MAALLA ON MUKAVAA

taustamusiikkia viihtyvyyden parantamiseen, blogia lukiessasi,
 sopinee aiheeseen? 

siispä;

maalla on mukavaa- sanotaan. mediassa joskus romantisoidaan epäurbaania elämäntapaa. raskaan työpäivän (kaupungissa tehdyn, siis) jälkeen on mieltäylentävää paeta maaseudun rauhaan. tai lomalla. avata radio kiljumaan laiturinnokkaan ja grillata vähän avotulella - metsäpalovaroituksen aikaan tietysti. tai kalastaa pikkujärvessä kymmenellä verkolla perämoottorilla ajellen. oi sitä ihanaa rauhaa.
jos jää aikaa voi pohtia maaseudulla jatkuvasti elävien kansalaisten elämänlaatua ja palvelujen karsimista. nämä cityvihreät  orastavat ajatukset ovat usein yhtä kaukana todellisuudesta kuin maaseutu aitona ja elävänä asuinpaikkana kaupungista.  
itselleni maaseutu on ympärivuotinen asuinpaikka. oma valinta pimeine syksyineen ja kylmine lumitöineen. toisaalta se on myös paikka vaalia perinteitä. siirtää tuleville sukupolville jotain menneisyydestä.

              lenkin jälkeen on mukava saunoa. tässä vasta on vihta.
              metsästä haetaan aina vihdaksia, ei vasta-aineita.
              juuri niinkuin mauno-pappa sen juhtimäessä aikanaan opetti sitomaan.
              hän teki sen yhdellä kädellä, minä tarvitsin molempia.
              eikä synny hiirellä klikaten...

ultrasuorituksena pidetään nykyisin normaaleja entisajan kulkumatkoja. esimerkiksi inarin nellimin takana muuan naisihminen hiihti aikoinaan talvitupalompolosta ivaloon hammaslääkäriin ja takaisin - samana päivänä. syljeskeli palatessaan verta menomatkalla tekemänsä ladun pieleen. matkaa kertyi sata kilometriä. käsivarren enontekiöllä kauppamatka raittijärveltä on edelleen maratonin verran - yhteen suuntaan - kivistä polkua.
edelläkerrottua ei esitetty siksi, että haikailisin menneiden aikojen perään. vaan koska historia antanee hieman perspektiiviä tämänkin päivän urheiluihin. varsinkin niille onnettomille, joilla sohvassa on liimaa.
 
VIIKON 28. HARJOITTELU

ma- 30 km - 3.13 - maantiekierros keijärven ympäri, tasaista, munkkikahvit vaasantien nesteellä
ti- 21 km - 2,21 - julkujärvi-kylmänotko-sasin harju, polkua, lopuksi suota ja umpimetsää kotiin
ke-ap. 9 km -57min. - ilta 9 km -43min.- sama lenkki hiekkatietä, illalla oli kiire saunaan...
to- 15 km - 1.44 - puolet poluilla
pe- 21 km - 2,15 - rannikon pienessä kalastajakylässä käymässä,  villa gårdsbacka - mogadishu - talosaari - mellunmäki - villa gårdsbacka,  asvalttiakin välillä
la-16 km - 1,47 - hiljaiset polut ja takaisin kotiin rajalantien kautta
su- 20 km - 2,18 - kylmänotko - sasin harju, teknistä polkua ja kotiin puolet hiekkatietä, lopussa 3 km kovaa
yht. 141 km - 15 tuntia 18 minuuttia  

viimeinen kova harjoitusviikko ennen kaustisen kilpailua. tästä eteenpäin on kysymys siitä  kuka uskaltaa levätä. viikon tavoitteena oli viimeisen kerran ennen kisaa tarkistaa jalkojen iskunkestävyyttä, vauhtia ja väsyneenä juoksemista noin yleisesti. lopputulemana vahvistui ajatus : olen fyysisesti valmis 48-tunnin puserrukseen. henkisesti... kukapa tietää?   
näinkin kovaan viikkoon tuli mieluisaa vaihtelua helsingin vierailulla ja sunnuntain pizza/kyläreissulla tampereella. henkisesti on helpompaa kun kaikki ei pyöri pelkästään juoksun ympärillä. jopa kyläreisulla urheilijaperheessä ei puhuttu sanaakaan juoksemisesta. toisaalta vanhat veljesliiton miehet näkevät toistensa naamasta onko käyty lenkillä vai vaan muuten käpyjä potkittu.
kaustisen 48-tunnin juoksun lähtöön on siis reilut 18 päivää aikaa. tänä aikana harjoitellaan kevyesti ja valmistaudutaan henkisesti, maaseudun rauhassa...

       maalla ei tarvitse mitään tehdä - puutkin kaatuvat itsekseen ukkosella.
       nyt odotellaan kulkisiko se vielä liiteriin itsekseen,
       ehtiihän tuon syksymmälläkin...