24. PÄIVÄ

Takana 1344,79 km
Tänään 67,60 km johon juoksuaika 8:27 tuntia
Päivä kokonaan huoltoineen ja haastatteluineen 12 tuntia
Olemme Tampereella. Matka jatkuuu huomenna Lempäälän kautta kohti Urjalaa.

Päivän linnut : lehtokerttu ja punavarpunen
Päivän vierasesine pientareella : tupakansytytin, ei tarvittu tosiaan

Päivän biisi menee Makelle : Mai Tai / History

Päivän aluksi annoin radiohaastattelun Lapin Radioon. He seuraavat tiiviisti matkaani. Hämäläiset mediat eivät vielä ole huomanneet tai edes kuulleetkaan että olen täällä...
Tosin minullahan ei ole jääkiekkomailaa kädessä...

Oppipoika ja mestarit kohtasivat heti aamusta. Ihmisille on turha yrittää selittää mitä minulle merkitsi, että Suomen ultrajuoksupioneerit tulivat juoksemaan palan matkaani. Kalevi ja Olavi Montela. Ikä 66 vuotta molemmilla. Yhteenlaskettu kilometrimäärä viimeisen 40 vuoden aikana ainakin 440000 kilometriä juoksua.
Filosofia : Saa juosta.

Minäkin saan juosta. Ei ole pakko.
Juostessani olen aistit auki. Tunnen ja koen voimakkaasti. Mitä enemmän juoksen sitä enemmän tunnen eläväni ainutlaatuisessa hetkessä. Hetkessä kahden askeleen välillä.
Pystyäkseni tähän on minun harjoiteltava ja vietettävä säännöllistä elämää. Minun on oltava sinut itseni kanssa.
Minun on pakko oivaltaa oma paikkani maailmassa kun kosketus liikkuu jalkojeni alla.
On oltava usko joka kantaa päivästä päivään. Kyky koota kapasiteetti palvelemaan askelta joka vie elämässä eteenpäin. Päivä päivältä.

Ruokatauolla 30 km maisemissa Orivedellä tapasin ammattilehtemme toimittajan. Tunti turistiin Kari Saaren kanssa ultrajuoksusta ja taksiautoilusta.

Tapasin hyvän ystäväni Maken. Hän on se voimahahmo, joka syöpätaudin aikana ja sen jälkeen on ratkaissut kanssani monet ongelmat. Ystävyytemme päättyy vasta sitten kun toinen meistä laskee seppeleen toisen kummulle. Sen jälkeen jää pelkästään hyviä muistoja.

Tapasin myös lähimpiä sukulaisiani. He ovat jäljelle jäänyt perheeni. Vuodet vierivät ja väki vähenee. Pitäkää omistanne huolta ennenkuin on myöhäistä. Aikaa on aina.

Päivän kruunasi loppumatkan edustava joukko keltapaitoja.
Heikki Tanskanen juoksi viime vuonna Nuorgamista Hankoon ja tuli seuraksi. Olipas mukava tutustua.
Raine,Riko ja Hannu saattoivat minut matkani toiseksi pisimmän päivän loppuun. Hetki oli minulle erittäin merkityksellinen sillä kestävyysjuoksu on tuonut meidät yhteen. Olemme juosseet Rainen kanssa lukemattoman määrän kilometrejä ja ystävyyteemme pätee samat sanat mitkä yllä kirjoitin ystävyydestäni Maken kanssa.
Valtava rikkaus oli että Koivumäen urheilevasta klaanista Riko jalkautui juoksemaan. Nuorissa on aina tulevaisuus on laji sitten mikä tahansa. Pääasia on että liikutaan.
Hannulle kiitos videosta ja mukanaolosta. Liikunta on yhdistävä ilomme.

Kello on paljon.
Halusin kuitenkin kirjoittaa.
On aika mennä nukkumaan.
Huomenna taas. Aina vaan.
Juosten.

Klikkaamalla kuvia ne suurentuvat jonoon katsottavaksi.

Juoksijaa pidetään yöt lukkojen takana, malttamattomana aamulla Längelmäellä.

Tässä kuvassa on yli 500000 taaksejäänyttä kilometriä. Vasemmalta Olavi, Pasi ja Kalevi.

Koskinen ja Montelat.

Pohjoisesta tulleille tämäkin on elämys.

Kerrankin aurinkoa ja lämpöä.

Make ja Pasi.

Vasemmalta Aarto,Anneli,Katja Heikki ja Pasi.

Vasemmalta Raine,Pasi,Riko,Heikki ja Hannu.

Koskinen venyy hyvässä seurassa.