EVERSTINNA, VERKKOSUKKAHERKKU JA MUUTA PUHDASTA

Tämä on taas niitä öitä. Huokaisen ja käännän kylkeä, avaan silmät ja katson kelloradion punaisia numeroita. Suden hetkenä kukkokin on taintunut olemaan kiekumatta,  tänä aikana aamuyöstä jolloin kukaan tervepäinen ei edes harkitse ylösnousemista. Paitsi ehkä Jeesus, ja hänkin teki sen vain kerran. Hän teki mitä miehen pitää tehdä, kantoi vastuunsa.
Kirsi nukkuu syvää unta vieressäni. Kausityön pitkät päivät hotellilla väsyttävät. Kirsi on nyt se meistä joka tekee "pikkuisen enemmän" jotta hyvinvointiyhteiskunta säilyy. Brutto 11 euroa ja risat. Minun mahdollinen tulevaisuuteni samassa hotellissa ensi syksynä : Ladies and Gentleman, olen eräoppaanne Pasi tänään. 9 euron bruttotuntipalkalla johdatan teidät vaaralliseen erämaahan missä karhut nukkuvat kevyesti ja sudet kuolaten himoitsevat vertanne. Otamme mukaan tositarvetta varten kaksi riukua ja luonnossa hajoavaa ekologista vessapaperia. One guestion ? Yes afcourse. Don´t hesitate ! Miksi kaksi riukua kun yhdelläkin voi istua ? No, no sitting. Kom sii kom saa, frozen butt. Let me explain. Alkuperäinen riukukäymälä idästä. Laitatte toisen seipään pystyyn ja ripustatte takin siihen. Toisella seipäällä hätistätte sudet kauemmas kyykkiessänne. You understand. Aplodeja !

Ultraurheilija harjoitusrytmissään. Jatkuva prässäys ja kilometrimäärän nosto vaikuttaa unirytmiin eli hormonitoimintaan. Pirteähän minä olen jo nyt ! Yritän kääntää kylkeä mutta samalla muistan että Everstinna lojuu selällään tupakeittiön pitkällä pöydällä valmiina otettavaksi. Vilkaisen vaivihkaa Kirsiä ja nousen ylös. Tästä nukkumisesta ei tule mitään.
Matkalla vessassa muistan että keittiössä on toinenkin herkku verkkosukassa odottamassa. Kiusaus käy liian suureksi. Laitan eteisessä makuuhuoneen ovea kiinni että en häiritse Kirsin unta. Valot ja lataan kahvinkeittimen. Istahdan pöydän ääreen ja sormeilen selällään lojuvaa Everstinnaa hajamielisenä. Kiusaus kuitenkin voittaa ja etsin silmälasit ja otan ensin käsittelyyn verkkosukkaan käärityn makupalan. Silpaisu veitsellä ja verkkosukka purkautuu paljastaen mehevän sisällön.
Siinä ne nyt ovat molemmat pöydällä edessäni. Everstinna selällään ja verkkosukkaherkkukin valmiina nautittavaksi. 
Jorma Panulakin sanoi aikanaan että silloin on veisattava kun kirjat ovat auki. Väristys kulkee sisälläni aamun varhaisella hetkellä kun siemaisen kahvia, haukkaan tämän joulunajan ensimmäistä kinkkuvoileipää ja jatkan Rosa Liksomin mainion kirjan lukemista.

Joulunaikaan hyvää tahtoa tulvii ovista ja ikkunoista. Vihreä kuula poskessa ähkyaterian jälkeen on sohvalla mukava röhkiä sielu puhtaaksi pestynä varsinkin kun muisti laittaa jouluostosten yhteydessä pelastusarmeijan pataan ne loput kaksikymmentäviisisenttiä kolikoita taskun pohjalta - loputhan ostettiin visalla mutta muistettiin tehdä hyvääkin.
Minä en dissaa. Se kaksikymmentäviisisenttiä saattoi olla juuri se puuttuva pala jonkun leipäpalasta. Mutta hyvää voisi tehdä muulloinkin. Ja jos kiinnostusta löytyy niin Vapahtajasta on saatavilla muulloinkin tietoa kuin pelkästään heinillä härkien kaukalon.
Luokkaerot kasvavat maassamme jatkuvasti ja erittäin vaivihkaa. Jatkuva taloudellisten arvojen palvominen on luonut loputtoman leikkauslistan lapsiperheiden, työttömien, köyhien, sairaiden ja vanhusten arkeen. Vaikka puolivallaton ja hänen siunatussa tilassa oleva robottinsa itsenäisyyttä juhliessa kuinka vakuuttivat että kaveria ei jätetä niin kyllä on osittain jätetty ja kauas.
Minä en silti dissaa. Uskon myös kohtaloon ja pyrin arjessani olemaan hereillä kun tilaisuus tulee. Ennen joulua tapasin Ivalossa yhden kotikylämme vanhimmista yksinasuvista saamelaisista. Vein hänet kiireettömälle joulukahville. Kahvihetken aikana sain kuulla ajasta jolloin Nellimin vaarat olivat vielä sittemmin 70-luvulla hakatun vanhan ikimetsän peitossa. Sain kuulla ajoista Kivijärven takana vieläkin seisovassa hirsipirtissä, jossa avopiisin lämmössä jäätiin henkiin porojen ruokkimisen jälkeen. Ulkona oli silloin ollut tavanomainen - 40 asteen pakkanen. Syvä Siperian kylmä oli viipyillyt metsissä ja vaarojen välissä viikkokausia kiristyen aina välillä  - 50 asteeseen mutta siitä huolimatta päivittäiset askareet oli pakko tehdä. Joulukin oli mennyt ja koulun asuntolaan Nellimiin oli ollut pienen pojan lopulta pakko hiihtää takaisin reilut 20 kilometriä.

En ole itsekään elämässäni aina onnistunut hyvän tekemisessä edes omien läheisteni kanssa. Olen kuitenkin yrittänyt vuosi vuodelta enemmän. Ja kun tekee parhaansa niin se on aina uuden alku vaikka ei aina saisikaan vastakaikua. Pahuutta ja ahneutta ei maailmasta pois saada mitenkään muuten kuin hoitamalla oma lähipiirinsä kuntoon. Silloin kun jäljellä on vain risti tai kivi, jolle voi viedä kynttilän, on sitäkin suuremmalla syyllä muistettava muistuttaa että rakkaus ja välittäminen ovat maailmassa kaikki kaikessa - joka päivä muulloinkin kuin Jouluna.

Elämänmyönteistä Joulua kaikille lukijoille !

Isäni risti Nellimissä.

Nellimin hautausmaa muualle haudattujen tai kadonneiden muistopaikka.

Nellimin kirkko.

VIIKKO 51. HARJOITTELUNI  AUKI SELITETTYNÄ

Ma- 38,3 km - 4.12. Missevaaran erikoispitkä lenkki nousuineen joka -11 - -15 asteen pakkasessa jääti takin sisäpuoleltakin. Merinovilla pelastaa. Lenkin aikana join puolisen litraa vettä.
Ti- aamu 9 km - 1.08. Poluilla ja moottorikelkkaurilla helppoa juoksua. Pakkasen takia ei normaalia harjoitusta -22 astetta.
Illalla 9,2 km - 56.02. Pakkanen laski -2,4 asteeseen. Kilometrien paikkausta.
Ke- 17 km - 1.46. Keskivauhtista juoksua, plus 2,7 astetta lämmintä, föhn tuuli.
To- 8 km - 52.07. Tiellä tunnustellen. Nuhaa ja vatsavaivaa, ei normaalia hyvänolontunnetta kehossa.
Pe- 12,1 km - 1.17. Edelleen kevyemmin rytmiä hakien. Vatsavaivaa.
La- 15,4 km - 1.43. Hidasta kestojuoksua. Kylmä viima ja kehno olo (ei sairas) mutta tietyt harjoitukset on tehtävä olosta tai olosuhteista riippumatta. Vatsavaivaa.
Su- iltapäivä 11,11 km - 1.12. -24 pakkasta mutta lenkillä kevyt kolmen kilometrin kiihdytys aina vauhtiin 5.20 asti. Normaali olotila. Jouluaatto.
Illalla 10 km - 56.50. Reipasta iltajuoksua, rapiat 23 pakkasta;asenneharjoitus, parhaat kilometrit 5.22 vauhtia.

Viikko yhteensä 130,4 km - 14 tuntia ja 2 minuuttia - 1050 metriä vertikaalia.


Harjoittelu on alkanut kohtuullisesti. Tavoitteena terveenä pysyessä on juosta 500 kilometriä rikki joulukuussa ikäänkuin pohjaksi kevään kovempaan harjoitteluun. Pakkanen haittaa vain pitkiä monituntisia harjoituksia joissa rintakehä jäähtyy liikaa, joten kovalla pakkasella lenkit pätkitään lyhyemmiksi. Yli kolmenkymmenen asteen pakkasella en enää mielelläni juokse mutta voin kävellä puoli tuntia että saan kakan tulemaan edes kerran päivässä.
Minä en koskaan harjoittele sairaana. Sensijaan jatkuva energioiden poisottaminen kehosta aiheuttaa erilaisia tuntemuksia ja ongelmia, joita kunnossa ollessani en juurikaan kilpailussa koe. 
Ultrajuoksija juoksee on arki tai pyhä, pakkanen tai lumisade. Kun harjoitellaan tavoitteellisesti niin silloin harjoitellaan ensin ja sitten jotain muuta - tai ei mitään muuta paitsi ihmissuhteet.
Mikä on ? On pelissä kaikki mikä minusta lähtee. Vain kerran aiemmin elämässäni olen harjoitellut tällä asenteella - silloin ennenkuin juoksin Suomen halki. Nyt aion mennä tuostakin asenteesta yli jos pysyn terveenä.