Nämä todelliset suurmiehet antoivat kaikkensa jotta me saamme elää elämämme ainutkertaisesti juuri niin kuin haluamme. Heiltä ei kysytty - oli juostava henkensä edestä.
Jos nämä miehet ja naiset eivät olisi aikanaan toimineet saattaisimme elää toisenlaisessa maassa vailla vapautta edes ajatella toisin.
Maraton Maamme-lauluineen usein kylmällä ja tuulisella Väinölänniemellä on muodostunut minulle jo eräänlaiseksi perinteeksi viettää itsenäisyyspäivää.
Omalla kohdallani jokainen askel kunnioitti Mauno Henrik Koskista ja Armas Alfred Koskista sekä monia heidän kohtalotovereitaan.
Kiitos isoisät ja muut että kestitte.
Ennen lähtöä numeroituun harjoitukseen. |
VIIKON 49. HARJOITTELU
Ma- 8 km - 51 min. Pitkän työpäivän jälkeen tämä riitti.
Ti- 16 km - 1.46. Väsyneen väkinäistä osittain poluilla.
Ke-Aamu 6 km - 38 min. Verryttelyä tiellä. Ilta : Harjoitus jäi tekemättä huonon olon
ja muiden ongelmien takia. (ks. tämän postauksen loppu)
To- 15,5 km - 1.35. Kuopion Rauhalahdesta nastoilla kävelytietä. Erittäin hyvää juoksua.
Pe- Itsenäisyysmaraton Kuopio 42 km - 4.11. Aste pakkasta ja pieni tuuli, hyvä keli.
2 geeliä.
La- Aamulla Kirsin kanssa perinteistä hiihtoa latuja tehden hiljaa tunti.
Päivällä 21,5 km - 2.29. Lumipyry ja pöperöä osittain. 1 geeli.
Su- Aamulla Kirsin kanssa hiihtoa kevyesti tunti, -5 pakkasta.
Päivällä 5 km kevyttä ravistelua - 35 min.
yhteensä 114 km juoksua - 12 tuntia ja 5 minuuttia. Lisäksi hiihtoa 2 tuntia.
Hieno viikko vaikkakin olin suunnitellut vieläkin enemmän. Hieman alkuviikosta olo vaihteli, taisi olla edellisellä viikolla jokin virus. Eli järjenkäyttö voitti määrän keräyksen.
To -La vaatiikin sitten tällaiselle vanhemmalle teuraalle korkealaatuista rehua ja pehmeitä pahnoja. Maratonia en juossut ihan hitaalla ultravauhdillani ja sen kyllä huomasi sitten lauantaina. Hiihto palautti ja lisäsi harjoittelun määrää helpolla jalkoja kuormittamattomalla tavalla.
Harjoitus päättyi, se siitä. |
REISSUSSA RÄHJÄÄNTYY
Lähdimme Kirsin kanssa kaikessa rauhassa kohti Kuopiota keskiviikkona päivällä. Matkailuautomme on aina huollettu, pesty ja tarkistettu tarpeen mukaan ennen reissuja. Kelikin oli mukavasti kuivahtanut ja tarkoitukseni oli juosta Kuopiossa iltalenkki, toisin kuitenkin kävi.
Ajelimme 9-tietä Onkijärven jälkeen ja yhtäkkiä vastaantulevasta autosta lensi noin tennispallon kokoinen kivi tuulilasin alalaitaan. Meillä kuten toivottavasti kaikilla muillakin valveutuneilla karavaanareilla on tuulilasivakuutus joten emme tästä masentuneet.
Kivi osui lasin alalaitaan hieman rasteroinnin yläpuolelle jättäen murhaavan jäljen. Lasin käyn ensi viikolla porauttamassa korjaajalla ja jos se halkeaa myöhemmin niin vakuutus hoitaa uuden - onneksi. Uusi maksaa ainakin 2500 euroa asennettuna...
Jatkoimme matkaa. Kun olin Matalajärven kohdalla ohituskaistoilla ohittanut matelevan rekan olin kuullut kolauksen auton takaosasta. Ääni ei ollut mitenkään huomiota herättävä ja kun isosta matkailuautosta kuuluu joskus kolahduksia esimerkiksi kaapeista kun jokin tavara siirtyy niin emme asiaan kiinnittäneet isompaa huomiota.
Jatkoimme siis edelleen rauhallisesti matkaa ja keskustelimme tulevasta 1000 mailin juoksusta kun sitten soi puhelin. Takana olevasta autosta oli rekisterinumeron perusteella selvitetty omistaja ja meille ilmoitettiin että automme katolta lensi jotakin muovista osuen heidän keulaansa.
Olen tieliikenteessä kokenut lähes kaiken joten ajoin rauhallisesti eteenpäin ja käännyin Oriveden rampille. Pysäköin sitten ennen keskustaa olevalla parkkipaikalle. Leveätä matkailuautoa kun ei mihin tahansa tienposken pientareelle pysäytetä - etenkään turvallisesti. Musta Audi oli tullut perässämme ja nousimme tutkimaan vahinkoja.
Autoilija kertoi että jotakin muovisilppua levisi keulalle. Audi oli pikaisesti katsottuna vahingoittumaton joten kiitin infosta ja annoin yhteystietoni jos myöhemmin jotakin ilmenee.
Suureksi ihmetykseksemme totesimme että matkailuautomme kylpyhuoneen tuuletusta oli rajusti tehostettu - kattoluukusta puuttui kansi. Vain rikkinäiset avausmekanismin rippeet olivat suihkun lattialla muistona hyvinpalvelleesta muovisesta kattoluukusta. Tiedän haisevani pahalle joskus mutta tämä on selkeästi liioittelua.
Katsoin kelloa ja soitin samantien Caravan Erälaukkoon Tampereelle suoraan Olli Erälaukolle antaen raportin. Teippasimme luukun sisäpuolelta umpeen ja käänsimme nokan kohti Hervantaa. Paluumatkalla koitimme tähyillä ohituskaistoilla olisiko luukun romuja näkyvissä mutta turhaan.
Erälaukolla Olli nousi autoomme akkuporakoneen kanssa ja totesi että tämä on noin neljän minuutin juttu. Caravan Erälaukon tasoa kuvaa hyvin että heillä sattui olemaan kolme luukkua juuri oikeilla mitoilla (sisämitta 28 cm X 28 cm) valmiina hyllyssä. Olli nousi tikkailla auton katolle ja purettuaan vanhan nostomekanismin pois hän heitti uuden luukun paikalleen ja kiinnitti sen sisäpuolelta. Varaosiksi jäivät uudesta integroitu hyttysverkko ja asennuskaulus. Neljä minuuttia - todellakin loistavaa ja asiantuntevaa palvelua kohtuullisella hinnalla !!!
Ajoimme Hervannan Shellille tankkaamaan ja siitä Kaukajärven leipomoon leivoskahville. Totesimme että luukun läpinäkyvä kaksinkertainen kansi, jossa on jatkuva virtaustuuletus, on voinut saada iskun joskus jostakin puunoksasta tai sitten se oli vaan hapertunut uv-säteilystä. Autoa ovat meidänkin käytössämme riepotelleet sekä Norjalainen että Unkarilainen myrsky eli hajoaa se hyväkin joskus. Yleensähän luukku lentää siksi että se on unohtunut auki - näin ei nyt meille käynyt koska itse ennen lähtöä asensin sisäpuolelle ns. talvisuojan ja luukku oli varmasti kiinni ja mielestäni myös ehjä.
Ja jälleen kohti Kuopiota. Matkalla oli jossain vaiheessa 10 astetta pakkasta joten katon on oltava ehjä näissä harrasteissa kuten auton muutenkin. Iltalenkki jäi väliin mutta se on pienempi murhe kuin jäädyttää etu- tai takapuolensa auton vessassa, jossa lumi sataa suoraan reisille katosta.
Siis lintulauta sen piti olla... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti