YKSI ASIA

 

KIITOS KYSYMÄSTÄ!

Minulle kuuluu erittäin hyvää.

Olen kiitollinen, että useampikin lukijani on kysellyt blogipäivityksen perään. Nöyrimmät anteeksipyyntöni, mutta elän niin kuin opetan - tässä ja nyt. Ja nyt olin tässä näppäimistön äärellä teitä varten.

 

YKSI ASIA

 

 

Lapin kaamoksesta sanotaan leikkisästi, että se on yhden asian päivän aikaa. Sinisessä, lyhyessä valonkajossa ehtii toimittamaan vain yhden asian päivässä kunnolla. Sekin riittää, jos elää tässä ja nyt. Ymmärtää olla läsnä omassa elämässään jokaisena päivänä. Olen kiistellyt tästä asiasta jopa sosiologiaa lukeneiden kanssa ja todennut, että tyhjät tynnyrit joissa on hieno etiketti kolisevat eniten. Läsnäoloa ja etenkin enemmän läsnäoloa on vaikea selittää niille, jotka eivät kestä maailmaa sellaisenaan, ominpäin. Täytyy tehdä justiinsa niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Anteeksipyytelemättä, edes vanhoja.

    Yhden asian toimittamisesta tulee vaarallista silloin kun asia ei vaihdu edes kerran viikossa. Kerran viikossa saa olla katkera ja arvostella koko maailmaa mutta ei sitten enempää. Negatiivisuus hukkaa elämänilon. Elämä ei ole M.O.T. tai Facebook saati Kansanradio. Elämä on jokapäivä tilaisuus nähdä ja kokea uutta, ihan omassa pienessä arjessa.

    Tehdessäni töitä vammaisten kanssa jouduin usein tilanteisiin, joissa joku täysin ulkopuolinen päästi aivopierun ja pilasi kaikkien päivän: "Voi kun sinun on vaikea liikkua, kun joudut istumaan tuossa pyörätuolissa." Pyörätuolissa istuvan ihmisen identiteettiin kuuluu olennaisena osana pyörätuoli ja useimmat pääsevät liikkumaan omasta mielestään sillä aivan kuten kaikki muutkin. Eteenpäin.

    Taannoin sain kokea, että joku kuvittelee minun käyttävän sairastamaani syöpätautia jonkinlaisena oikeutuksena potkia toisia päähän. Nousin vajaa kolmekymmentä vuotta sitten otsikkoon ensimmäisen kerran syövästä selvinneenä. Juttu tehtiin tuolloin ajan hengen mukaan, silloin kukaan ei nostanut itseään esiin vaan asiaansa. Minun asiani oli, ja on edelleen, että vaikeistakin paikoista voi selvitä. Ei tarvitse palata ennalleen jatkaakseen täyspainoista elämää kuten muut vaan kuten itse haluaa. Pieni osa minustakin on leikattu irti ja poltettu muiden pahanlaatuisten irtileikattujen ruumiinosien kanssa taivaan tuuliin.

    Ensimmäinen lehtijuttu poiki seuraavan ja sitäseuraavan. Tehtiin dokumenttia ja nousin puhumaan vertaistukea tarvitsevien eteen. Sanoin jo tuolloin, että minä en ole tärkeä mutta se mitä sanon voi olla jollekulle tärkeää. Oma rata pitää valita itse. Ja etenkin suunta elämälleen. Minä en siis koskaan ole ollut yhden asian ihminen, eikä asiani ole ollut minä itse, vaan se mitä sanon ja se mitä esimerkilläni olen pyrkinyt näyttämään. Inhimillisen tekijän jälkeen on ollut hiljaista julkisuuden puolella, mutta minä olen käyttänyt ajan hyödykseni. On olemassa kirjoittamani kirja, joka odottaa julkaisua. Ja sitten kun se julkaistaan, voitte itse lukea mistä periksiantamattomuus voi tulla ja miten se lopulta vaikuttaa.

    Edellämainittu "päähän potkiminen" tapahtui eräässä sosiaalisen median keskustelussa joka kosketteli n-sanaa ja n-sanan käyttöä sekä eri ihmisten, myös minun, vajaaälyisyyttä käyttää tai olla käyttämättä tiettyjä sanoja. Tällaisia keskusteluja voi olla mielenkiintoista käyttää sen ymmärtämiseen, millaisiksi vanhat ystävät ovat vuosien saatossa muuttuneet. Tällaisia keskusteluja voi olla mielenkiintoista käyttää myös uhriutumisen ymmärtämiseen ja sen miettimiseen, mikä edesauttaisi vähentämään rasismia ja pahaa ihmisten keskuudesta pois. Sensijaan pidän äärimmäisen kypsymättömänä ajatusta, että joku väittää etten olisi itse tietoisesti valinnut suuntaa mihin olen matkalla.

    Yhdestä asiasta nimittäin tulee vielä vaikeampaa, jos ruvetaan elämään jonkun muun elämää kuin omaa. Jos perheeseen, jossa on harrastettu, syntyy lapsi ja sitten harrastus loppuu melkein totaalisesti, niin mitä on tapahtunut. Tämän voisi rinnastaa erääseen ystävääni, joka tällä hetkellä on erittäin vakavasti, henkeä uhkaavasti sairas. Hän sanoi, että jos vielä joskus pääsisi juoksemaan. Uskon että hän tervehtyy ja jatkaa elämäänsä, johon kuuluu juoksu. Aivan kuin minä tein aikanaan. Jatkuuko juoksu samanlaisena vai ei, on toisarvoinen asia. Pääasia, että sekä elämä, että juoksu jatkuvat jos juoksusta nauttii. Sairaus tai lapsi ei ole syy itsensä kieltämiselle. Tässä ei asioita laiteta tärkeysjärjestykseen vaan vaalitaan elämää. Jos siihen kuuluu juoksu, niin miksi lopettaa juokseminen. Yhteistä hyvää ei ole ilman hyvää itseä.

    Katkeroituneet, omaan mahdottomuuteensa turvonneet ihmiset pyrkivät parantamaan maailman ja asettavat kaikki maailman asiat omien tarkoitusperiensä mukaiseen järjestykseen. Kysymys: miten voi olla paremmin läsnä omassa elämässään, kuvaa kysyjän täydellisen väärää lähestymistapaa. Ei ole olemassa valmiita paketteja "parempaan" läsnäoloon. Mikä on kullekin parempaa? Etsimisen lopettamisen jälkeen voi koittaa vapaus. Sen jälkeen ymmärrys ympärillä olevasta syvenee. Ei ole enää "paremmin" tai "huonommin".

    Ihmiset muuttuvat vuosien varrella. Minä en pelkästään ole sitä mitä kirjoitan, miten juoksen tai miltä näytän. Minä olen sellainen millaisen jäljen jätän menneisyyteen, koskettamiini ihmisiin. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta olen varma, että ainoastaan yhdelle asialle sitä ei kannata rakentaa.

    "Elä elämääsi." (Isäni neljän viikon ryyppyputken jälkeen haalareissaan vapisevana, kun kerroin hänelle sairastuneeni syöpään.)

    "Elä elämääsi. Älä anna sen elää sinua." (Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja)

HARJOITTELUNI VIIKOILLA 47. - 49.

Ma- Virtaniemen lenkki 16,52 km - 1.52. Pakkasta - 14 astetta, kaunis kaamos.

Ti- Siikajärventie 15,21 km - 1.40. Pakkasta -20 astetta. Ilta matolla 8 km - 54.15.

Ke- 8,08 km - 52.40. Lyhyt matolla. Reissuun.

To- 10,48 km - 1.13. Lapinlahti, pitkän ajomatkan jälkeen väkinäistä.

Pe-  Kävelyä Kirsin kanssa 4, 14 km - 52,40. Kylmä.

La- Helsinki Talosaaren lenkki 21,09 km - 2.19. Ihana kaupunki!

Su- Esport Arenalla kuningasharjoitus 51,05 km - 5.29. Tuntumaa helmikuun 2022 kilpailuun.

Viikko yhteensä 130,4 km - 14:39. Erinomainen viikko - ja raskas.

 

Ma- Hölkkää Ramsinniemen poluilla 8,06 km - 59.28.

Ti- Aamupäivällä kävelyä Kirsin kanssa Ramsissa 4,24 km - 57.54.

      Ilta Esport Arenalla 32,27 km - 3.26. Osittain kovaa.

Ke- Lepo

To- 11,09 km - 1.17. Lampulla pimeässä metsässä Hämeenkyrössä.

Pe- Saunalenkki jäykin jaloin poluilla 13,32 km - 1.46.

La- Kävelyt bussille ja takaisin Kirsin kanssa 2,78 km - 39.49 ja 2.98 km - 36.40. 

Su- Janin kanssa poluilla 15.11 km -2.07. Pakkasta - 17 astetta, hyvä lenkki hyvässä seurassa.

Viikko yhteensä 79,8 km - 10:01. Erinomainen viikko huomioiden matkustamisen ja edellisen viikon.

 

Ma- Hämeenkyrön keskustassa 9,86 km asvalttia - 1.09. Väsynyt mutta ei haluton.

Ti- Lepo

Ke- Paluu kotiin reissusta. 6,54 km - 42.32. Pakkasta - 32 astetta.

To- Matto 10,10 km - 58.01. Osa kovaa, pyramidiharjoitus. Paras vauhti 13 km/h 1 kilometrin ajan.

Pe- Matto 8,59 km - 1.00. Tunti. Väsynyt mutta ei haluton.

La- 20,04 km Kessiin - 2.18. Iltaniitti matolla 15,14 km - 1.41.

Su- Matolla 10,10 km - 1.14. Aivan poikki ja haluton. Raja löytyi mutta kauempaa kuin aiemmin.

Viikko yhteensä 80,3 km - 9:38. Kolmas erinomainen viikko päättyi odotettuun väsymykseen ja väliaikaiseen tilttiin.

 

MARRASKUUN SUMMAUS 

Juoksua yhteensä 439 km - 47 tuntia ja 23 minuuttia.

 

HARJOITTELUN TAUSTAA

Kolmen viikon harkittu myllytys päättyi onnistumiseen. Jäin henkiin, täysin tiltanneena mutta tyytyväisenä. Raja siirtyy siirtymistään.

    Vauhtia on harjoittelussa ollut vaarallisen paljon. Halli- ja mattojuoksut pidentävät talviliukkailla askelta. 

    Se on kuulkaa niin, että tulee tulosta tai sitten menee överiksi. Lähes kolmenkymmenen vuoden juoksemisen kokemuksella uskallan ottaa riskejä ylittääkseni itseni helmikuussa 2022 Esport Arenan 24-tunnin juoksussa.

    Siellä nähdään kuinka kovaa pystyn juoksemaan kilpailun lopussa.