuksen jälkeen voi pian olla sääskiä eli hyttysiä - niiden kanssa emme ryhdy kiertämään kierrostakaan. Lisäksi Nellimissä ei ole kilometrin kierrosta asvalttia, edestakaisin kylläkin mutta se ei toimi niin. Muuten täällä Lapissa järjestelyihin on mahdollisuuksia, esimerkkinä vaikkapa juuri päättynyt 501 km rekikoirakilpailu, joka käänsi sekä taukoili Nellimissä.

   Edellisessä postauksessani esitin ajatuksiani blogini jatkosta. On aivan selvä, että en kaipaa elämääni negaatioita. Paskanjauhaminen on kohdaltani ollut ohi jo reilut neljä vuotta. Tämän filosofian vahvistuminen kitkee pikkuhiljaa tulevaisuudessa kirjoittamiseni ulkopuolelle uskonnot ja politiikan sekä turhan yhteiskunnallisten asioiden tonkimisen. Turha karsiutuu - minä juoksen ja elän läsnäollen yhä tiiviimmin. Tästä voi lukea lisää blogini arkistoista vaikkapa Tuhannen Mailin päivittäisen raportoinnin yhteydessä vuonna 2014. Luin äskettäin kaiken silloin kirjoittamani - ja allekirjoitan kaiken edelleen.

   Jumalasta, mielenhallinnasta ultrajuoksussa, luonnosta, ultrajuoksuharjoittelusta ja ultrajuoksuun kiinteästi liittyvistä asioista kirjoitan mielelläni, sekä yleensäkin positiivisista asioista, myös omasta elämästäni. Näkemykseni mukaan uskonnoissa ja politiikassa on hyvin vähän mitään positiivista. Huomautan tässä yhteydessä, että Jumalalla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, ainakaan minun Jumalallani, jonka kanssa olen solminut suorapalvelusopimuksen ja vieläpä erittäin molemminpuolisen.

   Nec Plus Ultra - tästä ei edemmäs.

---

   Juostessani Nellimin tietä etelään valo kätki ensin kaiken Kaitavaaran taakse, sitten se muisti aamulla pesseensä kasvonsa kylmällä vedellä ja häpesi - "Minä lupasin!", se kyynelehti.

   Kyyneleet satoivat alas ja muuttuivat matkalla lumeksi.

   Oli kolmetoista astetta pakkasta ja minä olin väsynyt.

   Väsynyt maailmaan, jossa valokin valehtelee.

   Ainoastaan yksi ei valehtele. Elämäni valo. Kirsi. 

 

Ajatuksia maantieltä 31.1.2021.

---

  

  

TURHAA?

VIIKKO 3. HARJOITTELUNI

Ma- Hiihtoa Kirsin kanssa 6,98 km - 1.25. Ilta matolla juoksua 7,18 - 0.56.

Ti- Matolla 11 km - 1.08. Ulkona pakkasta  - 22 celsiusta.

Ke- Lepo

To- 12,14 km - 1.22. Uuttuperälle. - 19 celsiusta.

Pe- Matolla elimistön herättelyä 5 km - 0.37. Ilta matolla 13,09 km - 1.21.

La- Hiihtoa 10,33 km - 1.09. Ilta matolla 9,05 km - 1.02. Kuudes kilometri 12% kulmaan.

Su- Ylimääräinen lepopäivä.

Yhteensä juoksua 57,46 km josta matolla 45,32 km. Hiihtoa 17,31 km

Hyvä kevyeksi etukäteen suunniteltu viikko.

   Viikon fiilikset pilasi täydellisesti keskiviikkoiltana Ivalon kirjoittajapiirissä tapahtunut episodi, jossa eräs kirjoittajapiirimme jäsen väärinymmärryksen johdosta toi julkisuuteen luottamuksellisessa puhelinkeskustelussa käyttämäni kielikuvat kirjoittaen niistä tajunnanvirtatekniikalla minua(kin) käsittelevän, henkilökohtaisen tekstin.

   Episodi on sinällään selvitelty ja taaksejäänyttä elämää, mutta se vaikuttaa edelleen ajatuksissani erittäin negatiivisesti. Etenkin, kun tätä episodia edelsi samana päivänä toinen, hieman lievempi, mutta huomattavasti enemmän mielipide-eroja sisältävä puhelinkeskustelu erään ystäväni kanssa - olemme ystäviä erimielisinäkin, ainakin toistaiseksi.

   Kirjoittaessaan kirjoittaja on aina viimeiseen asti vastuussa kirjoituksistaan. Kirjoitettuun sanaan voidaan aina palata.

   Minä olen huvittunut, että (netti)keskustelulle on alettu peräänkuuluttaa sääntöjä vasta nyt, kun se on jo riistäytynyt käsistä. 

   Olen vielä huvittuneempi eräistä muista elämänvalintoihin liityvistä asioista, mutta pidän ne omana tietonani. Joskus on parempi olla hyvin hiljaa, varsinkin silloin kun on itse päässyt irti valtavirrasta ja vailla kärsivällisyyttä sekä vailla tietoisuutta olevasta suunnasta.

    Aloitin tämän blogin kirjoittamisen kesäkuussa 2011. Vuosien varrella olen kirjoittanut ultrajuoksun ohella minua kiinnostavista aiheista ja ilmiöistä. Toisinaan olen kertonut matkoistani tai esitellyt elämääni juoksun ulkopuolelle kuuluvia asioita. 

 

   Yhteistä kaikelle kirjoittamalleni sisällölle on vain kaksi asiaa:

1. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisestä, hänen valinnoistaan, sekä mielensä liikeistä eri elämäntilanteissa.

2. Olen uskonut aina, että kirjoittamalla voi vaikuttaa. Ainakin siihen, että hyvä kiertää keskellämme.

 

   Kymmenen vuoden blogitaipaleella minulle on selvinnyt  täydellisesti vain kaksi asiaa:

1. Pelko - Kateus - Viha. Keskeinen kolmiyhteys ihmistä tutkittaessa saa aikaan minussa äärettömän turhauman.

2. Kirjoittamalla ei voi vaikuttaa, mutta kirjoittamatta jättämisellä saavuttaa mielenrauhan huomattavasti helpommalla.

 

   Blogini täyttäessä kesällä kymmenen vuotta, on aika tehdä päätös jatkanko, ja jos jatkan, niin millä sisällöllä.

   Blogin lisäksi kirjoitan kerran kuussa Inarilainen-lehteen omalle palstalleni nimeltä Ultrajuoksijan kynästä. Tekeillä on vielä julkaisemattomasta kirjastani toinen versio kustantajalle. Novellikokoelma on viimeistelyä ja muutamia uusia novelleja vailla valmis. Sitten on vielä muutama muu kirjoitusprojekti meneillään.

   Joskus tuntuu, että kaikki kirjoittaminen on turhaa.