noista ajoista on kulunut yhdeksäntoista vuotta. ja kyllä, olen ollut katkera. minun tapauksessani ei ole kyse vaikeasta isäsuhteesta vaan siitä, että ei ole olemassa mitään isäsuhdetta. onneksi isä ei ole yksin, onhan kaverina kuningas alkoholi. tai ainakin sen syyksi voi oman mitättömyytensä vierittää...
katkeruudesta ei ole ollut mitään hyötyä. olenkin oppinut antamaan anteeksi. ehkäpä näin on tarkoitettu. toisaalta jos kokee elämässään monenlaista tulee rosoisemmaksi. ja rosoiseen pintaan elämä yleensä tarttuu tulevaisuudessakin paremmin kuin siloiteltuun kiiltokuvaan. tulee siis parempaa jälkeä. ikäänkuin pitää paremmin elämän lipsuvalla polulla.
toisaalta en tuomitse kenenkään, edes oman isäni tapaa elää elämäänsä. asia johtaa toiseen ja kaikki eivät kestä kolhuja matkan varrella. olen jo kauan sitten ymmärtänyt, että kaikkea ei voi ymmärtää - ei selittää.
osalleni on suotu ihmisiä, jotka kannustavat eteenpäin. kiitos heille - tutuille ja tuntemattomille. oma avoimmuuteni on usein saanut kiitosta.
taannoin pitkällä lenkillä tuli tarve keventää oloaan. seisoin siinä kalu kädessä ja kastelin tanacetum vulgarea. tulla tupsahti auto mutkan takaa ja käännyin häveliäästi poispäin. takaani avonaisesta ikkunasta kuului : vetoja! tässä tapauksessa avoimmuus olisi ehkä ollut liikaa. jos olisin vaan ollut kääntymättä ja näyttänyt, että sen pituinen se...
viikon 27. harjoittelu
ma- 5 km - 31 min.
ti - 11 km - 1,13
ke - 20 km - 2,15
to - 9 km - 1,01
pe - 17 km - 2,07
la - 8 km - 50 min.
su - 13 km - 1,26
yht. 83 km - 9 tuntia 23 min.
teemana oli kevyt viikko. en yleensä erityisemmin rytmitä kahta kovaa viikkoa ja sen jälkeen yhtä kevyttä vaan pyrin keventämään silloin kun se on tarpeellista. tähän vuodenaikaan ilman nouseva kosteusprosentti yhdistettynä menneen viikon helteisiin tekivät olosuhteista lievästi sanottuna saunamaisia. olo oli viikolla vähän alavireinen mutta paras ystäväni ja viholliseni ? - KELLO - kertoi kaiken olevan kunnossa.
vai näkeekö sen sieltä kellosta ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti