SELLAISENAAN

 

Sellaisenaan. Ilman ennakko-odotuksia.

 

Muutama viikko sitten Nellimin harjulle osui myrsky, joka kaatoi useita mäntyjä. Kysyin metsähallitukselta, että voinko ostaa valtionmaalta kaatuneet puut. Vastaus oli myöntävä. Siis toimeen.

   Tähän aikaan vuodesta metsätöiden tekeminen Nellimissä on kaikkea muuta kuin ajankohtaista. On paras kanalinnunpyyntiaika, ja talviverkostelua pitäisi aloitella. Ei auta. Puita on saatava. 

   Puita, puita! Näin pappa opetti kauan sitten. Silloin kun moottorikelkassa ei ollut pakkia ja saha oli savuava Jonsered. Aloitin metsätyöt kaksitoistavuotiaana isän ja papan kanssa. Kuten esikoiskirjaani, ja kaikki kivestä- romaaniin, kirjoitin: Vasta viisitoistavuotiaana kykenin tekemään puita enemmän kahdella kädellä, kuin veteraanipappani yhdellä kädellä.

   Taistellessani Nellimin tuulikaatojen kanssa mieleen tuli kaikenlaista. Työ itsessään sujui hyvin. Mönkijä, Can-Am ja tukkikärry - mies ja moottorisaha, Stihl. Aluksi piti ottaa itsestään kaikki irti, koska kauan seisseen tukkivinssin kytkin ei toiminut, eikä toiminut myöskään vinssin kaukosäätimen kytkin. Takaraivossa lumettomassa metsässä iti ajatus lumisateesta. Puut kyytiin käsin, nostamalla. Äkkiä. Omilla hartioilla.

   Miehet, jotka metsätyöt minulle opettivat, ottivat kaiken sellaisenaan. Tulee mitä tulee. Vaikeuksia ei kannata ennalta odottaa. Kokemuksia ei kannata ennalta kuvitella. Pelkästään tee, tunnista toiseen, aamusta iltaan.

   Kolme päivää sitten sain vinssiin uuden kaukosäädinyksikön ja käyttökytkimen olin korjannut jo viikko sitten. Tukkien kyytiin juontaminen helpottui. Mönkijän käytin kaiken touhun välissä Sodankylässä Kone-Vasaralla huollossa. Kolmensadan tunnin huolto tuli siellä tehtyä ammattitaidolla. 

   Miinus kahdenkymmenen asteen pakkasessa tuli mieleen papan sanat: "Kärsivällisyyttä, tulee hiljakseen mitä tulee - älä hosu." Kaikki tuli. Tänään Kirsin kanssa ajoimme viimeiset kaksi kuormaa jyrkästä rinteestä, hirveässä lumipyryssä. Nyt on puita.

 

Mielestäni ihmiset voivat nykyisin huonosti, koska heillä on jatkuvia ennakko-odotuksia. Kaiken suhteen. Esimerkiksi kun lähdetään lomalle tai syömään ravintolaan; matka ei olekaan sellainen kuin kuvitteli, ruoka ei ollutkaan sellaista kuin odotettiin. Seksi ei tunnu siltä, miltä kuvitellaan. Odotetaan liikaa, yritetään liikaa. Verrataan kaikkea kaikkeen virtuaalitodellisuudessa olevaan paskaan, osin tekoälyllä tuotettuun kuolleeseen kuvastoon. Ja niin edelleen.

   Pessimisti ei pety? Tässä ei ole nyt siitä kyse, vaan kaiken kokemisesta sellaisenaan. Ilman ennakko-odotuksia. Lähdetään, mennään ja koetaan. Tulee mitä tulee. Näin toimien kaikki on aitoa, elämänmakuista. Yllättävän tuoretta.

   Tätä mietin puita tehdessä. Hanskat jäässä, selkä jäykkänä. Mönkijän satulassa kiinni juuttuneena karheikkoon. Tukkisaksien livetessä jäisen petäjän kuoresta. Kaatuessani moottorisahan kanssa kivikkoon. Kiveen sahatessani. Lunta niskassa. Loppuun väsyneenä saunassa. Nukahtaen takkatulen ääreen, juomaton konjakki lämmeten sohvan käsinojalla.

   Elämää niin, että tuntuu. Sellaisenaan.

   Tulee mitä tulee.

   Minulta on usein kysytty miten jaksan, miten aina viitsin. Tulee aika, jolloin en enää viitsi enkä jaksa. Silloin oion koipiani matkailuauton edustalla punaviinilasi kädessä Espanjan lämmössä. Jos näin ei käy, niin mitä sitten?

   Tulee mitä tulee.

 

 

---

 

Joku voi ihmetellä, eikö Ivalossa lähempänä ole huoltopaikkoja. Sodankylään on meiltä 220 kilometriä. 

   Mönkijä oli huollossa paikallisella Brp-jälleenmyyjällä vuosi sitten kahdensadan tunnin huollossa. Noutaessani laitetta kysyin tiskillä: "Niin säädettiinhän ne venttiilit?" Vastauksen ja kysymyksen välissä oli puolitoista sekuntia liikaa. Vastaus oli: "Kyllä ... ne säädettiin."

   Alkusyksystä kuuntelin Rotaxin (Can-Amin moottori) naputtamista kylmänä. Pelko hiipi selkäpiihin ja se osoittautui aiheelliseksi. Kolmensadan tunnin huollossa ilmeni, että venttiilejä ei oltu säädetty ollenkaan, ei koskaan. (ensimmäinen säätö on 200 tunnin kohdalla) Tämä näkyi muun muassa etummaisen sylinterin toisen pakoventtiilin lähes välyksettömyytenä. Lisäksi takimmaisen sylinterin päällä olevaa imuputkea ei ole irroitettu koskaan, siinä oli alkuperäiset "sinetit". Ilman imuputken irroitusta venttiilejä ei voi säätää, koska venttiilikoppaa ei saa pois paikaltaan.

   Muutakin oli. Nestevuotoja. Can-Amin vesiletkuihin vaihdetaan jousiklemmareiden tilalle oikeat ruuvikiristeiset yleensä jo ensimmäisessä huollossa. Niitäkään ei oltu vaihdettu. Syksyllä lisäsin litran pakkasnestettä. Nyt jäljellä kolmesta litrasta oli tasan yksi. Tietokoneen mukaan maksimiläpö oli ollut 109 astetta. 140 asteessa saattaa syntyä konevaurio. Nestettä ei kuitenkaan ole ollut esimerkiksi tallin lattialla. Ehkä se on valunut pohjapanssarille, hissukseen.

   Minä kykenen huoltamaan koneita myös itse. Olen entinen ammattiautoilija ja ymmärrän huollon merkityksen. En koskaan enää astu jalallanikaan paikalliseen BRP- merkkiliikkeeseen Ivalossa.

  Odotan jännityksellä, kun huollan seuraavaksi itse moottorikelkkani Lynx 49 Ranger 900 Ace Pro:n. Minulla on paikallisen liikkeen lasku huoltokirjan välissä entisen omistajan jäljiltä. Onko laskutettua ketjukoteloöljyä edes vaihdettu, saati öljynsuodatinta? Voitte taas jäädä kiinni kun näen proput, onko niissä edes avausjälkiä?

  Kone-Vasaraa voin varauksetta suositella. Heillä on Sodankylässä aivan uudet tilat. Minulle esiteltiin huoltopuoli, joka on jopa siistimpi kuin oma huoltopajani Nellimissä.

 

Kyllä lähtee.

---

Tänään 22.11.2024, kelkkakauden avaus.

Okei, nyt oikea talvi alkaa. Lunta on tullut mukavasti. Pääsemme kelkkailemaan, hiihtämään ja avaamaan talviverkkokauden. 

   Välillä käyn töissäkin. Työskentelen nykyisin kausiapuna Kiinteistöhuolto Välitalo Oy:ssä. Teen käsin lumitöitä, etenkin vanhuksille. Hyvien kahvien lisäksi saan hyvän mielen ja kykenen tuottamaan iloa ikäihmisten päiviin.

   Kolmas kirjani nimeltään Ifrit, ilmestyy helmikuun 2025 toisella viikolla. Neljäs kirja on alulla ja pohjatyöt siihen alustavasti tehty.

   Voikaa hyvin ja uskokaa huomiseen!

 

Rauhallinen kahvitauko Kessissä kanalinnunmetsästyksen lomassa.

 

 --- 

 

VIIKKO 45.

Ma- Gravelpyörällä 40,78 km - 2.15. Luottojärvelle. kylmä ja luminen nimismiehenkihara.

Ti- Lepo

Ke- Metsästys 1,82 km - 38 min.

To- Juoksua 6,05 km - 48 min.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 4,10 km - 55 min. 12,6 astetta lämmintä, lumi suli.

La- Metsästystä Kessissä 2,92 km - 1.00. Kauden 8. lintu alas.

Su- Kirsin kanssa läskipyörillä 11,76 km - 1.01.

 

 

VIIKKO 46.

Ma- Pe- Metsätöitä, pitkiä päiviä niin kauan kun valoa riittää.

La- Metsästystä 6,53 km - 2.02.

Su- Metsätöitä Kirsin kanssa.

Maailmani ilman Kirsin naurua olisi musta.

Keskellä soita on hiekkaharju.

Can-Am, kukkulan kuningas.

"Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei." - 20 astetta, raudat ovat kylmiä, puut jäisiä.

Kaukosäädinpalikka. Kuvassa tukijalka alhaalla ja vinssiköydessä olevat tukkisakset ovat kiinni tukissa. Joku väittää tätä systeemiä lapselliseksi, mutta oman kokemuksen mukaan se on kaikkea muuta ja säästää selkää pienimuotoisessa hakkuussa.

ATV-Expertin telikärryn vinssissä on molemmille puolille säätyvä tukijalka ja jatkettava puomi. Kuvassa puomi on lyhimmillään. Vinssi on kiinalainen, Motorpowerin myymä, 15 vuotta vanha, jolla on vinssattu reilu kolme tukkiautollista puita. Vinssissä on sininen, sakkelilla varustettu köysi. En käytä metallivaijereita. Kärryä pystyy jatkamaan säätämällä taaimmaista lovipankkosarjaa taaksepäin. Minä kuitenkin tarvitsin nyt rinnemaastossa lyhyttä kärryä. Mönkijän renkaat ovat Mudlitet, jotka pitävät talvella hyvin. Jos eivät pidä, minulla on takapyöriin norjalaiset lumiketjut. Niillä saa sitten turvetta tuuttiin rajattomasti ja kaupan päälle uusia vetoniveliä.

"Ei mulla plexit ihan pienest huurru..."

Kaukosäädinyksikkö (Strong Line) kiinnitettynä laitekoteloon, jonka sisällä on vinssin rele. Alakulmassa on erillinen keinuvipukytkin, jonka olen evakuoinut jostakin mönkijän vinssisarjasta itselleni. Vihreä roikkuva johto on antenni. Asennukset ovat itse ideoituja ja ovat kestäneet vuosikausia. Aiempi kaukosäädin oli Warnin oma. Siinä oli jossain määrin parempi kaukosäädin, mutta tälläkin Strongin versiolla tulee toimeen jos ei ole pakkasta yli 20 astetta. Strongin käyttökytkinten kumi jäykistyy pakkasella ja niitä saa sitten tosissaan painaa...

Käytän nykyisin irrallista akkua vinssissä. Näin juonnettaessa ei tarvitse käyttää mönkijää tyhjäkäynnillä. 60Ah jaksaa lyhyen päivän ( 8 tuntia). Samoja akkuja käytän kesällä sähköperämoottorissa. Johdoissa on trukkiliittimet. Lataan akut Cetekin älylaturilla. Laturin välijohdossa on myös trukkiliitin, joten akkuja ei tarvitse kaivaa esiin akkukotelosta latausta varten. Molemmissa moottorikelkoissamme on kiinteät välijohdot, joiden liittimet sopivat suoraan Cetekiin, näin kesän ylläpitolatausta varten ei myöskään kelkkojen akkuja tarvitse kaivaa esiin.

MIESKIN VOI OLLA

 

En ole koskaan aiemmin kirjoittanut miehenä olemisesta mitään. Minulle se on ollut itsestäänselvyys aina vuodesta 1964 lähtien, jolloin synnyin mieheksi. Mies, joka on sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa, voi minusta vaihtaa autoonsa öljyt, käydä sitten suihkussa ja lähteä oopperaan tai neulekurssille. Stereotypioita joissa "suomalainen miehinen mies ei itke" tai "niistä nenäsi, pyyhi perseesi ja ole niinku muutkin miehet", on matkan varrella koettu ja koetettu soveltaa, mutta miehenä olemista ne eivät minussa ole muuttaneet miksikään.

   Nykyisin täysin sairaassa intersektionaalisessa feminismissä tai muissa sukupuolten tasa-arvoisuutta korostavissa yli-ideologioissa mies on kovassa puristuksessa. Vielä enemmän puristuksessa ovat nuoret, miehisyyttään etsivät pojat. Nämä pojat ovat tutkimusten mukaan kriisissa tavallisen miehenmallin puuttuessa. Samaan aikaan netti tarjoaa vertailukohtia, jotka sekoittavat nuorten miesten pään lopullisesti. Niinpä on joukko nuoria miehenalkuja, jotka ihailevat ylimaskuliinista miesmallia. Tästä seuraa valitettavan usein ylilyöntejä. Ylimaskuliinisuuskin käy, mutta minusta miehestä pitää löytyä myös hieman pehmeyttä.

   Jos on munat (penis, kulli, siitin ja niin edelleen) kiinni kasvaneena jalkoväliin ja tuntee itsensä mieheksi, kaikki on kunnossa ja on mahdollisuus löytää oma miehisyys omalla tavalla. Jos taas tuntee itsensä naiseksi tuossa tilanteessa ja kärsii siitä, on syytä hakea apua.

   Minä olen koko ikäni korjannut ja huoltanut erilaisia koneita ja laitteita, sekä rakentanut puusta. Harrastanut urheilua eri muodoissa. Tehnyt metsätöitä ja polttopuita. Nykyisin myös metsästän. Olen aina lukenut paljon, nyt myös kirjoittanut kolme kirjaa, joista viimeinen on kustannusprosessissa. Olen aina laittanut ruokaa, myös leiponut, siivonnut, pessyt pyykkiä ja hoitanut viherkasveja. Käynyt tasaisesti erilaisissa kulttuuririennoissa, taidenäyttelyistä oopperaan. Minusta mikään ominaisuus ei sulje pois muita ominaisuuksia tai kiinnostuksen kohteita. Sitäpaitsi kaikki edellä luettelemani asiat ovat ylisukupuolisia, kaikki voivat niitä tehdä sukupuolesta riippumatta!

   Sensijaan vastustan äärimmäisesti sitä, että poika ei saa olla poika tai mies ei saa olla mies. On olemassa poikia ja tyttöjä. On olemassa myös muunsukupuolisia. Maailma ei kuitenkaan toimi vähemmistöjen ehdoilla, eikä koskaan tule toimimaan. Yhteiskunnassa kaikki eivät koskaan saa kaikkea, vaikka se eräiden päiväuni onkin. 

   Omia toteutumattomia haaveita ei omien lasten kautta saisi milloinkaan toteuttaa. Uskallan sanoa tämän, ulkopuolisena, vapaaehtoisesti lapsettomana. Jos äiti ruokkii pojan feminiinistä puolta tai isä tytön maskuliinista puolta, niin että kehitys häiriytyy, on tämä rikos. Selitykseksi ei riitä: "Mutta kun se haluaa." "Se" päättää sitten itse, aikanaan.

   Minä kärsin lapsuudessani vakavista ristiriidoista kotona. Äiti halusi väkisin minusta yliopistoihmistä, isä taas ei tiennyt mitä halusi, paitsi viinaa. Siksi ryhdyin päättämään asioistani jo varsin nuorena ja kuten esikoisteokseeni kirjoitin: koitin olla vihaamatta vanhempiani kovin paljoa.

    Poikia on saatava kutsua pojiksi ja tyttöjä tytöiksi. On täysin käsittämätöntä, että näin ei voisi tehdä esimerkiksi lastentarhassa. Joillakin edellämainituilla ideologioilla ei voi korvata eikä ohittaa geeniperimää tai evoluutiota. Jos joku tarhalainen kokee muunsukupuolisena tämän jaottelun eriarvoistavana, niin voi voi. Myöhemmin hän huomaa, että moni muukin asia on ja pysyy eriarvoisena. Yksinkertaisesti siksi, että kaikki eivät pysty kaikkeen.

   Minun ikäisteni "traditionaalisten" miesten on kuitenkin muistettava, että mekään emme voi evoluutiolle mitään. Jos kehitys vie miehisyyttä toiseen suuntaan, on meidän se hyväksyttävä. Samalla huomautan, että naisten on myös hyväksyttävä tämä, ja se mitä siitä seuraa.

   Sitä saa, mitä tilaa. Perinteisillä roolimalleilla ei ole mitään tekemistä tasapainoisen parisuhteen onnistumisen tai epäonnistumisen kanssa. Parisuhteessa kaikki voivat tehdä kaikkea, eikä loppujen lopuksi toista voi muuttaa tai opettaa. Sensijaan yhdessä voi oppia uutta ja muuttua, jos niin yhdessä halutaan.

   Kirjailija Pekka Juntti sivusi kolumnissaan Isien tekemä metatyö jää turhan usein huomaamatta joitakin asioita ylle kirjoittamastani. Kun lukee kyseisen kolumnin kommentteja, ei voi olla ihmettelemättä missä todellisuudessa ihmiset elävät. 

   Nimenomaan sitä saa, mitä tilaa.

   Moni voi kysyä onko se noin yksinkertaista.

   Kyllä, onni on aina tässä ja nyt. Ja sitten kun sitä ei ole, on syytä itse olla tässä ja nyt.

Valokeilassa.

 

VIIKKO 43.

Ma- Gravelillä 32,61 km - 1.37. Kaisanrannantie, Einari.

Ti- Gravelillä Ivaloon ja takaisin 84,92 km - 3.52. (ajoaika)

Ke- Juoksua 5,02 km - 36 minuuttia.

To- Metsästyslenkki 7,06 km - 2,07.

Pe- Gravelillä Apinavaaralle 30,78 km - 1.39.

      Kävelyä Kirsin kanssa 7,01 km - 1.43.

La- Metsästyslenkki Kirsin kanssa 8,76 km - 2.40.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 3,86 km - 52 minuuttia.

Pyörällä yhteensä 148,32 km. 

Laatuaikaa yhdessä.

VIIKKO 44.

Ma- Lepo

Ti- Gravelillä Tolosen risteykseen ja takaisin 100,77 km - 4.44.

Ke- Läskipyörällä maastossa 20,99 km - 1.22. Satoi lunta.

To- Metsästystä 2,15 km - 42 min.

Pe- Metsällä Kirsin kanssa 1,64 km + 3,04 km.

La- Juoksua maastossa 6,03 km - 44 min.

Su- Läskipyörällä rajamailla 20,85 km - 1.20. Kahdeksan astetta pakkasta.

Pyörällä yhteensä 142,63 km.

 

 

Kuten metsästys- ja lenkkikuvista voi päätellä, luntakin on tullut. Kohta alkaa pilkkikausi, metsäjärville pääsisi jo 6 - 15 cm jäälle. Mutta ei ole kiire, uimaan pääsee kotijoen rannastakin.

 Lintumetsällä tauolla. Leivän päällä on rinkeli, ei siis makkara!

 Se nyt vaan on nätti, hukanhuone.

 Kuvassa maailman vanhin kahvinkeitin. Toimii edelleen.

Orbea on saanut ylleen lisävarusteet ja nastarenkaat.

Continentalin pistosuojattu 700 x 42 eli 28 x 1,60. 240 nastaa. Voisi olla leveämpi, aina 55 milliin asti, mutta minun tapauksessani ei ole järkeä laittaa graveliin ylileveää. Minulla kun on läskipyörä myös.

 Kuva on otettu lenkillä 3.11. 2024. Märkävaaran rajavyöhykkeen reunalta. Kuvassa Vyöry Fatbike. Luomu. Sähköpyörää ei meille tule.

HARRASTUKSENA ELÄMÄ ?

 

VIIKKOJEN 40. - 42. LIIKUNNAT

VIIKKO 40.

Ma- Juoksu, Siikajärventie hiekkaa, lunta maassa hiukan 15,45 km - 1.42.

Ti- Lepo

Ke- Juoksua kylän asvaltilla 21,02 - 2.24.

To- Metästyslenkki 7,59 km.

Pe- Lepo

La- Metsästyslenkki 4,44 km.

Su- Metsästyslenkki 2,02 km.

 

VIIKKO 41.

Ma- Metsästyslenkit 4,22 km plus 2,52 km.

Ti- Lepo

Ke- Juoksu 10,46 km Haapakurun poluilla - 1.23. Pohje kesti 5 km.

To- Lumimyrskyssä läskipyörällä 30,33 - 2,01. Mustolaan.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 2,86 km - 40 min.

La- Metsästyslenkki 9,05 km. Todellinen 4,5 km, unohdin sammuttaa kellon.

Su- Läskipyörällä Apinavaaralle 30,61 km - 1,52.

 

Pyöräilyä yhteensä 60,95 km - 3:53 h

VIIKKO 42.

Ma- Läskipyörällä Tiaisniementiellä 30,19 km - 1.50.

Ti- Metsästyslenkki 5,27 km.

Ke- Sauvakävely Arkivaaralle Kirsin kanssa 7,64 km - 2.00.

To- Kontosjärventie läskipyörällä 53,47 km - 3.02.

Pe- Lepo

La- Orbea Terra H40 (gravelpyörä) testausta Rovaniemellä 20,76 km - 58 min.

Su- Läskipyörällä Kirsin kanssa tähtilenkillä 15,30 km - 1.17.

       Päätiellä gravelillä 21,34 km - 55 min.

 

Pyöräilyä yhteensä 141,07 km - 8:05 h.

 

GRAVELPYÖRÄ JA LÄSKIPYÖRÄ

 

Gravelpyörä on melkein kuin maantiepyörä, mutta ajoasento leppoisampi, renkaat leveämmät, geometria ja vaihteisto soratielle sovitetut. Shimanon takavaihtajan saa lukkoon, jolloin ketju ei hypi soralla pompittaessa. Runkoon mahtuvat talvella nastarenkaat pyörimään.

   Kuvassa Orbea Terra H40 Inarin Einarin rannassa. Lisävarusteina pullotelineet, yläputken pikkulaukku sekä Jupiterin ladattava etuvalo ja kevyt, siirrettävä ja ladattava takavalo. Ei mitään turhaa, pyörä painaa noin kymmenen kiloa tuossa asussa.

Läskipyörässä on huomattavasti leveämmät renkaat ja matalampi runko. Tässäkin takavaihtajan saa lukkoon, jotta ketju ei hypi maastossa. 

   Kuvassa Vyöry 30 Ruijanjoen sillalla. Läski on varustettu Ortliebin runkolaukulla ja Zefalin tankolaukulla. Nousukahvat, peili, seisontatuki ja lokarisarja ovat myös lisävarusteita. Käytän läskin kanssa Silvan otsavaloa, joka on pujotettu etulaukkuun. Takavalona siirrettävä ja ladattava kevyt valo.

 

YHTEISIÄ RIENTOJA

Kirsi taiteilee Pyhävaaran alla olevan suon kulmalla.

Matkalla Arkivaaralle, joka kartassa on Palo-Pyhävaara.

 

 

Ajamme säännöllisesti yhdessä läskipyörillä. Oleellista ei ole matka vaan aika ja se, että polkee. Läskipyörällä pääsee läpi vuoden paikkoihin, joihin tavallisella polkupyörällä ei ole mitään asiaa.

 

 

Metsästysreissujen leppoisia kuvia. Ehkä alakuvassa mietin, kuinka paljon minulla on oikeus luonnosta ottaa.

Minä en harrasta metsästystä enkä kalastusta. Pyydän luonnosta ruokaa.

   Liikkumisen suhteen voi olla toisin. Harrastuksesta, liikkumisesta, on tullut elämänmittainen matka. Viime aikoina olen liukunut yhä enemmän pois päivittäisestä juoksemisesta. Kuusikymmenvuotiaana, yli 32 vuoden kilpailemisen jälkeen olen jo hieman kulunut. Tämä ei tarkoita jalkavaivoja vaan koko kehoa, jota olen säännöllisesti pahoinpidellyt pitkissä ultrajuoksuissa, etenkin kilpailuissa.

   Pyöräilystä voin jälleen todeta: olen pyöräillyt aina. Nyt se kantaa niin, että koen olevani huomattavasti paremmassa kunnossa kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen verrattuna kolmen tunnin juoksemiseen. Kyse ei ole väsymyksestä vaan tunteesta koko kehossa. Niskat, hartiat, polvet ja lonkat. Sisäelimet. Mutta etenkin aivot. Kun on juossut yli 92.000 kilometriä tietää mitä se on. Tietää mikä on juoksemisen salaisuus.

   Kun puhun liikkumisesta, tarkoitan pelkästään positiivista tunnetta liikumisen jälkeen. Itsensä ja oman erinomaisuutensa esiin nostaminen ei innosta. Voi olla poikkeuksellista, että olen kyennyt juoksemaan ne tulokset, mitkä minulla on. Minä en kuitenkaan ole poikkeuksellinen. Poikkeuksellista on ollut ja on edelleen intohimo, itsensä kehittämisen eteen tehty työ ja sen määrä. En ole uhrannut koskaan mitään, vain valinnut. Useimmiten toisin kuin muut. Työn ja perheen, sekä muiden ajankulutusmuotojen osalta.

   Poikkeuksellista on ainoastaan se, missä kunnossa olen nyt. Sen eteen olen nähnyt vaivaa ja näen tästä eteenpäin.

   On äärimmäisen tärkeää, että se kokemus, minkä elämästään saa, on totta itselle. Kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää omaa kokemustasi. Arvostella sitä voi, kuten myös puolustaa. 

   Minä en harrasta elämää, minä elän sitä.

 

 

VAIHTELEVIA SÄÄTILOJA

21.10.2024

10.10.2024

Käytti lumella. Ja kuivasi. Järvet alkoivat jäätyä, kuten tavallista tähän aikaan Nellimin perällä on. Nyt tätä kirjoittaessa on yhdeksän astetta lämmintä ja kosteaa, satoikin.

 

Koska omasta mielestäni kirjoitan nykyisin liian harvoin blogiini, julkaisen muualle kirjoittamiani tekstejä lukijoiden iloksi täällä:

 

ANNAT VAIN KAIKEN ?

 

 

Kirjoittaessani tätä on kulunut yli kuusikymmentäyksi vuotta aikaa, kun buddhalainen munkki Thích Quảng Ðức poltti itsensä kuoliaaksi vilkasliikenteisessä risteyksessä Saigonissa. (nyk. Ho Chi Minh City) Teko oli protesti presidentti Ngô Đình Diệmin buddhalaisia sortaneelle politiikalle.

   11. kesäkuuta 1963 Ðức saapui risteykseen autolla kahden muun munkin kanssa. Asetuttuaan maahan istuintyynyn päälle lootusasentoon toinen munkki kaatoi noin 19 litraa bensiiniä hänen päälleen, minkä jälkeen Ðức sytytti tulitikulla itsensä tuleen.

   Ðứcin viimeisten sanojen ennen tulitikun sytyttämistä sanotaan olleen buddhalainen rukous ”Nam mô A Di Đà Phật”, joka tarkoittaa: kunnia Amitãbha-buddhalle. Amitãbha-buddha on henkisen valon ja olentojen vapauttamisen buddha. Ðức halusi teollaan vapautta ihmisille hallituksen sortopolitiikasta.

   The New York Times-lehden toimittaja David Halberstam näki tapauksen ja kirjoitti siitä näin:

   ”Tulin näkemään tuon näyn uudestaankin, mutta yksi kerta oli kylliksi. Liekit löivät ihmisestä; hänen kehonsa haipui hitaasti ja painui kasaan, hänen päänsä mustui ja hiiltyi. Ilmassa oli palavan ihmislihan tuoksu; ihminen palaa yllättävän nopeasti. Takaani kuulin paikalle kerääntyvien vietnamilaisten nyyhkyttävän. Olin liian järkyttynyt itkeäkseni, liian hämmentynyt tehdäkseni muistiinpanoja tai tehdäkseni kysymyksiä, liian kiihtynyt edes ajatellakseni... Kun hän paloi, hän ei liikuttanut lihastakaan, ei päästänyt ääntäkään, ja hänen ulospäin näkynyt malttinsa muodosti terävän kontrastin hänen ympärillään surevien ihmisten kanssa.” (vapaasti suomennettuna)

   Thích Quảng Ðức oli ennen munkkivihkimystä nimeltään Lâm Văn Tức ja oli syntynyt vuonna 1897 Ranskan Indokiinassa, paikassa nimeltään Hội Khánh. Monet tapauksen silminnäkijät kumarsivat hänelle. Kymmenen minuutin kuluttua palanut ruumis kaatui selälleen. Liekkien sammuttua munkit käärivät sen keltaisiin kaapuihin.

   Ruumis ei mahtunut ruumisarkkuun, koska raajoja ei voitu suoristaa. Vainaja vietiin läheiseen Xá Lợi Pagodaan, temppelin tornimaiseen erillisrakennukseen. Myöhemmin ruumis tuhkattiin buddhalaisten rituaalien mukaan.

   Ðứcin sydän ei ollut tuhoutunut ja sitä pidetään pyhäinjäännöksenä. Đứcin muistolle on pystytetty patsas. Polttoitsemurhansa jälkeen Ðức sai vietnamilaisilta arvonimen Bồ Tát, joka on vietnaminkielinen sana bodhisattvalle. Bodhisattva on henkilö, joka on luvannut auttaa olentoja valaistumiseen.

 

Vietnamissa buddhalaisuuden merkitys kansallisen kulttuurin kannalta lisääntyi siirtomaakaudella käydyn itsenäisyyskamppailun aikana. Vietnamin sodan riehuessa buddhalaiset tarjosivat rauhanomaista kolmatta vaihtoehtoa. Buddhalaiskirkko koulutti 10000 työntekijää hoitamaan pakolaisleirejä ja uudisasutusta.

   Diệmin diktatuuri tukeutui kristittyyn vähemmistöön ja vainosi buddhalaisia. Munkkeja suljettiin tiikerihäkkeinä tunnettuihin keskitysleireihin. Vuonna 1963 yhteensä 20 munkkia ja nunnaa teki julkisen polttoitsemurhan, eikä kukaan heistä osoittanut pienintäkään tuskan merkkiä liekkien korventaessa heitä. He olivat oppineet täydellisen mielen hallinnan hengitys- ja mietiskelyharjoitusten kautta.

   Diệmin hallitus kaatui ja Etelä-Vietnamin tilanne parani väliaikaisesti, mutta seuraavien vallanpitäjien myötä tulivat uudet vaikeudet.

 

Vuonna 1992 julkaistiin albumi nimeltä Rage Against the Machine samannimisen yhtyeen toimesta. Levy herätti paljon huomiota poliittisesti kantaa ottavana. Kannessa on kuva palavasta Thích Quảng Ðứcista.

 

”Älä etsi totuutta, lopeta vain mielipiteiden vaaliminen.”

- Kiinan kolmas chan-patriarkka Segcan 500-luvulla jkr

 

Mielestäni oman hengen antaminen jonkun toisen hyväksi on kiistatta suurinta, mitä ihminen voi elämässään tehdä - kuitenkaan koskaan ei voi olla varma, mitä kaikkea mistään seuraa.

- Pasi Koskinen

 

Lähteet:

 

Wikipedia

René Gothóni ja Mikael Tenzin Dönden: Bodhipuun juurella, Otava

René Gothóni ja Mahāpañña (Mikael Niinimäki): Buddhalaineen sanasto ja symboliikka, Gaudeamus

Mikael Niinimäki on nykyisin nimeltään Taehye sunim. Hän on ollut yli 30 vuotta munkkina ja saanut munkkivihkimyksen sekä Koreassa että Myanmarissa, kahdesta eri buddhalaisesta koulukunnasta. Munkkinimi tarkoittaa ”suurta viisasta”.