Todellisuudessa urheilu on usein pitkä sarja epäonnistumisia ja niistä nousemisia. Itsetuntemuksen jatkuva yliopisto vailla loppututkintoa. Valitettavan usein myös erilaisiin fyysisiin ja jopa henkisiin vammoihin johtava kivinen tie, joka on kuljettava ja pääosin yksin.
Edelläkerrotun perusteella urheilua voi siis suositella kaikille sillä niin monia arkisessa elämässä tarvittavia taitoja se opettaa ja kehittää ?
Itse elän kilpailuviikon alun tunnelmissa. Edessä on siis 24-tuntia Nivalan Karvoskylää kesäyössä kevyesti keinuen. Vaikka valmistautuminen on sujunut hyvin ja fyysinen ja henkinen kunto tuntuisivat hyvältä ei takeita onnistumisesta ole. Ultrajuoksussa itsestäänselvyyksillä on taipumus tulla housuihin eli nöyrästi on mentävä.
Kilpailuun valmistautumisen takana on ollut vain yksi varjo. Tunnelma siitä, että olen kokenut tämän jo monta kertaa aikaisemminkin. Kyse ei ole kyllästymisestä eikä motivaation puutteesta itse juoksuun eikä etenkään harjoitteluun vaan lähinnä kilpailua edeltävien viikkojen sietämättömään keveyteen tai keventelyyn.
Aikanaan ystäväni Rainen kanssa pohdittiin tätä probleemaa. Treenaaminen maistuu mutta korkeista harjoitusmääristä kun kevennetään on seurauksena nihkeää oloa, jalkasärkyjä ja henkistäkin ummetusta siitä toisesta puhumattakaan.
Itse ratkaisin tällä kertaa nämä ongelmat keventämällä riittävän ajoissa ja hakemalla tuntuman sitten uudelleen. Näin elimistön tila on lähellä normaalia vaikka rasitus onkin hetkellisesti hyvin alhaalla. Toisaalta kilpailussa rasitusta sitten tulee ihan riittävästi ja mielestäni valmius sen kestämiseen on tällä tavalla optimaalinen.
Itseluottamus rakentuu pala palalta. Tärkeänä osana siihen vaikuttavat läheisten kanssa käydyt keskustelut. Ultrajuoksussa jopa kilpakumppanien kanssa käydyt. Itse arvostan suunnattomasti myös mitä ystäväni Make minulle sanoo ennen kilpailua. Hänellä juoksun ulkopuolisena on erittäin tärkeä rooli, koska tunnemme toisemme vuosien takaa ja hän on läpikäynyt kanssani lukemattomia kisoja henkisen valmistautumiseni aikana jo harjoitusprosessissa. Make yleensä tietää miltä kuulostan ja etenkin onko tavoite siihen linjassa. Tällä kertaa kuulemma on, eli olen siis valmis. Jälleen kerran.
Vaikka en yleensä mieti tulevia kuin tapahtuma kerrallaan on selvää, että syksyllä Kolin Vaarojen Ultra on tämän vuoden kolmas ja viimeinen tapahtuma. Ensi vuonna olenkin jo etukäteen päättänyt osallistua vain yhteen kilpailuun ja yhteen omaan pitempään jalkareissuun. Niistä sitten joskus myöhemmin lisää.
Kaiken edellytyksenä on kuitenkin terveys ja sen myötä mahdollisuus ultraurheilla. Tämä varsin yksinkertainen asia tuntuu joskus nuoremmilta unohtuvan. Luullaan että ollaan loppumattomia ja rassataan oikein kunnolla muutamia vuosia. Saadaan ihmepalautujan leima ja aletaan uskoa siihen itsekin kunnes aurinko ei sitten enää nousekaan. Eikä mikään muukaan.
Monet sanovat arvostavansa terveyttä ja elämänlaatua. Onneksi harvat ovat joutuneet kokemaan samoja asioita kuin minä. Miltä tuntuu kun arvioidaan, että olet elossa 85% kymmenen vuoden päästä... Että on hyvät mahdollisuudet parantua... Nämä antavat hieman perspektiiviä siihen arvostukseen. Elämän ja terveyden arvostukseen.
Elämänlaatu onkin sitten omissa käsissä. Tai jaloissa. Minulle on varattu laatuaikaa Nivalassa viikonloppuna 24 tuntia. Aion ottaa siitä kaiken irti.
How can we run from ourselves ?
VIIKON 26. HARJOITTELU
Ma- Lepo
Ti- Lepo
Ke- 8 km - 47 min.
To- 9 km - 1.02
Pe- Lepo
La- 13 km - 1.21
Su- 10 km - 1.00
Yhteensä 40 km - 4 tuntia ja 10 minuuttia, kaikki harjoitukset hiekka/asvalttitiellä.
KESÄKUUN HARJOITTELU
Juoksua yhteensä 357 km - 38 tuntia ja 7 minuuttia - 7 lepopäivää
Kevyentuntuinen kuukausi. Enemmänkin olisi tehnyt mieli mutta ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti