INHIMILLISYYS ?

Kotitaloni Käpykolon keittiön pöydän ääressä on viimeisen vuoden aikana oltu usein peruskysymysten äärellä. Rauhoittava järvimaisema ja maaseudun tunnelma antavat puitteet syntyihin syviin. Aina maailma ei kuitenkaan parane vaikka kuinka yritettäisiin - joskus se tuntuu toistavan  itseään virheineen ilman inhimillisyyden häivääkään.
Ystävä poikkesi pullapussi kainalossa. Kertoi kuulumisia äidistään, joka kolmatta kuukautta on sairaalassa. Tällä hetkellä on menossa taistelu elämästä ja kuolemasta. Hyvää vanhuutta olisi vielä jäljellä mutta...
Ensimmäisessä sairaalassa henkilökunta teki omatoimisesti kantelun potilaan huonosta hoidosta. Toisin sanoen hoitamatta jättämisestä. Makuutetaan vaan ja katsellaan, jos jotain tapahtuisi. Ilman selkeää suunnitelmaa jatkosta.
Aivan kuten omankin edesmenneen äitini tapauksessa yli vuosi sitten.
Lisäksi äitini omalääkäri teki selkeän hoitovirheen - seurauksena laskimotukos. Lääkäri syytti tuolloin alkoholistien ja maahanmuuttajien hoidon vievän liikaa aikaa, joten virheitä kovassa paineessa sattuu, jää verikoetulokset katsomatta ja määrätään ottamaan sinisiä ja punaisia pillereitä väärä määrä. Varsinkaan kun niitä punaisia ei ollut edes olemassa...
Ystävälleni taas hoitaja kahdenkesken avautui. Osastonlääkäri on mulkku ja persereikä, vihaa koko osastoa. Näin sanatarkasti. Melkoista tekstiä ammattilaiselta potilaan omaiselle.
No, kantelun seurauksena hoito parani ja löydettiin syöpäkin. Siirto toiseen sairaalaan. Toisessa sairaalassa alkoivat sädehoidot ja hoito ensin tuntui olevan hyvälläkin tolalla. Sitten yhtäkkiä - osaston lääkärin vuodenvaihteessa vaihduttua - hoito lopetettiin ja kirjoitettiin lähete saattohoitoon. Ei perusteluja tai omaisten kanssa keskusteluja hoitosuunnitelman muutokselle. Kaupan päälle tuli vielä kuhmu takaraivoon ja valtava mustelma kehoon. Tietenkään ei myönnetty, että potilas olisi pudonnut. Syytettiin rauhattomuutta, joka ei vammojen laadun perusteella ole uskottavaa. Eikä varsinkaan  potilaan omin voimin mahdollista hankkia kyseisiä vammoja lainkaan...
Siirto kolmanteen sairaalaan. Siellä omaisten vaatiessa lisää kipulääkitystä tuskissaan huutavalle oli hoitaja tokaissut : - Annetaan määräysten mukaan mutta voitte tulla pitämään kädestä kiinni jos se teitä helpottaa.  No niin, juuri näin...jälleen yksi itse oman ammattinsa valinnut empaattinen ammattilainen ?
Omalta äidiltäni taas yritettiin evätä pääsy koko sairaalaan, vaikka kyseessä oli vakava henkeä uhkaava tilanne akuuttina. Uhkasin poliisilla - auttoi. Tutkittiin ja sitten tulikin jo kiire... myöhemmin kyllä pahoiteltiin. Kipulääkityksen osalta oli myös minun taisteltava äitini puolesta.
Siis raha vastaan kivut vai ? Ovatko ns. paremmat kipulääkkeet liian kalliita ? Missä on inhimillisyys ? Ei ole mikään ihme, että itsemurhatilastot vanhusten osalta eivät ole kaunista katsottavaa. Mitä muuta jää kunnialliseksi vaihtoehdoksi, kun edellisenkaltaisia tarinoita tulee esiin jatkuvasti ?
Kysynkin tässä koska ihmiskoe nimeltä julkinen terveydenhoito lopetetaan ? Tällä tarkoitan eläkeiän ylittäneiden julkista terveydenhoitoa. He ansaitsisivat hieman parempaa kuin :  - Buranaa ja kotiin makaamaan ja odottamaan kutsua joskus jonnekin...

Torstaina lenkillä editseni tien yli loikki peura. Kaksi askelta ja loikka noin puolitoistametrisen ojanpenkan yli metsän siimekseen. Kuinka onnellisessa asemassa se onkaan. Ellei tule ammutuksi tai muuten syödyksi niin lopulta se tulee tiensä päähän tuupertuen jonnekin metsään. Ilman nöyryytystä ja vaikka kärsimyksenkin kanssa loppu on luonnollinen. Luonnon oma valinta. Ilman keinotekoista toivoa. Päivästä päivään, itse päätökset tehden.

Viikko 1.

Ma - 17 km - 1.49
Ti - 8 km - 54  min. - umpilumessa
Ke - 15 km - 1.43
To - 12 km - 1.12
Pe - sairas, kurkkukipua ja lihassärkyjä
La - sairas
Su - Lepo - kävelyä metsässä 2 kilometriä


yhteensä 52 km - 5 tuntia ja 38 minuuttia


Olen viimeksi ollut kipeä 2009 huhtikuussa eli en voi valittaa. Tai voinpas! Tämä on surkeaa! Heti kun siirtyy päivittäiseen juoksemiseen lepokauden jälkeen niin tässä sitä ollaan!
Kävimme Kirsin kanssa noin viikko sitten 1-vuotis syntymäpäivillä ja virus ilman kuumeilua lienee peräisin päivänsankarilta tai sitten jostain muualta. Aivan sama. Mutta nyt parannellaan. Ja sitten taas terveenä kostoksi kilometrejä hieman enemmän...
Pakkasta oli viikon loppupuolella -15 astetta eli järjenkäyttö kipeän kurkun kanssa on siis sallittua. Myös tulevaisuudessa toipilaana.

Sick !

Last time when I was sick was april 2009 so I can not complain. Or yes I can ! This is so miserable. First thing that comes out out when I start everyday running is cold. Sore throat and so on.
Maybe I got virus when me and Kirsi were celebrating our friends youngest child 1-year birthday.  Birthday boy was having flu. How knows. It does not matter. This sucks anyway ! 
Now is time to get better. And then again on roads.
Temperature outside on weekend was - 15 celsius. ( 5 Fahrenheit ) So running with sore throat is madness.

Kettu ja jänis ovat olleet liikkeellä - kaksin ?
Fox and hare were on the move - together ?