AHMINTAA
"Juoksuahminta" (Binge Running) on Geoff Roesin aikanaan lanseerama termi. Eli jos lajia rakastaa ei siitä voi saada kyllikseen. Geoff toipuu tällä hetkellä vakavasta liikaharjoittelusyndroomasta. Toivottavasti tuo loistava juoksija ja lämmin persoona palaa entistä vahvempana, myös kilpailemaan.
Oma 200 km ahmintaviikkoni oli harkittu testi Unkarin 6 päivän kilpailuun. Testi missä kunnossa kehoni kokonaisuutena todellisuudessa on ja onko harjoittelu linjassa tavoitteeseen. Kuinka aineenvaihdunta toimii hieman normaalia raskaammassa prässissä. Onko henkinen keskittyminen kunnossa.
Viikon jälkeen voin todeta olevani hämmästyttävän pirteä mutta hieman "ylensyönyt". Mitään ongelmia fysiikassa ei ole ja kuntokin on kohentunut parin kuukauden takaisesta melkoisesti. Nousukuntoinen en kuitenkaan ole eli voin turvallisesti palata perusharjoitteluni pariin vielä pariksi kuukaudeksi.
KAKSI TULTA
Tällainen viikko pistää paitsi fysiikan myös henkiset voimavarat koetukselle. Loppujen lopuksi on jopa hieman yksitoikkoistakin juosta tällaisia määriä. Toisaalta koen olevani etuoikeutettu kun tähän pystyn.
Henkisten voimavarojeni riittävyydestä olen hieman jäävi sanomaan mutta kaksi tulta palaa silti rinnakkain.
Toinen roihuaa juoksun harjoittelun paloa ja rajojen koettelemisen sisäistä pakkoa. Toinen kytee juuri ja juuri mutta savusta ilmaan muodostuu kysymysmerkki mielekkyydestä.
Voisinko siis käyttää rajallisen aikani täällä hyödyllisemmin ? Koen olevani välillä kiitollisuudenvelassa mutta en ole ihan varma kenelle. Sainhan syöpätaudin jälkeen elämäni takaisin ja mahdollisuuden uuteen. Vai onko tämä kaikki syöpätaudin ansiota. Oliko se merkki jostain korkealta. Kehoitus muuttaa näkökulmaa. Käsky yrittää muuttua paremmaksi ihmiseksi.
Paljon eräretkeilleenä tiedän, että on turhuutta pitää kahta tulta yhtäaikaa palamassa. Toivon, että jossain vaiheessa saan kekäleet yhteen kasaan ja juoksu jatkuu samoin kuin nyt - nöyränä ja kiitollisena.
REALISMI
Unkarissa olisi siis tarkoitus kertoa tuo nyt kuudessa päivässä juoksemani määrä kolmella. Samalla unen määrä putoaa kolmasosaan nyt nauttimastani. Minkäänlaista harhakuvitelmaa ei haasteen riittävyydestä ole. Saapahan vanhempikin teuras kerrankin kyllikseen - edes yrittää.
Viikko 4. harjoitteluni
Ma - aamu kotona tiellä 8 km - 54 min.
ip. Tampereeen keskustori - koti; kierrellen länsitampereella 28 km - 3.02
Ti- päivällä Ailin lenkki Sasin maisemiin 34 km - 3.51 (Aili oli Kirsin mummo, joka kotiavustajana ajoi mopolla auttamaan vanhuksia kesät talvet; tämä lenkki on hänelle kunnianosoitus.)
Ke- aamupäivällä Pinsiön rauhassa 23 km - 2.36
ilta kotona tiellä 10 km - 1.10
To- aamupäivällä helpolla reitillä Elovainion metelissä 20 km - 2.09
illalla mäkinen 14 km Pinsiön Koulutien rauhassa -1.33
Pe- Lamminpään hautausmaalle ja takaisin 33 km -3.40
La- päivällä mäkinen reitti, osa polkua 18 km - 2.10
iltapäivän lopuksi tiellä 12 km - 1.17
Su - LEPO
yhteensä 200 km - 26 tuntia 22 minuuttia
Harjoituspäivien syömiset
Jonkinverran kysellään ravinnosta ja etenkin sen määrästä. Pääruokani katoin 25 cm halkaisijaltaan olevalle lautaselle. Se riitti mainiosti joitakin pieniä santsauksia lukuunottamatta ja kuviotakin jäi reunoilta näkyviin. Määriä on mainittu vain viitteeksi.
Kahvin kanssa aina sokeria,maitoa ja hunajaa. Lisäksi vettä tarpeen mukaan pitkin päivä. Kaikki juotu mehu sokerilla makeutettua ei aspartamiinia !!! Joka päivä tabletti magnesiumia (magnex, sisältää b6 vitamiinia), monivitamiinitabletti (optisana multi) ja rautaa (iron vital m plus, sisältää c-vitamiina).
Yksi ruokailu -merkin jälkeen. Lenkki tarkoittaa harjoitusta - ei makkaraa.
Ma
-muroja , kahvia
lenkki
-kasviskiusaus (3 dl annos) (papuja,sipulia,perunaa ja juureksia), leipää jolla tuorejuustoa ja maitoa
-keksejä ja kahvia
tunnin lepo ja sitten käynti hammaslääkärissä, heti perään lenkki, jolla geeli, vettä ja urheilujuomaa vyöstä.
lenkin päälle heti ennen suihkua gainomaxia ja vettä
-4 keitetyttyä perunaa ja porkkanaa, 7 silakkapihviä, vihreää salaattia jossa kurkkua, tomaattia, appelsiinia. ruisleipää 1 pala ja vaaleaa myslileipää 2 palaa jolla tuorejuustoa. maitoa ja vitalift-omenamehua
-prinsessaleivos ja kahvia
-mysliä 2 dl, karjalanpiirakka jolla juustoa, leikkelettä ja kasviksia, keksejä ja kahvia
Ti
-mysli marjakeitolla, karjalanpiirakka jolla juustoa, leikkelettä ja kasviksia
-kahvi ja keksejä, banaani
lenkki, jolla pari geeliä ja repusta mehua ja urheilujuomaa yht. vajaa kaksi litraa.
ennen suihkua gainomax ja mehua
-perunoita ja silakkapihvejä, vihreässä salaatissa ilmakuivattuja tomaatteja, tomaattia, kurkkua, mantelitäytettyjä oliiveja. keitetty muna, puolukkahilloa, leipää ja piimää,
riisipuuroa 4 dl omenahillolla ja maidolla
-riisipuuroa 3 dl ja karjalanpiirakka katettuna kuten yllä, banaani, mustikkamehua kahvia ja keksejä
-illalla puoli levyä laktoositonta suklaata
-yöllä vessareissun oheen mehua ja karjalanpiirakka katettuna kuten yllä. (ei syöty pöntöllä...)
Ke
-riisipuuroa 4 dl ja mustikkasoppaa, karjalanpiirakka katettuna kuten yllä, kahvia ja keksejä
lenkki jolla geeli ja vettä 7 dl
ennen suihkua gainomax ja vettä
-puolitoista lautasellista kotonatehtyjä erilaisia pizzoja joissa tonnikalaa, katkarapuja, sipulia,sieniä,ananasta,pinaattia,ilmakuivattua tomaattia, hernemaissipaprikaa,kinkkua. mehua, mansikkarahkaa
-kahvi ja keksejä
reilu kolmetuntia oleilua ja lenkki
-pizzaa ja mehua
-riisipuuroa, hilloa, maitoa. kahvia ja voileipiä joiden päällä kalaa.
-laktoositonta suklaata, banaani
To
-muroja,hilloa,maitoa.kahvia
lenkki, jolla geeli, mehua plus vettä
-pizzaa,riisipuuroa,hilloa,maitoa. kahvia ja keksejä
lenkki
-4 keitettyä perunaa ja pörkölttiä (Unkarilainen lihapata),porkkanaa,suolakurkkua,2 palaa ruisleipää,piimää
-kahvia, mudcakea (suklaakakku), sitruunamuffinsseja
-laktoositonta suklaata melkein levy
Pe
-mysliä ja jugurttia, 2 ruisleipäpalaa joilla juustoa,leikkelettä ja kurkkua. kahvia
-kahvia ja kakkua
lenkki, jolla pari geeliä ja vettä 1,5 litraa. suolat lakosivat 26 km paikkeilla, verenpaine heitti hetken ja pääsin tunnelmaan.
ennen suihkua yksi voileipä, jolla fetajuustoa ja kurkkua ja suolaa. gainomax ja vettä...final saltdown...
-pastaa 2 dl ja pörkölttiä. lisäksi keitettyjä perunoita 2 kpl ja porkkanaa. sipuli-appelsiinisalaattia,suolakurkkua,fetajuustoa,paprikaa, 2 palaa ruisleipää ja maitoa
-kahvia ja mutakakkua ja muffinssi, vettä, mehua.
-urheilujuomaa (maxim hypotoninen), hedelmiä
La
-riisipuuroa,maitoa, pari ruisleipää katettuna kuten yllä, pari siivua pullaa omenahillolla,kahvia
lenkki, jolla geeli ja 0,8 dl vettä
lenkin jälkeen ei maistunut "oikea ruoka" eli
-pizzapaloja kaksi ja yksi lihapiirakka sinapilla,mehua,kahvia,banaani
lenkki
täysjyväpastaa itämaisesti maustetulla purjo-sipuli-porkkanakastikkeella,oheen kolme ruokalusikallista pörkölttiä ja vihreää salaattia jossa oliiveja ja päärynää, 4 palaa leipää, mehua ja puoli lasillista punaviiniä; Santa Carolina, Chile 2011
-kahvia ja pullaa hillolla, suklaata
-hedelmiä ;päärynä ja appelsiini
TAUSTAA
Viikon mittaan jokaiseen harjoitukseen keskityttiin. Lenkille mentiin rauhassa juuri silloin kun siltä tuntui. Ainoastaan päivän pituus, eli valoisa aika, sekä lämpötila -5 - -17 pakkasta aiheuttivat pientä säätöä.
Kello kävi lenkeillä koko ajan, myös pienien energiatankkaus yms. taukojen ajan. Ainoastaan hautausmaalla sen sammutin - mielestäni siellä ajan mittaaminen on kokolailla turhaa.
Keho tarvitsee energiaa toimiakseen. Keho tarvitsee myös muita aineita, esim. suoloja soluaineenvaihduntaan jne. Lihasten elastisuus ei siis ole itsestäänselvyys. Turha elimistön kuluttaminen on sulaa hulluutta. Jos juoksija haluaa laihtua hänen on vähennettävä rasvan määrää ja lisättävä kasvisten syöntiä ja liikuntaa !
Joskus kuulee elvistelyjä siitä kuinka joku "veti ilman mitään" niin ja niin monta kilometriä. Koskahan suomalaisessa kestävyysjuoksussa ymmärretään, että tyhjennysharjoittelu on hyödytöntä ja vaarallista. Superkompensaatio syntyy vain kun harjoitellaan - oikein ja riittävästi.
Kosketus Liikkuu
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
TUNNE AJASSA
"Minulla ei ole kiire, koska kuu eikä aurinkokaan ole kiireessä.
Kukaan ei voi päästä pidemmälle kuin mihin jalat vievät." - Fernando Pessoa
Mitä pidemmälle teen matkaani ultrajuoksun maailmassa sitä vähemmän olen kiinnostunut ajan mittaamisesta. Aika on vain kokemusta rajoittava keinotekoinen raami. Juostessani pyrin pois tuosta raamista.
Sensijaan matkan mittaaminen kiinnostaa. Paitsi kilometrien myös niiden varrella saatujen kokemusten mittaaminen. Minulle on aina ollut tyypillistä pyrkiä tekemään asiat hieman valtavirrasta poiketen. Tällä olen pyrkinyt oman tilan hakemiseen. En egoismin vuoksi vaan rauhallisen tilan takia. Mahdollisuuden kokea asioita eri näkökulmasta.
Juokseminen ei ole harmaata raatamista vaan kokemista. Silloin tällöin tunnen ajan vierelläni, seuraavan askeleen jälkeen se jää odottamaan. Astun uteliaana maisemaan ja palaan takaisin vahvempana.
Seuraavassa jaan kuvien kautta tunteitani ajassa viikon varrelta.
Klikkaamalla kuvaa saat ne sarjaan isommaksi.
Viikon 3. harjoittelu
Ma- ap. 6 km kävelyä- ip. 16 km mäkisellä reitillä - 1.41
Ti- aamulla 15 km - 1.45 - päivällä kävelyä 8 km - illalla hiihtoa metsäsuksilla 7 km (tunti)
Ke- metsätyö keskiraskas 5 tuntia - ilta kevyt verryttely tiellä 6 km - 41 min.
To- 20 km osin järvenjäällä - 2.14
Pe- aamulla -20 astetta; Helsingin Kivikossa "latupohjaa" 10 km - 1.01
ilta -18 astetta sama kuin aamulla mutta toisinpäin 10 km - 56 min.
La- ip. Villa Gårdsbacka - Lammassaari !!!, 17 km - 1.53
Su- kp. Villa Gårdsbacka - Lammassaari, hieman eroa eiliseen, 18 km - 2.05
yhteensä juoksua 112 km - 12 tuntia ja 16 minuuttia, muuta liikuntaa ei lasketa vieläkään.
Kukaan ei voi päästä pidemmälle kuin mihin jalat vievät." - Fernando Pessoa
Mitä pidemmälle teen matkaani ultrajuoksun maailmassa sitä vähemmän olen kiinnostunut ajan mittaamisesta. Aika on vain kokemusta rajoittava keinotekoinen raami. Juostessani pyrin pois tuosta raamista.
Sensijaan matkan mittaaminen kiinnostaa. Paitsi kilometrien myös niiden varrella saatujen kokemusten mittaaminen. Minulle on aina ollut tyypillistä pyrkiä tekemään asiat hieman valtavirrasta poiketen. Tällä olen pyrkinyt oman tilan hakemiseen. En egoismin vuoksi vaan rauhallisen tilan takia. Mahdollisuuden kokea asioita eri näkökulmasta.
Juokseminen ei ole harmaata raatamista vaan kokemista. Silloin tällöin tunnen ajan vierelläni, seuraavan askeleen jälkeen se jää odottamaan. Astun uteliaana maisemaan ja palaan takaisin vahvempana.
Seuraavassa jaan kuvien kautta tunteitani ajassa viikon varrelta.
Klikkaamalla kuvaa saat ne sarjaan isommaksi.
Viikon 3. harjoittelu
Ma- ap. 6 km kävelyä- ip. 16 km mäkisellä reitillä - 1.41
Ti- aamulla 15 km - 1.45 - päivällä kävelyä 8 km - illalla hiihtoa metsäsuksilla 7 km (tunti)
Ke- metsätyö keskiraskas 5 tuntia - ilta kevyt verryttely tiellä 6 km - 41 min.
To- 20 km osin järvenjäällä - 2.14
Pe- aamulla -20 astetta; Helsingin Kivikossa "latupohjaa" 10 km - 1.01
ilta -18 astetta sama kuin aamulla mutta toisinpäin 10 km - 56 min.
La- ip. Villa Gårdsbacka - Lammassaari !!!, 17 km - 1.53
Su- kp. Villa Gårdsbacka - Lammassaari, hieman eroa eiliseen, 18 km - 2.05
yhteensä juoksua 112 km - 12 tuntia ja 16 minuuttia, muuta liikuntaa ei lasketa vieläkään.
maanantai 14. tammikuuta 2013
KUN EI KULJE ?
Kirjoitin joulukuussa YLIHARJOITTELU - LIIKAHARJOITTELU -nimisen postauksen blogiini. Aihe herätti suurta mielenkiintoa ja kysymyksiä. Yritän seuraavassa antaa lukijoille vastauksia ja ajatuksia yleisestikin harjoittelusta.
Silloin kun juoksu ei kulje ja kokee olevansa umpikujassa räkäisen turran väsymyksensä kanssa on syytä pysähtyä. Rauhoittaa tilanne ja miettiä rauhassa mitä on tullut tehtyä.
Jatkuvuus. Kestävyysjuoksu on kärsivällisen ihmisen puuhaa. Tuloksia ei tule kovin nopeasti. Itseään ei opi tuntemaan nopeasti. Kestävyysjuoksu on siis yhteiskuntamme vallitsevien "heti mulle kaikki nyt" - arvojen täydellinen vastakohta.
Harjoittelussa on usein jaksoja jolloin juoksu ei kulje - eikä tarvitsekaan kulkea. Jos jaksot kuitenkin venyvät useiden kuukausien harmaaksi puurtamiseksi on ehkä mietittävä tarkemmin omaa asennetta. Jos haluaa kehittyä on oltava valmis sietämään epämukavuutta. Kylmää, pimeyttä ja nälkää. Väsynyttä yksitoikkoista jolkutusta. Juoksemista epätietoisuudessa. Epävarmuutta. Silti aina välillä olisi nähtävä pilkahduksia. Pieniä positiivisia merkkejä kehittymisestä - etenemisen helppoudesta.
Vaaditaan siis uskoa omaan tekemiseen. Harjoittelua ei jatkuvasti kannata muuttaa vaan on suunniteltava jakso tavoitteeseen huolella. Puoli vuotta on varsin pitkä aika ilman välitavoitetta. Kuuluisa fokus ( ei Ford...) katoaa helposti.
Yksinkertaisilla juoksutesteillä (3 km maksimitesti levänneenä) tai sykerajojen mitoituksella voi arvottaa omaa realismia. Onko tavoite linjassa edellisten tulosten kanssa. Onko juoksutausta tai liikuntatausta yleensäkin riittävä, jotta kestää koventuneen harjoittelun rasitukset.
Terveys . On oltava terve kyetäkseen rasittamaan itseään. Jos terveydentilaansa epäilee on syytä mennä lääkäriin ja verikokeisiin. Mieluimmin urheilulääkärille. Myöskään hammaslääkäriä ei saa unohtaa.
Ravinto. Tarvitaan polttoainetta. Usein laiminlyödään säännöllinen ruokailu ja vedettäessä kovaa harjoitusta kello 17.00 työpäivän jälkeen muistetaan yhtäkkiä, että viimeksi syötiin lounas ja vettäkään ei ole juotu kuin pari lasia iltapäivän aikana.
Eli järki. Onko sitä käytetty muutenkaan ? Harjoituspäiväkirja kertoo tehdystä ja tekemättömästä. Talvella paksusti pukeutunut juoksija vääntää liukkaalla peruslenkkiä 5.00 min./km vauhdilla. Hän on lukenut euforisia kirjoituksia foorumeilta perusnylkytyksestä ja paahtaa menemään.
Hän siis juoksee maratonin aikaan 2 tuntia 52 minuuttia ? Koska juoksee keskivauhtisen 15 - 20 km lenkin vauhdilla 4.20 min./km, reippaan 8-10 km vauhdilla 4.00 min./km ja 1000 metrin vedon 3.45 min./km.
Tuo 5.00 min./km on muuten kolmen ja puolentunnin maratoonarin kisavauhti... Eli olosuhteiden huomioiminen on erittäin tärkeää mietittäessä kulkeeko vai ei.
Sanomattakin on selvää, että esim. maratonia ei pelkästään kahvakuulalla, zumballa ja lepäämällä juosta menestyksekkäästi läpi. On oltava työnteon mentaliteetti juosten mutta järjen kanssa.
Erilaiset kuntosalitreenit ja kestävyysluonteiset muut lajit palvelevat kyllä juoksua mutta hyväksi juoksijaksi tullaan vain juoksemalla. Harjoittelussa tulisi olla eri vauhteja yksitoikkoisuuden katkaisemiseksi. Monipuolisuus antaa henkireikää uuvuttavaan taivallukseen eli on lopulta kuitenkin hyväksi.
Avoimmuus vaikutteille kuuluu 2000-luvun urheilijan arkeen mutta älyttömyyksiin ei pidä sortua. Ei ole olemassa oikoteitä. Keho muokkautuu juoksuun pikkuhiljaa. Rasva palaa pois kilometrien myötä ja lihakset sitkistyvät. Ihmedieetit ja poppakonstit ovat tyhmyyttä.
Kompetenssi näkyy saavutuksissa numeroina ei löysinä puheina tai kirjoituksina palstoilla. Nöyryys on yksiselitteinen sana. On aivan eri asia jos 55000 kilometriä elämässään juossut juoksee 150 km viikossa kuin 150000 km juossut. Näissä ei nyt ole liikaa nollia ! Tätä voivat siis miettiä vaikkapa 9000 km elämässään juosseet. Että kuinka paljon on paljon. Tuettu ammattihuippu-urheilija kykenee harjoittelemaan 700 tuntia vuodessa. Tuohon tuskin paljon tehdään muuta - etenkin jos pyritään teholliseen tuottavaan harjoitteluun eikä vaan potkita käpyjä ajankuluksi.
Iloa on oltava. Liikunnan riemua. Leikkiä. Liiallinen pingoittaminen vie mehut jo harjoitellessa ja kun sitten olet lähtöviivalla huomaat olevasi loppu jo ennen ensimmäistä askelta.
Eräs ex-mäkihyppääjä sanoi, että suomalaiset urheilijat tekevät liian vähän asioita, jotka vievät heitä eteenpäin urheilijana. Kun katsoo mäkihyppymme tasoa nyt, voidaan todeta, että kannattaisi olla myös tekemättä niitä asioita, jotka vievät taaksepäin urheilijana. Tarkoitan tällä juuri tuota paineensietoa. Väkisin ei tule mistään mitään.
Turhasta murehtiminen syö henkistä pääomaa, jonka avulla jaksaa harjoitella. Jos oman sydänkäpysen kanssa tulee riitaa ajankäytöstä voi hänelle viedä kukkia ja kertoa, että menen nyt parin tunnin lenkille mutta palattuani hieron känsäisiä jalkojasi ja ryhmyistä selkääsi. Lapset voi aina lahjoa, uhkailla ja kiristää hiljaisiksi. Riittää kun on paikalla kun lupaa. Jos anoppi ei yrityksistä huolimatta ole mahtunut anopinkuljetuslaatikkoon (suksiboksi), niin pakkoko häntä sinne on väkisin tunkea. Kyllä ne leuat joskus väsyvät sitkeimmälläkin. Hänellekin voi viedä kukkia ja lahjakortin jalkahoitolaan - juoksijankin venymiskyvyllä on rajansa.
Maailmantuskaa ei kannata kantaa mukanaan. Työurien pidentäminen on vitsi ja maailma kestää kyllä meidän aikamme vaikka tulikin laitettua vahingossa pari vuotta sitten käytetty paristo biojäteastiaan. Myöskään iäsyyskysymysten pohtiminen on turhaa. Kuten esimerkiksi : Miksi John Lennon ammuttiin ? Nimittäin Nyman ja Harma soittavat siitä huolimatta pääosin huonoa musiikkia radiossa, tosin joskus kuitenkin onnistuen. Lisäksi Yoko Ono sai juontaa lasten nokkahuilutapahtuman South Parkissa (Eric ! Did You Say the F-word???) Joten ei mitään väliä loppujen lopuksi. Kaikki on hyvin lopulta.
Kukaan ei ole loputon, joten lepo ei ole kirosana. Ylimielisyys ja huoleton suhtautuminen oman itsensä huoltamiseen ei tuo tulosta. Vaikeasta liika- ja yliharjoittelusta toipumiseen menee vuosia. Voi syntyä pysyviä vammoja. Siltikin kannustan yrittämään.
Baarissa osaavat kaikki käydä ja sohvalla makaaminen sujuu ilman harjoitustakin. Älypuhelimen ja tietokoneen keinotekoisesta maailmasta on lyhyt hyppäys happirikkaaseen ulkoilmaan. Tarvitaan vain päättäväisyyttä ja kykyä uskaltaa olla erilainen.
Kuten huomaatte en kehota teitä istumaan neuvojen keinuun. En voi antaa valmiita vastauksia kenenkään puolesta. Juoksuharjoittelu on matka lähtöviivalle. Tavoitteen tavoittelu tapahtuu yksin. Perille on juostava itse. Jos jokin meni vikaan niin ei saa lannistua. Sensijaan kannustan yrittämään rohkeasti. Kokonaisuus on pienten asioiden huolehtimista. Paras palkinto henkinen kasvu juoksijana ja etenkin ihmisenä.
VIIKKO 2.
Ma- 10 km - 1.01
Ti- 10 km- 1.02
Ke- Lepo
To- 27 km - 2.45
Pe- aamu kotona 13 km - 1.26 - Ilta Raisiossa 6 km - 38 min.
La- Raisio - Turku ; kävelyä 7 km - Illalla Raisiossa 8 km - 58 min.
Su- Päivällä kävelyä 3 km Isosuo-Puurijärvellä. - Illalla myöhään kotona 6 km - 38 min.
yhteensä juoksua 80 km - 11 tuntia 28 minuuttia.
Varovainen viikko edellisen viikon sairastelun jäljiltä. Muutenkin on menossa hieman vaisumpi vaihe harjoittelussa. Sanotaan vaikka että "harjoitus ei tartu oikein hyvin". Eli keho ei ota vastaan harjoitusta.
Kärsivällisyyteni kyllä riittää - helposti...
Silloin kun juoksu ei kulje ja kokee olevansa umpikujassa räkäisen turran väsymyksensä kanssa on syytä pysähtyä. Rauhoittaa tilanne ja miettiä rauhassa mitä on tullut tehtyä.
Jatkuvuus. Kestävyysjuoksu on kärsivällisen ihmisen puuhaa. Tuloksia ei tule kovin nopeasti. Itseään ei opi tuntemaan nopeasti. Kestävyysjuoksu on siis yhteiskuntamme vallitsevien "heti mulle kaikki nyt" - arvojen täydellinen vastakohta.
Harjoittelussa on usein jaksoja jolloin juoksu ei kulje - eikä tarvitsekaan kulkea. Jos jaksot kuitenkin venyvät useiden kuukausien harmaaksi puurtamiseksi on ehkä mietittävä tarkemmin omaa asennetta. Jos haluaa kehittyä on oltava valmis sietämään epämukavuutta. Kylmää, pimeyttä ja nälkää. Väsynyttä yksitoikkoista jolkutusta. Juoksemista epätietoisuudessa. Epävarmuutta. Silti aina välillä olisi nähtävä pilkahduksia. Pieniä positiivisia merkkejä kehittymisestä - etenemisen helppoudesta.
Vaaditaan siis uskoa omaan tekemiseen. Harjoittelua ei jatkuvasti kannata muuttaa vaan on suunniteltava jakso tavoitteeseen huolella. Puoli vuotta on varsin pitkä aika ilman välitavoitetta. Kuuluisa fokus ( ei Ford...) katoaa helposti.
Yksinkertaisilla juoksutesteillä (3 km maksimitesti levänneenä) tai sykerajojen mitoituksella voi arvottaa omaa realismia. Onko tavoite linjassa edellisten tulosten kanssa. Onko juoksutausta tai liikuntatausta yleensäkin riittävä, jotta kestää koventuneen harjoittelun rasitukset.
Terveys . On oltava terve kyetäkseen rasittamaan itseään. Jos terveydentilaansa epäilee on syytä mennä lääkäriin ja verikokeisiin. Mieluimmin urheilulääkärille. Myöskään hammaslääkäriä ei saa unohtaa.
Ravinto. Tarvitaan polttoainetta. Usein laiminlyödään säännöllinen ruokailu ja vedettäessä kovaa harjoitusta kello 17.00 työpäivän jälkeen muistetaan yhtäkkiä, että viimeksi syötiin lounas ja vettäkään ei ole juotu kuin pari lasia iltapäivän aikana.
Eli järki. Onko sitä käytetty muutenkaan ? Harjoituspäiväkirja kertoo tehdystä ja tekemättömästä. Talvella paksusti pukeutunut juoksija vääntää liukkaalla peruslenkkiä 5.00 min./km vauhdilla. Hän on lukenut euforisia kirjoituksia foorumeilta perusnylkytyksestä ja paahtaa menemään.
Hän siis juoksee maratonin aikaan 2 tuntia 52 minuuttia ? Koska juoksee keskivauhtisen 15 - 20 km lenkin vauhdilla 4.20 min./km, reippaan 8-10 km vauhdilla 4.00 min./km ja 1000 metrin vedon 3.45 min./km.
Tuo 5.00 min./km on muuten kolmen ja puolentunnin maratoonarin kisavauhti... Eli olosuhteiden huomioiminen on erittäin tärkeää mietittäessä kulkeeko vai ei.
Sanomattakin on selvää, että esim. maratonia ei pelkästään kahvakuulalla, zumballa ja lepäämällä juosta menestyksekkäästi läpi. On oltava työnteon mentaliteetti juosten mutta järjen kanssa.
Erilaiset kuntosalitreenit ja kestävyysluonteiset muut lajit palvelevat kyllä juoksua mutta hyväksi juoksijaksi tullaan vain juoksemalla. Harjoittelussa tulisi olla eri vauhteja yksitoikkoisuuden katkaisemiseksi. Monipuolisuus antaa henkireikää uuvuttavaan taivallukseen eli on lopulta kuitenkin hyväksi.
Avoimmuus vaikutteille kuuluu 2000-luvun urheilijan arkeen mutta älyttömyyksiin ei pidä sortua. Ei ole olemassa oikoteitä. Keho muokkautuu juoksuun pikkuhiljaa. Rasva palaa pois kilometrien myötä ja lihakset sitkistyvät. Ihmedieetit ja poppakonstit ovat tyhmyyttä.
Kompetenssi näkyy saavutuksissa numeroina ei löysinä puheina tai kirjoituksina palstoilla. Nöyryys on yksiselitteinen sana. On aivan eri asia jos 55000 kilometriä elämässään juossut juoksee 150 km viikossa kuin 150000 km juossut. Näissä ei nyt ole liikaa nollia ! Tätä voivat siis miettiä vaikkapa 9000 km elämässään juosseet. Että kuinka paljon on paljon. Tuettu ammattihuippu-urheilija kykenee harjoittelemaan 700 tuntia vuodessa. Tuohon tuskin paljon tehdään muuta - etenkin jos pyritään teholliseen tuottavaan harjoitteluun eikä vaan potkita käpyjä ajankuluksi.
Iloa on oltava. Liikunnan riemua. Leikkiä. Liiallinen pingoittaminen vie mehut jo harjoitellessa ja kun sitten olet lähtöviivalla huomaat olevasi loppu jo ennen ensimmäistä askelta.
Eräs ex-mäkihyppääjä sanoi, että suomalaiset urheilijat tekevät liian vähän asioita, jotka vievät heitä eteenpäin urheilijana. Kun katsoo mäkihyppymme tasoa nyt, voidaan todeta, että kannattaisi olla myös tekemättä niitä asioita, jotka vievät taaksepäin urheilijana. Tarkoitan tällä juuri tuota paineensietoa. Väkisin ei tule mistään mitään.
Turhasta murehtiminen syö henkistä pääomaa, jonka avulla jaksaa harjoitella. Jos oman sydänkäpysen kanssa tulee riitaa ajankäytöstä voi hänelle viedä kukkia ja kertoa, että menen nyt parin tunnin lenkille mutta palattuani hieron känsäisiä jalkojasi ja ryhmyistä selkääsi. Lapset voi aina lahjoa, uhkailla ja kiristää hiljaisiksi. Riittää kun on paikalla kun lupaa. Jos anoppi ei yrityksistä huolimatta ole mahtunut anopinkuljetuslaatikkoon (suksiboksi), niin pakkoko häntä sinne on väkisin tunkea. Kyllä ne leuat joskus väsyvät sitkeimmälläkin. Hänellekin voi viedä kukkia ja lahjakortin jalkahoitolaan - juoksijankin venymiskyvyllä on rajansa.
Maailmantuskaa ei kannata kantaa mukanaan. Työurien pidentäminen on vitsi ja maailma kestää kyllä meidän aikamme vaikka tulikin laitettua vahingossa pari vuotta sitten käytetty paristo biojäteastiaan. Myöskään iäsyyskysymysten pohtiminen on turhaa. Kuten esimerkiksi : Miksi John Lennon ammuttiin ? Nimittäin Nyman ja Harma soittavat siitä huolimatta pääosin huonoa musiikkia radiossa, tosin joskus kuitenkin onnistuen. Lisäksi Yoko Ono sai juontaa lasten nokkahuilutapahtuman South Parkissa (Eric ! Did You Say the F-word???) Joten ei mitään väliä loppujen lopuksi. Kaikki on hyvin lopulta.
Kukaan ei ole loputon, joten lepo ei ole kirosana. Ylimielisyys ja huoleton suhtautuminen oman itsensä huoltamiseen ei tuo tulosta. Vaikeasta liika- ja yliharjoittelusta toipumiseen menee vuosia. Voi syntyä pysyviä vammoja. Siltikin kannustan yrittämään.
Baarissa osaavat kaikki käydä ja sohvalla makaaminen sujuu ilman harjoitustakin. Älypuhelimen ja tietokoneen keinotekoisesta maailmasta on lyhyt hyppäys happirikkaaseen ulkoilmaan. Tarvitaan vain päättäväisyyttä ja kykyä uskaltaa olla erilainen.
Kuten huomaatte en kehota teitä istumaan neuvojen keinuun. En voi antaa valmiita vastauksia kenenkään puolesta. Juoksuharjoittelu on matka lähtöviivalle. Tavoitteen tavoittelu tapahtuu yksin. Perille on juostava itse. Jos jokin meni vikaan niin ei saa lannistua. Sensijaan kannustan yrittämään rohkeasti. Kokonaisuus on pienten asioiden huolehtimista. Paras palkinto henkinen kasvu juoksijana ja etenkin ihmisenä.
VIIKKO 2.
Ma- 10 km - 1.01
Ti- 10 km- 1.02
Ke- Lepo
To- 27 km - 2.45
Pe- aamu kotona 13 km - 1.26 - Ilta Raisiossa 6 km - 38 min.
La- Raisio - Turku ; kävelyä 7 km - Illalla Raisiossa 8 km - 58 min.
Su- Päivällä kävelyä 3 km Isosuo-Puurijärvellä. - Illalla myöhään kotona 6 km - 38 min.
yhteensä juoksua 80 km - 11 tuntia 28 minuuttia.
Varovainen viikko edellisen viikon sairastelun jäljiltä. Muutenkin on menossa hieman vaisumpi vaihe harjoittelussa. Sanotaan vaikka että "harjoitus ei tartu oikein hyvin". Eli keho ei ota vastaan harjoitusta.
Kärsivällisyyteni kyllä riittää - helposti...
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
HEI AUTOILIJAT !
Hei kaikki lenkeilläni vastaantulleet autoilijat ! Kunpa tietäisitte kuinka paljon teitä kaipaan ! Jos tietäisitte niin varmasti pysähtyisitte ja syventäisitte suhdettamme.
Etenkin te, jotka tulette pimeällä vastaan. Näette kaukaa, että sieltä se taas tulla jolkuttaa - mystinen ultrajuoksija. Palaa valo päässä ja yllä on heijastinliivi, lenkkikengistäkin heijastinnauha vilkkuu - eli oikein kerjää huomiotanne.
Ja mitä te teette ? Räpsyttelette valoja puolikkailta pitkille. Tai annatte koko arsenaalin vaan palaa täysillä. On pitkää ja lyhyttä valoa, lisänä vielä sumuvaloa. Nolostuneena yhtäkkisestä huomiosta painan pääni ja varjostan häpeillen kasvojani kädelläni.
Toivoisin kainosti vielä, että jos teillä on autossa taskulamppu tai muuta hakuvaloa niin osoittaisitte lisäksi niillä minua vielä naamaan. Ainakin silloin näkisitte iloisen hymyni kohtaamisemme riemusta.
Ja kun olette minut ohittaneet niin tietäisittepä miten teitä kaipaan yksinäisyydessäni. Täydellisessä pimeydessä tähdet ja valopallot tanssivat silmissäni pitkään vielä mentyänne. Lähes sokeana onnesta horjun eteenpäin pimeydessäni johon te vain hetkellisesti toitte valoa.
Kaipuuni syvenee myös räntäkelillä ja vesisateella. Jopa päivänvalossakin uskallan teitä etsiä. Kohtaatte minut lopulta ja tylysti vain ohitatte läheltä nähdäksenne komean askeleeni. Samalla osutte kohdallani olleeseen sohjolammikkoon. Kastelette oikean kenkäni ja puolet housuistani. Onneksi kolmentunnin lenkistäni on enää kaksi tuntia jäljellä. Voi kuinka nautinkaan litisevästä sukastani tulevan kahdenkymmenen kilometrin aikana.
Ja housuni ! Olen siis säädyllinen mieshenkilö enkä kerro teille kummassa puntissa Se oli. Eli kastuiko Se. Todennäköisesti oli kireämpää housua alla niin Se oli keskellä. Nimittäin jos Se kastuu niin Se jäätyy. No sulaahan Se sitten parintunnin päästä. Aiheutatte siis tietämättänne väristyksiä.
Juoksen eteenpäin. Nyt teistä valikoituvat esiin vain parhaat. Tullaan nimittäin suojatielle. Katsotte ja näette kun lähestyn. Arvioitte kuntoni ja päätätte, että tarvitsen lisämetrejä. Eli ajatte suoraan eteeni ! Kiitos ! Nyt joudun kiertämään autonne takakautta, olettehan siinä nätisti keskellä suojatieraidoitusta ettekä muka ole huomaavinannekaan.
Kesäisin romanssimme syvenee. Ne teistä, jotka rohkenette lähennellä minua hiekkatiellä tosissaan ja vauhdilla - sulkeutukaa suosiooni ! Pölypilvi ympäröi yhteisen hetkemme. Kivet sinkoilevat ja olen tukahtua onnesta.
Osassa teistä on todella vastustamatonta imua. Silloin huristatte ohitseni raskaalla kalustolla. Ja aivan kyynärpääni vierestä. Suloinen tuoksunne jää pyörimään pääni sisään kunhan säilytän vaan tasapainoni. Viette siis melkein jalat altani. Aah. Ja usein kahdesti peräkkäin, toinen kerta tulee perävaunusta.
Parhaat teistä jättävät muistoja taakseen. Lavalta pressun alta tai ilman pressua päälleni sataa kaikkea mahdollista. Lannasta metallinpalasiin. Voitte olla varmoja, että talletan nämä muistot - osittain ihoni alle.
Osa teistä syyllistyy jopa flirttailuun työaikana. Tullaan lumiaura tai puhdistusharja nokalla suoraan syliin. Itse katson haikeana teitä ja vuoroin metrin penkkaa tai ojaa. Hyppään sitten alta pois ja te vaan jatkatte minua huomaamatta. Jään yksin jälleen vaikka olitte käteni ulottuvilla. Pöllyävä lumi viilentää tunteitani.
Voi kuinka teitä kaikkia kaipaankaan. Vuodesta toiseen. Ja minä kun vaatisin vain vähän huomiota. Mitäs jos joskus pysähtyisitte ? Juteltaisiin edes.
Tai sitten kiertäisitte reilusti kaukaa ja puolivaloilla etten turhaan loisi odotuksia suhteestamme.
---
VIIKON 1. HARJOITTELU
Ma- aamu 8 km - 51. min. ilta 10 km - 1.06
Ti- hirveässä sohjossa liukastellen 24 km - 2.46
Ke- nastoilla 17 km - 2.04, lenkki sisälsi yht. 4 km vetoja umpihangessa ylämäkeen ja metsässä.
To- 10 km - 1.04
Pe- Lepo - sairas ja voimaton olo, kurkkukipua
La- Lepo - sairas - päänsärkyä, silti päivällä kävelyä 6 km auringossa
Su- Lepo
yhteensä 69 km - 6 tuntia - 3 lepopäivää joista 2 sairaana
Sairastelu pilasi (?) hyvän viikon. Toisaalta jo joulukuun loppupuolella on ollut havaittavissa lievää "astevaihtelua". Eli merkillistä väsymystä palautumisen silti toimiessa normaalisti. Eli odottelinkin tätä.
Keskiviikon 17 kilometriä edustaa harjoittelussani äärimmäisyyttä - happo vedoissa umpilumessa tuli jo korvista. Tyypillinen tahto-voimaharjoitus.
Harjoittelu jatkunee tunnustellen jo maanantaina koska kuumetta ei ole ollut.
----
Moni lukijoistani, joka ei minua läheisemmin tunne, saattaa ihmetellä seuraavia rivejäni. Miksi ihmeessä en kirjoita tätä seuraavaa varsinaiseksi postaukseksi, oman otsikkonsa alle ? Syykin on selvä, se on vain yksi asia elämässäni.
En kuulu niihin juoksijoihin, jotka uskovat ns. henkilökohtaisen kilometrimäärän täyttymiseen. Eli jos elämässä on juostu tietty määrä kilometrejä se riittää. Tämän henkiökohtaisen rajan piirryttyä näkyviin juoksu siis loppuu. Alkaa riittämään. On jo koettu. Ei enää. Ei irtoa enää.
Sensijaan kuulun niihin harvoihin ultrajuoksijoihin, jotka haluavat antaa kehonsa välillä toipua jatkuvien suurten harjoitusmäärien rasituksista. Itselleni on aivan selvää, että vuoden 2014 loppupuoliskolla otan etäisyyttä niinsanottuun päivittäiseen juoksemiseen. Tuolloin olen toivottavasti toteuttanut kaksi unelmaani joista toinen on juuri toukokuun Unkarin kuuden päivän juoksu. Toinen unelma taas on jotain aivan muuta. Siitä kerron tässä blogissa tänä syksynä.
Arvostan lukijani korkealle. Siksipä en koskaan kirjoita mitään "tuosta vaan". Tekstini ei ole loputtomasti hiottua ja muokattua - ajatus ja halu rehellisesti kuvata aiheita sensijaan on aina mukana. Joskus mennään aivan sillä rajalla jonka jälkeen koen olevani kyvytön ilmaisemaan itseäni ymmärrettävästi. Sielun syvimpiä tuntoja on mahdoton pukea sanoiksi. Silti yritän parhaani.
Olen harjoitellut paljon jo kaksikymmentä vuotta. Erittäin paljon 7.2.2011 jälkeen. Tuo päivä on äitini kuolinpäivä. En ole juossut koskaan pakoon - pikemminkin päinvastoin. Olen saavuttanut kilometrilukemia joista en ole osannut uneksiakaan. Olen myös saavuttanut täysin uusia kokemuksia ja etenkin henkisiä tiloja. Olen oppinut itsestäni valtavasti laittamalla itseni kokonaan likoon. Ajoittain olen antanut juoksulle kaiken. Kaiken paitsi itseäni.
Jos maailmaa yritetään tarkastella kolmiulotteisesti niin silloin olen todella kyennyt juoksemaan itseni aina välillä "sinne jonnekin". Olen mielestäni saavuttanut jopa useasti tilanteen, että lenkiltä on tultava pois. On siis ollut pakko rajoittaa. Tietoisena liian pitkälle menemisestä.
Juuri näistä syistä olen asettanut itselleni rajan vuoteen 2014. Jos joku nyt ajattelee, että takkini on tyhjä fyysisesti ja henkisesti, on hän täysin väärässä. Kyse on mielestäni henkisen tasapainon saavuttamisesta. Omien rajojen katsomisesta taaksepäin myös rajan jälkeen. Kyvystä palata rajan takaa takaisin. Sillä onni on sittenkin lähempänä kuin luullaankaan.
Etenkin te, jotka tulette pimeällä vastaan. Näette kaukaa, että sieltä se taas tulla jolkuttaa - mystinen ultrajuoksija. Palaa valo päässä ja yllä on heijastinliivi, lenkkikengistäkin heijastinnauha vilkkuu - eli oikein kerjää huomiotanne.
Ja mitä te teette ? Räpsyttelette valoja puolikkailta pitkille. Tai annatte koko arsenaalin vaan palaa täysillä. On pitkää ja lyhyttä valoa, lisänä vielä sumuvaloa. Nolostuneena yhtäkkisestä huomiosta painan pääni ja varjostan häpeillen kasvojani kädelläni.
Toivoisin kainosti vielä, että jos teillä on autossa taskulamppu tai muuta hakuvaloa niin osoittaisitte lisäksi niillä minua vielä naamaan. Ainakin silloin näkisitte iloisen hymyni kohtaamisemme riemusta.
Ja kun olette minut ohittaneet niin tietäisittepä miten teitä kaipaan yksinäisyydessäni. Täydellisessä pimeydessä tähdet ja valopallot tanssivat silmissäni pitkään vielä mentyänne. Lähes sokeana onnesta horjun eteenpäin pimeydessäni johon te vain hetkellisesti toitte valoa.
Kaipuuni syvenee myös räntäkelillä ja vesisateella. Jopa päivänvalossakin uskallan teitä etsiä. Kohtaatte minut lopulta ja tylysti vain ohitatte läheltä nähdäksenne komean askeleeni. Samalla osutte kohdallani olleeseen sohjolammikkoon. Kastelette oikean kenkäni ja puolet housuistani. Onneksi kolmentunnin lenkistäni on enää kaksi tuntia jäljellä. Voi kuinka nautinkaan litisevästä sukastani tulevan kahdenkymmenen kilometrin aikana.
Ja housuni ! Olen siis säädyllinen mieshenkilö enkä kerro teille kummassa puntissa Se oli. Eli kastuiko Se. Todennäköisesti oli kireämpää housua alla niin Se oli keskellä. Nimittäin jos Se kastuu niin Se jäätyy. No sulaahan Se sitten parintunnin päästä. Aiheutatte siis tietämättänne väristyksiä.
Juoksen eteenpäin. Nyt teistä valikoituvat esiin vain parhaat. Tullaan nimittäin suojatielle. Katsotte ja näette kun lähestyn. Arvioitte kuntoni ja päätätte, että tarvitsen lisämetrejä. Eli ajatte suoraan eteeni ! Kiitos ! Nyt joudun kiertämään autonne takakautta, olettehan siinä nätisti keskellä suojatieraidoitusta ettekä muka ole huomaavinannekaan.
Kesäisin romanssimme syvenee. Ne teistä, jotka rohkenette lähennellä minua hiekkatiellä tosissaan ja vauhdilla - sulkeutukaa suosiooni ! Pölypilvi ympäröi yhteisen hetkemme. Kivet sinkoilevat ja olen tukahtua onnesta.
Osassa teistä on todella vastustamatonta imua. Silloin huristatte ohitseni raskaalla kalustolla. Ja aivan kyynärpääni vierestä. Suloinen tuoksunne jää pyörimään pääni sisään kunhan säilytän vaan tasapainoni. Viette siis melkein jalat altani. Aah. Ja usein kahdesti peräkkäin, toinen kerta tulee perävaunusta.
Parhaat teistä jättävät muistoja taakseen. Lavalta pressun alta tai ilman pressua päälleni sataa kaikkea mahdollista. Lannasta metallinpalasiin. Voitte olla varmoja, että talletan nämä muistot - osittain ihoni alle.
Osa teistä syyllistyy jopa flirttailuun työaikana. Tullaan lumiaura tai puhdistusharja nokalla suoraan syliin. Itse katson haikeana teitä ja vuoroin metrin penkkaa tai ojaa. Hyppään sitten alta pois ja te vaan jatkatte minua huomaamatta. Jään yksin jälleen vaikka olitte käteni ulottuvilla. Pöllyävä lumi viilentää tunteitani.
Voi kuinka teitä kaikkia kaipaankaan. Vuodesta toiseen. Ja minä kun vaatisin vain vähän huomiota. Mitäs jos joskus pysähtyisitte ? Juteltaisiin edes.
Tai sitten kiertäisitte reilusti kaukaa ja puolivaloilla etten turhaan loisi odotuksia suhteestamme.
---
VIIKON 1. HARJOITTELU
Ma- aamu 8 km - 51. min. ilta 10 km - 1.06
Ti- hirveässä sohjossa liukastellen 24 km - 2.46
Ke- nastoilla 17 km - 2.04, lenkki sisälsi yht. 4 km vetoja umpihangessa ylämäkeen ja metsässä.
To- 10 km - 1.04
Pe- Lepo - sairas ja voimaton olo, kurkkukipua
La- Lepo - sairas - päänsärkyä, silti päivällä kävelyä 6 km auringossa
Su- Lepo
yhteensä 69 km - 6 tuntia - 3 lepopäivää joista 2 sairaana
Sairastelu pilasi (?) hyvän viikon. Toisaalta jo joulukuun loppupuolella on ollut havaittavissa lievää "astevaihtelua". Eli merkillistä väsymystä palautumisen silti toimiessa normaalisti. Eli odottelinkin tätä.
Keskiviikon 17 kilometriä edustaa harjoittelussani äärimmäisyyttä - happo vedoissa umpilumessa tuli jo korvista. Tyypillinen tahto-voimaharjoitus.
Harjoittelu jatkunee tunnustellen jo maanantaina koska kuumetta ei ole ollut.
----
Moni lukijoistani, joka ei minua läheisemmin tunne, saattaa ihmetellä seuraavia rivejäni. Miksi ihmeessä en kirjoita tätä seuraavaa varsinaiseksi postaukseksi, oman otsikkonsa alle ? Syykin on selvä, se on vain yksi asia elämässäni.
En kuulu niihin juoksijoihin, jotka uskovat ns. henkilökohtaisen kilometrimäärän täyttymiseen. Eli jos elämässä on juostu tietty määrä kilometrejä se riittää. Tämän henkiökohtaisen rajan piirryttyä näkyviin juoksu siis loppuu. Alkaa riittämään. On jo koettu. Ei enää. Ei irtoa enää.
Sensijaan kuulun niihin harvoihin ultrajuoksijoihin, jotka haluavat antaa kehonsa välillä toipua jatkuvien suurten harjoitusmäärien rasituksista. Itselleni on aivan selvää, että vuoden 2014 loppupuoliskolla otan etäisyyttä niinsanottuun päivittäiseen juoksemiseen. Tuolloin olen toivottavasti toteuttanut kaksi unelmaani joista toinen on juuri toukokuun Unkarin kuuden päivän juoksu. Toinen unelma taas on jotain aivan muuta. Siitä kerron tässä blogissa tänä syksynä.
Arvostan lukijani korkealle. Siksipä en koskaan kirjoita mitään "tuosta vaan". Tekstini ei ole loputtomasti hiottua ja muokattua - ajatus ja halu rehellisesti kuvata aiheita sensijaan on aina mukana. Joskus mennään aivan sillä rajalla jonka jälkeen koen olevani kyvytön ilmaisemaan itseäni ymmärrettävästi. Sielun syvimpiä tuntoja on mahdoton pukea sanoiksi. Silti yritän parhaani.
Olen harjoitellut paljon jo kaksikymmentä vuotta. Erittäin paljon 7.2.2011 jälkeen. Tuo päivä on äitini kuolinpäivä. En ole juossut koskaan pakoon - pikemminkin päinvastoin. Olen saavuttanut kilometrilukemia joista en ole osannut uneksiakaan. Olen myös saavuttanut täysin uusia kokemuksia ja etenkin henkisiä tiloja. Olen oppinut itsestäni valtavasti laittamalla itseni kokonaan likoon. Ajoittain olen antanut juoksulle kaiken. Kaiken paitsi itseäni.
Jos maailmaa yritetään tarkastella kolmiulotteisesti niin silloin olen todella kyennyt juoksemaan itseni aina välillä "sinne jonnekin". Olen mielestäni saavuttanut jopa useasti tilanteen, että lenkiltä on tultava pois. On siis ollut pakko rajoittaa. Tietoisena liian pitkälle menemisestä.
Juuri näistä syistä olen asettanut itselleni rajan vuoteen 2014. Jos joku nyt ajattelee, että takkini on tyhjä fyysisesti ja henkisesti, on hän täysin väärässä. Kyse on mielestäni henkisen tasapainon saavuttamisesta. Omien rajojen katsomisesta taaksepäin myös rajan jälkeen. Kyvystä palata rajan takaa takaisin. Sillä onni on sittenkin lähempänä kuin luullaankaan.
maanantai 31. joulukuuta 2012
MIETTEITÄ VUODEN VAIHTUESSA
---
Kuinka monta kertaa olenkaan pysähtynyt,
seissyt hikisenä taivasalla.
Kuunnellut tuulta tutuissa maisemissa,
usein myös kaukana kotoa,
tuntemattomissa kairoissa.
Milloin kesken juoksun,
vaelluksen,
matkalla kotiin tai maaliin,
yösijaan päivän päätteeksi taivaan alle.
Aina olen perille päässyt,
joskus loppuunajettuna,
joskus hyvissä voimissa,
mutta aina lopulta pysähtynyt,
laskeutunut lepäämään kiitollisena.
Kiitollisena menneestä,
nöyränä uutta päivää odottaen.
(pasi koskinen, maailmanloppua ei tullutkaan vuonna 2012)
---
Kiitos Sinulle lukijani, että olet ollut kiinnostunut ajatuksistani. Vuoden 2012 aikana blogiani on luettu säännöllisesti yli 600 kertaa kuukaudessa. Luvusta olen hieman vähentänyt satunnaisia osumia pois muodostaakseni itselleni käsityksen.
Nöyrin mielin jatkan kirjoittamista ja ajatusten jakamista. Kommentteja toivoisin lisääkin mutta hiljainen hyväksyntäkin palkitsee.
Aiheet ovat, kuten tähänkin asti, matkan varrelta. Uteliaana jatkan tuota matkaa ja lupaan rehellisesti jakaa kokemaani - niin hyvässä kuin pahassakin.
---
Vuoden 2012 lopussa olen siis juossut 55865 kilometriä mitattuna vuodesta 1992 alkaen. Tämä vuosi on juoksumäärän suhteen kaikkien aikojen ennätys. Viimeksi olen päässyt lähelle vuonna 1996. Tämän vuoden suorituksen arvoa omassa kehossani nostavat siis nuo kuusitoista vuotta ikää lisää.
Vuosi oli kilpailullisesti keskivertoa parempi. Osallistuin siis kolmeen tapahtumaan joissa menestys mitattuna omilla mittareillani oli enemmän kuin riittävä. Kliimaksina eittämättä Onnin 2. kierroksella juoksemani 24-tunnin ennätykseni 177 kilometriä. Paitsi ennätyksellinen määrä kilometrejä myös ennätyksellinen määrä uusia hienoja ihmisiä jakoivat kanssani tapahtuman heinäkuun helteessä.
Toisaalta jäi myös hampaankoloon. Olen varma että tulevaisuudessa pystyn parempaaan, jos terveyttä suodaan. Tämä ei ole pelkkää ahneutta ja kunnianhimoa vaan lähes täydellisen onnistumisen ja omien rajojen hakemista.
Myös Sepon ystävyysultrassa ja Vaarojen ultrassa Kolilla tapaamani ihmiset ja heidän positiivinen voimansa kantaa minua toivottavasti jatkossakin. Samalla se motivoi osallistumaan ultrakilpailuihin yhä uudestaan; eikä siis suinkaan aina pelkän tuloksentavoittelun kannalta.
---
Vuoden lopulla olen siis ollut matkalla Unkarin 6-päivän kilpailuun jo kaksi kuukautta. Marraskuu ajoi harjoitusrytmiä suoneen ja elvytti kuluneita ominaisuuksia. Joulukuussa olen jo pystynyt luomaan uutta kuntoa. Hämmästyttävää on harjoitusvauhtien hienoinen kasvu vaikka varsinaista vauhtia en ole juurikaan harjoitellut.
Joulukuu on kuitenkin ollut suunniteltua raskaampi. Itsenäisyysmaraton, Turun reissu ja 3 kertaaa 30 km yhdistettynä talveen ja hienoiseen vauhdin lisääntymiseen on kuormittanut enemmän kuin kilometrit kertovat.
Vaikka harjoittelussa ei olla lähelläkään sietorajoja ei syytä liialliseen ahnehtimiseen ole.
Harjoituspäiväkirjani (Yliopiston almanakka) kanteen olen jo vuodesta 2008 kirjoittanut ikäänkuin teemaksi jotain. 2012 kannessa luki : "Jalat, Sydän, Pää". Vuoden 2013 kirjan kanteen kirjoitan "Nöyryys".
Vaikka juoksen paljon ja lähes päivittäin ei se ole itsestäänselvyys. Terveys ei ole itsestäänselvyys - ei edes mielenterveys. Kaltaiseni päivästä päivään juokseva ultrajuoksija kokee jatkuvia ylä- ja alamäkiä juoksussaan.
Ystäväni Rainen sanoin : "En pysty ollenkaan aina ennustamaan miten juoksuni kulkee tänään." Tuossa lauseessa piilee salaisuuksia. Utelias ihminen, kuten minä, menee lenkille ja kokeilee miten kulkee. Periksiantamattomuus...
Matka siis jatkuu matkaa tehden. Hyvä niin. Odotan paitsi Unkarin kevättä myös koko ensi vuotta uteliaana. Vieläkö sietorajani nousevat ?
Päivittäiseen juoksemiseeni elämäntapana kuuluu myös pelko tulevasta. Entäpä jos en enää tule takaisin sieltä missä olen yksin askelteni kanssa. Nöyränä uskon kykyyni palata - uteliaisuus matkan varrella koettuun kuitenkin voittaa. Ja rakkaus elämään.
---
VIIKKO 52. ja Maanantai 31.12.2012
Ma- 10 km kevyt - 1.08
Ti- 20 km helpolla reitillä - 2.16
Ke- aamu 8 km - 54 min.
To- ilta vauhtileikittelyä 12 km - 1.06. Vauhti nousi vedoissa hetkellisesti 4.30 min/km
Pe- aamupäivä 6 km kävelyä. Ilta -Lepo
La- ap. - ip. 4 tuntia keskiraskas metsätyö. Ilta 10 km - 1.05
Su- ilta 10 km - 1.08, raskas suojakeli; uupunut olo.
yht. 70 km - 7 tuntia 37 min. juoksua
Ma, 31.12.2012. - aamu 8 km- 51 min. sohjoa. Ilta 10 km - 1.06. Normaali olo ja vähemmän sohjoa.
JOULUKUUN HARJOITTELU
yhteensä 429,5 km - 46 tuntia 37 minuuttia - 3 lepopäivää - 1 sairaspäivä
VUOSI 2012
yhteensä 4047 km - 469 tuntia 51 minuuttia - 74 lepopäivää - 12 sairaspäivää
(lepopäiväksi on laskettu joitakin sellaisiakin päiviä joina on kävelty tai tehty metsätöitä, lapioitu hiekkaa tai rakenneltu jotakin, ei kuitenkaan juostu ...)
Loppuun vielä kiitokset vuodesta lähimmilleni; etenkin Kirsi, kiitos että jaksat, Make, tarvittaessa aina paikalla ja Raine, vahvana taustalla.
Thank You everybody for reading my blog. I hope Your interest to follow my thoughts stays next year too.
I´m sorry because I write on english so rare but I only have 24-hours in one day and I love sleeping too...
Kuinka monta kertaa olenkaan pysähtynyt,
seissyt hikisenä taivasalla.
Kuunnellut tuulta tutuissa maisemissa,
usein myös kaukana kotoa,
tuntemattomissa kairoissa.
Milloin kesken juoksun,
vaelluksen,
matkalla kotiin tai maaliin,
yösijaan päivän päätteeksi taivaan alle.
Aina olen perille päässyt,
joskus loppuunajettuna,
joskus hyvissä voimissa,
mutta aina lopulta pysähtynyt,
laskeutunut lepäämään kiitollisena.
Kiitollisena menneestä,
nöyränä uutta päivää odottaen.
(pasi koskinen, maailmanloppua ei tullutkaan vuonna 2012)
---
Kiitos Sinulle lukijani, että olet ollut kiinnostunut ajatuksistani. Vuoden 2012 aikana blogiani on luettu säännöllisesti yli 600 kertaa kuukaudessa. Luvusta olen hieman vähentänyt satunnaisia osumia pois muodostaakseni itselleni käsityksen.
Nöyrin mielin jatkan kirjoittamista ja ajatusten jakamista. Kommentteja toivoisin lisääkin mutta hiljainen hyväksyntäkin palkitsee.
Aiheet ovat, kuten tähänkin asti, matkan varrelta. Uteliaana jatkan tuota matkaa ja lupaan rehellisesti jakaa kokemaani - niin hyvässä kuin pahassakin.
---
Vuoden 2012 lopussa olen siis juossut 55865 kilometriä mitattuna vuodesta 1992 alkaen. Tämä vuosi on juoksumäärän suhteen kaikkien aikojen ennätys. Viimeksi olen päässyt lähelle vuonna 1996. Tämän vuoden suorituksen arvoa omassa kehossani nostavat siis nuo kuusitoista vuotta ikää lisää.
Vuosi oli kilpailullisesti keskivertoa parempi. Osallistuin siis kolmeen tapahtumaan joissa menestys mitattuna omilla mittareillani oli enemmän kuin riittävä. Kliimaksina eittämättä Onnin 2. kierroksella juoksemani 24-tunnin ennätykseni 177 kilometriä. Paitsi ennätyksellinen määrä kilometrejä myös ennätyksellinen määrä uusia hienoja ihmisiä jakoivat kanssani tapahtuman heinäkuun helteessä.
Toisaalta jäi myös hampaankoloon. Olen varma että tulevaisuudessa pystyn parempaaan, jos terveyttä suodaan. Tämä ei ole pelkkää ahneutta ja kunnianhimoa vaan lähes täydellisen onnistumisen ja omien rajojen hakemista.
Myös Sepon ystävyysultrassa ja Vaarojen ultrassa Kolilla tapaamani ihmiset ja heidän positiivinen voimansa kantaa minua toivottavasti jatkossakin. Samalla se motivoi osallistumaan ultrakilpailuihin yhä uudestaan; eikä siis suinkaan aina pelkän tuloksentavoittelun kannalta.
---
Vuoden lopulla olen siis ollut matkalla Unkarin 6-päivän kilpailuun jo kaksi kuukautta. Marraskuu ajoi harjoitusrytmiä suoneen ja elvytti kuluneita ominaisuuksia. Joulukuussa olen jo pystynyt luomaan uutta kuntoa. Hämmästyttävää on harjoitusvauhtien hienoinen kasvu vaikka varsinaista vauhtia en ole juurikaan harjoitellut.
Joulukuu on kuitenkin ollut suunniteltua raskaampi. Itsenäisyysmaraton, Turun reissu ja 3 kertaaa 30 km yhdistettynä talveen ja hienoiseen vauhdin lisääntymiseen on kuormittanut enemmän kuin kilometrit kertovat.
Vaikka harjoittelussa ei olla lähelläkään sietorajoja ei syytä liialliseen ahnehtimiseen ole.
Harjoituspäiväkirjani (Yliopiston almanakka) kanteen olen jo vuodesta 2008 kirjoittanut ikäänkuin teemaksi jotain. 2012 kannessa luki : "Jalat, Sydän, Pää". Vuoden 2013 kirjan kanteen kirjoitan "Nöyryys".
Vaikka juoksen paljon ja lähes päivittäin ei se ole itsestäänselvyys. Terveys ei ole itsestäänselvyys - ei edes mielenterveys. Kaltaiseni päivästä päivään juokseva ultrajuoksija kokee jatkuvia ylä- ja alamäkiä juoksussaan.
Ystäväni Rainen sanoin : "En pysty ollenkaan aina ennustamaan miten juoksuni kulkee tänään." Tuossa lauseessa piilee salaisuuksia. Utelias ihminen, kuten minä, menee lenkille ja kokeilee miten kulkee. Periksiantamattomuus...
Matka siis jatkuu matkaa tehden. Hyvä niin. Odotan paitsi Unkarin kevättä myös koko ensi vuotta uteliaana. Vieläkö sietorajani nousevat ?
Päivittäiseen juoksemiseeni elämäntapana kuuluu myös pelko tulevasta. Entäpä jos en enää tule takaisin sieltä missä olen yksin askelteni kanssa. Nöyränä uskon kykyyni palata - uteliaisuus matkan varrella koettuun kuitenkin voittaa. Ja rakkaus elämään.
---
VIIKKO 52. ja Maanantai 31.12.2012
Ma- 10 km kevyt - 1.08
Ti- 20 km helpolla reitillä - 2.16
Ke- aamu 8 km - 54 min.
To- ilta vauhtileikittelyä 12 km - 1.06. Vauhti nousi vedoissa hetkellisesti 4.30 min/km
Pe- aamupäivä 6 km kävelyä. Ilta -Lepo
La- ap. - ip. 4 tuntia keskiraskas metsätyö. Ilta 10 km - 1.05
Su- ilta 10 km - 1.08, raskas suojakeli; uupunut olo.
yht. 70 km - 7 tuntia 37 min. juoksua
Ma, 31.12.2012. - aamu 8 km- 51 min. sohjoa. Ilta 10 km - 1.06. Normaali olo ja vähemmän sohjoa.
JOULUKUUN HARJOITTELU
yhteensä 429,5 km - 46 tuntia 37 minuuttia - 3 lepopäivää - 1 sairaspäivä
VUOSI 2012
yhteensä 4047 km - 469 tuntia 51 minuuttia - 74 lepopäivää - 12 sairaspäivää
(lepopäiväksi on laskettu joitakin sellaisiakin päiviä joina on kävelty tai tehty metsätöitä, lapioitu hiekkaa tai rakenneltu jotakin, ei kuitenkaan juostu ...)
Loppuun vielä kiitokset vuodesta lähimmilleni; etenkin Kirsi, kiitos että jaksat, Make, tarvittaessa aina paikalla ja Raine, vahvana taustalla.
Thank You everybody for reading my blog. I hope Your interest to follow my thoughts stays next year too.
I´m sorry because I write on english so rare but I only have 24-hours in one day and I love sleeping too...
 |
| lenkin jälkeen kylvyssä; olen kuullut että rannikolla oikein lämmittävätkin kylpyvetensä ulkosalla... |
torstai 27. joulukuuta 2012
YLIHARJOITTELU - LIIKAHARJOITTELU
Ultrajuoksu- ja kestävyysjuoksupiireissä varsin vaiettu asia on yliharjoittelu. Suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu aitojen pystytys omien intohimojen ympärille. Kirjat ovat siis kiinni mutta veisataan. Uskotaan omaan kykyyn ihmepalautujana ja juostaan yli kaikkien hälytysmerkkien. Ollaan perusteellisesti loppumattomassa väsymyksessä. Hiivutaan oman rakastetun lajin kanssa liian syvälle. Sieltä tullaan apua hakemaan sitten vasta kun mikään ei enää auta. Kun mikään ei enää suju. Ei mikään.
Tässä tekstissä esittelen näkemyksiäni liikaharjoittelusta. Asia sivuaa ylikuntoisuutta mutta kyseessä on siis elimistön tila johon on päästy pitkäkestoisella ylikuormituksella. Ylikuormitus on usein harjoittelun ja "muun" elämän yhteenlaskettujen kuormien summa. Jotkut alla olevista asioista ovat naurettavia mutta yleisesti koettuja. Rehellisyydellä pääsee pidemmälle - myös itsensä kanssa.
Aika tekstille on otollinen - vuosi loppuu ja moni miettii ensivuoden tekemisiään.
SETÄ SELITTÄÄ ?
Mikäs minä olen sanomaan? Eli kompetenssini ?
Ensinnäkin 20 vuotta sitten syöpätaudin jälkeen aloitin varovaisen kestävyysjuoksuharjoittelun. Olin ennen sairastumistani juossut neljä maratonia, joten kokemusta oli jo ennestään.
Heti hoitojaksojen jälkeen elimistöni oli katastrofissa. Luuydin väsynyt. Veriarvot täysin sekaisin / ala-arvoiset. Lukuisia pieniä tulehduksia. Hermoratavaurioita. Neste- ja etenkin imunestekierto sekaisin. Eli sanalla sanoen elimistö lähes loppu. Tila muistutti vakavaa liikaharjoittelusta johtuvaa elimistön romahdusta.
Kuntoutin itseni pikkuhiljaa. Siihen tarvittiin yli 50000 juoksukilometriä. Lisäksi kävelyä,vaellusta, hiihtoa ja polkupyöräilyä. Harjoittelussani 90-luvulla käytin myös vauhteja 3.15 - 5.00/km eli kokemusta on muustakin kuin nykyisenkaltaisesta ultranylkytyksestä.
Olen myös harjoitellut vuosien varrella useammankin kerran itseni perusteellisesti ohi ennenkuin opin käsittämään rajani ruisleipäurheilijana. Mainitsen tämän termin siksi, että doping ultrajuoksussa lienee vähäistä mutta sitäkin varmempi keino saattaa elimistönsä hengenvaaraan. Nimenomaan kun ajatellaan yleisestikin ultraurheilun "terveellisyyttä" ja suoritusten vaativuutta niin niihin jos vielä sotketaan kemiaa tuloksena on ruumiita. Minä rakastan elämää joten ei kiitos.
KUKA ON VAARASSA ?
Mielestäni henkilö, joka juoksee säännöllisesti 120 km - 220 km viikossa tai harjoittelee 500 tuntia tai yli vuodessa ja samalla kilpailee tiheästi tai usein pitkillä yli 100 km matkoilla tai 20 kertaa vuodessa lyhyillä matkoilla ( 5 - 21 km)
Jos esimerkiksi juoksee vuodessa 50 maratonia eikä välissä harjoittele lainkaan tai harjoittelee vähän niin kunto tuskin kehittyy. Tuloksena on hitaaseen vauhtiin taantunut kestävä juoksija, joka jossain vaiheessa alkaa polttaa omaa kehoaan ns. molemmista päistä.
Nyt moni kysyy 120 km viikossa, NOIN VÄHÄN ? Kyllä ja samalla juoksija käy ehkä töissä ? Hoitelee perheensä vasemmalla kädellä ja vaimonsa keskimmäisellä jalalla ? Puuhailee muutakin ?
Esimerkkinä jos juokset kahdentunnin lenkin ja lähdet sitten vaimon kanssa kaupungille shoppailemaan pariksi tunniksi. Tulet kotiin ja teet lumityöt ja leikit ulkona lasten kanssa tunnin olet siis ollut jaloillasi jo kohta viisi tuntia. Näinkö palautellaan ?
Elimistö kestää sressiä vain tietyn verran. Kokonaiskuormitukseen on huomioitava KAIKKI muukin kuin pelkkä harjoittelu.
Useat eliittiultraajat tuttavapiirissäni kykenevät helposti juoksemaan säännöllisesti 120 - 150 km viikkoja ja huipuissa enemmänkin. Kyllä, mutta heillä on harrastusvuosia eli säännöllisiä kilometrejä takanaan paljon.
Liian nopeasti ei siis kannattaisi harjoitusmäärää nostaa. 25 - 35 % harjoitusmäärän nosto vuodessa on mielestäni jo sillä rajalla.
OIREITA
Palautuminen hidastuu. Tarvitset kolme päivää entisen yhden sijaan palautuaksesi tutusta lenkistä.
Jatkuva väsymys ja/ tai unihäiriöt. Pari kertaa yössä vessaan herääminen paljon harjoittelevalla ja paljon nesteitä nauttivalla juoksijalla on normaalia. Jos taas heräilet jatkuvasti tai et saa nukuttua ollenkaan, on jokin pielessä.
Veriarvot sekaisin tai alhaiset. Esimerkiksi hemoglobiini alhainen, paleltaa ja väsyttää. Vitamiinit ja kivennäisaineet alhaiset. Esimerkiksi magnesium alhainen; sydänlihas vaarassa jne.
Sydämen syke liian matala ja/tai korkea jatkuvasti suhteessa tekemiseen. Flimmerit eli värinät. Tässä täytyy erottaa sydänlihaksen kasvusta kestävyysharjoittelun myötä esiintyvä "kouristelu" tai muljahtelu, joka on yleistä pidemmälle ehtineillä.
Jatkuvat kivut jaloissa. Jatkuva (kuukausia kestävä) särkylääkkeen tai jäähoidon tarve kertoo karua kieltään. Teet jotakin sellaista johon et ole sopeutunut.
Kiinnostuksen hiipuminen kaikkeen muuhun. Aamuisin on energiaa juuri ja juuri ylösnousemiseen. Rituaalinomainen lenkki ja loppupäivä "sumussa".
Ravinto-ongelmat. Vatsaongelmat. Ruoka ei maistu ja/tai maistuu liikaa/kokoajan. Jatkuva makeanhimo. Jatkuva painon hallitsematon aleneminen. Verensokerin heilahtelut tai ravinto ei imeydy.
Kuihtuminen. Eli lihasmassa alenee jatkuvasti. Voima-arvot alenevat. Vauhti hidastuu jatkuvasti. Joudut rämpimään jokaisen lenkin lopulla. Harjoittelu puuroutuu. Jatkuva suorituskyvyn lasku.
Agressiivisuus. Ottaa hermoihin. Mikään ei suju. Seksuaalisuuden häiriöt; tasapainoisuuden puuttumisen tunne. Naisilla häiriöt kuukautisissa.
Aivosumu. (brainfog) Olet ihan pihalla. Ajatus katkeilee. Et saa otetta.
Tunne että lenkille "on pakko mennä". Lenkin jälkeinen tympeys. Ei kiinnosta. Pakkopullaa.
Liika tuijottaminen harjoitusmäärään / -vauhteihin. On pakko. Ei huomioida esim. olosuhteiden (talvikeli, maasto) vaikutusta harjoitukseen menevään aikaan.
Ei pysty pitämään lepopäivää. "Paikataan" menetettyjä päiviä tai tekemättömiä harjoituksia.
"NYT KYLLÄ VEDETÄÄN..."
Juu, juu ja pitääkin mutta... Aikanaan Rainen kanssa teimme pitkiä rauhallisia lenkkejä vaativilla reiteillä ja juoksimme aina lopussa hieman kilpaa. Käytimme termiä : "vedetään kostoksi kolmenkympin lenkin päälle vielä kaksi tai kolme kilometriä." Tai käymme vielä "sielläkin" eli matka piteni. Nämä ovat terveitä poikien leikkejä (miksei myös tyttöjenkin). Kuten harvat omat harjoitukseni, joissa juoksin ensin 20 km 1.40 ja sitten kympin 40 minuuttiin josta viimeinen kilometri täyttä.
Eli tavoittellisuus ja himo on sallittua mutta raja on piirrettävä ennenkuin elimistö lakoaa. Tämä on vaikea asia. Kehittyäksesi Sinun on pakko alistua mutta prosenttilaskusta on silti enemmän hyötyä kuin päätään kiveen hakkaamisesta.
2000-2927-3728-5332-7348-6924-8129-4356-6526-4199-4285-5145-4389.
Nuo ovat harjoitusmääriä kilometreissä vuosien 1968 -1980 aikana - Lasse Virenin.
Vaikka kyseessä oli ja on poikkeuksellisen lahjakas (myös henkisesti: analyyttinen kilpailutilanteessa) juoksija niin maltti näkyy.
Maltti näkyi myös nopeusharjoittelun osuutena kokonaismäärästä. Aerobista oli 60 - 82 % ja varsinaista nopeusharjoittelua enimmillään vain 8 %. Mukana tietenkin voima- ja rytmiharjoitus erikseen. Eli anaerobisen juoksun määrä karkeasti korkeintaan 22 % Viimeisen neljän vuoden harjoitusta haittasi nilkkaleikkaus, jalka ei enää kestänyt suuria harjoitusmääriä.
ULTRAJUOKSU
Ultrassa kyseessä on matkan pidetessä syväkestävyys niin henkinen kuin fyysinenkin. Kyse on myös elimistön toimintakapasiteetin säilyttämisestä. Toisinsanoen kone käy kunhan on pullaa ja ketsuppia tarjolla.
Osa ylläolevista tuntemuksista on arkipäivää siinä tilassa kun elimistöä opetetaan sietämään uutta rasitustasoa tai jäljitellään kisan tuntemuksia tupalaharjoituksilla tai perättäisien päivien raastolla.
Aivan eri asia on jos oireet ovat aina arkipäivääsi. Et usko ? Otat pari päivää rennosti. Auttaa. Kunnes taas olet täysin puhki. Olisiko syytä tarkistaa harjoituspäiväkirjaa ? Vanhempikin teuras voi kehittyä...(sika-nauta, hirvi-sika)
SUOSITUKSENI
Juoskaa. Joka päivä ja paljon. Mutta miettikää tuottavutta jos tähtäätte tuloksiin. Jakakaa kuormaa välillä muihin lajeihin juoksua unohtamatta. Voimaharjoitelkaa.
Miettikää myös jos yhtäkkiä ette enää pystyisikään juoksemaan... Mitäs sitten ? Kestääkö pää ? Oletteko orjia ? Onko muita lajeja tai kiinnostuksen kohteita ?
Jos juoksette jotakin pakoon pysähtykää ja kohdatkaa se. Pistäkää elämänne kuntoon ja tehkää tarvittavat muutokset. Ja jatkakaa sitten juoksua.
Jos juoksu on teille elämäntapa, kuten itselleni, niin nauttikaa siitä. Juoskaa omista lähtökohdistanne ja itsellenne. Kehittykää ihmisenä ja ymmärtäkää ympäröivää. Kokekaa elämän aitous omin jaloin. Toteuttakaa unelmanne. Uskaltakaa.
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
KIRJE JOULUPUKILLE
Morjes Pukki ! ( there is some english end of this post too)
En ole moniin vuosiin kirjoittanut Sinulle. Muistat minut varmaan ? Jos et niin virkistän muistiasi. Olen se sama kaveri jolle toit vuonna 1992 jouluna vielä lisää terveyttä. Olithan se Sinä vai sittenkin se toinen partakaveri ?
Jokatapauksessa sinä vuonna juhannuksena hoidot loppuivat. Lupa juosta heltisi professorilta elokuun lopussa. Seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen maratonini syövän jälkeen, 273 päivää siitä kun viimeinen neula vedettiin käsivarrestani irti. Pystyin juoksemaan ennen tuota maratonia 682 km harjoitusta tuon vajaan yhdeksän kuukauden aikana. Olit varmaan tuonut minulle jotain henkisiä lahjoja jo ennen sairastumistani sillä ilman en olisi kestänyt. Kiitos kovasti.
Kirjoitan Sinulle nyt ja muistutan että edelleenkään en tarvitse mitään muuta. Olen nyt 48-vuotias ja ultrajuoksun parissa. Hyvin olen pärjännyt ja takana on jo pitkälle yli 50000 kilometriä. Olen koittanut olla myös kiltisti ja yrittänyt kohdella ihmisiä kunnioittavasti.
Tietysti toivon että saisin olla vielä edelleenkin terveenä mutta antaisit sitä terveyttä myös läheisilleni ja ystävilleni. Oikeastaan kaikille jotka sitä kunnioittavat. Sillä ilman sitä ei pärjää mitenkään, ei vaikka olisi kuinka paljon rahaa ja vaikutusvaltaa. Kaikkihan tätä eivät ymmärrä, kuten hyvin tiedät.
Meidän lähellä Metsäkylässä katosi pikkupoika torstaina. Mekin Kirsin kanssa häntä etsimme kahlaamalla pakkaslumessa pitkin lähimetsiä. Olin juossut kolme kolmenkympin lenkkiä peräkkäin ja olin ihan poikki mutta yritin vielä perjantai-iltana poikaa juosten hakea kun tunnen metsät hyvin. Valitettavasti hänet löydettiin Sunnuntaiaamuna menehtyneenä sortuneesta leikeissä kaivetusta lumiluolasta. Osanottomme ja voimia vanhemmille.
Oikeastaan voisit myös viedä sinne eduskuntaankin voimia paketillisen. Että jaksaisivat siellä pidentää niitä työuriaan. Sillä tiedäthän Sinä ettei kukaan järkevä ihminen haaskaa koko elämäänsä pelkään työntekoon ja tuottavuuteen. Sinäkin teet vain yhden päivän töitä vuodessa ja lopunaikaa työllistät niitä tonttuja. Jos Sinulta on voima loppu niin vie sitten järkeä paketillinen sinne Arkadianmäelle. Oikeastaan voisit viedä molempia. Että ne ajattelisivat inhimillisesti siellä.
Ne väittävät että elämme pidempään niin jaksamme töitäkin pidempään. Eihän se minun äitinikään ehtinyt olla eläkkeellä kuin muutaman vuoden kun sairastui. Sekin oli 15-vuotiaasta töitä tehnyt. Ei sitä vanhempana tahdo terveenä pysyä ja vielä pitäisi pitempään töitä tehdä ja toisten mielestä pienemmällä palkallakin. Kun tuottavuus kuulemma laskee. Minullakin juoksuvauhtini laskee mutta jaksan silti pidemmälle kuin nuorempana !
Oikeastaan voisit sitä järkeä tavaran sijaan jakaa laajemmaltikin. Että ihmiset ymmärtäisivät mennä luontoon oikeasti. Kiinaan kun Aalto-yliopisto itseään markkinoi niin siellä se yksi opiskelijatyttö sanoi meidän suomalaisten onneksi asuvan lähellä luontoa. He kun siellä Kiinan suurkaupungeissa ovat jo alkaneet unohtaa metsät, eläimet ja vesistöt. Ovat alkaneet vieraantua luonnosta. Onhan tutkimuksissa todettu että oleskelu ulkona luonnossa alentaa stressitasoja ja sitäkautta elimistö pystyy vastustamaan paremmin niitä tauteja - jopa sitä syöpääkin.
Muuten, jos olet ajatellut, että olen tullut ahneeksi tämän juoksun kanssa niin ei pelkoa. Jossain vaiheessa lupaan lopettaa kilpailemisen kun nämä rajat on katsottu. Onhan totta että ei tämä aina niin terveellistä ole mutta koitan olla tasapainossa. Sitten joskus kun tämä loppuu niin taidan palata eräretkeilyn pariin. Olenhan siellä teilläpäinkin hiihtänyt. Taidan sitten poiketa siinä Korvatunturin murustalla niin haet minut siitä peremmälle. Eihän sinne teille kukaan oikein osaakaan.
Joulurauhaa voisit ehkä jakaa yleisestikin. Taas tänäkin jouluna moni unohtaa pysähtyä. Niinkuin tiedät ei se joulu ostamalla tule. Minä leivoin kaksi piimäkakkua ja eilen tein kaksi tiikerikakkua. Meinaan, että pistän kynttilän palamaan niin jos menet ohi niin näet valon ja tulet kahville. Meillä ei täällä maalla ole kiire minnekään eikä hössötetä. Ihan rauhassa ajateltiin olla eli tule kun kerkiät.
Mutta tosiaan ei lahjoja. Tästä tuli aika sekava kirje mutta on tämä parempi kuin minun ne viimeiset silloin kauan sitten. Niissähän oli pelkkiä ranskalaisia viivoja ja paljon tavaraa luetteloituna allekkain.
Kiitos. Hyvää Joulua Sinulle ja Kaikille Muillekin!
Terveisin pasi
ps. Anna voimia Makelle kun se nyt tänä jouluna vie hautakynttilän ensimmäistä kertaa äitinsä haudalle. Mulle se on jo toinen joulu ja Kirsille ties kuinka mones. Jos ei tuuli puhaltais niitä sammuksiin...
VIIKKO 51. HARJOITTELUNI
Ma- 8 km lumipyryssä - 57 min.
Ti- 30 km helpolla tiereitillä - 3.21. Juomavyöstä 6 dl vettä ja mehua.
Ke-30 km mäkinen, kylmä tuuli - 3.24. Juoksurepusta 7 dl tankkausjuomaa sekä 8 dl mehua.
To- 30 km, -12 C - 3.33. Ensimmäisen 20km aikana vyöstä 6 dl vettä ja mehua. Sitten kotoa kuiva pipo ja huppu, banaani ja gainomaxia purkillinen plus loppuun 6 dl mehua vyöstä.
Pe- aamu kävelyä umpimetsässä 4 km. Ilta juosten 9 km, osa umpihankea - 1.16.
La- aamulla 8 km kävelyä, osin umpihangessa. Ilta - Lepo.
Su-päivällä 13 km, -18 C pakkasta - 1.23.
yhteensä 120 km - 13 tuntia 54 minuuttia
Hello Santa Claus ! (Father Christmas, Santa, St. Nick...)
I have not wrote for a long time. You remember me ? You bring me more health on christmas 1992.
On July that year my cancer was over. Next year I could run marathon only 273 days after last chemotherapy-treatment. Your present allowed me to run 682 K train before marathon. Thank you very much. I don`t want any more presents. I´m fine and after 500000 K of running. I try to be nice person and respect other people.
Certainly I hope You give health to my friends and all other people around the world. Those people who respect and understand value of healt only deserve it. As You know.
Nearby our home we were searching missing eight year old boy. Unfortunately they found him dead in collapsed snowcave that child has dig as playing near his home. Let the force be with his parents.
You could give some brains for our politicians who want us work longer before retirement. Working and be part of productivity is not whole life. My mom start to work when she was fifteen years old and too soon after retirement she got cancer and fade away.
Politicians think that older can work with less salary. I don´t think so. Also my running speed decelerates when I am older but I can still run longer than before !
We here in Finland live nearby nature. Many people in big cities around the world are going to forget, I mean alienation, the whole nature. They don´t remember life´s basics anymore. If you spend time in nature your stress levels are going down and you feel better and even could resist diseases better. So when You travel, tell people to go out and feel nature. Touch of tender wilderness. Silent and force when wind blows and cold bites.
You could also give peace all the people in the world. Tell them stop wars and take care.
I baked four cakes and I light a candle so You can see the light. Take a visit and I make some coffee. We are here on countryside so take your time - we are not in hurry fuzz.
But no more presents for me. Health is everything I need. This is quite booby letter but it is better than those I wrote as child. In those letters there were just too many things...
Thank You and Merry Christmas for Everybody, Best Wishes, pasi
ps. Let the force be with my friend Make because he is spending his first christmas without mother. Hope the wind does not shut down our candels in cemetery.
En ole moniin vuosiin kirjoittanut Sinulle. Muistat minut varmaan ? Jos et niin virkistän muistiasi. Olen se sama kaveri jolle toit vuonna 1992 jouluna vielä lisää terveyttä. Olithan se Sinä vai sittenkin se toinen partakaveri ?
Jokatapauksessa sinä vuonna juhannuksena hoidot loppuivat. Lupa juosta heltisi professorilta elokuun lopussa. Seuraavana vuonna juoksin ensimmäisen maratonini syövän jälkeen, 273 päivää siitä kun viimeinen neula vedettiin käsivarrestani irti. Pystyin juoksemaan ennen tuota maratonia 682 km harjoitusta tuon vajaan yhdeksän kuukauden aikana. Olit varmaan tuonut minulle jotain henkisiä lahjoja jo ennen sairastumistani sillä ilman en olisi kestänyt. Kiitos kovasti.
Kirjoitan Sinulle nyt ja muistutan että edelleenkään en tarvitse mitään muuta. Olen nyt 48-vuotias ja ultrajuoksun parissa. Hyvin olen pärjännyt ja takana on jo pitkälle yli 50000 kilometriä. Olen koittanut olla myös kiltisti ja yrittänyt kohdella ihmisiä kunnioittavasti.
Tietysti toivon että saisin olla vielä edelleenkin terveenä mutta antaisit sitä terveyttä myös läheisilleni ja ystävilleni. Oikeastaan kaikille jotka sitä kunnioittavat. Sillä ilman sitä ei pärjää mitenkään, ei vaikka olisi kuinka paljon rahaa ja vaikutusvaltaa. Kaikkihan tätä eivät ymmärrä, kuten hyvin tiedät.
Meidän lähellä Metsäkylässä katosi pikkupoika torstaina. Mekin Kirsin kanssa häntä etsimme kahlaamalla pakkaslumessa pitkin lähimetsiä. Olin juossut kolme kolmenkympin lenkkiä peräkkäin ja olin ihan poikki mutta yritin vielä perjantai-iltana poikaa juosten hakea kun tunnen metsät hyvin. Valitettavasti hänet löydettiin Sunnuntaiaamuna menehtyneenä sortuneesta leikeissä kaivetusta lumiluolasta. Osanottomme ja voimia vanhemmille.
Oikeastaan voisit myös viedä sinne eduskuntaankin voimia paketillisen. Että jaksaisivat siellä pidentää niitä työuriaan. Sillä tiedäthän Sinä ettei kukaan järkevä ihminen haaskaa koko elämäänsä pelkään työntekoon ja tuottavuuteen. Sinäkin teet vain yhden päivän töitä vuodessa ja lopunaikaa työllistät niitä tonttuja. Jos Sinulta on voima loppu niin vie sitten järkeä paketillinen sinne Arkadianmäelle. Oikeastaan voisit viedä molempia. Että ne ajattelisivat inhimillisesti siellä.
Ne väittävät että elämme pidempään niin jaksamme töitäkin pidempään. Eihän se minun äitinikään ehtinyt olla eläkkeellä kuin muutaman vuoden kun sairastui. Sekin oli 15-vuotiaasta töitä tehnyt. Ei sitä vanhempana tahdo terveenä pysyä ja vielä pitäisi pitempään töitä tehdä ja toisten mielestä pienemmällä palkallakin. Kun tuottavuus kuulemma laskee. Minullakin juoksuvauhtini laskee mutta jaksan silti pidemmälle kuin nuorempana !
Oikeastaan voisit sitä järkeä tavaran sijaan jakaa laajemmaltikin. Että ihmiset ymmärtäisivät mennä luontoon oikeasti. Kiinaan kun Aalto-yliopisto itseään markkinoi niin siellä se yksi opiskelijatyttö sanoi meidän suomalaisten onneksi asuvan lähellä luontoa. He kun siellä Kiinan suurkaupungeissa ovat jo alkaneet unohtaa metsät, eläimet ja vesistöt. Ovat alkaneet vieraantua luonnosta. Onhan tutkimuksissa todettu että oleskelu ulkona luonnossa alentaa stressitasoja ja sitäkautta elimistö pystyy vastustamaan paremmin niitä tauteja - jopa sitä syöpääkin.
Muuten, jos olet ajatellut, että olen tullut ahneeksi tämän juoksun kanssa niin ei pelkoa. Jossain vaiheessa lupaan lopettaa kilpailemisen kun nämä rajat on katsottu. Onhan totta että ei tämä aina niin terveellistä ole mutta koitan olla tasapainossa. Sitten joskus kun tämä loppuu niin taidan palata eräretkeilyn pariin. Olenhan siellä teilläpäinkin hiihtänyt. Taidan sitten poiketa siinä Korvatunturin murustalla niin haet minut siitä peremmälle. Eihän sinne teille kukaan oikein osaakaan.
Joulurauhaa voisit ehkä jakaa yleisestikin. Taas tänäkin jouluna moni unohtaa pysähtyä. Niinkuin tiedät ei se joulu ostamalla tule. Minä leivoin kaksi piimäkakkua ja eilen tein kaksi tiikerikakkua. Meinaan, että pistän kynttilän palamaan niin jos menet ohi niin näet valon ja tulet kahville. Meillä ei täällä maalla ole kiire minnekään eikä hössötetä. Ihan rauhassa ajateltiin olla eli tule kun kerkiät.
Mutta tosiaan ei lahjoja. Tästä tuli aika sekava kirje mutta on tämä parempi kuin minun ne viimeiset silloin kauan sitten. Niissähän oli pelkkiä ranskalaisia viivoja ja paljon tavaraa luetteloituna allekkain.
Kiitos. Hyvää Joulua Sinulle ja Kaikille Muillekin!
Terveisin pasi
ps. Anna voimia Makelle kun se nyt tänä jouluna vie hautakynttilän ensimmäistä kertaa äitinsä haudalle. Mulle se on jo toinen joulu ja Kirsille ties kuinka mones. Jos ei tuuli puhaltais niitä sammuksiin...
VIIKKO 51. HARJOITTELUNI
Ma- 8 km lumipyryssä - 57 min.
Ti- 30 km helpolla tiereitillä - 3.21. Juomavyöstä 6 dl vettä ja mehua.
Ke-30 km mäkinen, kylmä tuuli - 3.24. Juoksurepusta 7 dl tankkausjuomaa sekä 8 dl mehua.
To- 30 km, -12 C - 3.33. Ensimmäisen 20km aikana vyöstä 6 dl vettä ja mehua. Sitten kotoa kuiva pipo ja huppu, banaani ja gainomaxia purkillinen plus loppuun 6 dl mehua vyöstä.
Pe- aamu kävelyä umpimetsässä 4 km. Ilta juosten 9 km, osa umpihankea - 1.16.
La- aamulla 8 km kävelyä, osin umpihangessa. Ilta - Lepo.
Su-päivällä 13 km, -18 C pakkasta - 1.23.
yhteensä 120 km - 13 tuntia 54 minuuttia
 |
| Palauttavaa kahlausta, pakkasta - 18 astetta. |
Hello Santa Claus ! (Father Christmas, Santa, St. Nick...)
I have not wrote for a long time. You remember me ? You bring me more health on christmas 1992.
On July that year my cancer was over. Next year I could run marathon only 273 days after last chemotherapy-treatment. Your present allowed me to run 682 K train before marathon. Thank you very much. I don`t want any more presents. I´m fine and after 500000 K of running. I try to be nice person and respect other people.
Certainly I hope You give health to my friends and all other people around the world. Those people who respect and understand value of healt only deserve it. As You know.
Nearby our home we were searching missing eight year old boy. Unfortunately they found him dead in collapsed snowcave that child has dig as playing near his home. Let the force be with his parents.
You could give some brains for our politicians who want us work longer before retirement. Working and be part of productivity is not whole life. My mom start to work when she was fifteen years old and too soon after retirement she got cancer and fade away.
Politicians think that older can work with less salary. I don´t think so. Also my running speed decelerates when I am older but I can still run longer than before !
We here in Finland live nearby nature. Many people in big cities around the world are going to forget, I mean alienation, the whole nature. They don´t remember life´s basics anymore. If you spend time in nature your stress levels are going down and you feel better and even could resist diseases better. So when You travel, tell people to go out and feel nature. Touch of tender wilderness. Silent and force when wind blows and cold bites.
You could also give peace all the people in the world. Tell them stop wars and take care.
I baked four cakes and I light a candle so You can see the light. Take a visit and I make some coffee. We are here on countryside so take your time - we are not in hurry fuzz.
But no more presents for me. Health is everything I need. This is quite booby letter but it is better than those I wrote as child. In those letters there were just too many things...
Thank You and Merry Christmas for Everybody, Best Wishes, pasi
ps. Let the force be with my friend Make because he is spending his first christmas without mother. Hope the wind does not shut down our candels in cemetery.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)