YKSINKERTAISTA

maanantai 6. huhtikuuta 2015

YKSINKERTAISTA

VIIKKO 14. HARJOITTELUNI

Ma- Lepo; syynä erittäin pitkä työpäivä...
Ti- 19 km - 2.03. Märässä uudessa sohjolumessa.
Ke- 30 km - 3.20, Sasi-Palko; puolet hiekkateitä ja ylämäkiä.
To- 30 km - 3.09. Lenkistä 24 km asvalttia.
Pe- 10 km - 1.05. Palautellen.
La- 15 km - 1.37. Pääosin asvalttia.
Su- 16 km - 1.45. Pääosin hiekkateitä.

yhteensä 120 km - 12 tuntia ja 59 min.

YKSINKERTAISTA

Vietin pääsisäisviikkoa suurten kuusten keskellä matkailuautossa mökillä. Ikäänkuin piilossa. Mutta etenkin rauhassa. Keskittyen.
Loppumaton juoksuaskelten jono lisääntyi rauhasta huolimatta. En ikäänkuin pääse jonosta irti. Oikeastaan en haluaisikaan. Tai ehkä joskus vähän. Mutta tyhjyys ei houkuta.
Valitsemaltaan tieltä on hankala poiketa jos kokee matkan mieleisekseen. Ehkä tärkeintä on tarkkailla matkansa varren maisemia. Ikäänkuin tasaisin väliajoin kyseenalaistaa oma suuntansa.

Pääsiäislauantai on kuulemma hyvä päivä ostoskeskuksissa. Ihmettelimme asiaa Kirsin kanssa kun ajoimme Hämeenkyrön kirkkoon pääsiäisyön messuun. Monikaan ei tule ajatelleeksi että pääsiäisen sanoma on muualla kuin ostamisessa tai ostoskeskuksessa viihtymisessä.
Ihmisten varsin ohutta henkistä perustusta kuvaa hyvin se että koetaan uskonasioista puhuminen iholle tulemisena. Ikäänkuin torjumalla perustellaan oma kyvyttömyys rauhoittumiseen tai vaiennetaan sisäisen rauhan tarve.
Moni kuitenkin kaipaa muutosta tai haluaisi valita toisin. Elämässä on uskottava johonkin jotta siihen saa syvyyttä. Merkittävää kristillisessä vaihtoehdossa on että usko ylösnousemukseen syntyi vasta jälkeenpäin. Tarina on kestänyt parituhatta vuotta. Epäilijöille onkin haasteellista löytää elämäänsä jotakin muuta yhtä kestävää.
Ultrajuoksun ja uskon yhdistelmä tarjoaa sisäistä rauhaa. Se myös antaa perspektiivin omien rajojen etsimiseen. Ultrajuoksun ja elämän yhdistelmä vaatii paljon mutta antaa enemmän. Ultrajuoksussa ja uskossa on annettava kaikki. Siinä se yhtymäkohta. Annat vain kaiken. Jos uskallat.
Ystäväni Maken kanssa savusaunassa pohdimme kysymystä matkalle lähtemisestä. Omalla kohdallani juoksusta on tullut elämänmittainen matka. Minulle on haastavaa kokea harjoittelevani jollekin tulevalle matkalle koska olen jatkuvasti matkalla. Yksinkertaisesti on vain aikoja jolloin juoksen enemmän ja sitten on aikoja jolloin juoksen vähemmän.
Usko on siis uskoa omiin kykyihin mutta myös rajallisuuden ymmärtämistä. On jotakin suurempaa kuin mitatut päämäärät ja niihin pyrkiminen. Elämäänsä saa valoa varsin yksinkertaisella tavalla. Hiljentymällä ja keskittymällä. Tästä on lyhyt matka rukoukseen. Ja vielä lyhyempi matka sisäiseen rauhaan joka syntyy voimakkaasta rinnallakulkemisen tunteesta. Yksinkertaista. On vaan uskottava niin pystyy.
Kuitenkin useimmat ihmisistä kuvittelevat elävänsä ikuisesti omin avuin. Heti perään he salaa kieltävät ajatuksen ja pyrkivät ulospäin antamassaan kuvassa olemaan voittamattomia realisteja. Silti heidän elämäntapaansa ulkopuolisena tarkastellessa ei voi kuin ihmetellä kuinka paljon yksi ihminen kestää henkisesti tai fyysisesti. Tyhjyyttä ja kertakäyttöisyyttä.

Alunperin ajattelin juosta menneellä viikolla vielä enemmän. Ikäänkuin testatakseni itseäni. Torstain lenkillä tajusin ajatuksen mielettömyyden.
Kahtena edellisenä vuotena olen hypännyt tuntemattomaan. Ensin ensimmäiseen kuuden päivän juoksuuni ja sitten tuhanteen mailiin. Molempia ennen testit on tehty. Ikäänkuin itseluottamuksen viimeistelemiseksi.
Jo tuhannen mailin testiä tehdessäni sanoin Kirsille että tämä on älytöntä. Pystyn halutessani juoksemaan lähes loputtomiin peräkkäisinä päivinä paljon kilometrejä. Jos on hyvä syy. Motivoiva syy.
Kuusi päivää tauotta. Hiljentyen ja keskittyen. Tästä on lyhyt matka...

MAALISKUUN SUMMAUS

Juoksua 408 km - 7 lepopäivää - yhteensä harjoittelua 44 tuntia ja 55 minuuttia

Klikkaamalla kuvat suurentuvat.
Pääsisäiskokko ja lopuksi hiilloksessa lammas, sipulia ja punajuurta. Valmis annos. Muoviauto yöpymiseen talven jäljiltä käyttämättömän, kostean mökin sijaan. Pysäkki on vitsi.