ajankäyttöä...

viikonloppuna vierailimme kutsuttuina Anja ja Detlev Liebingin ryijynäyttelyn avajaisissa Frantsilan kehäkukassa Hämeenkyrössä.  http://www.frantsilankehakukka.fi/sivut/

esillä on kuukauden ajan eläkkeelle jääneen Hämeenkyrön kunnanpuutarhurin, maisema-arkkitehti Detlev Liebingin ja vaimonsa Anjan hienoja ryijyjä, jotka ovat myös myytävänä sangen edullisesti. ryijyissä on ripaus keskieurooppalaista näkökulmaa, joten ne sopivat moderniinkin kotiin.
näyttelyn jälkeen tuli puheeksi ajankäyttö. totesin juosseeni kesäkuussa hieman yli 48 tuntia, jolloin Detlev kertoi että esimerkiksi kuvassa olevan Altstadt ryijyn (140 cm x 98 cm) solmimiseen meni yli 200 tuntia eikä tässä ole mukana suunnittelu ja valmistelutyö. muistan joskus jonkun sanoneen minulle : sinä se vaan aina juokset... loppujen lopuksi olkoon harrastuksen tai intohimon kohde mikä tahansa - aikaa siihen menee, ja saa mennäkin.
vanhan kiinalaisen viisauden mukaan ihminen on sellainen millaisen jäljen jättää. Anjan ja Detlevin tapauksessa jäljen näkee paitsi ryijyistä myös puutarhasta ja elämänuran aikana suunnitelluista julkisista kohteista. tätänykyä heiltä on saatavissa laadukasta puutarhasuunnittelua  ja -konsultointia  DUO ALTGRUN- nimisen yrityksen kautta. oikeasti tuohon grun-sanaan tulee saksalainen u pisteiden kanssa mutta ei tämäkään tietokone kaikkeen taivu...

                                                                     Altstadt-ryijy.
     Anjan ja  Detlevin hieno ajatus upeine väreineen välittyy katsojalle.

 Detlev ja Anja Liebing , variaatioita kolmioteemasta.



VIIKON  26. HARJOITTELU 

ma- 20 km - 2.16
ti-  10 km - 1,03
ke- 29 km - 3.21
to - lepo
pe- 16 km -1.44
la- 22 km - 2,31
su - 20 km - 2,19

yht. 117 km - 13 tuntia 30 min

sinä se vaan aina juokset... kyseessä ultrassa on oma mieli. mieli sanoo sinulle usein toista kuin haluaisit. jos mielen saa hiljaiseksi tai mielen saa ikäänkuin palvelemaan omaa tahtoa sekä henkinen- että fyysinen suorituskyky saa uudet mittasuhteet. kyse on tässäkin positiivisuudesta ja intohimosta. illalla toinen solmii ryijyä, toinen juoksee kaatosateessa puolikuolleena tuntikausia  mutta eittämättä molemmat menevät nukkumaan tyytyväisempinä kuin se kolmas, joka ei keksinyt mitään tekemistä saati ajattelemista.
jos katsoo pelkästään ylläolevia 22km - 2,31 ja 20 km - 2,19 tulee mieleen samankaltaiset lenkit ja puuduttava yksitoikkoisuus? kerrotaanpa hieman tarkemmin :
la - 22 km päivällä, kokonaisaika 2 tuntia 31 minuuttia, kello siis kävi koko ajan. lämpötila + 32 astetta, Kirsi mukana polkupyörällä juottamassa ja kuvaamassa. kaksi kolmasosaa mäkistä maastoa hiekkatiellä, osa mäistä juostiin kaksi kertaa peräkkäin ylös, loput reitistä asvalttia. vauhti vaihtelevaa välillä 4.30 - 6.30 minuuttia per kilometri, välillä pysähdyin juomaan ja ihailemaan rypsipeltoja.
su - 20 km lähtö lenkille klo 20.30, lähtiessä + 20 astetta - palatessa +14, kylmä tuuli. reitistä 11 km erittäin vaativaa, osin kivistä metsäpolkua,  loppu polveilevaa hiekkatietä. keskivauhti 7.00 min./km,  vauhti välillä 5.18 - 10.14 .
harjoituksissakin todella joskus tarvitaan intohimoa. mieli käskee lukemaan kirjaa sohvalle mutta sitten lähtee nuuskimaan kesäillan tuoksuja. tosin edelläkerrotussa ihan suunnitelmallisesti myöhään. hiljaisella polulla tuulen kohistessa korvissa ajatus avautuu virkeän raikkaana. koen maailman saavan odottaa, olenhan yksin askelteni kanssa. hektisyys ja elämän monikerroksisuus on poissa. on vain yksinkertaisesti aina vain seuraava askel.

       erään tuntemani ultraajan hieno motto:
       älä koskaan katso taaksesi ellet ole aikeissa mennä siihen suuntaan.