SYVÄ RAUHA

 

Metsoa riistapöydällä nylkiessä tuli mieleen, että tämän marraskuun lopulla täyttyy kymmenen vuotta täyttä elämää Inarin Lapin Nellimissä.

   Elämää taaksepäin muistellessa sanotaan: mihin se aika on mennyt ? 

   Minä kysyn, mihin ajan menettää. 

   Kysyn myös, mitä ajastaan on saanut irti, vai onko aika saanut minusta mitään irti ?

 

Syvä rauha sisälläni.

   Siinä se kymmenen vuotta on kiteytettynä. Laiva, johon minun ja Kirsin elämä on lastattu, lipuu haluttuun suuntaan vailla määränpäätä. Silloin tällöin aallot lyövät ja vesi roiskuu, mutta pohjaväre on tyyni.

   Maailman asioiden liika erotteleminen toisistaan johtaa kärsimykseen. Vesi ja aallot ovat yhtä. Kärsimystä kuitenkin matkan varrella on. Kuuntelen ihmisten valituksia ja joskus valitan muiden mukana, mutta masennuksesta en tiedä mitään. 

   Hämmästelen ihmisten kokemusta elämästä. Tuntuu, kuin osa ihmisistä olisi aaltoja, joille vastaranta tulee yllätyksenä. Nytkö jo, he kysyvät ja hajoavat rantahiekkaan puunpalasten sekä pikkukalojen joukkoon. Jättämättä jälkeäkään alati muotoaan muuttavalle hiedalle.

   

 

Joskus hietaan jää jälkiä. Hylätyn tienpätkän jäätyneessä pinnassa on kolme polkupyörän kiemurtelevaa jälkeä. Joku on ajanut siitä tien ollessa märkä ja pehmeä. 

   Tiedän, että ne ovat Kirsin ja minun jättämiä. 

   Kohta lumi peittää jäljet, mutta sitten lumeen saattaa tulla lisää jälkiä. Ensi kesänä kaikki on taas toisin. Lämmin hiekka pölisee, eikä kukaan muista jäätyneistä jäljistä hahmoakaan.

 

Metso oli elämäni kolmas. Aloitin metsästyksen viime vuonna. Olen onnistunut mielestäni hyvin, kun ottaa huomioon, että metsästän ilman koiraa. En ammu mielelläni raavaita metsoja ja koppeloita. Mieluummin teeriä ja pyitä, tai nuorempia poikametsoja. Riekkokin käy silloin tällöin. 

   Uteliaille: Viime ja tämän metsästyskauden yhteismäärä linnuissa on nyt kuusitoista, en pidä tarkkaa kirjanpitoa, voi olla pari lisääkin. Metsästykseni ei ole suorittamista.

   Syvä rauha on myös metsästyksessä. Kun päätän riistan elämästä, niin myös käytän sen ravinnokseni. Mitään muita perusteluja en koe tarpeelliseksi esittää. En inhimillistä eläimiä. Pyyntikulttuuri kuuluu Lappilaiseen elämäntapaan. 

   Luonnosta pyydetään, ei oteta. 

   Olen jättänyt tällä kaudella ampumatta neljä lintua. Lisäksi olen ampunut ohi kolme kertaa. Kerran haulikolla ja kiikarikiväärillä kahdesti. Varaa parantaa siis on, tai sitten niitä ei ollut tarkoitettu meille.

   Saaliskuvia en julkaise, harvoin edes otan - kaatoryypyn kyllä.

 

Syvä rauha ei saavu, eikä säily ponnistelematta. Jos metsoa ahdistaa, se ei voi mennä terapiaan. Sen on vain kyyristyttävä aihkin juurelle yrittämään kovemmin.

   Niin yritän minäkin. 

 

 

VIIKKO 46.

Ma- Kontosjärven lenkki 53,48 km - 2.27.

Ti- Lepo

Ke- Sorateitä 40,50 km - 2.06.

To- Pe- "Lepo", käsilumitöitä töissä.

La- Kävelyä Kirsin kanssa kylällä 4.60 km - 1.04.

Su- Juoksua Siikajärventiellä 10 km - 1.06. Pakkasta aamulla  - 20 astetta.

       Kävelyä Kirsin kanssa 4,35 km - 57 min.

Yhteensä pyörällä 93,99 km.

"Kevyt" viikko. Viime viikolla pyöräilyä tuli 289 km, mutta numerot eivät aina kerro kaikkea, siksi lainausmerkit.

   Kun sunnuntaina juoksin kymmenen kilometriä, kello näytti lenkille 10356 askelta. Perjantain työpäivän saldo oli 15000. Yhtään enempään en olisi lumikolan kanssa pystynyt. Viiden omakotitalon lumityöt yksin, neljän kiinteistön porraslumityöt yksin ja työparin kanssa kolme kiinteistöä. Porraslumitöihin kuuluu muutakin kuin rapunedustat, esimerkiksi liikekiinteistöillä lastauslaiturit ja takapihojen sisäänkäynnit, pankeillla luiskat ja automaatit, sekä yösäilöt ja niin edelleen.

   Eläkeiän nosto ei ole järkevää. Miten raskaissa töissä pärjää seitsemänkymppiseksi ? Ajatelkaa, vaikka minä olen ultrajuoksueläkeläinen, olen silti vielä poikkeuksellisessa kunnossa 61-vuotiaana verrattuna moniin samanikäisiin miehiin. Vastaan kysymykseeni: ei pärjää mitenkään.

  

Kuvissa on Lake MXZ400 pyöräilykengät.

   Ostin syksyllä Rtech Pirkkalasta itselleni parhaat mahdolliset klossikengät pakkaseen. Kenkien pohjien lämmöneristykseen on kiinnitetty erityistä huomiota, koska kylmä johtuu polkimen metallista kengän pohjassa kiinni olevaan klossiin ja siitä jalkaan. 

   Pyöräilyssä varpaat eivät juurikaan liiku, joten ne palelevat helposti. Lakessa on hyvät varvastilat ja paksu, folioerisetty sisäkenkä. Plussaa on Boa-nauhoitus.

   Ei nämä mitkään kelkkakengät ole, joilla tarkenee yli kolmenkymmenen pakkasissa, mutta tuskin pyöräilen edes kahdenkymmenen pakkasasteen lukemissa.