Kirjoitan tätä Viron Pärnussa ja naureskelen. Lähtiessämme Nellimistä 2. pääsiäispäivänä kävin lenkillä aamupäivällä ja Kirsi kävi kävelemässä. Eräs kylämme asukas kysyi Kirsiltä kävelylenkillä hänet tavattuaan että mitä te vielä täällä olette kun teidän piti lähteä tänään ? Hänen mielestään reissuun lähdetään aikaisin aamulla ja illalla päästään perille.
Pyörät ovat pyörineet 1483 kilometriä ja edessä Unkariin on vielä noin 1700 kilometriä riippuen reitistä. Jokainen matkailee ymmärryksensä mukaan ja kilpailuun valmistautuva ultrajuoksija vielä ihan eri lähtökohdista. Minulle matkailuautoilu antaa täydellisen riippumattomuuden ja olemisen rytmin kaiken suhteen.
Kun ryhdyin harjoittelemaan Unkarin kuuden päivän juoksuun tavoitteena oli ja on juosta hyvin kilpailussa. Niinpä kokeneena myös matkustamisessa olen ottanut huomioon erilaisia variaatioita niin että se palvelisi minua parhaiten kilpailuun valmistautumisessa. Olen valmistautunut matkustuksen ohessa valitettavasti parhaillaan olevaan episodiin myös eli sairasteluun.
Viimeisen kahden viikon aikana olen kokenut aaltoilevaa kuumeetonta virustaudin tyyppistä olonvaihtelua. Aktiivivaiheeseen kuului myös kurkkukipua ja erittäin lievää nuhaa lihassärkyineen. Kirsi meistä kahdesta enemmän niistää, häntä kun vaivaa allergiakin, mutta molemmat olemme kuntoutumassa.
Olen joutunut tinkimään harjoitusmääristä mutta perusteet ovat säilyneet. Tällä viikolla puuttumaan jäi sunnunain 20 kilometriä mutta Kollaa kestää edelleen ja maltti on valttia. Alunperin ryhtyessäni harjoittelemaan tein alusta saakka riittävää perusharjoittelua koska tiedän kokemuksesta kuinka näissä loppuvaiheen pienissä sairasteluissa aina käy : juoksun herkkyys kasvaa lisääntyneen levon myötä ja itse huippukunto tunkee väkisin esiin. Tässä tilanteessa jos pohja ei ole tarpeeksi leveä niin kunto ei kestä ylhäällä riittävän kauan.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan ja tauti talttuu niin ehdin tekemään Unkarin lämmössä vielä vajaan kahden viikon aerobisen sysäyksen puolipitkine lenkkeineen jolloin kilpailuvalmiuteni on sitten toukokuun alussa kunnossa.
Niskakarvat nousevat pystyyn kun muistan synkimmän Pohjoisen kaamoksen aikana tekemiäni tuplaharjoituksia. Ensin vajaan neljän tunnin valonkajolla päivällä pari tuntia juoksua pakkasessa ja sitten täydellisessä pimeydessä illalla otsalampun kajossa jälleen pari tuntia vielä kovemmassa pakkasessa täydellisessä yksinäisyydessä. Nyt nämä kantavat hedelmää eikä kunto romutu pienistä sairauksista heti alkuunsa. Toki jos tulee kuumetauti olen vaikeuksissa mutta yritetään nyt mennä eteenpäin ilman sitä.
Olen tavallaan ollut eristyksissä koko talven. En ole käynyt muualla kuin lenkillä, kerran Ylöjärvellä autoa huoltamassa ja Ivalossa kaupassa. Kirsi sensijaan on työskennellyt koko talven Nellimin erähotellissa ja altistunut kaikelle mahdolliselle eli niinpä minunkin vastustuskykyni pitäisi olla kohdallaan. Saman katon allahan sitä ollaan ja lähekkäinkin mielellään !
Jos joku kysyy näistä viruksista niin olen edelleen sitä mieltä että valitettavan moni jättää kätensä pesemättä liian usein ja yrittää arjen sankaruudessaan olla töissäkin vielä kaupan päälle kipeänä. Sieltä nämä ihmeelliset kuivat ja vähemmän kuivat, aaltoilevat olonhuonontajat ovat peräisin ja urheilija on otollista maaperää auki olevine elimistöineen kaikelle tälle paskalle.
Täällä Viron Pärnussa lepäämme pari yötä eli huomenna starttaamme kohti Puolaa. Viron tarjouksiin kuuluu Konsessa sauna ja kaupassa presidentti kahvia kuudella eurolla kaksi pakettia, joten suunta on oikea niin elinkustannusten kuin lämpötilankin suhteen.
Kokemattomampi ultrajuoksija olisi ehkä paniikissa sairastelujen ilmetessä valmistautuessaan kuuden päivän kilpailuunsa. Tärkein on minulla kuitenkin hallussa : juoksurutiinini on nyt huippuluokkaa, aivan samaa tasoa kuin Suomen läpijuoksussa ellei parempikin ja henkinen keskittyminen on jo alkanut. Olen valmistautunut hyvin kaikin tavoin. Olen erittäin valmis sietämään sen valtavan kipuhelvetin mikä kilpailussa on edessä - tällä kertaa juoksen myös itseni täysin rikki mikäli tulos sitä vaatii. Annat vain kaiken...
 |
| Helsinki jää taakse, kuva laivan ikkunasta. |
 |
| Autokannen ahtautta, yli seitsemän metriä pitkän automme kanssa tulee joskus hiki laivaan ajaessa. |
 |
| Viron Pärnussa joen varrella Konsen parkissa. |
Ma- Kotona Nellimissä 10 km - 1.03.
Ti- Rovaniemi 10 km - 1.04.
Ke- Lepo
To- Ylöjärvi 20 km - 2.05.
Pe- Helsinki 10 km - 1.05.
La- Viro, Pärnu 10 km - 1.05.
Su- Lepo
Yhteensä 60,8 km - 6 tuntia ja 24 minuuttia
Kiitos kaikille kovasti kommenteista ja matkan tähänastisesta seuraamisesta sekä kannustuksesta. Päivitän blogia vielä ennen kilpailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti