Ultrajuoksija jos kukaan tarvitsee sinnikkyyttä. Voisi sanoa myös tietynlaista kurinalaisuutta ja etenkin uskoa tulevaan. Suomalaisesta yhteiskunnasta tämä piirre tuntuu olevan katoamassa. Toimittaja Seija Sartti kirjoittaa tätä aihetta sivuten loistavasti HS-kuukausiliite 7/2011 jutussa "Poispilatut" ihmisistä joille mikään ei riitä eikä mihinkään uskota / olla tyytyväisiä. Artikkelissa ihmetellään suomalaisten tapaa narista joka asiasta sekä oletuksesta, että yhteiskunta hoitaa kaiken. Lukekaa ihmeessä artikkeli, jos saatte sen käsiinne.
Hyvänä vinkkinä yhteiskunnalle olisi keskittyminen huonoihin hetkiin. Eli euforiassa parantamisen ja ainaisen kasvun sijaan tulisi elää tässä päivässä keräten voimavaroja niitä huonoja aikoja varten, opetella selviytymään vaikeuksista - jopa yhdessä. Vähän sitä kaveria ei jätetä meininkiä. Ja että ahkeruus ja itsestä vastuun ottaminen palkittaisiin - vasta tekojen jälkeen...
Ultrajuoksussa olen alkanut jalostamaan harjoittelussa nimenomaan huonoihin hetkiin keskittymistä. Juuri sen tilan kehittämistä kun tuntuu, että nyt ei mene enää, nyt ei jaksa enää. Tätä tulen taatusti tarvitsemaan Kaustisen 48-tunnin juoksussa, sillä niin valtavan pitkältä ajalta tuntuu etukäteen olla liikkeessä kaksi päivää yhtämittaa. Toisaalta jokainen juostu askel 28 tunnin jälkeen on uusi kokemus, sillä tuota kauemmin en aiemmin ole yhtämittaa eteenpäin mennyt. Sinnikkyys siis palkitaan - ainakin tyytyväisellä ololla - ja se onkin elämän suola.
Viikon 29. harjoittelu
Ma - 5 km - 0,33
Ti - 10 km- 1,05
Ke - 19 km - 2,14 - vaativa polkureitti, paljon nousuja
To - 10 km - 1,02
Pe - 19 km - 2.10 - tiellä ja helpoilla poluilla, sisältää 2 km kävelyä
La - Lepo - ensimmäinen lepopäivä sitten 30.6. - omituinen tunnelma
Su - 17 km - 1,44 - tiellä tasaista
yht. 80 km - 8 tuntia 48 minuuttia
Ensimmäinen kevennysviikko kohti kilpailua on takana. Olo on omituinen, sillä jatkuvaan rasitukseen tottunut keho ja etenkin jalat ovat ihmeissään. Samalla aina välillä mieli askartelee tulevan kilpailun yksityiskohdissa. Mitenkään aktiivisesti en itseäni psyykkaa sillä mielestäni kisa juostaan helposti etukäteen "ohi " liiallisella keskittymisellä. Pyrin säilyttämään tieytyn intuition ja tuoreuden lähtöviivalle ja etenkin sen jälkeen. . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti