LEPOVIIKON LEVOTTOMUUKSIA

Knut Hamsun katkaisi kanalta kaulan kun se rohkeni tulla kirjailijan näkökenttään kesken luomistyön.
Tuosta kun nyt ikkunan läpi katson niin jos haulikolla täräyttäisin menisi tikka, orava, mustarastas ja joukko sekalaisia pikkulintuja. Minä olen kuitenkin luonnon ystävä joten en täräytä. Mutta hieman silti ottaa hermoihin tämä lepääminen.
Ystäväni Järvelä kommentoi blogiani viikolla 14. että savuaa jo. Minä onneton väitin että savu ei nouse korvista - vielä. Järvelä on kova jätkä, kahdestakin syystä. Ensinnäkin hän on toimittaja, joten hän osaa lukea rivien välistä. Toisekseen noinkin pitkänä miehenä hän on varmasti hakannut päätään mataliin ovenkarmeihin ja joutunut kumartelemaan ihan turhaa. Ultrajuostessaan hän ei sitten ketään kumartelekaan. Eli pitkä mies näkee kauas muiden yli ja pirullisen selvästi.
Vaikka pohdinkin juostessani maailmaa eri kantilta niin näin lepoviikollakin joku asia joskus ratkeaa kuin itsestään. Hain kävellen postilaatikosta aamulehden jonka kannessa poseerasi keihäänheittäjä Tero Järvenpää ilman paitaa. Mustavalkokuvassa miehellä oli tukka poninhännällä ja kädet levällään. Lihasta piisasi ja rintakehä tuli tyrkylle. On varma että ainakin naislukijat ihastuivat etusivun kuvaan. Joku saattoi leikata kuvan salaa talteenkin. Eli keihäänheittoa miehet harrastavat selvästi siksi että saavat naista. Lihaksikas mies keppi kädessä on takuuvarmaa tavaraa. 
Toista se on meillä laihoilla juoksijoilla. Pelkkää kuivaa nahkaa jonka lokit vie. Toisaalta on toinenkin totuus. Miesultrajuoksijoiden naiset ovat usein tyytyväinen hymy kasvoillaan. Tämähän on kestävyyslaji... Joten heitelkää keihästä ihan rauhassa.
Kirsin kanssa freesattiin kasviksia ja kuullotettiin riisiä. Lisättiin sitten vettä pikkuhiljaa ja saatiin kunnon kasvisrisotto. Kirsi laittoi siihen souvlaki- maustetta. Kun syötiin katselin ikkunasta ulos ja vedin riisin väärään kurkkuun. Meinasin tukehtua ja Kirsi epäili että souvlakia on liikaa. Ei ollut.
Osui vaan syödessä katse keittiön ikkunasta yläpihan katoksessa odottavaan matkailuautoon. Joku on teipannut siihen tekstin että : PASI KOSKINEN JUOKSEE 1609 KILOMETRIÄ. Nythän se on sitten oikeasti juostava. Painettuun sanaan on luotettava.
Painetusta Sanasta päästäänkin sitten pääsiäiseen ja sen sanomaan. Johonkin on uskottava tässä repaleisessa maailmassa. Uskominen on oikeastaan helppoa. Ei tarvitse yrittää selittää - varsinkaan pois - mitään. Riittää kun avaa mielensä ja uskoo.
Uskominen ei ole nyt mediaseksikästä. Koska minä en ole käynyt Roihuvuoren ammattikoulun vaatturilinjaa enkä istuta chiliä helsinkiläisen paloaseman katolle hemaisevan naisen kanssa tv:ssä en siis ole mediapersoona. Voin olla oma itseni ja kirjoittaa aidoista ajatuksistani. Ei tarvitse kiillottaa pintaa somea varten.
Julkisuudesta on hyötyäkin mikäli aikoo saada ajatuksiaan esille. Tämän kirjoituksen lopussa on esimerkki. Linkin takaa löytyy ulkopuolista näkemystä minusta ja ajatuksistani. Ei siis pelkästään minusta vaan ajatuksistani. Koska minulle ei makseta juoksemisesta, kirjoittamisesta tai ajattelusta ovat tarkoitusperäni kaikkialla puhtaat.
Väitetään että Jeesus lopetti twitter-tilinsä koska ei saanut kuin 12 seuraajaa. Sittemmin asia on korjaantunut eli pitkäjänteisellä toiminnalla päästäneen pidemmälle. Kaksi kertaa päivässä kovaa ja mielellään personal trainerin ohjaamana- tyylisiä paskajuttuja harjoittelusta saa lukea liian usein. Mihinkähän kaikilla on kiire ? Eikö ole malttia harjoittaa itseään hieman pitjänteisemmin. Voisi vaikka kantaa elämässäkin pidempään.
Hemingwayn kirjoituskone oli korkeassa telineessä. Väitetään että hän kirjoitti seisten. Minä tyydyn istumiseen. Minusta on miehekkäämpää juosta kuin kirjoittaa seisten. Juosten kirjoittamista tosin olen harrastanut jo vuosia. Teksti jäsentyy ja tallentuu päähäni. Sitten on muka helppo kirjoittaa se teille.
Todellisuudessa helppoa kirjoittamista ei ole olemassakaan eikä teksti ole koskaan ajatellun näköinen lopulta. 
Toistan tässä yhteydessä vielä ties kuinka monennen kerran että todellakin aion päivittää blogia joka päivä Tuhannen Mailini ohessa. Laajakaistan ja omien voimieni sallimissa rajoissa. On siis kärkikriteeri siirtää ajatusta kokemastaan heti tuoreena. Ja taatusti päivän päätteeksi mukavasti matkailuautossa istuen - ei seisten !
Kevät etenee ja lämpö lisääntyy. Maaseudulle tulevat myös mökkiläiset. Pari päivää väsytetään itseä haravanvarressa. Lämmitetään kiivaasti saunaa ja kosteaa mökkiä. Huudetaan pienessä kaljassa illat tai sitten nuoriso ajaa mopolla itsensä tainnoksiin. Huomaamatta jäävät linnut ja iltaisin tyyni järvi. Rauha joka on tarjolla jää kokematta. Ja sitten taas kaupunkiin. Maalla oli mukavaa ?
Tuhannen Mailin lähtöön on aikaa kolme viikkoa. En rasita teitä enempää sekavilla ajatuskuvioillani. Tämä on minulle tuttua. Ajatukseni ovat sekaisin kunnes viikko ennen lähtöä ne yhtäkkiä ovatkin millintarkassa järjestyksessä ja tekemisen rauha on ansaittu. 
"On syytä ottaa kee ja ree vitamiinia." Näin olisi edesmennyt isoäitini sanonut. Tai ainakin kamfertin tippoja. Sykoosin välttämiseksi.

Näkemys  Tuota pdf:ää voit isontaa sen vasemman yläreunan suurennuslasilla.

Palauttavat jalkineet ?

VIIKON 16. HARJOITTELUNI

Ma-Lepo
Ti-Lepo
Ke-8 km - 46 min.
To-10.5 km - 1.05.
Pe-Lepo
La-15 km - 1.31.
Su-  10.5 - 1.05. Kevään ensi lenkki shortseissa.
yhteensä 44 km - 4 tuntia 27 minuuttia.

Jos joku on eksynyt sivuilleni äskettäin uutena lukijana niin kerrottakoon että blogin oikeasta yläkulmasta löytyy linkki - TUHAT MAILIA ELÄMÄLLE  -  Se selittänee miksi ultrajuoksijaksi itseään tituleeraava korpifilosofi ei juuri nyt juokse tätä enempää...
Oikeasti tämä on terveenä kyllä alaraja vaikka elvistelin että voisi nollaviikonkin pitää.

Tää on tätäkin.