JUOKSEMISEN SALAISUUS

VIIKKO 30. HARJOITTELUNI

Ma- 21,5 km - 2:18
Ti- 21,8 km - 2:23
Ke- 21,7 km - 2:14
To- 31,5 km - 3:30
Pe- 12 km - 1:29
La- 20,5 km - 2:15
Su- Lepo

Yhteensä 129,1 km - 14:46 - 821 nousumetriä

Harjoittelu tapahtui Nellimin sorateillä, maastoautourilla ja helpommilla (?) poluilla.

 

Vuoden lämpimin viikko meillä Nellimissä toi mukanaan paarmat, jotka alituisina seuralaisina pitkillä maantielenkeillä luovat juoksemiseen omanlaistaan tunnelmaa. Jos pysähdyt sinut syödään.

   Vuoden paras viikko, jos katsotaan asiaa kilometrimäärän valossa. Silti ei vielä mitään paitsi terveyttä ja se onkin paras palkintoni ja paras ennätykseni. 
   Kirsi makasi sylissäni sohvalla ja katsoimme jotain televisiosta. Tokaisin hänelle, että me emme voita lotossa koskaan minun rivilläni täysosumaa mutta sinun rivilläsi voidaan voittaa. Hän kysyi miten niin. Vastasin, että minä olen saanut onnea kylliksi elämässäni, terveyteni ja hänet, muuta en tarvitse.

   Juoksemisen salaisuus on se, että salaisuuksia ei ole. On vain kovaa työtä, jonka tekemiselle täytyy löytyä jokin syy. Syy voi olla halu menestyä tai saavuttaa ennätyksiä, rikkoa rajoja tai kehittyä ihmisenä. Syy voi olla mitä tahansa ja mitä pidemmälle juoksee, voi olla että jättää syynsä kertomatta. 
   Mitä se kenellekään kuuluu, vapaus tehdä omassa elämässään erilaisia asioita pitäisi olla itsestäänselvyys?
   Tuskin on. Ainakaan helppoa se ei tunnu olevan, kun kuuntelee ihmisiä oravanpyörissään.

   Jos useimpina päivinä vuodesta aamulla herää vapauden ajatukseen, että mitä kivaa tänään tekisi, on onnistunut kääntämään elämänsä pois yleisestä suunnasta. Negatiivisuus ei johda mihinkään mutta positiivisuuden kautta löytyy motivaatio leikkiä eteenpäin.
   Suomalaiseen mentaliteettiin on kautta aikain kuulunut melankolia, kateus ja totisuus. Onneksi nämä alkavat unohtua, ainakin nuoremmilla sukupolvilla. Täällä Lapissa on joukko ihmisiä, joille jopa tervehtiminen päivittäin on ylivoimaista. He eivät tee sitä pahuuttaan kunhan jurnuttavat päivästä toiseen ankeuttaan. Voi sitä elämäänsä silläkin tavalla lyhentää.

   Kun lopettelen tämän kirjoittamista ulkona on lämpöä reilu 7 astetta ja tuulee kylmän puolelta. Helteet on akkain viikolta hellitty ja paarmat painuneet piiloihinsa. Nousen, puen lenkkivaatteet päälleni ja lähden ulos leikkimään kiitollisena, myös Jumalalle, että on mahdollisuus.


Jos ette ole koskaan kuulleet Billy Stewartin versiota Summertime-hitistä, niin kuunnelkaa se tästä loppuun asti. Kuvitelkaa minut juoksemassa Lapin luonnossa ja kohdasta 4:20 alkaa ylämäki, siltä se tuntuu, runners high - minusta.