KUUDEN PÄIVÄN KILPAILUN JÄLKEISESTÄ ELÄMÄSTÄ

 

 

Lukijoita saattaa kiinnostaa mitä minulle kuuluu kuuden päivän kilpailun jälkeen, miten voin ja olenko palautunut - miten olen palautunut?

    Minulle kuuluu hyvää. Hyvin menneellä kilpailulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä minulle kuuluu.

    Voin hyvin, mutta olen väsynyt. En ole edes alkanut palautua vielä, en fyysisesti mutta henkisesti kylläkin.

 

 

 

Kävimme Kirsin kanssa hillassa. Soudimme jollalla erään järven yli. Poimimme hilloja, tein tulet ja keitin kahvit. Kuuntelimme hiljaisuutta ja katselimme kun muurahaiset yrittivät kiskoa niille antamiani juustonpaloja turvaan.

    Yksi hilla, hyvä. Ämpärillinen hilloja, hyvä. Yksi vuosi hyvää elämää, hyvä. Sata vuotta hyvää elämää, hyvä. Määrä ei ole merkitsevä tekijä.

    Entäpä kilometrit? Jotkut teistä saattavat alkaa vääntää kanssani: haluat kuitenkin ennätyksiä ja enemmän kilometrejä, haluat voittaa. Miten määrän laita on tässä?

    Lakattuani tavoittelemasta enemmän kilometrejä, uusia ennätyksiä ja voittoa, olen saanut enemmän kilometrejä kuin koskaan, uuden ennätyksen ja päässyt lähemmäksi voittoa kuin koskaan. Keskittymällä kilpailuun vasta kilpailun kuluessa en juokse sitä ennakkoon. Lähtemällä ilman odotusta ja sen mukanaan tuomaa fantasiaa liikkeelle, en aseta itselleni rajoja. En minkäänlaisia rajoja, ei edes saavuttamattomia.

    Yksi hyvä kilometri, hyvä. 603 hyvää kilometriä, hyvä.

    Monet ultrajuoksijat oman kertomansa mukaan elävät kuplassa kilpaillessaan. Sitten kun kilpailu on kilpailtu palataan "normaaliin" elämään. Minä en ymmärrä tätä. "Normaali" elämä on minusta puuhastelua, vain pitkissä ultrajuoksuissa elämäni on par exellence. Tämä ei tarkoita sitä, ettei minun elämäni voisi olla jokaisena päivänä par exellence. Jokaisena päivänä tulisi pyrkiä hyvään zeniin, hyvään läsnäoloon ja kokemisen voimaan. Valitettavasti tähän en pysty, sensijaan juostessani useimmin. Ja jos näin tapahtuu, sitä ei edes tarvitsisi sanoa. On siis harjoitettava.

    Helsingin Sanomien verkkolehden ja Sport-lehden toimittaja Anna Sievinen kysyi minulta kolmea asiaa, mistä en elämässäni luovu. Vastaus oli helppo ensimmäisen "asian" suhteen, mutta kahta muuta täytyi oikein miettiä. Vastaukseni saatte lukea sitten joskus syksymmällä molemmista lehdistä minusta tehdystä henkilökuvasta. Senverran voin paljastaa, että se ensimmäinen "asia" on puolisoni Kirsi.

    Kuuden päivän juoksun jälkeen olen väsynyt. Voimaton ja hauras. Lihasten elastisuus on kumma kyllä tällä kertaa kohtuullisessa tilassa rasitus huomioiden. Olen kokenut normaaleja unihäiriöitä, nälkää ja ruokahaluttomuutta vuorotellen. Alussa kehosta kaikki tuli läpi. Tämä johtuu hivenaineiden puutoksista ja erilaisten kehon toimintojen väsymisestä.

    Muistellessani kilpailussa kokemiani tunteita nousevat niskakarvani edelleen pystyyn, itku ei ole kaukana. Senverran syvälle päästin itseni tälläkertaa, uskalsin mennä. Kilpailu antoi itseluottamusta ja kiitosta kolmenkymmenen vuoden aikana tehdystä työstä. Vieläkin, 58-vuotiaana, on varaa parantaa. Jean-Louis Vidal sanoi, että keskusteltuaan kanssani ja katseltuaan kilpailemistani, on katkeamiskohtani kaukana edessäpäin kilometreissä mitaten. Ehkä se on yli 700 kilometriä, kuka tietää. Minä haluan selvittää sen. Jean-Louis on juossut yli 60-vuotiaana kolme kertaa yli 700 kilometriä. Minulla on siis vielä toivoa edellyttäen, että pysyn terveenä.

    Nyt keskityn puuhasteluihin. On aika kalastaa, rakennella pitkospuut kotijokirantaan, remontoida halvalla vara-autoksi ostamaani vanhaa Nissan Primeraa sekä pikkuhiljaa kuntouttaa itsensä takaisin päivittäiseen juoksemiseen. Elokuun loppupuolella suuntaamme Janin kanssa Norjan vuorille yli 1300 metriin, jossa tuuli tuulettaa loput kuuden päivän kärsimykset pois kehostani.

    Ja sitten ilmestyy esikoiskirjani.

    Ja sitten, taas?

 

 

 

HARJOITTELU

Viikko 26.

Ma- Pyörällä 7,20 km - 35 min. Palautin Elovainion Autohuollon sijaisauton.

Ti- Lepo

Ke- 10,15 km - 1.15. Hiekkatietä ja asvalttia. Askel alas.

To- 12,76 km -1.32. Janin kanssa hiekkatietä ja asvalttia.

Pe- Lepo

La- 5 km - 35 min. Asvalttia.

Su- Kilpailureitin kävely Antti Oksasen kanssa 1,5 km - 13,29.

Yhteensä juoksua 27,91 km - 3:22.

Viikko 27.

Ma - Su - Kauhajoki Ultrarunning Festival 6 päivää 603,425 km.

                Oma ennätys, kilpailun toinen, kaikkien aikojen Suomen 7. paras tulos.

Yhteensä juoksua 603,425 km - 144 tuntia.

Viikko 28.

Ma - Su - Täydellistä lepoa lukuunottamatta kahta 200 metrin kävelyä hiekkatiellä paljain jaloin.

Viikko 29.

Ma- Ti- Lepoa, kävelyä ruohonleikkurin ja raivaussahan kanssa ruoholla, erittäin väsynyt.

Ke- 10,14 km - 1.11. Haapakurussa poluilla ja hiekkatiellä. Ei erikoisia tuntemuksia, väsynyt.

To- Lepo, väsynyt mutta nyt jo terveesti.

Pe- 10,02 km - 1.12. Väsynyt, hyödytöntä juoksua.

La- Su- Lepoa, kävelyä hillasuolla. Virkeämpää mutta haurasta.

Yhteensä juoksua 20,16 km - 2:23.

 

Tulen myöhemmin kirjoittamaan tämän vanhan auton kunnostusprojektista lisää. Kuvassa jarrut ja takanapa on purettu, jotta katsastusmiehen ilo, jarrukilpi, saadaan vaihdettua.