PALJONKO ON PALJON ?

Juuri sillä hetkellä kun sytyttää on valo kirkkaimmillaan.

Ultrajuoksussa olen siirtymässä pelkästään monipäiväjuoksuihin. Tämä ei tarkoita sitä että kokonaan luopuisin lyhyemmistä tapahtumista mutta kokemusten vahvuus pitkissä kilpailuissa kiehtoo. Kaikki alkoi Kaustisten 48-tunnin kilpailusta . Se jätti mielen avoimeksi kilometrien määrälle. Syntyi käsitys mahdollisuuksista omalla kohdalla - syntyi mahdollisuus ymmärtää omaa suorituskykyään suhteessa elämään.
Illuusio rajattomuudesta mielen osalta tuli todeksi Unkarin kuuden päivän juoksussa . Löysin tavan juosta ulos itsestäni mutta en loputtomasti. Tuossa juoksussa tajusin että mielellä ei juoksussa ole mahdollisuutta rajoittaa etenemistä. Kyse on pikemminkin kyvystä saada mieli hiljaiseksi. Valinta tehdään täydellisen luhistumisen ja loputtoman eteenpäinmenon välillä.
Valinta vaatii täydellistä nöyryyttä. On kyettävä irrottautumaan tuloksentavoittelusta, ajasta ja paikasta. Itsekeskeisyydellä ja muille näyttämisellä ei pitkälle juosta. Vaatii siis luopumista saavuttaakseen paljon.
Paljonko sitten on paljon ? Mitataanko se kilometreillä vai kellolla. Mielestäni paljon on riittävästi itselle. Paremmalla juoksulla parempaa elämää. Sellaista elämää jota ei tarvitse katua eikä juosta karkuun. Parempaa juoksua ei mitata kilometreillä eikä kellolla. Paremman elämän jokainen määrittää itse. Enemmän ei aina ole paremmin.

VIIKKO 30.

Ma- 15 km töiden jälkeen illalla metsässä 1.39.
Ti- 26 km töiden jälkeen illalla tiellä ja maastossa 2.50.
Ke- 26 km töiden jälkeen Jyrälänvuoren reitillä osittain maastossa 3.01. Lenkillä kimppuun kävi koira, kärpäset ja yksi lehmä. Matkailu avartaa...
To- Lepo eli töiden jälkeen 10 kuutiota hiekkaa levitettävänä osittain lapiolla ja haravalla.
Pe- Illalla töiden jälkeen 20 km pääosin tiellä 2.13.
La- Kevyt saunalenkki 10 km - 1.07. Hirveä helle.
Su-18 km tiellä ja poluilla 2.00. Hämmästyttävän helppoa juoksua vaikka helle helli.

yhteensä 115 km - 12 tuntia ja 50 minuuttia

Viikosta jäi päällimmäiseksi ajatus: -Päivääkään en antaisi pois !


Mielessäni heinäkuulla on ollut negatiivinen vire omaan harjoitteluun. On ollut tunne että välillä en saa kilometrejä kasaan helposti ja luonnollisesti.
Olen ollut Unkarin jälkeen tasaisesti väsynyt. Tämä on näkynyt lisääntyneenä unentarpeena. Olen aina kyennyt rentoutumaan helposti. Myös nukkunut keskimääräistä suomalaista enemmän. Nyt on tuntunut että pitäisi nukkua 10 tuntia joka yö ja rentoutumisessa on ollut puristamisen maku.
Kun tarkastelin harjoituspäiväkirjaani tältä ja viime vuodelta totesin tulleeni sokeaksi omalle harjoittelun määrälle. Todellisuudessa olen heinäkuussa harjoitellut erittäin hyvin ja varsin paljonkin suhteessa aiempiin kuukausimääriini. Etenkin kun Unkarin 6-päivän kilpailusta on vasta kaksi ja puoli kuukautta.
Toukokuussa tuli 589 km. Kun harvat huiput perusharjoituskaudella ovat olleet hieman alle 500 km ja nyt heinäkuussa näyttäisi tulevan hieman yli 400 km täytyy olla enemmän kuin tyytyväinen. Viikkotasolla olen kyennyt esittämään yksittäisillä viikoilla 188 - 200 km mutta jatkuvassa harjoittelussa 100 - 130 km ei ole sekään mitenkään ollut itsestäänselvyys.
Harjoitteluuni olennaisesti kuuluneet metsä- yms. raskaat ryskehommat ovat nyt olleet lähes mahdottomia toteuttaa väsymyksen vuoksi ja jos niitä on tehty on kokonaiskuorma mennyt välittömästi liiallisuuksiin. Juoksu pelkästään sensijaan on sujunut. Onkin hieman kyseenalaista hyödynkö näinkin suuresta juoksumäärästä juuri nyt. Toisinsanoen en tiedä kulutanko itseäni liikaa juuri nyt. Toisaalta en tavallaan "uskalla" olla juoksematta koska perustasoni on noussut ja ylläpitoonkin vaadittavat kilometrit ovat hurjasti nousseet viimeisten vuosien aikana.
Mitenkään vastenmielistä harjoittelu ei ole. Sensijaan jatkuva ylimääräinen väsymys ja tekemättä olevat ns. kotihommat stressaavat vaikkakin painostus tulee ainoastaan omasta päästä.
Elokuun toisella viikolla lähden pohjoiseen. Matkalla on monenlaisia tarkoituksia. On ensivuoden projektin tiimoilta sponsoripalaveria, ystävien tapaamista matkan varrella ja tietenkin harjoittelua ja lopuksi ihan lomaakin hieman. 
Reissun tärkein anti tulee kuitenkin tunturituulesta. Se toivottavasti raikastaa taas jälleen kerran ajatuksia ja hiljaisuus nostaa tärkeimmät yhteydet ympäröivään esille.

Läheltä katsottuna moni asia on toisin...

Loppuun ote eräästä vanhasta kirjasta. Olkoon joidenkin mielestä pelkkää tarinaa mutta varsin hyvää sellaista ja myös nykyaikaan sopivaa.

"En siis juokse umpimähkään enkä nyrkkeile kuin ilmaan huitoen, vaan suuntaan lyönnit omaan ruumiiseeni ja alistan sen tottelemaan, etten minä, joka muille saarnaan, itse joutuisi hylätyksi. "
 (1. Kor 9. 26-27 )

TAKAPORTTI KONTEKSTISSA

Näkymä taustalla Vuoricaravanista ja muuten ollaan pois kontekstista...

 
Tällä kevyellä viikolla joka sisälsi erilaisia lihaskipuja ja väsymystä, tuli mietittyä kontekstia. Ja etenkin sitä mitä seuraa jos jokin asia otetaan pois kontekstistaan. Eli jos asia otetaan pois asiayhteydestään.
Sosiaalinen media on viime viikkoina vaahdonnut lain kunnioittamisesta. Erilaisten julkituotujen esimerkkien mukaan on keskusteltu onko oikeutusta jos yksilö kuuntelee enemmän sydäntään kuin yhteiskuntaan säädettyjä lakeja. Ja tekee valintojaan pyrkien oman elämänsä kanssa sopusointuun. Sosiaalinen media on irrottanut asiat kontekstistaan ja saanut haluamansa - paljon turhaa puhetta ja varsin vähän todellisia arvovalintoja.
Ottamatta tapauksiin kantaa totean kuitenkin että jos 6.12.1917 eräät olisivat noudattaneet pelkästään lakia kirjoittaisin tässä ehkä toisella kielellä. Tai en kirjoittaisi lainkaan. Saattaisi kirjoittamisen ja ajattelunkin vapaus olla hieman tiukemmassa. Eli sydäntään tulisi kuunnella.
Kirjoitan tätä Merikarvialla perämeren rannalla matkailuautossa. Olen siis kevyen viikon päätteeksi todella pois kontekstista. Toisaalta koska asun vuosittain autossamme noin kolme kuukautta niin illuusio vapaudesta on osin tottakin. Ajatteluani kotoa poissaolo ei muuta - ehkä hieman yksinkertaistaa. Vapaus arjesta jättää jäljelle vain tärkeimmän.
Lukijoista joku saattaa ajatella että mitä se Koskinen huutelee tuuleen. Onko merituuli mennyt lenkillä korvasta sisään ja toisesta ulos ? Huomautan kuitenkin että saattohoidossa tehtyjen tutkimusten mukaan kaksi asiaa nousee viimeisillä metreillä esiin : - voi olisinpa viettänyt enemmän aikaa läheisteni kanssa ja - voi olisinpa tehnyt vähemmän töitä. Eli pitäisi miettiä ennen kuin on myöhäistä.
Ultrajuoksussa olemme koko ajan kontekstissa. Harjoittelun ja kilpailun väliin mahtuu usein kapea jakso aikaa muuhun ja sitten taas juoksu täyttää päivää ja päätä. Tällaisella kevyellä viikolla itse pyrin eroon juoksusta kaikin keinoin. Etenkin pyrin säästämään aivojani, koska muutoin suhtaudun rakkaaseen lajiin melko intohimoisesti ja kovalla intensiteetillä. Suomeksi sanottuna elän juoksua päivästä päivään. Eli kuuntelen sydäntäni.
Toisaalta ymmärrän hyvin jos joku ei viitsi syventyä. Tai tekee paljon palkkatöitä ja saa siitä elämänsisältöä ja sitten juhlii vähän vapaa-aikansa. Toisaalta en ymmärrä. Tänään Kirsin kanssa pyöräilimme kolmisen tuntia tutustuen Merikarviaan, joimme kahvit välillä ja jatkoimme. Tulimme autolle ja pidin pienen tauon, jonka jälkeen juoksin reilun tunnin. Todennäköisesti koko tämän ajan pari muuta henkilöä oli istunut kaljalla terassilla. Tullessani lenkiltä kohtasimme ja meillä kaikilla oli vetävä askel - minulla eteenpäin ja heillä puolelta toiselle. Eli kuka mihinkäkin aikansa hukkaa ?
Filosofi David Humen mukaan kaikki tieto tulee meille aistiemme kautta. Tunteet, tavat ja tottumukset. Syntyy syy ja seuraus. Hume oli skeptikko ja todennäköisesti ateisti. En millään usko että kaikki tieto tulisi pelkästään aistien kautta. Taatusti perimme myös jotakin. Mielestäni mahdollisuus kokea asioita syvemmin syntyy henkisen kasvun myötä. Syntyy tunnetiloja joihin aistien kautta kokemamme ei vaikuta. Eli on muutakin. 
On siis jokin yhteys. Yhteyteen meidät kaikki on kutsuttu. Löydämmekö polkumme sinne onkin sitten vaikeampaa. Jälkeenpäin katsoen vielä vaikeampaa on tietää oliko valinta oikea. Tai sitten ei. Nimittäin pitäisi olla takaportti - meillä kaikilla. Tai sitten on vaan uskottava valintoihinsa.
Takaportilla tarkoitan toista ulospääsyä. Kun ultrajuoksussa sokeudumme kilometrien lukuun ja väsymyksen spiraali tekee elämästä turtaa sameutta on syytä ottaa juoksu pois kontekstistaan ja levätä. Välttää orjautuminen ja putkinäköinen yhteen asiaan katsominen. On erittäin vaarallista täyttää elämänsä vain yhdellä asialla. Tukijalkoja pitäisi olla enemmän. Oikein kaksikaan ei riitä.
Oma kevyt viikkoni on parhaimmillaan juuri tällainen kuin nyt. Alkuviikosta olen täysin väsynyt jopa juoksuvastainen. Viikon loputtua olen innokas kohtaamaan uuden normaalin viikon. Usko parempaan ja valoisampaan tulevaisuuteen säilyy väsyneenäkin vahvana.
Toki kevyt viikkoni on sisältänyt myös harjoittelua. Kevyttä palauttavaa juoksua. Vaivojen hoitamista. Ja etenkin henkistä huoltoa. Henkinen huolto onkin se helpoin osa. Riittää kun uskoo että ainoastaan yhteen asiaan elämässä ei tarvita takaporttia. Riittää kun hiljentyy kuuntelemaan - lopulta vastaus tulee. Tavalla tai toisella.


Viikko 29.

Ma- illalla tiellä 5 km - 33 min.
Ti- aamulla aikaisin 10 km osittain poluilla - 1.01.
Ke- illalla 10 km osin poluilla - 1.20, vatsavaivaa ja huonoa oloa.
To- Lepo.
Pe- 14 km varovasti - 1.29.
La- Ellivuoressa Vuoricaravanin pirun lenkkiä kolmasti, 10 km - 1.02. Nousua riitti.
Su- Merikarvialla pyöräilyä kevyesti 3 tuntia plus juosten 11 km asvalttia - 1.08.

yhteensä juoksua 60 km - 6 tuntia ja 33 minuuttia

Juoksija kyttää Mericampingilla chorizoja (raakamakkara) grillissä ja perunat kiehuvat.

BROOKS PURE GRIT 2

Kalustoon tuli uutta. Moniin vuosiin kenkä joka heti ensilenkillä herätti intohimoja. Brooks on yhdessä Scott Jurekin kanssa kehittänyt tämän mallin. Kengän pito ja suuntavakavuus on huikea. Kärjessä on vedelle ulostuloaukot ja jonkinlainen iskusuoja myös. Mielenkiintoinen toispuoleinen, ikäänkuin "vino" nauhoitus ja loistava istuvuus tekee juoksusta miellyttävää. Suosittelen testaamaan neutraalia kenkää niin polulle kuin hiekallekin.

Näyttää hieman omituiselta mutta on kevyt lentää.

CARAVANALUEKOKEMUKSIA

Ellivuori; Vuoricaravan
Uusi ja ajanmukainen alue. Pitävä hiekkapohja. Lapsille hieno leikkialue (parkour-rataa ja erilisiä kenttiä) Vastaanotto opastaa ja näyttää paikat. Rautaveden rannassa saunat (savu- ja tavallinen puusauna) kylpytynnyreineen. Hyvät kuntopolut ja retkeilymahdollisuudet. Taiteilija Danielssonin kivilinna pirunvuorella. Talvisin laskettelumäet. Lakeside golf 12 km päässä.
Myös 70-lukulaiset hotelli Ellivuoren palvelut vieressä. (mainettaan parempi ja edullinen)  Aluemaksulla pääsee hotellin altaaseen uimaan.
Suosittelemme tutustumaan.

Merikarvia; Mericamping 
Vanha hyvä alue ja neljä tähteä. Kantavaa hiekkaa ja nurmea. Niemenkärjessä meren äärellä. Uusittu huoltorakennuksia. Hyvä itselämmitettävä ja kohtuuhintainen puusauna sähköisten lisäksi. Lapsiystävällinen hiekkaranta.
Lähellä kalasatama josta saa ostaa tuoretta ja savustettua kalaa. Erityismainintana loistava kahvila Meriheinä vastapäätä kirkkoa. 
Caravanalueen laiturista pääsee erikseen sovittuna myös meriretkelle Ouraluodon vanhalle luotsiasemalle. 

Vuoricaravania portilta. Alue jatkuu vasemmalle vielä laajasti.

 


 

TASAISUUDEN KÄÄNTÖPUOLELLA

VIIKKO 28.

Ma- Työpäivän jälkeen valmiiksi väsyneenä 21 km - 2.19.  Pääosin hiekkateitä hiljaisuudessa.

Ti- Aamulla ennen töitä 12 km - 1.19. Osin poluilla.
Soitan päivällä Makelle. Puhutaan ensivuoden juoksuprojektin taustoista, haaste ahdistaa.
Onni soittaa ennen iltaharjoitusta. Puhutaan harjoittelustakin. Kunhan nyt malttaisi ja pysyisi terveenä.
 Ilta 8 km kiihdyttäen - 40 min. Kilometrit : 6.09 - 5.21 - 5.09 - 4.40 - 4.29 - 4.27 - 4.26 - 5.26
 Kauneus (nopeus) on katoavaista. Aivan poikki. Sattuu.

Ke- Illalla työpäivästä todella väsyneenä erittäin raskaassa maastossa aivan liian lujaa 12 km - 1.24.

Huohottaessani polkuja ylös ja alas mietin toisen ystävän päivällistä soittoa. Mies ansaitsee hatunnoston positiivisuudestaan. Epilepsiasta huolimatta perhe elätetään vuorotöillä ja uskalletaan harrastaa ja elää täysillä. Kohtauksen tullessa maastopyörän selässä tulee rumaa jälkeä mutta ei voi jäädä sohvallekaan - taivas voi pudota niskaan...

To- Illalla 16 km - 1.58. Istuminen töissä vie energian ja järjen. Vaativaa teknistä polkua. Lenkin jälkeen puhdistunut mutta jäykkäjalkainen olo.

Pe- Lepo. Työpäivän päätteeksi sahaan helteessä moottorisahalla kaksi ja puoli tuntia. Kotitiemme ojapusikot ajettiin murskaimella ja siistimme jälkiä Kirsin kanssa. Vaikka juonkin tasaisesti niin istuessani kotimatkalla mönkijän kyydissä tiedän että lenkki meni nyt ohi. Puolikuiva mies saunoo ja putoaa sänkyyn.

La- päivällä 18 km - 2.06. Osittain hiljaisilla poluilla. Aivan poikki lenkin jälkeen. Fyysinen kanttaus varmistetaan kaivamalla lenkin jälkeen lapiolla kivikovaan hiekkaan kaapeliojaa 16 metriä. Projekti kestää kolme tuntia ja nestettä kuluu. Menee miinukselle ja vasempaan jalkaan sattuu.

Su- Herään aamulla vasemman jalan särkyyn. Siirrän lenkille lähtöä aina vaan. Syödään lampaan ulkofilettä.

Ari soittaa illansuussa. Olen juuri juonut kahvia ja tehnyt päätöksen lenkille menosta. Jalan lihakset ovat kireät. Puhelu tulee juuri oikeaan aikaan. Toivotetaan hyvää kirkastussunnuntaita. Ilon ja toivon valkoisen heleä päivä. Ryhdistäydyn. Juoksen 20 km varovasti palautellen ja huolellisesti askeltaen 2.19, osittain ulkoilureittiä mäkineen. Loppumatkasta kaadun. Kenkä tarttuu juureen ja otan käsillä vastaan pyörähtäen kyljen kautta selälleen. Kotiin palaa maahan lyöty mies. Kirsi on leiponut. Saatan jäädä henkiin.

yhteensä 107 km - 12 tuntia ja 5 minuuttia

En yleensä ole egokeskeinen mutta joskus vaadin itseltäni liikaa. Varsinkin näissä väliharjoitteluissa joissa hyvinmenneen tavoitteen jälkeen lähdetään uusiin seikkailuihin ja mitoitetaan lähtötasoa. Yliarviointi on vaarallista näin aluksi. 
Viikolla juoksin liian kovaa ja osittain liian haastavilla reiteillä. Valmiiksi väsyneenä lihaksisto ei ota ärsykettä aina kivuitta vastaan.
Sensijaan tasaisuuteen olen tyytyväinen. Se menee ytimiin asti. On aivan eri asia vetää näytteille 150 km viikko ja seuraavassa keventää 64 km pullansyöntiin. Tasaisuus puree. Se laittaa henkisesti ja fyysisesti juoksijan likoon.
Tasaisuuden kääntöpuolella on siis väsymys ja toivo paremmasta. Ensi viikko on kevyt.

Lenkille mukaan pääsette allaolevasta linkistä. Ei tarvitse juosta, riittää kun katsoo ja kuuntelee.

LENKILLÄ PASIN KANSSA 1

TUULETUSTA

Suomalaiset ovat huonoja kuuntelemaan julistuksia. Jos joku tulee ovelle kelloa soittamaan ja alkaa esittää asiaa, etenkin elämänarvoista tai elämäntavoista joita ei koe omiksi, on vastaanotto usein tyly. Syntyy pattitilanne jossa julistaja jää paukahtavan oven toiselle puolelle ja toiselle puolelle jää vihainen häirityksi tullut.
Säälittävää on että perkeleiden kaikuessa saattaa eteisen peilistä näkyä isojen ongelmien kanssa painiva ihmispolo. On monenmoista stressiä, vaikkapa liiasta työstä tai elämäntapojen aiheuttamaa terveyshuolta tai epätasapainoa kaikesta yhteensä joka sotkee vielä ihmissuhteetkin. Ja silti sieltä eteisestä usein kuuluu huuto että hanki elämä. Unohdetaan että ei ole hankittavissa. Saatu sensijaan on. Ja vain yksi. Ainutkertainenkin.
Elämänvalinnat ovat tiukassa. Paitsi että puuttuu rohkeutta astua ensimmäinen askel puuttuu myös seikkailunhalua. Arjen tasainen näivettävä tavanomaisuus vie mielikuvituksen.
Suomessa on yksi seikkailujuoksijaksi virallisesti tunnustautuva henkilö. Kiertäessään luennoimassa yrityksissä hän kertoo usein törmäävänsä mutku ja sitku asenteisiin. Kovasti halutaan muuutosta elämään mutta päätöstä ei synny. Ei uskalleta valita toisin.
Toisinvalitsijoita usein kritisoidaan. Itsekkyydestä. Kadehditaan oikein perusteellisesti ja suomalaiskansallisesti. "Toikin tossa vaan juoksee päivästä toiseen, menis töihin tai tekis jotain järkevää." Ei ulotuta ymmärtämään. Ei nähdä metsää puilta.
Pahinta on kun toisinvalitsijat kritisoivat toisiaan. Osa ultrajuoksijoistakaan ei arvosta seikkailujuoksijan saavutuksia. Ajatellaan että kun mies tarpoo päivän hiekassa tai lumessa niin hän on jotenkin vähemmän "kovempi" kun huolto on pystyttänyt teltan valmiiksi ja soppaa on heti tarjolla. Pitäisi siis itse hoitaa koko homma ? 
Unohdetaan kuitenkin että goretexien alla juoksija on yksin omien voimiensa kanssa. Yksin omin voimin on juostava kuitenkin. En näe suurtakaan eroa jos minulle kulta (Kirsi) työntää patukkaa (energia) käteen kesken kuuden päivän juoksun huoltoalueella. Tämä piti nyt kirjoittaa näin koska muuten Jarla piirtää tästä jotain ihan muuta. Kovuutta siis ei mielestäni kannata mitata näin - jos ollenkaan.
Eli unohdetaan että kaikkein kovin on se joka on lempein muille mutta kovin itselleen. Netissä on helppo luvata koneen ääressä. Päätetään juosta se ja se siinä ja siinä ajassa tai otetaan utopistinen kilometritavoite. Sitten kun on näytön paikka ei olla edes paikalla. Tietenkään ei nöyrrytä edes selittelemään miksi nyt ei onnistunut. Unohdetaan että mitä nettiin kirjoitetaan se säilyy.
Siirryttäessä maratonin kautta ultrajuoksuun haasteet kasvavat. Työnteon määrä kasvaa ja harjoitteluun alkaa palamaan mittava määrä aikaa. Kun ultrajuoksuja edelleen pidennetään monipäiväisiksi ollaankin yllättäen muidenkin kuin fyysisten asioiden kanssa tekemisissä. Loppuu kantti. Henkinen kestävyys katkeaa. Lupauksia on vaikea pitää.
Olen usein kirjoittanut henkisistä ominaisuuksista. Kyvystä sulkea mieli hiljaiseksi kesken rasituksen. Juosta ulos itsestään ja yli rajojensa. Kääntymisestä itseen ja voiman etsimisestä. Jumalakin on mainittu. Uskosta on puhuttu ja sitä puntaroitu. On myös puhuttu juoksun palosta.
Uskoa on monenlaista mutta yhteinen asia on että harvoin minkäänlainen usko on ostettavissa. Harjoittelun kautta voi saada itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihin. Harjoittelun kestäessä uskoa koetellaan. Tulee mutkia matkaan ja itseluottamus rakoilee. Aina ei lempeydellä pääse eteenpäin. Vastauksia matkan varrelta ei tavoita. Rinnallakulkija karkaa mutta perusta pysyy.
Siispä siellä on muutakin minun mielessäni. Lempeyden lisäksi musta nurkka. Täydellinen mustavalkoisuus. Täydellinen periksiantamattomuus. "Ei veltoille osasto." Tämä osasto on harvoin käytössä. Olen useissa yhteyksissä todennut että perkeleillä ei pitkälle päästä. Asenteella kylläkin sillointällöin. Ainakin hetken matkaa.
Oikeammin tämä on perintöä vaarilta. Sotaveteraanin perintö. Preussilainen kuri ja valtava halu yrittää. En hyväksy lainkaan "ei kiinnosta asennetta". Jos ei kiinnosta niin ei sitten kuulu minulle. Kolmannessa polvessa toimeentulotukea saavat eivät saa ymmärrystä minulta. Tukea kylläkin mutta ensin pitää löytyä itsekuria.  Pitää siis olla halu yrittää. Halu selviytyä elämästä. Ja ihan itse !
Työssäni kohtaan yhteiskunnan eri kerroksia tilanteessa jos toisessakin. Säälittävin on perusnegatiivinen ulkopuolinen joka marketin edustalla tulee selittämään että taksia ei saa siihen pysäyttää - samalla kun nousen autosta auttamaan vaikeasti liikuntavammaista ulos. Tämä väärinvalinnut perusnegatiivinen ei useinkaan malta katsoa miksi taksi siihen pysähtyi vaan säntää heti paikalle kommentoimaan. Tietenkään hänessä ei ole nöyryyttä myöntää erehtyneensä. Yritän olla kohtelias ja kärsivällinen mutta asiakkaan päivä menee usein kyyneliin asti pilalle näissä tilanteissa. Perusnegatiivisen väärinvalinneen päivä sensijaan jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Katkeruuttaan väärinvalintoihin on siis turha purkaa muihin. On myönnettävä olleensa väärässä elämässä ja koitettava uusiutua. Tästä uusiutumisesta minulla on kaksi mainiota esimerkkiä. Molempien blogit löytyvät blogiluettelostani. Onni ja Marko ovat molemmat lupaavia juoksijoita. Molemmilta löytyy kykyä kuunnella ja analysoida. Molemmilta löytyy kykyä keskittyä hetkeen. Ja molemmilta löytyy varmasti tarpeentullen kykyä kurittaa itseään harjoituksissa menestyäkseen.
Verenkierto pelaa siis molemmilla ilman sinisiä pillereitä.  Molemmat haluavat voida yhä paremmin mutta eivät hamua hyvää oloa purkista vaan tekevät sen itse - juosten ja halliten elämänsä. Tämä ei vielä kuitenkaan riitä. Tarvitaan kykyä nöyrtyä mittaamaan omat voimansa rehellisesti. Tätä molemmat harjoittelevat vielä. Ja hyvä niin. Jatkuvuus on. Ja samalla esimerkki muille.
Seikkailujuoksija kertoo blogissaan juoksevansa kovaa kaksi tuntia 2x kilometriä. Ei siis kerro menikö 21 vai 25 kilometriä. Salamyhkäisyys myy ehkä hieman paremmin. Toisaalta vanhat tulokset ovat netissä. Taso on siis löydettävissä numeroin kuitenkin.
Entäpä muu. Kysyy valtavia henkisiä voimavaroja juosta lumessa tai hiekassa päivätolkulla. Perillä ei odota palkintopalli eikä ajalla mitattu kansainvälinen arvostus. Joku lukee seikkailujuoksijan juoseen xxxx km. Ymmärtämättä lainkaan kuinka pitkä matka on - juosta. Ja kuinka monta peräkkäistä päivää piti keskittyä hetkeen ja vain siihen.
Tärkein on kuitenkin sekä minun että seikkailujuoksijan toisinvalinnat. Olemme molemmat ymmärtäneet mikä elämässä on kiinnostavaa - molemmat siis tahollamme. En ole seikkailujuoksijaa koskaan tavannut mutta ehkä pitäisi. Kutsua vaikka lenkille. Siinä voisi vaikka yhdessä julistaa positiivisuutta. Ja että kehuminenkin meitä joskus hivelee mutta se ei lainkaan riitä liikuttavaksi voimaksi päiväkausien tarpomiseen. Ei sitten alkuunkaan.
Elämässä on siis lukuisia muita arvoja kuin menestyminen kilpailussa tai taloudelliset ja niillä päteminen. On totta että jos on nostanut omat henkilökohtaiset kulunsa pilviin on pakko tehdä valtava määrä työtä maksaakseen ne. On kuitenkin oma valinta päällystääkö polkunsa marmorilla ja kutsuu vieraita ihailemaan sitä. Vieraiden lähdettyä jää yksin tyhjyyteen. Marmori ei mielentasapainoa itsessään tuo. Eikä menestys.
Yhteiskunnan arvot ovat aina omia arvojamme. Arvot muuttuvat vain valitsemalla toisin. Jos koet arvot ympärilläsi vääriksi valitse toisin. Ota rohkea askel ja muuta elämäsi suunta. Elä uusilla arvoillasi ja valinnoillasi rikasta elämää ja julista esimerkilläsi ne toisille. Ehkäpä saat muut ympärilläsi ajattelemaan, avaamaan ovensa ja tuulettamaan elämänsä.

Seikkailujuoksija 

VIIKON 27. HARJOITUKSET

Ma- aamulla varhain 10 km - 1.15
Ti- illalla myöhään 18 km - 1.54, teknistä polkuakin
Ke- iltapäivällä 8 km kevyesti; liian vähän nukkuneena - 54 min. 
To- päivällä 15 km - 1.42
Pe- 30 km - 3.15, osittain kaatosateesta nauttien
La- 14,5 km - 1.40, raskaassa maastossa ja poluilla. Erittäin hyväntuntuista juoksua.
Su- aamupäivällä 11,5 km tasaista tiellä - 1.09

yhteensä  107 km - 11 tuntia ja 53 minuuttia

Viikon harjoittelu tehtiin leipätyön ohessa - siitä merkilliseltä näyttävä rytmitys. Mukavaa elää taas päivittäisen juoksemisen kanssa.
Ensimmäinen viikko toi mukanaan kaksi yllätystä. Ensinnäkin olen lähtötasoltani nyt hämmästyttävän hyvässä peruskunnossa vaikka luulin muuta vielä kolme viikkoa sitten. Viikon kilometrit tulivat todella helposti. 
Toiseksi teknisillä vaihtelevilla poluilla kun syke pysyy jatkuvasti melko korkealla onkin jotenkin ahdistavaa huohottaa menemään. Eli paljon on vielä tekemistä tässä osastossa.
Sitäpaitsi metsässä on mukavaa - siellä on jo kanttarellejakin.


Kuunnelkaapa - notta perskeles !

JÄLLEEN KERRAN

"Kesä- ja heinäkuussa olisi tarkoitus kuntoutua pikkuhiljaa ja elokuussa aloitan harjoittelun seuraavaa taivalta varten." - oma lauseeni viikon 21 postauksessa.

Tässä sitä taas ollaan. Laskimen kanssa työpöydän ääressä. Vanhempi teuras hautoo haaveitaan. Huomenna alkaa päivittäinen juokseminen.
Päivittäisellä juoksemisella en välttämättä tarkoita joka päivä juoksemista vaan päivästä päivään juoksemista. Juoksemista ja harjoittelua kohti seuraavaa haavetta siis. Paneutumista juoksemiseen. Suunnitelmallisempaa harjoittelua. Tavoitteen tarkastelua.
Oikeastaan hieman pelästyin kun laskin 47 päivää kuluneeksi Unkarin 6-päivän juoksun loppumisesta. Joko nyt taas. Jälleen kerran kohti uutta ja tuntematonta. Eikö tämä jo riittäisi ? Missä on kohtuus ? Onko tämä ahneutta ?
Rillaukset on siis rillattu. Jos aion aloittaa harjoittelun elokuussa olisi siis syytä nostaa peruspohjaa jo nyt. Tämä vuosi on puolessa nyt. Kuukausikeskiarvo on 400 km. Erittäin hyvä. Jos jatkan tällä tahdilla on se siis noin 800 km enemmän kuin viime vuonna yhteensä.
Ensivuoden haaveeni onkin jo sitten sitä luokkaa että tämäkään ei - välttämättä - riitä. Olen joutunut rajusti kamppailemaan itseni kanssa tässä kohtuuskysymyksessä. Motivaation puutetta ei ole. Terveys on hyvä. Takana on ehjiä harjoitteluvuosia. Elän vain kerran. Miksei siis ?
Pääsyy uuden kokemiseen ei enää olekaan menestyminen tai ennätykset. Tätä on vaikea selittää. Jokin sanoo minulle, että minun täytyy tehdä seuraavasta haaveestani totta. Seuraavassa pitkässä juoksussani vuonna 2014 ei ole kysymys kilpailusta ajan eikä muiden juoksijoiden kanssa. Kyse on taivalluksesta muiden hyväksi. Ehkäpä tämä onkin suurin rohkeuden antaja.
Jälleen kerran on rauha laskeutunut sydämeeni. Edessä on valtava määrä kilometrejä. Nytkään ei ole kyse pelkästä unelmasta vaan matkasta joka on tehtävä saadakseen vastauksia.

VIIKKO 26.

Ma- Lepo
Ti- ilta 10 km - 1.03 tiellä ja poluilla helppoa juoksua
Ke- ilta 15,5 km - jäähyväiset Villa Gårdsbackalle; Malmin lentoaseman ympäri - 1.39
To- ilta 5 km verryttelyä - 33 min., selkäkipua
Pe- Lepo, selkäkipua
La- 26,5 km - 3.02. Raatelevaa teknistä polkua ja Jyrälänvuoren 4 km ylämäkisarjaa
Su- ilta 10 km - 1,03 tiellä ja poluilla helppoa juoksua

yhteensä  67 km - 7 tuntia ja 20 minuuttia

Helteinen viikko ja helteiset Helsingin muuttotalkoot. Ohi on ja selkäkin paranemaan päin. 
Viime viikkoina olen hieman testannut elimistöäni. Viikolla 25. tuplakaksikymppisillä ja tällä viikolla Jyrälänvuorella. Tämän viikon testi oli jo lupauksia antava. Eli tälle ruholle voisi pikkuhiljaa alkaa syöttämään oikeata harjoitustakin pikkuhiljaa.
Heinäkuun otan kuitenkin suhteellisen varovaisesti - yhteensä 400 km olisi jo mukava alku...

KESÄKUUN SUMMAUS

juoksua yhteensä 272 km - 28 tuntia ja 44 minuuttia - 9 lepopäivää

21.

Juostessani tänä juhannusaattona kevyttä 15 km lenkkiä Julkujärven maastoissa riipaisevat muistot tunkivat väkisinkin esiin. On kulunut 21 vuotta siitä juhannusaatosta kun astuin ulos syöpäosaston ovesta. Osastonhoitaja toivotti hyvää juhannusta ja muistutti minua vaatimastaan lupauksesta että en palaa takaisin.
Terveeksi tulemiseen tarvitsin hyvää hoitoa, uskoa tulevaisuuteen ja hieman onnea. Eittämättä suurta hyötyä oli kestävyysjuoksusta peräisin olevasta fyysisestä kunnosta mikä mahdollisti rankkojen hoitojen kestämisen.
Juostessani kapealla teknisellä polulla muistelin aikaa kun kuntoutin itseäni sairauden jälkeen näissä samoissa maisemissa. Vauhti ja päämäärät olivat silloin melkoisen paljon vaatimattomampia kuin nyt. Tarkoitus silloin oli vain jatkaa juoksuharrastusta kuten ennen sairastumista. Ei ollut edes kalpeaa aavistusta ultrajuoksusta ja mihin se minut tulisi viemään.
Sairastamisen lopputuloksena opin vain yhden uuden asian. Vaikka sinusta kirurgi leikkaisi jotakin pois lopullisesti tai vaikka sinulle sanottaisiin että olet 85 prosentin todennäköisyydellä hengissä kymmenen vuoden päästä niin et voi mitään muuta kuin yrittää. Jos et yritä et varmuudella tiedä pystytkö.
Ainoastaan yrittämällä saatat saavuttaa henkisen eheyden. Saatat ymmärtää että jos olet vajonnut alemmas kuin koskaan on se vain hyväksyttävä ja ponnistettava siltä tasolta eteenpäin mikä on annettu. 
Tässä ei siis lukenut että olisi ponnistettava ylöspäin. Se on eri asia. Mieluummin olen matkalla eteenpäin. Mitä suuremmiksi haaveet kasvavat sitä vähemmän kilpailu muita ja koko maailmaa vastaan kiinnostaa.
Jäljelle jää siis vain matka ja sinä itse. Lupausta takaisinpalaamattomuudesta en voi yksin pitää. Meni lähes 20 vuotta enemmän tai vähemmän matkaa tehdessä ennenkuin ymmärsin että koko ajan vieressäni on kuljettu. Mitään muuta ei ole vaadittu paitsi uskoa. Lopulta tajusin että uskoa on ollut kaikesta häilyväisyydestä huolimatta. On pakko ollut olla. Muutenhan olisin saattanut joutua palaamaan.
En kuulu kirkkoon koska hyvän paimenen ääni ei aina ihmisten ristiriitojen takaa kuulu. Unohdetaan helposti että raamatussa kaikki kelpaavat kaikkine vikoineen ja puutteineen. Muuta ei vaadita kuin uskoa.
Kirkko kuitenkin tekee paljon hyvää nuorisotyötä ja auttaa parhaansa mukaan köyhiä. Toisaalta en saanut äitini hautajaisissa kappelissa soittaa Andrea Bocellin Con Te Partiroa (Jää Hyvästi Rakkain). Se ei ole kuulemma hengellinen laulu. Ehkäpä se olisi ollut hengellinen minulle ? Kirkko on siis loppujen lopuksi juuri sellainen kuin sen jäsenet. Jäljelle jää tässäkin vain usko ja yritys jonka avulla matkaa tehdään.
Omia elämänvalintoja Julkujärven poluilla punnitessa hämmästelen jatkuvasti ihmisten yrityksen puutetta. Ollaan totuttu että joku pelastaa kun alkaa menemään huonosti. Todellisuudessa tulevaisuudessa Suomessa on sosiaalikatastrofin aika. Ne jotka ovat työnsä tehneet jäävät eläkkeelle ja oikeutetusti vaativat eläkkeensä maksuun. Työtätekevien eläkkeenmaksajien määrä kuitenkin vähenee jatkuvasti. Säästämisen varjolla kaikki ajetaan alas ja lakkautetaan. Toiminta loppuu tai siirtyy jonnekin muualle missä maailmaa ei pelasteta päästökaupoin tai järjettömillä taustakustannuksilla. Tulee siis aika jolloin perunaa on pakko kasvattaa takapihalla että jäisi henkiin. On pakko yrittää kuokkia ihan itselle siis ja olla miettimättä kannattaako se taloudellisesti. Ahneudella ei ole ylärajaa mutta henkiinjäämisellä on alaraja.
On vain yritettävä. Yksin se ei onnistu vaikka haluaisit. Sinua valvotaan koko ajan. Naiivit suomalaiset luulevat että kukaan ei tiedä mitä bittien taivaassa tapahtuu. Ostaessasi luottokortilla jätit jäljen; mitä, mistä ja kuinka paljon. Rahalla maksaessasi tallennuit turvakameraan. Kirjoitit sähköpostin - kuinka monta sen saajan lisäksi luki ? Olet siis yhteisön jäsen vaikka kuinka pyrit omiin valintoihin ja yksilöllisyyteen. Ovatko yhteiskunnan arvot varmasti omiasi ?
Kun pudottauduin Julkujärven harjun takana jyrkän kiviselle ja vedensyövyttämälle alamäelle tunsin olevani vapaa. Oli vain juoksu ja minä. Oli täysin oma valinta kulkea tämä matka tänään näin. Johdatus ja sen myötä kokemus piti minut pystyssä ja laskeuduin alas helpompaan maastoon. Juostessani huomasin kuinka väsynyt olenkaan vielä Unkarin jäljiltä. Palautumista kahden peräkkäisen lenkin jälkeen ei juurikaan tapahdu mutta voimaa tuleee silti jostakin.
Pakko on yrittää jatkaa matkaa väsyneenäkin. 21 vuotta terveenä antaa syyn uskoa ja yrittää yhä uudelleen ja yhä pidemmälle.

VIIKON 25. JUOKSUT

Ma- Lepo
Ti- illalla 20 km poluilla - 2.12, helppoa.
Ke- iltapäivällä 20 km ylämäkivoittoisella tiellä ja osin poluilla - 2.08, väsynyt.
To- Lepo, aivan poikki.
Pe- iltapäivällä poluilla ja osin tiellä 15 km - 1.40, parempaa.
La- 10 km - 1.07, aivan poikki taas.
Su- 15 km - 1.38, parempaa mutta ei pistämätöntä; polun mutkan takaa juostessani törmäsin raivostuneisiin ampiaisiin. Sain heti piston käteen, selkään ja jalkaan. Tämän jälkeen vanha teuras lähti kuin lintu oksalta. Kykyä juosta erittäin kovaa tarvitaan siis myös yrityksessä luonnon kanssa yhtäolemiseen - ainakin silloin tällöin.

yhteensä 80 km - 8 tuntia ja 10 minuuttia

JATKUVUUS

VIIKON 24. JUOKSENTELUT

Ma-Lepo
Ti- 17 km - 1.51, kohisevat polut
Ke- illalla 10 km - 1.04, tiellä.
To-Lepo
Pe- 15 km - 1.38, Julkujärven lenkki (ei makkara)
La- 6 km - 34 min., saunapyrähdys
Su- 16 km - 1.51, kohisevat polut
yhteensä 64 km - 6 tuntia 27 min.

Jatkuvuus. Minun jalkani ? Tosiaan olen tuhonnut kuntoni. Ai miten niin ? No ensin harjoittelin hyvin 6-päivän juoksua varten. Sitten kun aloin lepäämään kilpailua varten pysähtyi kunnon kehitys. Siirryin ns. ylläpitoon. Suorituskyky nousi. Juoksin kisan eli tuhosin lopunkin kuntoni. Sain hyvän tuloksen ja palauttelin.
Nyt on aika alkaa ajaa pikkuhiljaa harjoitusta sisään elimistöön takaisin. Alkaa siis tuhotun kunnon kasvatus.
Valhe että kunto nousee levossa on vanha. Suorituskyky nousee, ei kunto. 
Ensin pitää olla kuntoa että voi nostaa suorituskykyään. Niin se vaan on.

Matkalla kilpailuun kevyttä verryttelyä, Kirsi nappasi ikimuistettavan hetken patovallilla Tsekeissä.

CARAVANALUEKOKEMUKSIA :

MATKAILUAUTOLLA  LATVIASSA, LIETTUASSA, PUOLASSA, TSEKEISSÄ JA UNKARISSA

Alla omia kokemuksia alueista / parkeista. Kirjoitusasu vaihtelee hieman kielen ja lähteen mukaan.
Jos tiedoissa on mainittu ajokaivo niin omassa LMC Liberty I 670:ssä harmaatankki tyhjennetään auton sivussa olevalla taipuisalla letkulla eli kaivon päälle meidän ei tarvitse ajaa. Kaikissa paikoissa kaivon päälle ei olisi voinutkaan ajaa.
Jos olen maininnut paikan siistiksi niin se on sitä. Emme kotonakaan puhdista pumpulipuikolla jalkalistojen päällyksiä eli kohtuus näiden julkisten tilojen arvioinnissa on paikallaan.
Hintataso kaikkialla on edullisempi kuin Suomessa. Kansainvälisellä leirintäkortilla saa usein alennusta ja usein on myös wlan-netti. Useimmissa paikoissa kävi maksuvälineeksi luottokortti, myös euroja vastaanotettiin. Paikallisella rahalla turvasi kuitenkin edullisimman hinnan. Kuitin sai joka paikasta pyytämättä joten turha on hymistellä että harmaata taloutta olisi jotenkin paljon.
Olimme Euroopassa ensikertaa matkailuautolla. Koimme olomme turvalliseksi ja helpoksi. 
Emme toivu koskaan Puolan ja Unkarin halvoista ruokakauppakäynneistä. Suomessa menee satanen, siellä korkeintaan kolmekymppiä !
Ainoastaan Tallinnan sataman terminaalin maksulliselle pysäköintialueelle emme jättäisi autoa yksin...paikalla on huono maine ja ruuvimeisselimiehet norkoilevat ympäristössä.
Eli - autoliiton, sf-caravanin ja matkailumessujen infon kautta rohkeasti reissuun vaan. Naftakin halpenee aina sitä mukaa mitä pidemmälle menette.

Kapteinu Ostassa aurinko laskee mereen.

LATVIA
Kapteinu Osta sijaitsee aivan tie E67 varrella Salacgrivan kylän tuntumassa Viron ja Latvian rajan läheisyydessä. Paikalla on hotelli ruokaravintoloineen sekä vierasvenesatama. Äkkiäkatsoen hienot puitteet kruunaa pitkä hiekkaranta Riianlahdella.
Sähköpistokepaikat ovat ruoholla hotellin takana siististi yhdessä rivissä. Alueella ei ole toimivia ulkovaloja eikä varjostavia puita, vain puolikovaa nurmikkoa. Aluetta lähimpänä oleva huoltorakennus oli suljettu mutta suihku ja auton vesitankkaus onnistui pursiseuran rantarakennuksessa. Kemiallisen wc:n tyhjennystä ei ollut, sensijaan ajokaivon tapainen löytyi rantarakennuksen sivusta.
Palvelu oli hieman nihkeätä ja paikasta jäi hieman keskeneräinen maku. Sopinee yhden yön yöpymiseen. Etäisyys Tallinnan satamaan sopivan lyhyt.

Ei tulva vaan Dvarkiemisin piharakennuksia lammikoineen.

LIETTUA
Dvarkiemis on A 12 tien varrella Meskiai- kylän jälkeen. Bubiai on paikan isompi nimitys. Paikka on hauskan pienipiirteinen. Palvelu ystävällistä ja tässäkin paikassa on hotelli ravintoloineen.
Originellit mutta toimivat sähköpistokepaikat ovat hiekkaisella pihalla, myös kovalle nurmelle voi ajaa.
Vesihuolto onnistuu muuten täydellisesti mutta ajokaivoa ei ole. Paikan erikoisissa rakennuksissa riittää ihmettelemistä. Liikenteen melua ei juurikaan ole huolimatta tien läheisyydestä ja näköalankin saa metsään.

Kaunas Campinn on E 67 ja Raudonvarion risteyksessä Kaunasin keskustan ulkopuolella. Paikka on erittäin siisti ja nuorella yrittäjällä on runsaasti palveluhalukkuutta ja kielitaitoa. Alue on veden äärellä. Hieno hiekkaranta rantabaareineen ja tennis-, koripallo- ja kuntoilualue vieressä. Minigolf tulossa.
Turvallisuus on taattu koska valvonta on ympärivuorokautista aidatulla alueella. Auton vesihuolto onnistuu täydellisenä ajokaivoineen ja wc-tyhjennyksineen. Hyvät uudet suihku- ja keittotilat. Alue kovaa, kantavaa hiekkaa tai kovapohjaista nurmea.
Suosittelemme pientä aluetta lämpimästi.

Lici on matkaparkkityyppinen ravintolan nurmipiha A8/ E 77 tien kupeessa Jelgavan ulkopuolella. Ravintolassa on erittäin hyvää ruokaa ja edullisesti. Takapihalla lasten leikkipaikkoja ja puutarhapiha. Sopii yhden yön pysäkiksi mutta nurmelle ei ole märkänä keväänä mitään asiaa 3500 kilolla, sähkö tosin riittää reilulla 20 metrin johdolla myös hiekalle.

Turvallinen parkki Puolassa.

PUOLA
Zajazd Zagloba on tien 19 kupeessa Rybolyn jälkeen aivan Narew joen rantamailla. Hotelliravintolan piha on aidattu ja portit suljetaan yöksi. Yöpyminen parkkipaikalla on maksutonta. Lähellä on kaunista metsäluontoa iltakävelyyn.

Zajazd Rozdrove on A 2 tieltä Arkadiaan päin Nieborowessa. Hotelliravintolan piha on kameravalvottu ja hiljainen nukkua karppilampien kupeessa maksutta. Ruoka ravintolassa on hyvää mutta lista vain puolaksi.
Lähellä on Radziwillin palatsi ja Arkadiassa upea 1800-luvun puutarha. Pääsylipuilla pääsee sekä palatsiin, joka on kävelymatkan päässä hotelliravintolasta sekä puistoon, jonne on nelisen kilometriä.

Puolan alue numero 202, Hotel Kantoria Tarnow.

Hotel Kantoria (Pod Jabloniami camping 202) on täydellinen leirintäalue Tarnowin historiallisessa kaupungissa. Ravintolapalveluiden lisäksi vieressä on vesipuisto/uimala ja alle kilometrin päässä kaksi hyvinvarustettua ruokakauppaa. Tarnowin keskustaan on kilometri. Alue on aidattu ja portit sulkeutuvat yöksi. Hotellin respa avaa kelloa soitettaessa jos menee pitkäksi.
Erittäin siisti ja suositeltava alue erittäin hienossa kaupungissa. Hintataso tyypilliseen Puolalaiseen tapaan edullinen.

Olza Camping, tehty paljon remonttia ja uudistuksia.

Olza on Cieszynin pikkukaupungissa aivan Tsekin rajalla. Puistomaisella alueella autopaikat ovat kivetyt. Wc-tyhjennys ja vesihuolto toimivat huoltorakennuksesta. Hyvät suihku ja wc-tilat.
Palvelu on liikuttavan lämminhenkistä, maksu käteisellä rahalla - myös euroilla. Aktiivisuus ruohonleikkuuseen tosin ontuu hieman ja Tsekin puolelta voi kuulua junien kolinaa.
Lähellä on hieno liikuntapuisto jokimaisemineen. Tsekin puolella käy edullisesti kaupassa mm. Lidlissä.
Suosittelemme.

Stanica Wodnan rauhaa.

Stanica Wodnaa ei löydy Puolan Caravanjärjestön luettelosta. Sensijaan navigaattori (Garmin) sinne osaa jos kuljettajalla on uskoa riittävästi viedä painava ja leveä matkailuauto aina vaan kapenevalle metsätielle. Tie on kuitenkin kovapintainen.
Paikan nettisivut löytyvät osoitteesta stanicawodna.mazury.pl ja alue on siis Mokrejärven rannalla. Lähistöllä on pieni kylä jossa on pieni kauppa ja ravintola.
Alueella on lukuisa määrä mökkejä, joista otetaan virta autopaikoille männikköön. Ulkonäöstään huolimatta pistorasiat kestivät mainiosti lähes 3000 watin kuorman. Mäntykankainen alue on erittäin hiljainen ja valosaasteeton. Paikalla nurmikot oli leikattu ja mökkeihin tehtiin kunnostustöitä eli alue toiminee jatkossakin.
Halvan hinnan vastineeksi saa luonnonrauhaa ja loppujen lopuksi suihkustakin tulee lämmintä vettä. Wc-tyhjennys ja ns. ajokaivo löytyy. Mokre on sameavetinen ja osa melontareitistöä.
Suosittelemme rauhaa kaipaaville.

Free Star  patovallilta kuvattuna.

TSEKIT
Free Star löytyy pikkutien 420 päästä Nove Mlyny-Dolni tekojärven patovallien kupeesta. Siis isolta 2 tieltä Hustopecestä Strachotiniin.
Autocamp Free Star on täydellinen leirintäalue mutta esimerkiksi suihkut toimivat vain kolikoilla. Paikat ovat kovapohjaista, linja-auton kestävää nurmea yhden ison keskikäytävän molemmin puolin. Aluetta on jaettu osiin pensasaidoin.
Tekojärvi on hieno ja kirkonkellot soivat tasaiseen tahtiin koska alue on aivan kirkon kupeessa.

Panorama Pannonhalma Almandissa

UNKARI
Panorama Camping on Pannonhalman viehättävässä kylässä kun ajetaan Gyorista kohti Balatonia. Mäkiseltä ja erittäin hyvin hoidetulta alueelta on huikaisevat maisemat ympäristöön. Saksalainen omistaja on ostanut alueen 80-luvun alussa ja hoitaa sitä sydämenasianaan. Kaikki normaalit palvelut onnistuvat.
Alueelle ajaminen tapahtuu jyrkkään ylämäkeen pitävää betoniluiskaa pitkin mutta taitoajo kannattaa. Tämä on alue jota yksinkertaisesti ei voi jättää käymättä. Suosittelemme erittäin lämpimästi.

Fuhred campingia Balatonin rannalla.

Fured Kemping on Balatonjärven rannalla Balatonfuhredin kylässä aivan Tihanyn niemimaan kupeessa. Valtavan suurella alueella on useita huoltorakennuksia ja useita ravintoloita. Ympärivuorokautinen valvonta ja päivystys. Erikokoisia ja hintaisia paikkoja joten kannatta kävellä ennen kaupantekoa ja ottaa paikan numero ylös minne haluaa. Alueella myös monenlaista muuta lisämajoitusta mökeissä, rivitaloissa ja kiinteissä motorhome-yksiköissä.
Alueen ulkopuolella on Spar-kauppa jossa voi maksaa euroilla ja kylästä löytyy kaikki Shellistä Tescoon.
Kansainvälinen, edullinen ja rauhallinen alue monine aktiviteetteineen. Hinta laskee mitä kauemmin viivyt.
Täällä saa kulumaan viikonkin rattoisasti ja Tihanyn niemimaahan kannattaa tutustua ja siellä pyöräillä tai patikoida. Suosittelemme erittäin lämpimästi.

Haller ja sesonki koiranäyttelyn takia...

Haller on kaupunkileirintäalue Budapestissä. Tonavaan on kilometri ja keskustaan noin kaksi.
Aidattu ja myös öisin vartioitu alue kattaa kaikki normaalit palvelut ravintoloineen. Alue on sesonkiaikoina hieman ahdas mutta tätä lähemmäs upeaa kaupunkia tuskin pääsee leiriytymään. Joka neljäs yö ilmainen ja hyvä wlan-verkko, joka kuuluu hintaan.
Lähellä on kauppakeskus, pankkiautomaatti poliisitalon seinässä, tuoretori seurakunnan talon pihassa ja bensa-asema. Metrolla pääsee keskustaan hujauksessa.
Suosittelemme mutta muiden ihmisten oleskelun sieto lähietäisyydellä suotava luonteenpiirre. Kävimme ennen tulvia 2013 toukokuussa ja vesi tuskin nousee alueelle muutoinkaan. Hyvä ja lämminhenkinen palvelu.

Mikähän näistä olikaan meidän ?

 

Siellä jossakin...ihan karttakirjaakin tarvittiin.

KLIKKAAMALLA KUVAA SAAT NE ISOMMIKSI RIVIIN KATSOTTAVAKSI.