Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

PALAUTTAVAA LOMAILUA


"Onnittelut hienosta suorituksesta kovissa olosuhteissa. Melkoisen taistelun takana on tulokset tässä lajissa, mutta sitä makeammalta se maistuu jälkikäteen." - Jari Tompon kommentti edelliseen postaukseen.

Onnin kierroksen jälkeen illalla Kalajoen rannassa tunteet velloivat - olin onnistunut ! Pitkän taistelun jälkeen olin saavuttanut kohtuullisen tuloksen 24-tunnin juoksussa. Juossut siis neljä maratonia peräkkäin ja vähän päälle. Yövyimme kisapaikalla ja matkailuautoon nukahti väsynyt mutta suhteellisen hyväkuntoinen onnellinen mies.
Seuraavana aamuna Kirsi käänsi McLouisin nokan kohti Oulua, jossa vietimme yhden yön Leenan ja Veijon mainiossa seurassa. Omakotitalon piha tarjosi allekirjoittaneelle mahdollisuuden maata varjossa lepolassella turvonnein nilkoin. Myöskin talon maanmainio kertalämmitteinen sauna teki hyvää lihaksille.
Seuraava etappi oli Taivalkosken Kylmäluoma missä on paitsi loistava leirintäalue myös joustavat polut kevyeen retkeilyyn. Jälleen kerran silmät kostuivat Vanielinlammin laavulla hiljaiseen rauhaan taistelun tauottua. Kunpa voisin jotenkin selittää ihmisille mitä he menettävät kun eivät koskaan pysähdy.

Kylmäluoman rauhoittavaa maisemaa.

72 tuntia maaliintulon jälkeen, viisi kilometriä kävelyä ja makkaraa, lisää makkaraa...

Joutsen poikasineen.

Kylmäluomassa parin päivän oleilun jälkeen ajoimme Saariselän kautta Ivalon Nellimiin tervehtimään isäpappaani. Tässä vaiheessa matkalla päivitin blogini Kuusamossa Kirsin käydessä kaupassa. Kokemus on tehty jaettavaksi ja aika ei tässä suhteessa odota.
Matkamme jatkui poroja kahtapuolta kierrellen Inarin ja Karigasniemen kautta Norjaan. Autonrattiin kipusin jo maanantaina mutta ammattiautoilijana en juurikaan suostu ajamaan heti ultrakisan jälkeen. Enkä suosittele sitä muillekaan, edes superihmisille, joita kisoissa aina tässä asiassa tapaa... Nämä kun luulevat, että 24-tunnin tallustelun jälkeen reaktiot toimivat kuten aina. 
Kirsi sai ajella ja minä tyydyin pelkäämään Norjan kapeilla teillä matkalla kohti Hammerfestia. Sunnuntaina viikko kisan jälkeen en sitten enään malttanut vaan juoksin Hammerfestin Storvannet Campingin takaa kirjaimellisesti pystysuoraan taivaaseen. Aivan upean kaupungin aivan upea tunturiylänkö. Palautumattomana katkesin tietenkin täysin mutta tunturin pehmeys hiveli rasittuneita jalkoja ja hiljaisuus imaisi sisäänsä.

Storvannet on makeaa vettä ja leirialue on valkoisen talon alapuolella rannassa. Kun katsotte tuntureihin ymmärrätte sanan sky-running meidän pohjoismaisessa mittakaavassamme.

Maisemista ei ystävällisessä Norjassa ole puutetta.

 Hammerfestissa olimme pari päivää ja sitten ajoimme Altan ja Kautokeinon kautta Suomeen. Pyörähdimme vielä yöksi Ranualle ja vierailimme mainiossa Ranua-Zoo eläinpuistossa jossa on katsottavaa aikuisillekin ja enemmänkin luonnossa liikkuneille.

Kuuma ?

Kilpailun jälkeen kului siis kymmenen päivää ennenkuin olin kotona. Tällainen kevyt lomailu ultrakilpailun jälkeen piristää mieltä eikä normaali tyhjyyden tunne pääse pintaan heti kisan jälkeen.
Näissä tapahtumissa koetaan syviä tunnetiloja ja mielestäni tekee hyvää hieman miettiä etukäteen mitä tekee kilpailun jälkeen - tietenkin voimien mukaan.

Tässä on osa juoksemisen salaisuutta. Edellisenä iltana ennen starttia kisapaikalla kahvihetki vailla kiirettä. Oikealta Petteri, minä, Onni ja Janne.

Merituuli, Minä ja Kirsi.

Taistelu on siis takana ja olen täysin samaa mieltä Jari Tompon kanssa. Mitä kovempi taistelu sitä makeammalta se maistuu jälkeenpäin.
Eteenpäin kuitenkin tekee mieli ja pikkuhiljaa pääsen liikkeellekin. Harjoitteluksi käpyjenpotkintaa ja polun varrelle syljeskelyä ei voi kutsua mutta kyllä se siitä. Tänä vuonna on ohjelmassa vielä Vaarojen Ultra syksyisessä Kolin maisemassa. Tuohon kilpailuun lähden retkeilymentaliteetilla rypemään pari kierrosta kun enempää ei ole tarjolla.

Tänään lenkillä olo oli merkillisen kevyt ja mieli seesteinen. Sain nimittäin odottamani sähköpostin. Näkyy olevan tarvetta ulkoiluun,  myös seuraavaa vuotta ajatellen...


VIIKOT 28. JA 29.

Ma-Lepo
Ti-Lepo
Ke- 10 km vaellusta Kylmäluomassa
To- 2 km kävelyä tunturissa
Pe- 10 km pyöräily Tenojoen varrella Karigasniemi - Angeli hiekkatiellä
La- Lepo
Su- 8,5 km Sky-juoksua Hammerfestia ympäröivällä tunturialueella - 1 tunti 20 min, nousua 1,5 km
yhteensä juoksua 8,5 km - 1 tunti 20 minuuttia,  muuta ei lasketa...

Ma-Lepo
Ti- 7 km asvalttia Ranualla - 47 min. aivan poikki ja elastisuudet ties missä Karvoskylän tienpientareilla
Ke- Lepo
To- 8 km - 49 min. kotona kulkee,  kulkuri väsynyt
Pe- 10 km vaiteliaat polut - 1.06, vielä ei ole aika...
La- Lepo (vaikeaa levätä)
Su- 10 km vaiteliaat polut nurinpäin mutta ei takaperin. - 1.07. Wau mikä fiilis !
yhteensä juoksua 35 km - 3 tuntia 49 minuuttia

Huijausta ! Se menee neljällä jalalla.

1 kommentti:

  1. Hienoa Pasi ja Kirsi! Komea loma ja Pasilla pientä voimistelua, ettei hän kankotu ihan tönköksi ;) Olet ansainnut täyden nautiskelun. Olen nauttinut myös itse pienestä hetkestä erilaista elämää - ilman isoja määriä harjoittelua.

    Hienoa nähdä sinut myös Unkarin listalla. Vielä ei ole oma aikani. Mieli jo tekee, mutta järki laittaa vielä ottamaan "jonkusen" oppitunnin harjoittelun ja lyhyempien kilpailujen tarjoamina.

    Tsemppiä ja terveyttä!

    VastaaPoista