YRITYS YMMÄRTÄÄ JA POIMINTOJA VUOSIEN VARRELTA

 YRITYS YMMÄRTÄÄ

Ehdoton edellytys kirjoittamiselle on lukeminen. Pitää lukea kaikenlaista mitä silmien eteen sattuu tulemaan. Ihan kaikenlaista.
Eräällä hyvin suomalaisella sivustolla oli keskusteluketju jossa sekä ultrajuoksu että ultrajuoksijat tylytettiin varsin perusteellisesti.
Ensin tyrmistyin mutta hetken mielipiteitä pohdittuani minut valtasi syvä tyytyväisyys omia valintoja kohtaan niin elämässä kuin ultrajuoksussakin.
Kaikille mielipiteille on tila ja tilaus. En lähde tässä teille tylytystä sen enempää referoimaan enkä kommentoimaan vaan yritän ymmärtää.

Miten voisin kertoa teille kuinka ihmeellinen asia itse elämä on ? Millä saisin teidät ymmärtämään miltä todella tuntuu kun ollaan sillä rajalla että yhtäkkiä onkin epävarmaa jatkuuko elämä yleensä enää ollenkaan ?
Miten voisin kuvata teille miltä tuntuu kun kaikki on elämässä kesken ja solumyrkky valuu suoneen, kunto huononee ja tulevaisuus lakkaa olemasta ? Kun kaikki 28 elettyä vuotta kulkee silmien edessä ja itku tulee. Esiin saa puserrettua vain tuskaisen kysymyksen että tähänkö tämä nyt loppuu.
En millään. Mutta en silti lakkaa yrittämästä. Yritän näyttää esimerkkiä. Että kannattaa uskoa - tulevaisuuteenkin.

Elän ultrajuoksua, en harrasta sitä. Arvomaailmani keskiössä on tavallinen hyvä arki ja etenkin yritys arjen vapauteen. Ultrajuoksu on vain osa elämääni.
Mutta ! Kuinka valtavan tilaisuuden se antaa karsia turha pois ja tarkastella oleellisinta läheltä.
Loppuun väsyneenä. Kaiken antaneena. Tarpeet tarkentuvat. Mitä oikeasti tarvitsee ollakseen onnellinen ? Loppujen lopuksi juoksustakin tulee tarpeetonta.
Sensijaan juoksu itsessään ei onnea tuo vaan sen avulla voi nähdä maailman toisin. Jos on kärsivällisyyttä.
Kärsivällisyys palkitaan kyvyllä saada mieli hiljaiseksi. Ei tarvitse tylyttää. Ei itseään eikä muita. Voi vain katsella valintoja ympärillään. Ja yrittää ymmärtää. Hiljaisena. Onnellisena. Etenkin että edes itse ymmärsi. Ja yritti.

POIMINTOJA VUOSIEN VARRELTA

Tuhat Mailia Elämälle- juoksun aikana minä täytän 50 vuotta jos hyvin käy. Tämä blogi sensijaan täyttää 15.6.2014 kolme vuotta. Aineistoa on kertynyt jo paljon ja koska olen itse tienpäällä blogin syntymäpäivänä olenkin koonnut teille pienen paketin menneeltä kolmelta vuodelta. Ymmärtämisen yrityksiä nämäkin ja teidän paljon lukemia ja kommentoimia.
Kiitos. Me jatkamme edelleen. Vuorovaikutusta. Kommentoikaa, nyt se on helpompaa myös tässä blogissa vaikka oman nimen käyttö lisääkin kompetenssia.

2011

Ensimmäinen teksti.
Viikon 31. juoksut / Menestyksen maku ? 48-tunnin juoksu kiinnostaa jatkuvasti ja minulla oli kunnia ja mahdollisuus osallistua toistaiseksi ainoaan Suomessa pidettyyn.
Jättiläisten sylissä osat 1 ja kaksi kertovat harjoittelustani Käsivarressa ja Norjassa. Ne kertovat myös rakkaudesta hiljaiseen tunturiin jossa hiljainen mieli syntyy.

2012

Hiljainen kylätie  pitää sisällään videon Ajattomuuden Askeleet. Tekijänoikeudellisista syistä johtuen esillä on vain puhetta sisältävä versio, joka on hieman tynkä ilman ensimmäisen täydellisen version huolella valittuja biisejä mutta kärsivällisille tämäkin avaa ajatuksiani.
Positiivisia askelia pohjoisessa jatkaa Lapin lumoa ja ultrajuoksua tuntureilla.
Sadonlorjuun aika kertoo onnistumisesta 24-tunnin juoksussa vaikeuksien jälkeen.
Perheenjäsen vastaa kysymykseen Opus K-järjestöstä ja rataultrasta ystävyydelle.
Poco a poco Jää hyvästi äiti.

2013

Ahmintaa
Niin ja näin...  Monenlaista; pinnalta ja syvältä.
Odotus tiivistyy Arjen vapaus ennen 6-päivän kilpailua.
Mitä jäljelle jää Kuuden päivän juoksun jälkeen jäljelle ei paljon jäänyt mutta se mitä jäi se kestää - edelleen.
Jatkuvuus Elämä jatkuu. Tässä myös Caravan-tietopaketti Via Balticalle aikoville.
Tuuletusta Notta perskeles ! 
Pyhiinvaellus jatkaa juoksua tuntureilla ja kertoo myös miksi.
Liikkuva tunturi  On ehkä onnistunein tekstini kautta aikojen niille jotka todella haluavat juosta mukanani ja tietää mikä on tärkeintä.
Kuka olen ? Mukana video harjoittelustani Käsivarressa.
Laiskan miehen viikko Lin Jutang. Ja minä !

2014
Standardiapina Koittakaapa nyt käsittää jo vihdoin.

VIIKON 14. HARJOITTELU

Ma-Lepo.
Ti-20 km-hiekkateitä 2.19. Lenkistä kävelyä 2 km.
Ke-ilta 10 km- 1.05.
To-aamu 12 km - 1.16. Ilta- Lepo.
Pe-aamupäivällä 20 km - 2.04 asvalttia.
La-ilta 11 km - 1.10.
Su-28 km - 2.55 hiekkatietä ja asvalttia.
Yhteensä 101 km - 10 tuntia ja 49 minuuttia

Pikkunätti viikko. Olen alkanut kuuntelemaan itseäni. On aika keventää jo hieman.

MAALISKUUN SUMMAUS

Juoksua 515 km - 56 tuntia - 5 lepopäivää.

Erittäin hyvä kuukausi; hieman (n. 100 km) jäi vielä varaa mutta en usko enempään.

Keväässä ei väriä ole paljon. Mitä nyt naamassa ja tossuissa...

KLIKKAAMALLA KUVIA NE AUKEAVAT ISOMPINA KATSOTTAVIKSI.