Ultrajuoksijan ja kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Jani Rautonen, Norja/Barraś
tiistai 31. toukokuuta 2016
POISSA
"Kun päättyvät pitkospuut, kuka rinnalles jää ?"
Kuljemme Kirsin kanssa kohti Heikinjärveä. Olemme jättäneet taittopyörät metsään puuhun lukittuina ja alkaneet kävellä yhä kapenevaa polkua. Heikinjärven laavulla kuuntelemme hiljaisuutta. Vesijätöllä metsäpeurauros laiduntaa laiskasti. Olemme tuulen alla joten se ei huomaa meitä lainkaan.
Mehutauon jälkeen jatkamme mäntykangasta kohti Tavilampea. Siihen tulet ja makkaraa. Kahvia termospullosta. Jätän pöydälle murennetun keksin tiaisille.
Ja sitten Heikinjärvenneva. Lintutornissa kylmä tuuli puhaltaa. Tupasvillat taipuvat alhaalla suolla. Tiirayhdyskunta kurittaa ampuhaukkaa. Vieläkään ei kuulu mitään muuta kuin luonnon omia ääniä. Mistään ei kuulu ainuttakaan ihmisen aiheuttamaa keinotekoista ääntä. Olemme retkeilleet ties missä mutta Pohjoisia suurtuntureita lukuunottamatta missään ei ole ollut koskaan näin hiljaista.
Sanon Kirsille hiljaa että tänne täytyy palata vieläkin. Olimmehan täällä joskus aiemmin teltalla ? Kumpikaan meistä ei muista muuta kuin että oli kuuma ja uimme lumpeiden seassa Koirasalmella. Millaista täällä olisi talvella ? Ajattele jos lumikengillä kävelisi yöllä jäätyneelle suolle. Levittäisi makuualustan hangelle ja ryömisi untuvamakuupussiin selälleen. Kymmenen astetta pakkasta ja yllä miljoonat tähdet. Ja aivan äänetöntä, pakkanen vain napsumassa hongissa. Höyryävä hengitys. Tähdenlento ja toive.
Tyytyväisinä palaamme pyörille. Poljemme hiljaa kylmässä vastatulessa Koirasalmen parkissa odottavaan lämpimään matkailuautoon. Katselemme tienvieren mäntyjä ja kivikoita, punaista sammalta.
Yöllä on alle kymmenen astetta lämmintä ja raivoisa tuuli. Herään hetkeksi ja muistan valkoisen lakan kukan pitkospuiden välissä. Astuin varovasti sen yli. Toivottavasti muutkin astuvat.
---
Nilakassakin joka seitsemäs aalto on voimakkain. Vesi velloo siitepölystä keltaisena hienolla hiekkarannalla. Juomme kahvia melontareitin laavulla Manginniemen kapeimmalla kohdalla ja katselemme kuivuneita järvikortteita. Niitä on kekoina hiekalla harvojen näkinkenkien seassa.
Matkalla pyöräilimme Tervamäen näkötornin kautta tarkistamassa mihin olemme menossa. Kuinka laajat maisemat sieltä aukenivatkaan. Joskus sitä toivoisi olevansa lintu niin olisi mahdollisuus nousta siivilleen ja katsella kaikkea ylhäältä. Puinen torni huojui ja minua huimasi vähän. Ei taitaisi minusta olla siivekkääksi.
On lämmin. Edessämme aukeaa Tukiaisselkä luoteeseen. Yksinäinen joutsen sukeltaa lahdella syötävää. Kun se ui lähemmäksi huomaan yllättäen että se on kyhmyjoutsen. Se tutkailee epäluuloisesti lähellä olevaa tukkasotkaa mutta jättää sen rauhaan. Rantasipi lennähtää kivelle surullisesti laulaen.
Odotamme kärsivällisesti. Oikeastaan emme odota mitään vaan pidämme taukoa pyöräilystä mutta ehkä sittenkin. Tiedämme että alueella on ainakin neljä kalasääksen pesää. Lämpö hyväilee raukeana kuluvaa aikaa. On vain pari päivää kun palelimme Salamajärvellä ja nyt - kesä !
Yhtäkkiä huomaan että tumma lintu lekuttaa nousevassa ilmavirrassa lahdella ennen Lokkiluotoa. Sitten se vetää siivet suppuun ja syöksyy majesteetillisesti vedenpintaan. Kalasääksi kalastaa. Se toistaa syöksyn vielä pari kertaa ja lentää sitten jonnekin Ruissaaren yli.
Vaihdamme kaakonpuoleiselle rannalle. Vesi on täällä toisella puolella aivan tyyni. Haluaisimme kävellä Koluniemeen mutta yhtään kunnollista polkua ei löydy eikä paljain säärin viitsi lähteä varvikkoon. Lähdemme pyöräilemään takaisin kohti Äyskoskea. Asvalttitien pientareella on metsämansikkaa kukassa. Ja jotain muuta punaista kukkaa.
Illalla seison virveli kädessä leirintäalueen rannassa. Heitän matalaan veteen parikymmentä kertaa. Vaihdan viehettäkin mutta tuloksetta. Haikeana muistan kalasääksen. Onneksi se onnistui - minun ei ole niin väliä.
VIIKKO 21.
Ma- 15 km - 1.35.
Ti- 15 km - 1.37.
Ke- Lepo
To- 11 km Salamajärvellä - 1.12.
Pe- Salamajärvellä polkupyörällä 11km plus vaellusta 8 km.
La- Tervossa 11 km - 1.08; tästä 10 km 55 min. Kirsi pyörällä mukana.
Su- Tervossa polkupyörällä 25 km.
yhteensä 52 km juoksua - 5:32, muuta ei lasketa
---
KOIRASALMEN MATKAPARKKI JA TERVO CARAVAN
Salamajärven kansallispuistossa on Koirasalmen matkaparkki matkailuautoille. Kelvollista hiekkatietä on kymmenisen kilometriä, riippuu mistä suunnasta puistoon tulee. Sähköpaikat ovat Koirasalmen luontotuvan pihassa. Palveluihin kuuluu ajokaivo, raikasveden otto, tilaussauna, veneenvuokraus ja ilmaiset nuotiopaikat. Kahvio myy kalastuslupia. Koirasalmella on myös erinomaisia sähköttömiä paikkoja kahdessa eri paikassa. Kaikki paikat ovat maksullisia, 13 - 18 euroa, mutta ne ovat kovapohjaisia taskupaikkoja, isollekin autolle sopivia ja osittain omassa rauhassa.
Tervo Caravan on 33 sähköpaikan kokoinen täydellinen leirintäalue Äyskosken rannalla aivan Lohimaan välittömässä läheisyydessä.
Nykyinen pitäjä Heikki hoitaa aluetta ja siellä kävijöitä kuin kukkaa kämmenellä ja mielestäni se menee viihtyisyydessään Suomen kymmenen parhaan leirintäalueen joukkoon varsin kirkkaasti.
Normaalien peruspalvelujen lisäksi on korostettava että aluemaksuun kuuluu veneiden vapaa käyttö ja vapaa oikeus kalastaa Äyskosken tuntumassa rajoitusosaa lukuunottamatta.
Lapsille korkeatasoinen leikki- ja pelipaikka. Lähellä on frisbeegolfrata ja alue tarjoaa pienimmille pyöriä ja polkuautoja.
Neljänsadan metrin päässä on Lohimaan kesäravintola, hotelli ja sen ravintola. Palvelut ovat erittäin korkeatasoisia. Kesäravintolasta saa esimerkiksi lohi- ja hirvikeittoa ja kypsää kalaa voi ostaa mukaan. Perhokalastuksen lisäksi voi onkia lohilammikosta ja ostaa saamansa kalan valmiiksi loimutettuna pakettiin mukaan.
Tervosta on mainittava vielä erikseen Puoti ja Puhvetti. Paikasta saa ostaa paikallista käsityötä kuin myös leivonnaisia. Paikka myy myös himoittuja KARI-käsilaukkuja, vinkiksi kauniimmalle sukupuolelle...
Tunnistatko toisessa kuvassa olevan valkoisen kukan ? Se kasvoi vesirajassakin, myös suoraan vedestä. Me emme tunteneet sitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuvan kukka on mielestäni raate.
VastaaPoistaNäin on.
VastaaPoistahttps://fi.wikipedia.org/wiki/Raate
T.Hope