Ma - illalla 6 km varovasti, 44 min.
Illan hämyä. Kotitie. Raitista ilmaa. Jumaliste kuusi päivää ilman juoksua ja sairaana. Tuntuu omituiselta. Virusta on varmasti vielä veressä kun jo näin väsyttää viidennen kilometrin kohdalla. Tuntuupa pakkanen keuhkoissa. Rättiä suun eteen. Vihdoinkin liikkeellä. Varovasti, päivä kerrallaan ?
Ti - 8 km hiljaa, 52 min.
No niin. Alkaa elimistö aueta jo hieman. Eipäs innostuta, malttia. Kylläpä yskittää. Ja räkä valuu kuin Manasse pojalla, kynttilät nenästä...lukemaan en rupia! (Maiju Lassila; Manasse Jäppinen) Kipeäksi en taas rupia!
Valkoista satiinia, kuusia. Kilometri toisensa jälkeen. Jumalani kuinka olenkaan tätä taas kaivannut!
Ke - 1o km tasaista, 1.04
Tämähän jo sujuu, mukamas. Kyllä on kuitenkin kauneus eli kunto katoavaista. Tukkoista. Jalka lipsuu lumella. Kappas, lähti siitä teeri lentoon. Kuin helikopteri se pujottelee oksien läpi. Kaunis talvimaisema. Hiljaisuus. Kääntöpaikka. Takaisin. Alkuun ? Joko nyt tauti taittui?
To - 13 km josta 3 umpihankeen, 1.49
Helvetti kun on vaikeaa. Ei ole aurattu kotitietä. Saatanan linkomies. Hajoitti lumilinkonsa ja varamies tulee kun kerkiää. Eli kun saa housut jalkaansa. Tännehän uppoaa nilkkaa myöten. Varamies on kyllä mukava ja tulee ajallaan, ei viitsi rähjätä. Ei ole kuntakaan aurannut. Ylöjärvi säästää. Pöperöä. Urbaania lumipöperöä. Nyt on kyllä todella vaikeaa. Tympii. Kierränkin montun kautta kotiin niin saadaan tahtoa tähän. No niin. Julkujärven soramonttu. Valkeata, koskematonta hankea. Satiinia korkeajännitelinjojen alla. Vauhtia. Mitä vauhtia. Juoksufoorumilla nuoret sonnipojat kantapää pakarassa keskustelevat mikä on enää juoksemista, mikä jotain muuta. Tervetuloa tänne - lunta puolisääreen. Tämä ei ole siis enää juoksua. Pulssi on taivaissa, huohottaa, askel kerrallaan. Nyt tulee rinne, nousua yli 50 astetta. Vanhempi teuraseläin tässä. Nyt on nöyrryttävä kävelemään ylös. Happea. No niin, kädet polvissa ylhäällä ja 300 metriä hiihtolatua tielle. Kotiin enää neljä kilometriä. Verenpunaiset usvat. Räkää.
Pe - 15 km josta 1km umpihankeen, 1.53
Tämäpä on mukavaa. Viima menee paidasta läpi. Nyt on aurattu. Hentoa serpentiiniä tuulen vietävänä. Sinä itse spiraalin sisällä vailla rohkeutta hypätä katkenneen osan yli. Matkan on jatkuttava. Nyt se alkaa. Ylämäkeen umpihankea. Traktoriurassa on tuoretta lunta kymmenen senttiä. Jo kastuu tossut. Kauniisti kaareutuvat puut. On pakko jaksaa. Vauhti - Garmin? - 8.58 keskimäärin. Hankea puolisääreen. Pystyn, en pysty, pystyin! Vanha visentti möyrii. Alamäkeen, muistan kesältä tässä on kiviä. Hiljaisuus. Tie. Tossut puhtaaksi. Auto hiljentää -sääliviä katseita. Tasaista alas, lepää hetken. No, tämä on Rainen mielimäki. Taittaa ylös. Pinsiön koulutie, kotiin viisi kilometriä. Ruokaa! Auttakee! Ne ei anna syyvä vaan juoksuttavat tiällä hengiltä. Kotiportti. Tyytyväisyys.
La - 16 km polveilevaa, 1.51
On mentävä taas. Hyvä ilma. Vähän viimaa. Onpas Pinsiössä tiet pöperössä. Jaaha, tuttu koira haistaa taas hanskaa. Hyväksi? haukuttiin. Nauha aukeaa. Onpas takareisi oikealla jäykkä. Sinne vaan, agraariaa. Ja siinä yksi saatana. Eikö se auto meinaa kääntyä. Lapset kyydissä mutkat suoriksi. Ei sieltä ketään tule, paitsi minä - vanhempi teuraseläin tässä nulkkaa munat hangessa. Ei nyt huvita jäädä auton alle. Tossut puhtaaksi. Ei saa olla negatiivinen. Taisi pelästyä se nainen ratissa itsekin. Rainen mielimäki taas. Onpas kohtelias nuorimies potkukelkalla, väistää. Moro! Viima puree taimitarhan suoralla. Uupuu. Kolme kilometriä kotiin. Kuis kulki kysyy kulta lumilapio kädessä pihalla. Parempaa. Hei täällähän tuoksuu makaronilaatikko. Jumaliste kun on kankeaa, meinaa saada housuja pois. Lämmin. Illalla saunaan ja avantoon.
Su - illalla 12 km palauttavaa? 1.16
Vein kullan junalle, työt taas sillä alkaa. Ja minä taas huohottamassa, pimeässä otsalamppu seurana. Nythän tämä kulkee. On käsittämätöntä kun puoliso tukee, kuuntelee. Kiitollisuus. Sunnuntain perinteinen iltalenkki. Pitkä palautus lauantain aamupäivän jälkeen palvelee. Hiljaisuus. No niin, pakaraan kantapää. ? Ei vaan. Tasaisesti nyt. Onpa täällä Pentinmaantiellä liukasta. Nyt vedän periaatteessa 80 kilometriä tälle viikolle täyteen. Mitä se mittari näyttää. Ja takaisin kotiin. Väsyttää taas. Päivitän blogin huomenna vasta. Täytyy katsoa kuinka vaaleissa kävi. Muut tekee itsestään presidenttiä ja minä ultrajuoksijaa. Päivääkään en antaisi pois. On tämä sen arvoista. Läsnäolon tuntee. Mitäs, joko tämä nyt tuli täyteen. Usko. Rohkeus. Serpentiiniä...
yhteensä 80 kilometriä - 9 tuntia ja 49 minuuttia
Step by step
After six days flu without fever I start to train very easy.
We have snow here pretty average, over 30 centimetres, so it is little slippery sometimes. But it looks like white satin here in countryside. I am very grateful to be outside again. Enjoy fresh air with white scenery.
One´s life is like fragile spiral. You are inside it and sometimes you miss courage to step ahead. Don`t fall. Just believe in your dreams.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti