MIELIMAISEMIA

INTRO

Päästä irti, Pasi. Hengitä. Anna kaiken muun mennä, veny, keskitä ajatuksesi tilanteeseen jossa olet. Kivet eivät valehtele. Ne eivät satuta eivätkä lähde mihinkään. Ne ovat täällä vielä miljoonan vuoden päästäkin. ( Meg Gardineria mukaillen.)

Tämä on liian jyrkkää. Tästä ei pääse. On käännyttävä. Yksikin virhe niin minut kerätään alhaalta ämpäriin kotiin vietäväksi. (Oma ajatukseni Pältsanin massiivin nimettömän 1267 metrin huipun harjanteen alla.)

Toistan itseäni. Toisto on tärkeää. Se on testi. Jos se mitä teen ei vie minua eteenpäin niin sitten pitää muuttaa suuntaa. 
Täällä pohjoisessa tunnen syvää yhteyttä maisemaan ympärilläni. Juoksen siis mielimaisemassani. Maisema on viitekehys. Tärkeämpää on sielunmaisema. Tämä ei ole sielunmaisemaani. En osaa kuvata sieluni maisemaa mutta jotakin tässä avaruudessa on joka rauhoittaa sieluni.
Koko elämä on harjoitus. Siksi se tulisikin elää maisemassa jossa viihtyy. Myös sielunmaisemassa. Olen siis etuoikeutetussa asemassa voidessani harjoitella ultrajuoksua Käsivarren tuntureilla mutta etenkin pohjoisessa Norjassa.

Maanantain lenkin jälkeen soitin metsähallitukseen. Kuvailin kuinka ydinperhe Romppanen lähtee vaellukselle. Isä on saanut puhuttua vaimon ja kaksi lastaan suureen lapinmaahan. Romppasten kesäloma on heinäkuussa pahimpaan sääskiaikaan. Isä on pysäköinyt auton Iitossa polunpään pusikkoon ja voidellut perheensä offilla. Lähdetään tuvalle makkaranpaistoon !
Upottuaan ensin alkumatkasta pariin suohon juotiin sitten termospullosta kahvia koivikossa viiden kilometrin kohdalla. Isä maalaili makkaranpaistoa. Lapset kiukuttelivat että ei ole kenttää kännykässä ja vaimoa väsytti. Miljoonat sääskilaumat pörräsivät perheen ympärillä.
Jatketaan ! Ja sitten menee pilveen. Ja alkaa sataa. Kaikki kastuvat. Parilla perkeleellä koko katras uppoaa vielä kerran lopun suohon, sitten joki yli ja kas siinä on Ropin autiotupa !
Muun perheen sännätessä tupaan suojaan isä ryntää rinta kaarella puuliiterille. 
Notta ny tehrään kunnon tulet ja kyrsä tikkuun !
Eikä kalikkaakaan puita.
Kolme sahaa ja yksi kirves kylläkin.
Metsähallituksen luontopalveluissa selittivät että säästetään. 
Kysyin että mistä luulette että ne puut sitten tehdään ? Tottahan toki ympärillä olevasta koivikosta !
Jaa kasvavista puista vai ? Uteli neito puhelimessa epäuskoisena.
Hankkikaa nyt elämä siellä. Sanoin. Tottakai kun kerran on kolme sahaakin.
Ja kaksi myyrää tuvassa vakioasukkeina.
Irtisanokaa nyt nekin lopuksi.
Voi ...... tätä Suomea !!!
Hieno signaali suomalaisesta retkeilykulttuurista nuorille ?

Norjalaiset ovat ulkoilukansaa. Siinä missä suomalainen hikoaa kolmen kilometrin luontopolun pusikossa niin norjalainen pyyhkii viikon pölyt pois kymmenen kilometrin yhdensuuntaisella retkellä avarassa tunturiluonnossa. Ja lyö sitten ostegrillin tulille. Ja on siinä toinenkin norjalainen. Ja kolmas. Kaikki yhdessä. Ulkona.
Suomalainen sensijaan hakee oikeata luonnonrauhaa. Yrittää yksikseen hiljaa. Vanhan sanonnan mukaan sillä joka on hiljaa luonnossa niin sillä on etulyöntiasema. Sitä ei yllätetä.
Siksipä suomalainen sitten usein yllätetään. Se kun usein huutaa luonnossa. Sanoo sitä itse keskusteluksi. Ja syytää kaljapurkkeja ja makkarakääreitä puskat täyteen. Ja mennä meluaa rauhassaan.
Ja kun juoksen vaelluspoluilla Käsivarressa niin vastaantulijat katselevat että mikä hullu tuo on. Varoittelevat kaatumisesta ja kyselevät kiireestä. Ja että pitääkö oikein juostakin ?
Norjassa sensijaan huudetaan Hejaa ! Och Gå På ! Eikä kukaan kysele tyhmiä että miksikö se matkailuauto seisoo siinä vaelluspolun parkkipaikalla. Koska siinä on vieressä kymmenen muuta matkailuautoa - norjalaisia siis.
Suomalainen taas tumputtaa leirintäalueella päivästä toiseen.
Otan osaa.
Minäkin tulen leirintäalueelle kun haluan saunaan ja pestä koneella pyykkiä. Akkujakin on kiva ladata maasähköllä välillä vaikka aurinkopaneeli asian hoitaakin.
Mutta sitten menen taas. Alla on pari kuvaa perusleiristä Helligskogenista.

Ja polulla tulee vastaan vanhaa ja nuorta norjalaista. Polkupyörällä tai koiran kanssa. Ja kaikki käy. Useimmiten saa kyllä olla yksinkin. Ovat senverran laajoja maita nuo Helligskogenin eli Skibotndalenin ja Signaldalenin maat. Puhumattakaan Reisadalenista tai Kitdalenista. Vain muutamia mainitakseni.

                                                                    OUTRO

Näinä vaikeina aikoina ärsytän monia sanomalla että pitäisi valita hiukan maisemaansa. Piruako tänne pohjoiseen esimerkiksi pitää ängetä pahimpaan sääskiaikaan (sääski = hyttynen; innin innin itikka). 
Verenimijät ilmestyvät yleensä juhannuksen jälkeen ja katoavat elokuun alussa. Yleensä... Tänä vuonna heinäkuun puolessavälissä ei ollut sääskiä välituntureilla. Nyt on mutta kovin vähän. Pohjoisempana ei enää ollenkaan.
Niin että ei saa lomaa ? En minäkään saa. Minä otan sitä. Ja takaan että maksaa.
Mutta on se sitten sen arvoistakin.
Katsokaapa viimeistä kuvaa tarkkaan !

KUVAT SUURENEVAT KLIKATTAESSA.

 
VIIKON 33. HARJOITTELU

Ma- 
Maastopyörällä asvaltilla 11 km - 24 min. Ropin Pirtti - Iitto ja heti jatkoksi juoksua 19 km - 3.36. Iitosta polkua, suota ja tunturia Ropin autiotuvalle ja takaisin. Välitön paluu juoksun jälkeen maastopyörällä asvalttia Iitosta Ropin pirtille 11 km - 32 min.

Ti-
11 km kevyttä juoksua Helligskogenin laaksossa ja Lavkarittetin tiellä - 1.20.

Ke-
16,5 km juoksua Helligskogenista ylös Rihpojunnille (korkeus 728 m) ja paluu joen yli kahlaten - 3.00.

To-
Kevyt verryttely Helligskogenissa tasaisella 9 km - 56 min.

Pe-
32,3 km Signaldalen - Paraksen massiivi - Måskokaise ( korkeus 1523 m) ja takaisin Signaldalenin Rognliin. Kokonaisaika 8,02 tuntia ja oikeasti liikkeellä tästä reilu 6 tuntia. Sisälsi siis juoksua, kiipeilyä ilman erikoisvarusteita ja kävelyä ynnä muuta konttausta kahlauksineen.

La-
13,5 km muka kevyttä juoksua jossa 3 km matkalla nousin 800 metriä sik sak polkua Signaldalenin erästä sotakorsua ihmettelemään... - 2.12.

Su-
8 km verryttelyä Helligskogenissa - 56 min.

yhteensä : 
jalan 109 km - 20 tuntia ja 2 minuuttia
pyörällä 22 km - 57 minuuttia 

Viikolle nousumetrejä noin 2,5 km. Lasken ne niin että jos 32,3 km aikana nousen maksimissaan 1523 metriin niin se vertikaali on sitten siinä. Todellisuudessa... Yleensähän en näitä edes laske.

Perjantain dataa, kello kävi siis koko ajan. Näitäkään en yleensä esittele. Jos joku katsoo että onpa hidasta niin tervetuloa mukaan kirittämään...
Muuta mailit linkin sivulta oikealta ylhäältä kilometreiksi ja katso myös karttaa.