RAUHA

Kun yövuoro alkoi illalla puoli kymmenen seisoin laiturilla ja katselin kahta kaakkuria. Mikään ääni maailmassa ei voita kaakkurin iltahuutoa pienellä metsäjärvellä. Lintuja oli kaksi ja ne tervehtivät kahta muuta laskeutujaa. Peilityynellä järvellä aika pysähtyi kanssani hetkeksi kuuntelemaan. Joutsenpari meloi ojan suulla vilkuillen kaakkureita epäluuloisesti. Hiljaisuus.
Puhelimeni soi. Taksi seisoi pihassa lähtövalmiina. Langattoman verkkoyhteyden varassa olevaan auton tietokoneeseen tuli viesti ja tunteeton kone hälytti kännykkääni. Näytössä luki ajo tarjolla. Minun oli mentävä. Linnut saivat päättää itse.
Yönaikana taakseni jäi lähes neljäsataa kilometriä Tamperetta ja ympäristökuntia. Iloisia ihmisiä menossa tai tulossa. Myös vähemmän iloisia ja enemmän väsyneitä. Elokuun lämmin ja pimeä ilta. Kosteaa lämpöä ja yöperhosia.
Arviolta 30000 nuorta kokoontui Blockfest-musiikkitapahtumaan. Mukana pyörivät myös hieman aikuisemmatkin lauantai-illan viettäjät. Pestessäni aamulla taksia kaupunkitallissa kuljettajalle valmiiksi tunsin itseni väsyneeksi. Minun ammatissani näkee ja kuulee olivatko juhlat onnistuneet. Ja myös haistaa. Vaikkapa taksin kumimatoista. Kaupunki oli aamulla kuin sodan jäljiltä. Kaikkialla tyhjiä vielä keräämättömiä tölkkejä, hampurilais- ja makkarakääreitä ynnä muuta roskaa epämääräisten märkien lätäköiden välissä. Yöllä ei satanut. Lokkien juhlat.
Ajoin kotiin vanhalla vihreällä yksityisautollani ja sammutin moottorin kotipihaan. Hiljaisuus oli läsnä edelleen. Joutsenpari oli herännyt ja tonki laiskasti vesikasveja kauempana lahdella. Teorian mukaan kun joutsenten määrä on lisääntynyt niin ne hakevat uusia elinalueita. Ne hakevat rauhaa. Kuten minäkin muuttaessani tänne viisitoista vuotta sitten.
Söin aamiaisen ja menin nukkumaan. Lähes kahdenkymmenen tunnin valvomisen jälkeen. Vaikka nukuinkin edellisenä aamuna pitkään. Sanonnan mukaan öisin tekevät töitä vain köyhät ja mulkut. Nyt olen jäävi sanomaan tuohon mitään. Kuljettaja perheellisenä ansaitsee välillä päivätöitä. Ansaitsee ihmisen elämää yövalvomisen sijaan. Siispä sitten minä. Välillä öisinkin.
Iltapäivällä herättyäni kahvin jälkeen pääsin vihdoin juoksemaan. Kaksikymmentäkuusi astetta ja kosteus kuin kansansaunassa. Kolmen kilometrin jälkeen tulin kolmostielle. Odottelin sopivaa väliä ylittää tie. Usein käy niin että oman kaistan puolelta autot loppuvat mutta kaukaa lähestyy jo lisää. Tulee käveltyä valmiiksi keskiviivalle ja kun viimeinen auto on mennyt ohi niin sitten pääsee. Joskus hidastavat vaistomaisesti. Ihmettelevät että mitä tuo tuossa toikkaroi ja huitoo kädellään että menkää, kaasua perkeleet. Ajattelevat että eikö se malta odottaa rauhassa vuoroaan. Turvallisesti.
Mutta kun ne polut ovat siellä toisella puolella tietä. Ja pitäisikö sitä elämässäkin odotella että voittaa lotossa tai joku hoitaa hommat. Että joku tulee ja järjestää asiat ja ajatukset. Sanoo että tässä se on elämän tarkoitus. Tee näin niin pääset perille. Ainoa oikea suunta on edessä. Eikä sitä tiedä onko siellä turvallista. Turhaa on odotella. Itse on mentävä.
Lämmin. Oikeastaan on helppoa kun ei tarvitse harjoitella juuri nyt. Silti juoksen standardiin. Kaitajärven lenkillä. Tarvitsen hikeä huuhtoakseni yön ulos itsestäni. Ja mielestäni. 
Käytän voimaa harvoin harjoitellessani. Vasta sadankahdenkympin tai yli viikoilla joutuu sillointällöin keskittymään. Nyt ei tarvitsisi. Mutta se tekee hyvää. Loppumatkasta täytän juomavyön lenkin varrella olevasta kaivosta. Kaksikymppiä täyttyy.
Suihkun jälkeen paistan voissa sian ulkofilettä. Salaattia omasta maasta. Kurkkua ja tomaatteja. Pastaa. Oliiveja. Syödessäni näen kaupungin kadut silmieni edessä. 23,2 prosenttia maailman väestöstä pitää uskontonsa nojalla sikaa saastaisena eläimenä. 31,5 prosenttia eli kristityt taas ei. Ottaen huomioon että juutalaisia on vain 0,2 prosenttia ovat he saaneet paljon palstatilaa vuosien aikana luvatun maansa kanssa. Niin tai näin voisin kaupungin öisiä katuja katselleena sanoa että sika on ihmiseen verrattuna erittäin siisti.
Saadaksenne tästä prosentit täyteen täytyy teille kertoa vielä että hinduja on 15 prosenttia, budhalaisia 7,1, luonnonuskontoja 5,9 ja muita 0,8. Nyt olemme melkein perillä mutta vielä puuttuu 16,3 prosenttia maailman väestöstä. He ovat uskontokuntiin kuulumattomia mutta uskonevat kai johonkin. Tuleeko tästä mitään ilman uskomista mihinkään ?
Ultrajuoksijana pyrin täydelliseen yksinäisyyteen juoksun askelten kanssa. Tämä ei tarkoita eristäytymistä vaan saattamista itsensä juoksun avulla tilaan jossa kohtaa voiman. Voima ei ole elämän tarkoitus. Jos tietäisin mikä on elämän tarkoitus en olisi tässä. Olisin kertonut sen teille jo aikapäiviä sitten ja silloinhan täällä ei olisi enää ketään. Kaikkihan olisivat silloin toteuttamassa elämän tarkoitusta, eikö niin ?
Kaakkurit ovat järvellä tänäkin iltana. Puhelin - se on kiinni. Olkoon voima kanssanne mitä ikinä elämällänne teettekään.

VIIKKO 31.

Ti- 6 km - 40 min.
To- 15 km - 1.46
Pe- väsynyt
La- aamupäivällä päänsärkyä
Su- 20 km - 2.25. Kaitajärventien standardi.

yht. 41 km ja 4 tuntia 51 minuuttia.

HEINÄKUUN SUMMAUS

Juoksua 200 km - 23 tuntia 4 minuuttia

Viimeksi olen juossut noin vähän kuukauden aikana lokakuussa 2012.

Vuosi yhteensä 3582 km tähän asti.      

Missä kukin kahlaa ?

Kaitajärventie