MIKSI JUOKSEN?

 

HARJOITTELUNI VIIKOLLA 51.

Ma- Siikajärventie 16,02 km - 1.50. Pakkasta - 15.

Ti- Talvipolku 10,13 km - 1.20. Kävelyä Kirsin kanssa 2,72 km - 41 min.

Ke- Juoksumatolla 20,20 km - 2.17.

To- Hiihtoa pururadalla 10,38 km - 1.10. Kylmä!

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 2,30 km - 32 min. Juoksumatolla 9,99 km - 1.00. Viimeinen kilometri 4.35.

La- Kävelyä Kirsin kanssa 5,90 km - 1.20. Asvaltilla 10,11 km - 1.07. Pakkasta -20 astetta ja pohjoisvirtaus. Erittäin kylmä.

Su- juoksumatolla 10,10 km - 1.10. Ei motivoitunut mutta silti. Hyvä fiilis jälkeenpäin.

Yhteensä juoksua 76,5 km - 9:08.

Hyvä viikko. Harjoittelun on tarkoitus kehittää, ei esittää. Kuormitusta on pakko säätää, kun ei mene tuottavasti enempää niin tyydytään tähän.

 

MIKSI JUOKSEN?

Juokseminen on minulle vain tapa liikkua, juosten näkee ympäröivää maisemaa enemmän yhtä aikayksikköä kohden kuin kävellen. Juostessa ei tarvita apuvälineitä liikkumiseen, pelkät vaatteet ja kengät riittävät useimmiten.

Olen harjoitellut juoksemista kauan ja olen hyvä siinä harjoituksen tuloksena. En ole enää kovin nopea mutta pystyn tarvittaessa juoksemaan kauemmas kuin useimmat ikäiseni.

Juokseminen pitää kunnossa. Hapenotto ja jaksaminen paranevat. Miehenä tykkään nähdä kyrpäni ilman, että täytyy vetää vatsaa sisään. Kyrpä myös tarvittaessa pelaa paremmin, kun veri ja happi kulkevat.

Ikuisena pikkupoikana on mukavaa. Pystyn edelleen juoksemaan maastossa yli kivien, kantojen ja kaatuneiden puiden. Pysyn juosten paremmin pystyssä kuin kävellen.

Juokseminen on minulle hyvin henkilökohtaista aikaa. Jaan sitä myös mielelläni niiden kanssa, jotka pystyvät juoksemaan ja haluavat kehittyä juoksijoina ja mahdollisesti myös ihmisinä. Tästä hyvä esimerkki tänä vuonna oli juoksu läpi Kevon kanjonin Janin kanssa.

Juostessa olen kuningas. Minä päätän minne juoksen ja kuinka kovaa. Jos en jaksa tai pääse perille, niin yritän myöhemmin uudelleen. Teen töitä sen eteen. "Ne tekee töitä sen eteen." "Se" on tässä kunto ja kunnon säilyminen. Sohvalla osaa jokainen maata ja syödä itsensä palloksi, eri lukunsa on yrittää parhaansa vaikka ei yhtään huvita. Niin kauan yritän parhaani, kun harjoituksen jälkeinen olo on parempi kuin ennen harjoitusta. Etenkin henkisesti.

Juokseminen haastavissa olosuhteissa, luonnon armoilla tekee nöyräksi. Kysyn lupaa mennä, kokea.

Jos jatkuvasti väsyttää, niin ensin lepään. Jos väsymys jatkuu, muutan harjoitusta ja lepään enemmän. Saunon ja juon joskus viiniä tai viskiä kohtuudella. Syön hyvin. Kalastan. Ajan moottorikelkalla tai mönkijällä. Vietän aikaa Kirsin kanssa. hiihdän, lumikenkäilen tai kävelen. Luen ja kirjoitan. Askartelen. Mitä tahansa muuta kuin juoksua, mutta kaikki juoksua ja elämää varten.

Kirjoitan paljon juostessani. Kirjoitan päähäni. Kirjoittaessani sitten kaiken uudelleen näppäimistön äärellä siitä ei milloinkaan tule samanlaista kuin juostessa. Joskus siitä tulee parempaa tai huonompaa.

Kuuntelen usein musiikkia juostessani. Joskus taas luonnon ääniä. Juoksen paljon kilometrejä, joista en muista mitään; olen siis yksin askelten kanssa valkoisessa tilassa, missä ei ole muuta kuin minä ja juoksu.

Juostessani tutustun uusiin paikkoihin tai tutustun vanhoihin paikkoihin uudelleen. On riemukasta löytää uusia reittejä tai maisemia eri vuodenaikoina.

Juoksun pyhättöni on Norjan vuoret. Kun lähden Signaldalenista ylös ylängölle tunnen eläväni sataprosenttisesti. Huipuille (massiivien korkeimmille kohdille) juokseminen on vain pieni osa juoksemistani. Aina ei tarvitse mennä kauas tai korkealle kokeakseen flown.

Yhtälailla juostessani Ropinsalmen kauheaan pajukkoon läpi soiden mieleni tyyntyy viimeistään laakson päässä, kun Ropijärvenperältä polku nousee ylös, nousee ei minnekään. Juostessani Saanan harteilla tai Mallan sylissä olen kotonani. Kun kirjani syksyllä 2022 ilmestyy, niin ymmärrätte miksi.

Juoksen myös tehdäkseni tuloksia. Ymmärrän varsin hyvin vanhenemisen mukanaan tuomat rajoitteet, mutta en pelkää ylittää itseäni tai myyttejä. Suomalaisista nuorista moni on tavattoman huonossa kunnossa, niin fyysisesti kuin henkisesti. Minusta on tärkeää levittää toivoa - voit selvitä, mutta sinun täytyy nähdä vaivaa sen eteen. Ja tottakai aina jonkun nuoremman voittaminen hivelee, mutta vain hetken. Nuorissa on tulevaisuus, nautin katsella kun he antavat kaikkensa.

Juosten voi toteuttaa unelmiaan. Omistamalla ei mitään, päätöksellä olla lisääntymättä ja matkustamalla ympäri maailmaa juoksun kanssa voi löytää oman paikkansa ja saada täysin uniikkeja voimavaroja itselleen. Tekemällä justiinsa niinkuin itseä huvittaa, ei niinkuin kaverit, naapuri tai hallitus toivovat sinun tekevän, vaan omien valintojen kautta.

Vammojen ja vakavien sairauksien jälkeen juoksuun voi palata. Aina ei tarvitse olla yhtä hyvä kuin ennen vammaa tai sairautta. Kehittyminen on koko iän kestävä matka. Sitä voi yrittää tehdä juosten, ja jos yrittää - niin sitten saattaa ymmärtää.

Juoksu yksistään ei riitä elämänsisällöksi, eikä siihen pidä sitoa koko elämäänsä, mutta se voi oikein käytettynä olla elinikäinen keino liikkua ja säilyttää liikkumisen vapaus. Myös pään sisällä.

Miksi siis en juoksisi?