TERVEISIÄ KUILUN REUNALTA

 UNKARIN 6-PÄIVÄN JUOKSUNI FILOSOFIAA JA YKSITYISKOHTIA

Tämä teksti viipyi hieman. Oli syytä antaa ajan kulua ja maistella hieman palautumista ja vastavaikutuksia. Palautuminen on alkutekijöissään ja vastavaikutuksia riittää pitkälle tulevaisuuteen.
Pystynen kuitenkin jo kirjoittamaan kokemuksistani niille, jotka haluavat joskus yrittää samaa. Tässä ei nyt lukenut kokeilla. Tätä ei kokeilla. Tämä joko juostaan tai ei. En edes suosittele "kokeilemaan" jos on vain tarkoitus kokeilla.

HARJOITTELUSTANI

Lähtiessäni harjoittelemaan kilpailua varten ensimmäisenä pureuduin ymmärtämään kuuden päivän, siis 144 tunnin liikkeelläoloa. Vaikka minulla on 20 vuoden kokemus kestävyysjuoksusta oli syytä istua alas hiljaa ja yrittää ymmärtää suoritusaikaa.
Jälkeenpäin voin sanoa onnistuneeni ajatuksessa että maratonin, 100 kilometrin tai edes 24-tunnin juoksulla ei ole mitään tekemistä kuuden päivän juoksemisen kanssa. Sensijaan 48-tunnin juoksu tai 200 km juokseminen kuudessa päivässä harjoituksissa antaa kalpean aavistuksen mitä on tulossa. Niin kropalle kuin mielellekin.
Nähdäkseni juoksija hyötyy 100 - 150 km juoksemisesta viikottain oikein rytmittäen. Liian pitkiä ja kuluttavia lenkkejä tai liikaa rypäsharjoituksia ei pidä tehdä. Pari kolme kertaa puolen vuoden jaksossa on kuitenkin syytä etsiä rajojaan määrän suhteen peräkkäisten päivien kilometrien yliannostuksilla.
Raine Koivumäen aikanaan lanseeraama : "Pitkä lenkki tulisi kyetä rullaamaan läpi." - ajatus on oiva lähtökohta. Harjoituksissa näin mittavan fyysisen rasituksen kohtaamiseen ei ole syytä kuluttaa itseään loppuun. Harjoituksissa saa kyllä katketa täydellisesti mutta ei edes viikottain.
Harjoittelun aikana tulisi testata kaikki kisaan liittyvä. Vaatteet, kengät, ravinto ja mahdollinen mukaan lähtevä huoltaja. Etenkin siis lisäravinto ja tankkausjuomat yms.
Henkinen mielikuvaharjoittelu on siinä mielessä hyödyllistä että vaikka kuinka olisi hyvä mielikuvitus niin kilpailun jälkeen siitä ennen tehdystä saa pelkästään loputtomasti vitsejä. Ei sitä voi yhtään ennalta tietää mitä on tulossa !
Tämä onkin ensikertalaisen suurin voimavara. Uteliaisuudella ja joustavuudella pääsee taatusti pidemmälle kuin kellontarkoilla suunnitelmilla. Tarkkaan etukäteissuunnittelupaperiin voi ensimmäisen ripulin tullessa pyyhkiä takapuolensa ja sitten jatkaa juoksua ja varoa myrskyssä lentäviä muovituoleja. Lauseesta on luettavissa kehon ja säätilan ennalta-arvaamatonta käyttäytymistä ennalta arvaamattomana hetkenä...
Sensijaan on syytä miettiä lepotaukoja hieman ennalta. Ja mitä niiden aikana tekee. Tätäkin voi harjoitella harjoituksissa. On valittava tuottavin tapa liikkua yhtä aikayksikköä kohden. Joskus se on myös liikkumattomuutta.
Harjoittelua 6-päivän juoksuun voisi kuvata pienten asioiden päivittäin huomioimiseksi. Keho tarvitsee toimiakseen kokonaisvaltaista huoltoa. Tähän kuuluu henkinen hyvinvointi ja keskittynyt mielentasapaino, oikein rytmitetty harjoitus, ravinto ja lepo. Joku voi tarvita tämän lisäksi työelämää tai jotakin muuta pakollista erittäin typerää tekemistä. Tästä muusta on päätettävä itse - sensijaan ihmissuhteet kuuluvat ensinmainittuihin ja ne ovat kaiken perusta. On oltava ulkopuolisia jotka kommentoivat ennenkuin riutuva ultrajuoksija tulee päämäärälleen sokeaksi ja tuhoaa itsensä ja tavoitteensa jo ennen lähtöviivalle pääsyä.

KILPAILUSTANI

Kilpailussa juoksin joka päivän aluksi noin seitsemän tuntia kompressiosukissa. Jalkojani rasvasin ja pesin tarpeen mukaan. Kuitenkin vaihdoin kengät ja sukat vähintään neljä kertaa päivässä. Lyhyemmistä sukista oli leikattu nilkkaa puristava neulos poikki edestä ja takaa.
Mukanani oli neutraaleja juoksukenkiä joiden pohjakovuus vaihteli. Lisäksi mukana oli useita pohjallisia. Sekä tukipohjallisia että tavallisia. Kaikista kengistä ainakin kaksi ylintä nauhariviä oli nauhoittamatta ja kengät niin löysällä että ne sai jalkaan ja pois ilman nauhojen avaamisia.
Mikään ei siis saa puristaa ainakaan kokopäivää. Nilkkojen turpoaminen on pyrittävä estämään kaikin keinoin.
Olin ennalta päättänyt että nukun joka yö kunnolla ja yhtämittaa. Vaikka itse sanonkin olen erittäin kyvykäs ottamaan itsestäni kaiken irti tarvittaessa. Kirsin kanssa oli sovittu ainakin 01.00 - 04.00 nukkumisesta. En harrasta radalla hortoilua. Lupaa alittaa tämä lepomäärä pyysin aina erikseen.
Unkarissa on tiettävästi käytetty aikaa vajaan kilometrin kierrokseen noin tunti ja tämän jälkeen syntyi tämän juoksijan maan ennätys. Juoksija sensijaan oli niin huonossa kunnossa että istui maassa välillä. Syöpätautini aikana olin puoli vuotta sairaalassa. Tiedän siis siitäkin jotain - mielelläni en juokse itseäni sairaalaan ehdoin tahdoin.
Todellisuudessa nukuin päivälläkin ruoan päälle tunnin, vajaan... Taukoon kuului myös suihku, jalkojen viilentämistä kylmällä yms. pullakahvittelua. Kaikki taukoihin käyttämäni aika ei siis ollut nukkumista. Joskus jopa odottelin tuulen raivon laskevan - joskus taas juoksin raivoavan tuulen syliin.
Jatkuva päämäärä oli olla vetämättä yhtään yli. Tällä tarkoitan "onhan päivä vielä huomennakin" - asennetta. Viimeisenä yönä ja aamuna varmuuteni riskinottoon oli jo kohentunut melkoisesti.
Pidän jatkuvuuden periaatetta tärkeänä. Vaatii "munaa" olla juoksematta väkisin kilpailun kellon käydessä kokoajan. Väkisin juoksemisesta voi seurata esimerkiksi seuraavan päivän totaalitauko tai vamma. Jokaisen tulisi selvittää itselleen harjoitellen missä kulkee raja. Raja sille kun ei enää palaudu lainkaan. Ei siis toivu enää seuraavan päivän haaveeseen.
Kilpailun olennainen osa on myös seurustelu muiden juoksijoiden kanssa. Vauhdit sopivat taatusti yhteen jossain vaiheessa joten tarjolla on perspektiiviä. Suosittelen lämpimästi rohkaisemaan itsensä ja ottamaan puutteellisenkin kielitaitonsa käyttöön. Kokemus on aina jakokelpoinen - myös ensikertalaisen kokekemus.

SUORITUSKYVYN YLÄRAJAN KYSYMYS

Euforiset hevostelut suorituskyvyn loppumattomuudesta tai rajojen kaatumisesta kuuluvat ultrajuoksukertomuksiin. Totuus on toisenlainen ja hyvin nöyrä.
Kilpailun voitti Wolfgang Schwerk. Hän olisi voinut juosta paljon enemmänkin mutta ei halunnut rikkoa itseään. Wolfgang oli kaatunut kevättalvella jäällä ja ollut viikon sairaalassa. Selässä oli murtumia ja toinen olkapää alempana - polvikin kipeä. Hän kertoi selän kipujen lisääntyvän nukkuessa joten oli helpompaa olla yöt liikkeellä.
Foorumilla kirjoitettiin Wolfganginkin "vihdoin tarvitsevan unta". Hän itse kertoi että nukahti kesken herätyskellon ajan asettamisen ja näinollen nukkui urallaan ensimmäisen kerran kilpailussa viisi tuntia (?) putkeen. No - velholla oli siihen varaa. Onneksi hän opetti minulle legendaarisen sadetanssinsa muun hyödyllisen tiedon lisäksi. Jos seuraavassa kuuden päivän kisassani on kuivaa voin sen esittää. Toimiiko se muilla kuin Wolfgangilla on vielä arvoitus.
Kun tutustuu Schwerkin hirmuiseen ennätykseen 3100 mailin kisassa voi ymmärtää ihmisen suorituskyvyn ylärajaa hieman ultrajuoksussa. Tai Serge Girardin yhden vuoden taipaleeseen niin intohimon laajuus suhteessa yksilön kykyihin alkaa kyllä paljastua. Suorituskyvyllä on aina yläraja kuten siihen johtaneella uhrauksellakin. Tästä juoksija joutuu päättämään itse. Nimenomaan joutuu - ei siis pelkästään saa päättää.

SUMMA SUMMARUM

Juoksin kuudessa päivässä 545 km. Tulos on 20 vuoden työn tulos. Olen tulokseen erittäin tyytyväinen, varsinkin kun nyt tiedän että pystyn hieman helpommissa sääoloissa ja hieman vähemmän nukkuen juoksemaan turvallisesti yli 600 km. En siis helposti mutta varmasti.
Kilpailu toi minut oman suorituskykyni kuilun reunalle. Se opetti katsomaan oikealle ja vasemmalle. Opetti valitsemaan tien kuilun reunaa pitkin juosten. Ei ole merkitystä kääntyykö oikealle vai vasemmalle - vain matkalla on merkitys.
Vielä suurempi merkitys on kyvyllä juosta aivan kuilun reunalla. Vain yksi harha-askel ja olet mennyttä. Tämä on korkeimman johdatusta. Et ole koskaan valmis, et ole koskaan tarpeeksi hyvä. Koskaan et kelpaa paremmin tai huonommin.
Vain uskoessasi kelpaat aina, kaikkine vikoinesi ja puutteinesi. Vain uskomalla et kuiluun putoa. Kyvyn juosta loputtomiin kuilun reunalla saa vain uskomalla.
Mihin sitten pitää uskoa ? Se Sinun täytyy itse oivaltaa matkasi varrella.

VIIKKO 23.
Ma- Lepo
Ti- 10 km - 1.06 - loppuun 600 metriä pelkillä sukilla nurmikolla.
Ke-10 km - 1.15
To- Lepo
Pe- 10 km - 59 min. Helsingin Kivikon kupeessa mäkistä ulkoilureittitä
La- 10km - 1.06
Su- 11 km - 1.18 - loppuun sukilla nurmikolla parisataa metriä.
yhteensä 51 km - 5 tuntia ja 44 minuuttia

On kulunut 25 päivää Unkarin Kuuden päivän kilpailusta. Mennyt viikko jätti kehoon jo piirun verran normaalimman tunnelman. merkilliset pienet lepokrampit ja pienet säryt lihaksistossa ovat vähenemään päin.
Jossain syvällä on kuitenkin suuri väsymys. Keskiviikon tavallisella "kuntoutuslenkilläni" katkesin 7 km kohdalla täysin. En muista katkenneeni noin totaalisesti vuosiin. Olimme lähdössä Helsinkiin muuttotalkoisiin mutta minun piti ensin lenkin jälkeen ruokailtuani nukkua pari tuntia ennenkuin pystyin minkäänlaiseen toimintaan. Talkoot olivat sitten vasta seuraavana päivänä - onneksi.
Katkeamisen jälkeen loppuviikko sujuikin sitten huomattavan hyvin. Jälleen on todettava että olisin voinut juosta enemmänkin. Kuitenkin jossain sisälläni on jatkuva ristiriita juoksumäärän suhteen joten olen hakenut kultaista keskitietä. Toisaalta se mikä minua syksyllä odottaa suunniteltuna harjoitusmääränä motivoi lepäämään juuri nyt - ja kunnolla. Huomioon on otettava että elimistöni on tottunut juoksemiseen joten aivan "shortseis ja sandraaleis" en siis kesääni vietä - kyä näi o !
Blogin kuvat ovat kuntoutuslenkkini reitiltä ja osittain hiljaislta poluilta. Toivon että ne antavat perspektiiviä reittien "raskauskeskusteluihin" ja  ymmärrykseen kuinka paljon juoksuvoimaa ultrajuoksu tasaisellakin vaatii ja etenkin miten sitä saa.
Todettakoon loppuun vielä että viime postauksessa esittelemäni Merrellin barefoot kengät ovat suunniteltu poluille. En kuitenkaan niillä varsinaisia lenkkejä juokse vaan tyydyn edelleen normaaleihin neutraalikenkiini.
Barefoot vaatii askeltekniikan asteittaista muutosta enkä aio sitä vielä tehdä. Sensijaan kuntoutukseen ja jalkojen vahvistamiseen Merrellejä käytän ja suosittelen muillekin. Talvisin olen jo monet vuodet juossut kotitielläni pelkissä villasukissa muutamia satoja metrejä aina silloin tällöin kuten kesällä myös ruoholla - tosin en villasukilla. Merrellit vapauttavat minut nyt juoksemaan myös muualla maastossa minne pelkillä sukilla ei ole asiaa.

Meet the Moment ! 

Olen mukana otsikon linkin kampanjassa - tutustu ja osallistu !