Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

VIIKKO 47. JA RAJAPINNALLA

VIIKON 47. HARJOITTELU

Ma- 14 km pääosin hiekkatietä - 1.40.
Ti- 15 km osittain poluilla - 1.34.
Ke- 26 km pääosin asvalttia Tampereelta kotiin - 2.50
To- 24 km kaikkea mahdollista alustaa - 2.43.
Pe- 13,5 km hiekkateillä - 1.28.
La- 13,5 km osittain neulaspoluilla - 1.29.
Su- 8 km tiellä - 51 min. Päälle kävelyä Kirsin kanssa pehmeässä umpimetsässä tunti.
yhteensä 114 km - 12 tuntia ja 35 minuuttia juoksua, muuta ei lasketa.

Pikkunättiä perusasiaa joka höystettiin 46 tunnin työviikolla. Työhöni aktiivisen ajamisen lisäksi kuuluu siis konttoritöitä ja auton huoltoon liittyviä voimisteluja.
Korkea leipätyönmäärä ei siis ole este harjoittelulle mutta  harjoittelun rytmityksen kanssa on oltava tarkkana. Viikossani näkyy eittämättä perjantain ilta- ja lauantain yövuoro.
Osallistuminen aikuisten lastentarhaan verottaa voimia. Pikkujoulukausi on siis alkanut. Vertaistukea näinä aikoina jakaa taksinkuljettajien alajärjestö Oksennusta Ovikotelossa ry. 
Sensijaan kunnostaan on itse huolehdittava työtaakasta riippumatta.
Joten. Pojaat ja tytöt. Hei ! Kolme pointtia. Ylös, ulos ja lenkille. Ja jos ei muka pysty niin laitetaanko juustokupuautoa tulemaan ?

RAJAPINNALLA

Viikolla yhtenä aamuna kun olin herännyt ja laittanut kahvin valumaan huomasin ulos katsellessani, että lintujen ruokintapaikalla olivat jyvät loppuneet. Painelin samantien ulos raikkaaseen pakkasaamuun kylpytakissa ja aamutossuissa. Hain autotallista kannulla jyviä ja täytin automaatit lintujen lentäessä ympärillä pelottomina ja melkein olkapäälle kiitokseksi istuen.
Palatessani sisälle kahvin ääreen tuli mieleen, että vaikeina aikoina luonto odottaa kärsivällisesti. Linnut alkavat itse etsiä syötävää jos ruokinta ei jatkuisi.
Ihminen sensijaan hakee yleensä apua ulkopuolelta hätäänsä. Apuun vaaditaan tapauksesta riippuen kaikkea viranomaisista Jumalaan. Viimeksimainittua arvostellaan, että Hän ei tee mitään kaikelle näkemälleen kurjuudelle. Ensiksimainitut taas eivät ole koskaan paikalla pelastamassa usein täysin omasta syystään hätään joutunutta ihmistä.
Mielestäni ihmiset itse ovat Jumalalle auttavia käsiä. Tekemällä itse hyvää ympärilleen hyvällä on taipumus kasvaa. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi keinotekoiseen, joten aitoutta on syytä etsiä. Esimerkkinä kaupungilla öiseen aikaan pulloja ja tölkkejä keräävälle eläkeläiselle voi antaa vitosen ja pyytää häntä menemään kylmyydestä välillä kahvitauolle.
Vaikka työhöni ei usein kuulu pissa- ja kakkaleikkejä aikuisten lastentarhassa, niin silti kuulani ilman kahvaa hartioideni välissä ja miksei istumisesta rasittunut hanurinikin kaipaavat joskus rauhaa ja tuuletusta luonnossa.
Ultrajuoksijana liikun avoimena rajapinnalla itseni ja ympärillä vaihtuvan luonnon kanssa. Suinkaan aina kaikki lenkeillä näkemäni ei ole kaunista katseltavaa. Allaoleva kuvasarja on suomenselkään kuuluvalta Sasin harjulta. Harju on jäljelle jäänyt osa muodostelmaa johon Pyynikin- ja Epilänkin harjut kuuluvat.
Suurin osa kohisevista poluistani on tuhottu vain ruskean soran tähden. Tai ehkäpä ahneuden ? Lisäksi on selvää että metsäkonekuljettajaa on käskytetty sijoittamaan hakkuutähteet polkujen päälle liikkumisen vaikeuttamiseksi.
Kaikkivoipaisuuden illuusiossaan ihmiseltä tuntuu unohtuvan, että rajapinta luonnon ja meidän välissä on häilyvä. Lähdettyämme tänne jää paljon sellaista mikä täällä oli jo ennen meitä.

Kuvat suurenevat jonoon katsottaviksi kun klikkaat niitä. Katkoviivan jälkeen kolme viimeistä kuvaa on tarkoitettu saamaan teidät paremmalle tuulelle. Marraskuun hiljainen ja pysähtynyt luonto reittini varrella. Siellä jossakin on rauha ja tasapaino. Ja rajapinta.






 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti