Herätessäni tajuan että olen jo tovin kuunnellut unen ja valveillaolon rajamailla lintujen laulua matkailuautossa. Unkari on linnustoltaan hyvin rikas koska se on maantieteelliseltä sijainniltaan eräänlainen itäisten - kuten eteläistenkin lajien risteyskohta.
Västäräkki tepastelee auton katolla, ympärillä laulavat peipot ja tiaiset. Kotimaisista lajeista iloisesti poikkeavat esimerkiksi vihertikka, mustaleppälintu ja etelän puukiipijä. Suurin metelin aiheuttaja on kuitenkin alla olevassa kuvassa oleva veijari, jonka ääni on monelle vanhan Balatonfüredin 6-päivän radan kiertäjille tuttu, kuten myös käen kukunnan kestävyys ja haikaran matala basso.
Reilu kolme viikkoa poissa kotoa viettäen nomadin elämää matkailuautossa on jo avannut jäykkyyksiä sekä kehosta että mielestä. Rakastan Lapin oikeaa talvea - ainakin niin kauan kun tiedän pääseväni aina välillä oikeaan kesään. Unkarissa kesä tulee, on ja pysyy toisin kuten kotisuomessa aina toisinaan - valitettavasti. Luoja voisi säästää meitä vesisateilta ja antaa niiden valua välillä maapallon muihin kuivempiin osiin, mutta ehkä kaikella on tarkoituksensa.
Viime päivät olemme nauttineet todellisesta lämmöstä. Iltapäivän päätteeksi varjon puolen lämpötilat lähentelevät kolmeakymmentä. Olen erittäin tarkka mikä on todella kuuma, mielestäni kuumuus alkaa 33 asteesta ja 35 on jo paljon juoksijalle sillä silloin asvaltin kautta juoksukenkiin heijastuva kuumuus menee jo yli 50 asteen. Tällaisella ajattelutavalla kestän kuumuutta kilpailussa. Kuumassa on osattava olla, jos keskittyy omaan tukalaan oloonsa lopputulos on porsaanpunainen pysähtyneisyys.
Elän kilpailua odottavan osaa. Päivät kuluvat helposti eikä aika tule pitkäksi, sillä kaikenlaista pientä tekemistä riittää harjoittelun lisäksi yllin kyllin. On pestävä pyykkiä, käytävä kaupassa ja laitettava ruokaa. Lämpimällä kelillä laitamme ruokaa ulkona kaasugrillillä, jolla voi myös keittää. (Dometic) Keitämme kahvia ulkona, syömme ulkona ja olemme muutenkin ulkona kaikin puolin.
Kirsi tukee ja ymmärtää minua. Hän tietää että välillä olen aivan jossain muualla. Alitajuntani järjestää palasia paikalleen kuin huomaamattaan. Tällä kerralla olen päässyt melko helpolla eikä pakonomaista keskittymisen tarvetta ole. Kilpailu juostaan kilpailussa, ei etukäteen pään sisässä.
Strand oli hieman kulahtanut ja myös hieman kusilan oloinen. Kusila määritelmänä syntyy kausipaikkalaisten rakennelmista ja vapaa-ajanviettotavoista. Karpinkalastusta ja palinkaa, se heille suotakoon - mitään häiriötä ei ollut mutta touhua ei viitsi katsella loputtomiin.
Tätä kirjoittaessani starttiin on aikaa kymmenen päivää. Ystäväni Make jo kysyi alkaako kisafiilis nousta. Ei yhtään. Sensijaan fiilis on viikontakaisesta muuten parantunut huomattavasti koska sain juostua normaalin 130 kilometrin harjoitusviikon lämmössä terveystilanteen jatkuvasti parantuessa.
Lauantaina tein 27 kilometrin viimeistelyn jonka päätteeksi juoksin kilometrin vetoja tunteen mukaan suhteuttaen palautuksen vauhdin aina rasituksen kovenemiseen. Eli en suinkaan hidastaen. Viikolla tavoitin askeliini tutun keveyden ja saatoin huokaista helpotuksesta - kollaa kestää edelleen. Tällä tarkoitan sitä että kunto ei vielä ole laskusuunnassa eli kaiken todennäköisyyden mukaan sen pitäisi kestää ylhäällä vielä kisan loppuun asti. Todennäköisyyslaskenta ei ole vahvoja alueitani...
Monipäiväjuoksuihin ja muihinkin pitkiin ultriin harjoittelussa ei oikein ymmärretä mihin harjoitellaan. Pitkät kisathan ovat kokonaisvaltaisia toimivuuden testauksia. Yksinkertaisimmillaan juostaan ja syödään loputtomiin. Kehon olisi siis toimittava tasaisesti, jolloin jalkojen iskunkestävyys ja elimistön kyky käyttää sille jatkuvasti syötettyä energiaa nousee arvoonsa. Varsinaisesti millään nopeusominaisuuksilla ei ole paljoa tämän kanssa tekemistä. Sen sijaan kokonaiskestävyydellä on paljonkin. Kokonaiskestävyys sisältää koko kehon - sielua myöten.
Kun starttaan kuuden päivän kilpailuuni alkaa talven ja kevään mittaan rakennettu automaatti toimia. Automaatti mittaa jo edettyä matkaa tavoitteena olevaan. Se tekee valintoja kehon eri tarpeiden mukaan. Automaatti määrittää jatkuvasti etenemistä ja kertoo milloin alkaa se vaihe jolloin kaikki suljetaan ulkopuolelle ja matka verenpunaiseen tunneliin alkaa. Tunnelista ei ole paluuta, eikä mikään estä juoksemasta pidemmälle kuin alkuperäinen tavoite oli - eihän ?
VIIKKO 16. HARJOITTELUNI
Ma- 14 km - 1.26. Illalla pyöräilyä reilu tunti Kirsin kanssa. (keskivauhti 6.11 min/km)
Ti- 8 km - 54.08. (6.44)
Ke- 38,5 km - 4.08. Paskat pois, paita valkoisena suolasta. (6.26)
To- 25 km - 2.33. Kirsi pyörällä mukana. (6.09)
Pe- 10 km - 1.02. (6.15)
La- 27 km - 2.40. Lopullinen varmuus, lopussa kilometrin vetoja. (5.57)
Su- 8 km - 55.55. Helppoa kiertelyä, sykkeet kisateholla erinomaisen matalat viikon jälkeen. (6.56)
Suluissa siis harjoituksen keskivauhdit - jaa aina sitä samaa ?
Yhteensä 130,7 km - 13 tuntia 42 minuuttia.
Rukouksiini on vastattu terveydestä - kiitos siitä.
Balatonfüred on oikein kirjoitettu. Jostain kumman syystä olen aina välillä kirjoittanut sen Balatonführed. Pyydän anteeksi virhettäni, mutta en pysty mitenkään korjaamaan kaikkia tekstejäni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti