MYYTTI

Kotipihassa tänään.

ALUKSI :

Vajaa kaksi viikkoa sitten sunnuntaina saavuin juosten Hankoon. Otin silloin puoleltaöin viimeiset juoksuaskeleet taakse jääneistä 1622 kilometristä - tuhannesta mailista elämälle.

Arkikielessä myytillä tarkoitetaan tarunomaista asiaa, kuvitelmaa, harhakäsitystä tai jotain järkiperusteita vailla olevaa.

Voin erinomaisesti. Sekä fyysisesti että psyykkisesti. 
Viimeisestä KOTIINPALUU - otsikoidusta blogikirjoituksestani aistittava melankolia on käynyt pohjimmaisessa pisteessään. Toipuminen niin henkisesti kuin fyysisestikin on alkanut hyvällä vauhdilla. Lukijoille lienee kuitenkin selvää että toipuminen 1622 kilometrin juoksemisesta reilussa 27 päivässä ottaa aikaa pitkälle syksyyn asti - monessakin mielessä.

Henkinen vahvuus ja kasvaminen ihmisenä ovat erittäin vaikeita asioita kuvata  kirjoittamalla puhumattakaan sanan säilällä sivaltamisesta. 
Ylen Tampereen toimituksen Anne Savin vieraili meillä kotona Hämeenkyrössä. Pitkän puhumisen tuloksena syntyi kuuden minuutin radio-ohjelma. Laitan teille jossain vaiheessa tuon pätkän äänitiedostona kuunneltavaksi kun ensin itsekin sen saan. Toimittajallakaan ei ole mitään käsitystä koska juttu tulee ulos paitsi ensiviikolla ja aamusta - melko lappilainen aikakäsitys...mutta tämä ei ole toimittajan vika.
Mitenkään kuuteen minuuttiin ei elämäntyöni mahdu, eikä edes ultrajuoksun eläminenkään päivästä päivään. Joten keskityn nyt itsekin tässä vain siihen yhteen asiaan...

MYYTTI

Henkinen vahvuus jossa mieltä kyetään hallitsemaan koetaan usein myytiksi. Asian selittäminen on mahdotonta koska jokainen kokee asian itsessään itselle sopivaksi. Tai sitten ei koe. Eikä ymmärrä. Kun ei halua ymmärtää.
Mahdottomaksi asian tekee myös kateus. "Se kellä onni on se onnen kätkeköön." Tuo on minusta väärin. Ei ole yhteistä onnea vaan jokaisella on omansa. Usein mieleltään valistuneet ovat vaatimattomia ja hiljaisia. Joskus tämä tulkitaan väärin. Haluttomuus selittää kumpuaa muualta. Juuri oivalluksesta oman vain itselle sopivan "onnen" löytämisestä.
Henkinen vahvuus on juuri se asia millä juoksin Nuorgamista Hankoon. Itse kuvaisin asiaa myös henkiseksi sinnikkyydeksi. Periksiantamattomuus kohdallani syntyy nöyryydestä. Kyvystä tajuta oma heikkoutensa ja vajavaisuutensa. Voima on harjoitettava ominaisuus - myös henkinen. Taju kehittää henkisiä heikkouksiaan lähtee vahvuuksien ymmärtämisestä ja ylläpidosta.
Lapsuuteni on ollut rikkonainen ja koko elämäni aina viimeisiin vuosiin asti hieman epätasaista. Ei kuitenkaan mitenkään mullistavaa jos verrataan muihin avioerolapsiin tai syöpää sairastaneisiin, elämässään haasteita kokeneisiin ihmisiin.
Vahvuuteni perustuu karheaan pintaani johon elämä tarttuu paremmin. Hieman kolhittuna osaa asiat järjestää arvojärjestykseen joka palvelee omaa polkua. Tätä jossain kutsutaan itsekkyydeksi, individualismiksi tai yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytymiseksi.
Mitään kadehdittavaa tässä ei kuitenkaan ole. Jos maksaa valintansa itse eikä aiheuta häiriötä voi saada olla rauhassa. Sensijaan yleisesti ei ymmärretä kuinka paljon uhrauksia tämä vaatii. Ei likimainkaan.
Yhteiskunnassa tällä hetkellä helposti todetaan että samaa ei voi vaatia kaikilta. Esimerkkinä sodan aikana kotirintamalla vahvojen naisten myytti. Naiset hoitivat kaikki sillä välillä kun miehet sotivat. Yliopistotutkimus väittää että naiset eivät olleetkaan vahvoja. Yhteisön paine ja olosuhteet velvoittivat. 
Minusta tuo on paskapuhetta. Naiset eivät olleet todellakaan vahvoja ennen sotaa mutta varmasti sodan jälkeen ! Miksikö ? Koska yksinkertaisesti oli pakko.
Ihminen hyvin harvoin joutuu pakon eteen tätänykyä. Monet luulevat joutuvansa esimerkiksi työttömyyden takia. Tämä on vain osoitus siitä että aitoa halua muutokseen ei itsessä ole. Voisiko jostain luopua ? Pitääkö kaiken olla aina samoin päivästä päivään ?
Harjoitellessani ultrajuoksua en ole pakon edessä. Saan juosta. Taustalla on kuitenkin pelko pakon eteen joutumisesta. Entäpä jos joudun luopumaan juoksusta vaikkapa työn takia. Eipäs onnistu. Luovun mieluummin työstä ennen juoksua. Miten sitten tulen toimeen ? Siinäpä se - minulle on täysin merkityksetöntä mitä teen leipäni eteen. Paskahommien jälkeen jää usein vähän rahaa mutta huomattavan paljon todella vapaata aikaa. Mihin aikasi käytät ?
Henkinen vahvuus ei siis ole myytti vaan jokaisen saavutettavissa oleva asia. Mielenhallintaan siitä on pitkä matka. Mutta se on hyvä alku. Alku siihen että olet kotonasi itsessäsi missä tahansa. Sopusoinnussa ympäröivän kanssa.
Ja kyllä. Voi sen tehdä juostenkin. Kokeilkaapa.

LOPUKSI

Nyt on juhannusaatto. Tietänette että tämä on minulle juhlapäivä koska pääsin silloin kauan sitten juhannusaattona pois syöpäosastolta. 26.6.1993 lukee kalenterissa että syöpähoito loppu.
Olen siitä lähtien oppinut elämään syövän kanssa terveenä. Parannuin mutta en selättänyt syöpää. Selvisin mutta en syövästä. Selvisin jatkamaan.
Viikolla kävin tukemassa nuorempaa ultraajaa Nivalassa. Tämä on se syy miksi selvisin. Annan itsestäni palasia muille jos mahdollista. Samalla saan itse uutta tilalle. 
Voittajat ovat usein yksinäisiä. Minä en ole. Siksi että selvisin jatkamaan. Ja jakamaan. Uskoa ja toivoa. Päivä on vielä huomennakin. Onhan ?

Onni ja minä ulkoilemassa.

Vammasta huolimatta mies yrittää.

Tiedoksi ohikulkeville.

Ultrajalkojen ylilääkäri on naamioitunut Oulun Kärppien surkeaan takkiin mutta edustaa silti Endurancea.

Seppo Leinonen, keskellä Onni Vähäaho ja oikealla minä. Yli 300.000 juostua kilometriä.

VIIKON 24. LIIKUNTA

Ma - kävelyä Kirsin kanssa reilu 5km Hangon Tulliniemen poluilla.
Ke - kotona 2km juoksua
Su- kotona 5 km juoksua
yhteensä 7 km juoksua - aika ? älkää nyt viitsikö...

VIIKON 25. LIIKUNTA

Ti- Onnin kanssa 4,5 km plus illalla yksin Pyssymäellä 7,25 km Tissilenkin purua.
Ke- Onnin kanssa 4,7 km plus 3,4 km plus pyöräilyä.
Yhteensä 19,85 km - ei aikaa

Siis enpä taida juosta tällä viikolla enää. Juoksu ei tule luonnostaan ja kuluttaa vaan turhaa - painonputoaminen on hidastunut mutta väsymys kertautuu vielä pitkään...

HYVÄÄ JUHANNUSTA JA PYSYKÄÄ LÄMPIMÄNÄ !