Ma- aamulla kahlausta 7cm uudessa lumessa 8,2 km - 55,39.
illalla 8,1 km - 55,15. Viime viikko painaa. Al dente koko ukko.
Ti- 17,11 km - 1,52. Sopivaa kestojuoksua huomioiden väsymys. Vauhti parempi kuin eilen.
Ke- aamulla imurointivauhtia mäkisellä reitillä 20,1 km - 2,07. Palautunut.
illalla 20,5 km - 2,10. Nukkumattia etsimässä, tiukempi tahti kuin aamulla. Päivän tavoite oli energiat pois kokonaan - täyttyi.
To- 15,4 km - 1,42. Kylmä tuuli ja lumipöperöä. Juoksua tarkasti sillä rajalla ettei katkea, mutta niin että se vähäkin energia joka yön aikana on palannut saadaan pois kokonaan.
Pe- 20,1 km - 2.16. Viikon tärkein lenkki. 14 km kohdalla täysin vailla energiaa, joten juoksin kostoksi 6 kilometriä lisää juuri sillä tunnelmalla millä 6-päivän juoksussa juoksen päiväkausia. Täysin zombie lenkin jälkeen.
La- Lepo, 18 päivää edellisestä.
Su- 9,1 km - 58,23. Kevyttä hempailua mökiltä paluun jälkeen. Lähes täysin palautunut ja valmis uuteen harjoitusviikkoon.
Viikko yhteensä 118,9 km - 12 tuntia ja 59 minuuttia - vertikaalinen noususumma 742 m.
Viikon aikana Pohjoisen kaunis talvi, pakkasta -1,5 - - 10 astetta.
 |
| Ahvenjärven lenkin alkua Nellimissä. |
Makaan pienen tuvan sohvalla ja Kirsi lukee kirjaa makuuhuoneessa. Pyöreällä pöydällä on tavallinen juomalasi, jossa on kaksi senttiä konjakkia. Olemme juuri tulleet rantasaunasta, juoneet kahvit ja hiljentyneet lauantain mökki-iltaan. Kynttilä lepattaa pöydällä ja honkapuu possahtelee puuhellan pesässä. Yhteisen saunomisen ja avantouinnin jälkeen olo on lievästi sanottuna rento.
Ulkona on kaksitoista astetta pakkasta. Valkoisen hangen yllä Lapin yön sinistä samettia ja kattona tuhannet tähdet. Hiljaisuus. Lähimpään asuttuun taloon on 20 - 30 kilometriä - riippuu mihin suuntaan lähtee ja lähteä voi vain moottorikelkalla tai jalan.
On ultrajuoksijan vapaapäivä ja vietän sitä mökillä Talvitupalompolossa. Alkuperäinen nimi ennen asutusta on ollut Vuohenmääkimäjärvi. Tästä saamelaisten vanhasta talvipaikasta on tullut minulle pyhimmistä pyhin, täysin eristetty yksityisalueeni, mihin vain harvat ja minua lähimpänä olevat ihmiset kutsutaan. Täydellisen hiljaisuuden tyyssija.
Tavoitteellisen harjoittelun vastapainoksi on kyettävä irrottamaan ajatukset juoksusta. Ympärillä oleva talvinen erämaa tarjoaisi fyysistä aktiviteettia hiihdon ja lumikenkäilyn parissa mutta nyt on aika levätä. Olen harjoitellut 18 päivää yhtämittaa ilman ainuttakaan lepopäivää. Päivälläkin tyydyin vain toiveikkaana pilkkimään virran rajalla mutta harjukset pitivät minua pilkkanaan. Jauhomadon sijasta olisi pitänyt ehkä tarjota kärpäsentoukkaa tai kumitoukkaa - kuka tietää näiden kalojen sydäntalven metkut.
Talvitupalompolo oli isäni matkan pää. Kykenen jo nykyisin viettämään aikaa mökillä ilman jatkuvaa tunnetta siitä että joku katselee - ilmeisesti toimintaani ollaan oltu tyytyväisiä. Mökin yhteydessä olevasta vanhasta saunasta on tehty vierashuone. Asensin isän sinne hankkiman kamiinan paikalleen. Istuessani sohvalla katsellen kamiinan lasiluukusta neitsytvalkeaa tuli mieleeni että isä olisi ansainnut nähdä tämän.
Vierashuoneesta eli vaarinpirtistä näkee suoraan lompolon rantaan koivikkoon. Tuossa paikassa niityn yläreunassa asuivat saamelaiset. Ja juuri tuosta paikasta heistä yksi, Aili, hiihti Ivaloon hammaslääkäriin ja samana päivänä takaisin - yhteensä yli 100 kilometriä. Saattaisin pystyä samaan mutta tuskin kolmen hampaan poiston jälkeen enää huvittaisi hiihtää takaisin verta syljeskellen. Ylipitkiä suorituksia on tehty ennenkin mutta vain pakosta.
Katsellessani ulos tuli mieleen muitakin ajatuksia. Olen asunut Nellimössä yli vuoden ja valitettavan usein kun tulee jonkun kyläläisen kanssa puhe isästä niin muistetaan ensin että hän oli päissään ja sitten jotain muuta. Toisaalta kun minua muistellaan niin todennäköisesti muistetaan ensin että se oli aina lenkillä ja sitten jotain muuta. Tai sitten ei. Onko sen väliä ? Elämä on pelkkää erilaista addiktiota, jos sen niin haluaa nähdä. Minä en halua nähdä.
Saatetaan kysyä miksi pitää muistella epämiellyttäviä. Kehittyäkseen elämässä. Elämän kestäminen selvinpäin on minulle lastenleikkiä. Siksi joskus juonkin kaksi senttiä konjakkia ihan kiusallani - ultrajuoksijan vapaapäivänä tai muulloin kun sattuu huvittamaan.
Kaikelle on tarkoituksensa ja Hän, joka tarkoituksen on asettanut, saattaa tietää meitä paremmin irrationaalisten tapahtumien merkitykset. Kyetäkseen uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa on ymmärrettävä ympäröivä luonto ja sen arvo aidon elämän perustana. Kyetäkseen liikkumaan ajassa pitkään ja pitkälle, on ultrajuoksijan nähtävä oma pienuutensa ennenkuin pystyy ylittämään normaalin suorituskykynsä rajat.
Suosittelen :
Kielikukkanen : Asun Nellimissä. Yhtälailla Nellimössä. Molempia muotoja käytetään mutta enemmän vanhempi paikallinen on Nellimö-muoto.
Sana Njellim tulee (mahdollisesti) saamen nielua kuvaavasta sanasta. Tällainen paikka on esimerkiksi Nellimjärven vesireitillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti