HARMAITA PÄIVIÄ

 

Helmikuu helistää? No niinkin, mutta harmaita päiviä on riittänyt. Toisen kerran tänä vuonna lämpötila vaihtui radikaalisti: maanantaina 3.2. - 31 astetta ja keskiviikkona 5.2. + 5 astetta!

   Harmaa on helppo päästää mieleen sisään. Etenkin kun ihmisenä oleminen ei herätä minkäänlaisia ylpeyden tunteita, jos katsoo maailmaa ja sen tapahtumia. "Jos", siinä luki. Ei ole pakko katsoa, mutta keskusteluissa ihmisten kanssa aiheelta ei voi välttyä.

Janne Saarikivi 16.2.2025 Helsingin Sanomissa:

”Sulavia jäätiköitä, lajikatoa ja ydinpommeja ei suunniteltu saamelaiskulttuurissa, zenbuddhalaisessa luostarilaitoksessa eikä edes ortodoksisissa pappisseminaareissa. Ne ovat länsimaisen arvoyhteisön – tieteen, yritystoiminnan ja innovoinnin – hedelmiä. Ne ovat sitä vielä silloinkin, kun ne iskevät länsimaita vastaan Kiinasta tai Venäjältä.

Ollaan siis arvopohjaisia realisteja. Suhtaudutaan länsimaiseen arvoyhteisöön kriittisesti. Arvomme tuovat ja ylläpitävät paitsi vapautta myös tuhoa ja ristiriitoja. Emme ehkä osaa elää ilman niitä, mutta tuskin niillä kannattaa liikaa ylpeilläkään.” 

   Oliko arvoja ennen sitä kuuluisaa ensimmäistä omenavarkautta? En usko, mutta arvojen kehittyminen alkoi siitä. Vain yksi puu, josta ei olisi saanut ottaa ja sekin homma sössittiin.

 

Olemme kehittäneet pelon ihmisenä olemisen perustalle, pelon että emme olekaan.

   Mutta toivoa meillä on. 

 

Edellinen lausepari on toisesta kirjastani nimeltä Yleinen tie päättyy. Mielestäni se on vastaus kysymykseen mikä on elämän tarkoitus. Sellaisenaan se ei vastaa juuri sinun elämäsi tarkoituksen määrittelemiseen, mutta siitä voi olla apua, jos luet lauseparin ilman ennakkoasenteita.

 

   Sinä olet määritellyt minut jotenkin. Luet ultrajuoksijan, kirjailijan tai korpifilosofin blogia. Olet ehkä tavannut minut, juossut kanssani tai lukenut kirjojani. Meillä on sisäänrakennettu pakko määritellä kaikki. Myös itsemme.

   

   Edellämainittuun pakkoon kuuluu myös tarve tehdä itsensä merkitykselliseksi. Mielestäni juuri tässä ihminen astuu harhaan. Ihminen voi tehdä merkityksellisiä tekoja, mutta itsestään merkityksellisen tekeminen ei onnistu edes noiden tekojen kautta. Muut voivat ajatella mitä tahansa, mutta oman egon ruokkiminen muiden antamalla arvostuksella johtaa sisäiseen, loppumattomaan tarpeeseen saada ulkopuolista arvostusta.

 

   Esimerkki 1.: joku ostaa kalliin auton ja saa ihailua. Nostaako kallis auto hänen merkitystään? Ei, mutta hän ei sitä tiedä/usko. Okei, hän ei välttämättä ole ostanut autoa siksi, että saisi ihailua. Mutta se hivelee häntä, vaikka kuinka hän yrittäisi kieltää. No pitäisikö hänen sitten ajaa jollakin vanhalla romulla? Ei. Hänen pitäisi kävellä, juosta tai ajaa polkupyörällä.

   Esimerkki 2.: joku juoksee valtavan tuloksen ultrajuoksussa ja saa ihailua. Nostaako valtava tulos/ennätys hänen merkitystään ultrajuoksijana? Kyllä, mutta ei ihmisenä. Eikä tulos vie häntä yhtään pidemmälle seuraavassa kilpailussa.

 

 Tasapaino oman itsen ja ympäröivän maailman kanssa syntyy mielestäni vain ymmärryksestä, että mitään pysyvää itseä ei ole. Tämä saattaa kuulostaa häkellyttävältä ja romahduttaa oman itserakennetun perustan koko olemiselle. Mutta näin on!

 

   Harmaa päivä on vain kielikuva. Harmaimmassakin päivässä voi olla sisäistä valoa ja merkityksellisyyttä. 

 

   Kunhan vain oivaltaa etsiä tarpeeksi läheltä.

 

---

 

Määrittelystä: 

 

Kun siivooja sanoo jotakin filosofista, joku voi ajatella että sehän on vain siivooja. Kun siivoja sitten lakkaa siivoamasta, hukumme paskaan. Mutta jos filosofi lakkaa puhumasta, tulee ihanan hiljaista.

 

Hiljaisuus tekee ihmiselle hyvää, paska ei.

 

 

VIIKKO 6.

Ma- Juoksua matolla 21,21 km - 2.28. Ulkona - 31 astetta.

Ti- Kävelyä Kirsin kanssa 3,51 km - 40 min. Ulkona - 31 astetta.

Ke- Pitkän kattolumityöpäivän päätteeksi juoksua matolla 8,01 km - 49 min. Ulkona plus 5 astetta!

To-Pe- "Lepo", katoilla kolan varressa.

La- Kävelyä Kirsin kanssa 2,18 km - 20 min. Aivan poikki töistä.

Su- Lepo

 

VIIKKO 7.

Ma- Gravelpyörällä 26,5 km - 1.25.

Ti- Läskipyörällä 23,48 km - 1.30. Kessiin, täysikuu.

Ke- Pe- "Lepo", katoilla kolan varressa.

La- Läskipyörällä 21,28 km - 2.03. Sisältää lumikenkäilyä kilometrin. Sieksvuono.

Su- 19.27 km läskipyörällä Kirsin kanssa Inarijärven jäällä pääosin - 2.15.

 

Lenkillä 10.2.2025.

 

 

 

Kirsi Sieksvuonon suulla 16.2.2025.

Sieksvuonolla yhdistelmäharjoituksessa 15.2.2025 ja samalla vähän "töissäkin" erästä paikkaa katsastamassa.

Inarijärvellä ei voi ajaa kesällä polkupyörällä, mutta vesisuksilla siellä kyllä pääsee kesällä.

 

 

 

ERÄS KESKUSTELU

- Mikset sinä hiihdä, pilki tai aja moottorikelkalla?

- Miksi talvella pitäisi pelkästään hiihtää, pilkkiä ja ajaa moottorikelkalla? 

- Koska talvella niin kuuluu tehdä, koska aina on tehty niin. 

- Koska aina?

- No yleensä aina talvella.

- Muistatko mitä tehtiin 1000-luvulla Inarijärvellä?

- Heh heh.

- No niin, aina? 

 

 

TÖITÄKIN

VIIKKO 4.

Ma- To - Lepoa/ Selkä kipeä.

Pe- Läskipyörällä poluilla 16,42 km - 1.14.

La- Metsästystä lumikengillä 3,87 km - 1.53.

Su- Lepo

 

VIIKKO 5.

Ma- Juoksumatolla vauhdinvaihtelua 11,01 km - 1.09. Paras kilometri 14 km /h vauhdilla.

Ti- Gravelpyörällä 40,21 km - 2.22. Tie jäässä, nastat pitävät.

Ke- Juoksua osin poluilla 7,11 km - 55 min.

To- Lepo

Pe- Metsästystä suksilla 12,80 km - 3.00.

La- Läskipyörällä 21,02 km - 1.27.

Su- Hiihtoa Kirsin kanssa 9,57 km - 2.00.

 

 

TAMMIKUU YHTEENSÄ

Juoksua 106,99 km 

Kaikki polkupyöräily 77,68 km

Kaikki hiihto 34,85 km

Lumikengillä 12,61 km

Kävelyä 10,66 km (Töissä kävelyä lumikolan kanssa en tähän laske, mutta päivässä tulee 10.000 - 20.000 askelta.)

 

Ihmisen suhtautuminen omaan palkkatyöhön vaihtelee intohimoisesta uranluomisesta pakkopullaan. Hämmästyttävää on, miten vähän toisten töistä ja niiden rasittavuudesta eri tavoin tiedetään.

   Palasin osittaiseen työelämään kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Syitä on kaksi. 1. Selvitin kuinka paljon tulen saamaan eläkettä, jos jään 62-vuotiaana varhennetulle eläkkeelle. Osasin odottaa luvun olevan pieni, mutta se oli naurettava. 2. Tuntui, että sosiaalinen piiri pieneni välillä liiaksi, ja kun löysin merkityksellistä tekemistä, niin mikäs siinä.

   Teen lumitöitä pääosin vanhuksille lumikolalla, mutta myös muita kiinteistöhuollon töitä. Muuttoja, lumentyhjennyksiä katoilta ja rakennuksilta. Vanhusten kiitollisuus lämmittää mieltä, usein tarinoidaan kahvikupin ääressä ja maailma paranee. Lisäksi saan kuulla mielenkiintoista historiaa Lapista.

   Entisenä taksiautoilijana ja sitä ennen entisenä vammaisten avustajan olen nähnyt yhteiskunnan kauniin pinnan alle. Nykyisin kun olen mukana muutoissa, ovat ne hyvin usein sosiaalisin syin Inarin kunnan kustantamia. Näissä näen vielä syvemmälle yhteiskuntaan. Kun kantaa ihmisen elämää autoon ja autosta uuteen paikkaan on läsnä menneestä mahdolliseen tulevaan. Luulin jo nähneeni kaiken - olin väärässä.

 

Minulle työ on kautta aikojen ollut keino rahoittaa oikea, muualla elettävä elämä. Tämä ei tarkoita välinpitämätöntä suhtautumista omaan tekemiseen, mutta uraa en ole koskaan luonut. Päteminen työn kautta ei ole ollut asialistallani. Töissäni tiskijukkana, vammaisten avustajana, autonkuljettajana vieraalla sekä omassa yrityksessäni keskiössä oli ihminen, asiakas. Niin on nytkin.

   Keskiverrossa lumityöpäivässä tulee käveltyä kolan kanssa 10.000 - 20.000 askelta. Monilla terveistä aikuisista on vaikeuksia jo 6000 askeleen saavuttamisessa. Pikkuhiljaa eteenpäin, mutta sohvalla makaamalla askeleet eivät kerry. 

   Pahin virhe on olla syömättä koko työpäivän ajan ja tulla sitten kotiin. Siinä kun mättää päivän kalorit samalle lautaselle ja lapioi ne kitusiinsa, on se sitten siinä. Mihinkään liikkumaan ei enää siitä maha soikeana pääse.

   Toinen ongelma on edelleen tarjolla olevan lounasruuan transrasvat. Vaikka kuinka yrittäisi salaatin kautta täyttää lautasta, menee annos pilalle viimeistään omituisten leivitettyjen kalan- tai tai kananpalojen, saati rasvassa lilluvien lihanpalojen kanssa. Onneksi on poikkeuksia, tai omat eväät.

   Välillä siis on kiva tehdä töitäkin, mutta älkää huolestuko: täyteen vuosityöaikaan en enää milloinkaan palaa. Se on jo nähty. 

Kuvissa ei tällä kertaa ole tekstejä. Vanhan Zen sananlaskun mukaan yksi näyttö on parempi kuin sata sanontaa.

 

LAIDASTA TOISEEN

Tunnelmia reilun kolmen tunnin metsästyksen jälkeen. Asteita oli - 33, mutta kyllä täällä tarkenee.

 

Kokeilin pyöräilyä todella kylmässä. Pakkasta oli kolmekymmentä astetta. Kelkkavaatteissa tarkeni ja pyörä pelasi moitteetta.

 

Latvalinnustus alkoi. Kolmekymmentäkolme astetta pakkasta, mutta tulihan käytyä lumikengillä. Aurinko ujosteli vielä Kaitavaaran takana Konkeloniemestä päin katsottuna.

 

 

 

Lumipuvussa metsään hukkuu sopivasti. Latvalintureissun tauko on kohokohta, tulen äärellä istuminen rauhoittaa ja opettaa kuuntelemaan hiljaisuutta. Kirsi hiihti liukulumikengillä ja minä pitkillä suksilla, tälläkin kertaa liukulumikengät upottivat huomattavasti suksea vähemmän.
 

 

Ehdittiin kalaankin. Päivä on hieman pidentynyt. Pakasti. Minä en julkaise saaliskuvia, mutta laitoin tähän tällä kertaa lehtikuvan.

 

 

Inarin alueen valtionteiden kunnossapitourakan voitti Pirkanmaalainen Pimara-väyläpalvelut. Kunnossapidon taso on romahtanut ja lopputulos on osittain hengenvaarallinen tienkäyttäjille. Paikallinen palomestarikin on joutunut puuttumaan virkateitse auraukseen. (Siikajärventie oli joulunaikana kuusi päivää auraamatta, kaksi autoa ei mahtunut kohtaamaan yli kolmikymmensenttisessä lumessa.)

Kuvissa Pimaran käsitys Nellimintien hiekoituksesta. Yhtiö on ollut Ylellä otsikoissa. Puhumattakaan Facebookin Inarin kansalaiskanavasta. Palautetulva Tienkäyttäjän linjalle ja valitukset Lapin Elylle eivät toistaiseksi ole tuottaneet tulosta. Seuraamme tilannetta ja seuraavaksi on vuorossa Väylävirasto.

VIIKKO 2.

Ma- 14,46 km perinteistä hiihtoa urilla - 2.11.

Ti- Lepo

Ke- 10,10 km juoksua matolla - 1.12. Huono päivä. Ulkona - 36,3 celsiusta.

To- Läskipyörällä 21,05 km - 1.47.  - 30 celsiusta.

Pe- Lumikengillä lintumetsällä 8,74 km - 3.05. - 33 celsiusta. 

La- Lepo

Su- Kirsin kanssa lintumetsällä pitkillä eräsuksilla 7,59 km - 2.15.

Juoksua yhteensä 10,1 km.

 

VIIKKO 3.

Ma-Ke- Lepo.

To- Juoksua jäisellä päätiellä 16,28 km - 2.01. Vesisade, tie peilijäässä osittain.

      Kävelyä Kirsin kanssa 3,95 km - 2.01.

Pe- La- Lepo

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 6,71 km - 1.38. Tiet ja urat jäässä, todella liukasta.

Juoksua 16,28 km.

Kuluneen kahden viikon aikana olosuhteet ovat vaihdelleet huippupakkasista vesisateeseen. Liikkuminen luonnossa on ollut silti mukavaa, paitsi juuri nyt. Sain torstain lenkistä ja sitä seuranneesta fyysisesti raskaasta työpäivästä vasemman jalkani ns. takalinjan kipeäksi. Akilles on vaihteeksi kunnossa, enemmän vaivaa on pakaran alla ja reidessä. Tänään meni vielä selkäkin vasemmalta puolelta, joten jos ei sauna ja viina auta, kokeilen höyheniä ja tervaa. Höyheniä on omasta takaa, ne ovat tällä kertaa metson.

 

Kuvassa on hirven lihasta tehtyjä pihvejä. 

Luin somepäivityksen, jossa maidonjuojilta kysyttiin, että identifioivatko he itsensä vasikoiksi.

Voin paljastaa, että identifioin itseni välähdykseksi suuressa ilmiömaailmassa. Itseidentifikaationi on riippumaton puuhasteluistani ja muista mieleni harhoista.

Luonnollisesti jokainen liputtaa tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta, mutta ...

Musiikissa on kaksi mahdollisuutta: ryömiä perse paljaana jossakin tahmassa tai sitten esittää musiikkia, joka jää elämään:

ENSIMMÄINEN VIIKKO

 

Viikko 1.

Ma- Läskipyörälenkki Paatsjoelle 20,7 km - 1.21.

Ti- Ke- Lepo

To- Juoksumatolla 8,57 km - 1.00. Pakkasta - 33 astetta.

Pe- Juoksumatolla 20,60 km - 2.26.

La- Juoksumatolla vauhdinvaihtelua 20,20 km - 2.07.

       Kävelyä Kirsin kanssa 2 km - 28 minuuttia. Pakkasta - 37 astetta.

Su- 13,12 km juoksua ulkona - 1.30. Pakkasta - 17 astetta.

Yhteensä juoksua 62,5 km - 7:05

 

 

Juoksemattomuuden taustaa

 

Kesäkuussa 2024 juoksin yhteensä 278 km. Kuukausi piti sisällään erikoisviikon Tievatuvan ja Kiilopään maisemissa, jolloin liikuin poluilla ja tunturissa juosten 120 kilometriä. Hiukan myös läskipyöräilin tuon määrän päälle. 

   Heinäkuun toisella viikolla tulin kipeäksi ja podin koronamaisia oireita parisen viikkoa. Yritin palata päivittäiseen juoksuun parikin kertaa loppukesästä, mutta lopulta luovutin. Törmäsin aina väsymyksen ja haluttomuuden seinään. Taustalla oli rikkonainen alkuvuosi vasemman jalan suraalihermokivun ja siihen saadun maaliskuisen injektion kautta. Pyöräily maistui, mutta juoksu ei.

   Syyskuussa alkanut kanalinnun metsästyskausi toi toivottua vaihtelua elämään. Yllätyksekseni jouduin pureutumaan yhä uudelleen kolmannen kirjani viimeistelyyn kustantajani hiostaessa minua yksityiskohdilla. Sanalla sanoen päivittäinen juokseminen/harjoittelu tuntui viisaammalta jättää kokonaan sivuun.

   Joulukuussa juoksin 149 kilometriä, eli minun mittapuullani en juossut lainkaan. Pyöräilyn ja metsästyskävelyiden myötä kuntotasot, mutta etenkin voimatasot, tuntuivat kuitenkin sopivilta. 

   Nyt ensimmäinen varsinainen harjoitusviikko 2025 on takana ja sen lopputuleman näette yllä.

 

Eteenpäin

 

Juoksemani reilut 94000 kilometriä ovat muunmuassa opettaneet, että innostuminen ei ole kuntoa. Lisäksi en ole innostunut, mutta juokseminen(kin) tuntuu vaihteeksi mukavalta.

   Kolmenkymmenenkahden vuoden taival on opettanut myös kärsivällisyyttä. Ultrajuoksukunnosta ja kuntourheilukunnosta ei voi puhua samaan aikaan. Pohjoiseen muuttomme jälkeen minulle on kirkastunut, että tällaisessa ympäristössä olisi mieletöntä juosta rämpyttää tämän ikäisenä päivästä toiseen tällä taustalla. Mukaan harjoitteluun mahtuu hiihdon lisäksi myös pyöräilyä, mutta etenkin muuta liikuntaa erämaassa. 

   Metsästys polkupyörällä, metsäsuksilla, lumikengillä ja kahlaten/vaeltaen tuovat hyvää vaihtelua ja katkovat monotonisen päivästä päivään juoksemisen. Latvalinnunpyynti alkaa 10.1. ja jatkuu kuun loppuun asti.

   Koska palasin osittain työelämään, minut pelastaa pitkien lumityöpäivien jälkeen juoksumatto. Kun on tehnyt lumitöitä käsin ulkona yhdeksän tuntia ei aina enää huvita lähteä ulos pakkaseen. Fyysisesti raskaiden lumityö- ja metsästyspäivien jälkeen kevyt verryttely juoksumatolla shortseissa palauttaa ja vetreyttää kehoa.

Ravinto

Huvittuneena olen seurannut keskustelua kasviravinnosta ja kasviravinnon eettisyyden kytkemistä ilmastonmuutokseen. Menen vankilaan ennemmin kuin lopetan lihansyönnin. Tolkun lihankäyttö kuuluu perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon kuten maitotuotteetkin. Päivitykset, joissa kysellään eläinten rauhan perään tai kysellään, että identifioitko itsesi vasikaksi, kun juot maitoa...parempi kun en sano mitään.

   Ruoka on erittäin henkilökohtainen asia. Kestävyysurheilijana liputan niin sanotun välimerellisen ruokavalion puolesta. Kala (itse pyydetty, mutta ei Välimerestä), kana, kasvikset, hedelmät ja oliiviöljy. Tähän lisätään maitotuotteet kaikissa muodoissaan, sekä voi ja kananmunat. Punaista lihaa silloin tällöin. Myös leikkeleitä. Yli kaiken menevät kaksi ruokaa: erilaiset puurot ja metsämarjat. Kasviksiini kuuluvat kaikki mahdolliset, eri muodoissaan, myös palkokasvit ja pähkinät. Mutta en voisi kuvitellakaan liikkuvani normaaleja määriäni ilman lihaa. 

   Juon myös olutta ja viiniä, joskus teräviäkin, mutta en muista milloin olisin ollut viimeksi humalassa. Lisäravinteista käytän ainoastaan talvella D-vitamiinia ja kuuriluontoisesti B-vitamiinin sekä Magnesiumin yhdistettä. Runsaan hikoilun poistaman suolan korvaan joskus urheilujuomilla, mutta harvoin. Mitään proteiinilisää ei kaipaa, jos juoksee alle 800 kilometriä kuukaudessa eli liikkuu alle 750 tuntia vuodessa. Palautusjuomia (Teho tai Gainomax, sensijaan voi käyttää jos tuntuu siltä että lerssi alkaa vaipua.) Jos ette tiedä mikä lerssi on, kysykää vanhemmilta setämiehiltä, niiltä boomereilta. Niiltä, jotka eivät ole ottaneet itsestään selfieitä sian kanssa pahnoilla.

Totuuksia?

Minua ei kiinnosta paskaakaan, jos joku väittää että maailman voi pelastaa syömällä pelkästään kasviksia. Afrikassa mies ottaa kaksi vaimoa. Parempi synnyttää yhdeksäntoista lasta ja huonompi kahdeksantoista. Sitten asutaan peltihökkelissä ja ihmetellään mitä syödään kun on niin lämminkin, eikä saada satoa. Ja minunko (vapaaehtoisesti lapsettoman) pitäisi ajaa sähköautolla tai lakata käyttämästä autoni sisätilalämmitintä kun aamulla viideltä lähden lapioimaan 25 asteen pakkaseen, jotta maailma pelastuu?

   Vaikka olen kaikkea muuta kuin sosiaalidemokraatti tai vasemmistolainen, olen sitä mieltä, että Suomessa on tultu kipurajalle voiton tekemisessä verorahoilla. 

   Teiden auraus sakkaa jopa meillä Lapissa kun Pimara-väyläpalvelut voitti kilpailutuksen ja jättää auraamatta eteläsuomen mallilla. Siikajärventie Inarin Nellimissä oli kuusi päivää auraamatta joulunaikana ja vasta paikallisen palomestarin luettua facebook-päivitykseni, jossa uhattiin Pimaraa rikosilmoituksella, tie aurattiin palomestarin virka-apupyynnön seurauksena.

   Toinen on passiivinen eutanasia, jota on aloitettu harjoittaa myös Lapin terveyskeskuksissa. Kun hoitoon ei pääse tai hoitoa ei saa, ovat vaihtoehdot vähissä. Ajokortin uusiminen maksaa terveyskeskuksessa noin 60 euroa, yksityisellä 350 euroa. Arvatkaapa mihin tonnin kuussa tienaava eläkeläinen sijoittaa? Aivan oikein, ruokaan.

 

Positiivisuuden alkulähde

 

Minulta on usein kysytty miten löydän positiivisuutta elämääni. Jos luette edellisen blogitekstini, saatatte huomata että positiivisuutta ei välttämättä tarvita. Jos maailman näkee sellaisena miltä se omasta mielestä näyttää, voisi pohtia näkeekö maailmaa ollenkaan. Ja onko sillä edes merkitystä? Usein oman mielen katseleminen on maailman katselemista antoisampaa.

   Herakleitos sanoi aikanaan, että kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.

   Tuossa virrassa on aina mukana iloa ja naurua - siihen kannattaa hypätä mukaan ja antaa mennä.

 

Pakkanen kiristyi hiihtolenkillä ja lasien huurtumisen jälkeen alkoi takki jäätyä. Rukan AWS-materiaali ei toimi, se kerää sisältä tulevan kosteuden ja alkaa jäätyä jo viidentoista asteen pakkasella. En todellakaan suosittele ja olen antanut jo vuosi sitten palautetta tehtaalle. He kehottivat käyttämään toppashortseja erittäin kylmällä...

 

Rautaportti, taustalla Nellimjärvi.

Pakkanen kiristyy Paksuvuonolla.

Inarijärvessä on saaria noin 3500. Saaret tarjoavat suojaa ja kauneutta kulkijalle läpi vuoden.

 

PS. Editoitu Totuuksia- kappaleesta pois sana paskaakaan. Ei ole tarpeellista korostaa, riittää kun sanoo ettei kiinnosta.

YRITETÄÄN UUTTA VUOTTA

 

Kuvassa ovat harjoituspäiväkirjat eli kalenterit vuosilta 1992 - 2025. Vuodesta 2009 alkaen olen kirjoittanut niiden kanteen jonkin ajatuksen tulevalle vuodelle. Tämän vuoden kalenterin kanteen kirjoitin : Totuutta ei voi pysäyttää, eikä jähmettää.

   Lause on kunnianarvoisan Tae Hyen kirjasta Suomalainen Zen-opas. (Basam Books 2001)

"Totuutta ei voi pysäyttää eikä jähmettää. Totuus on elämän jatkuvaa virtaa, jolla ei ole alkua eikä loppua. Totuuden tie ei ole oikotie onneen, vaan tosiasioiden hyväksymistä, myös kärsimyksen kanssa elämistä."

   Näin elän elämääni.

   Elämästä (kuten juoksemisesta tai muusta harjoittelusta) voi ajatella monella tapaa. Parasta se on silloin kun sitä ei ajattele lainkaan, silloin se sujuu vaivattomasti - aivan kuin itsestään, minuutista, tunnista, päivästä, kuukaudesta toiseen. Pidemmälle en ole päässyt, ainakin kerran vuodessa on tullut ajateltua. Yleensä vuoden lopussa.

 

Vuosien 1992 - 2024 juoksukilometrien lukema on 94055 km. Lisäksi kaikki muu liikunta, kuten kävely, vaellus, metsästys, polkupyöräily, hiihto ja lumikenkäily. Pitäisi jaksaa sataantuhanteen, mutta luvulla ei ole merkitystä. Liikkumisella on.

   Rahan, tavaran, viihteen, alkoholin, aatteen tai uskonnon avulla ihmiset turruttavat mielensä. Harjoitus on heräämistä tuosta turrutuksesta. Keskityt vain siihen mitä on edessäsi, sellaisena kuin sinä sen näet ja koet. Samalla ajatukset virtaavat. Niiden voi antaa virrata, mutta ne voi myös päästää menemään. Parasta on kun ei ole ajatuksia ja mieli on tyhjä, avara, levollinen. Liikkumisen kautta tähän voi päästä, kuten myös rauhoittumisen kautta.

Paatsjoella.

 

Paatsjoen jäälautat.

 

Maailma on Nellimistä tarkasteltuna kovin erilainen, kuin vaikkapa suurista kaupungeista tarkasteltuna. Pohjoisen maailmani on rauhallinen ja hienovarainen. Ongelmat ovat läsnä tai sitten ne voi päästää menemään.

Näyttääkö eläin persettä?

 

Toivotan kaikille uutta vuotta ja pikkuisen lauantaimakkaraa. Kokolihaan ei ole varaa, olenhan elänyt vaatimattomasti jo monta vuotta. 

   Joulunaikaan näkyi sosiaalisessa mediassa päivityksiä, joissa ihminen makasi elävän sian vieressä pahnoilla ja toivoi eläimille joulurauhaa. Jos Suomi hoitaisi vanhuksensa yhtä hyvin kuin sikansa, olisi meidän kaikkien elämä rauhallista koko ajan.

Itse tehty taco. Taikinassa on maissijauhoa, maissitärkkelystä, vettä ja psylliumia.

 

   Minua syytetään vastakkainasettelusta. On syytäkin asetella vastakkain. Ehkäpä ihmisten yhteinen asia ensin? Tämä on turha toive, sillä Suomeen on uinut aatteita joiden avulla ihmisiä kehotetaan etsimään etuoikeuksiaan yhteiskunnassa. Mihin se tasa-arvon vaatimus tässä katosi?

 

Presidentti Stubb sanoi uudenvuodenpuheessaan, että rasismi ei ole suomalaisuutta. Suomalaisuutta ei siis myöskään ole maahanmuuttajien käänteinen rasismi tai vaatimukset suomalaisen yhteiskunnan muuttamisesta joksikin ei-suomalaiseksi. Suomalaisuuden määrittelemme itse, me Suomessa asuvat Suomen kansalaiset. Suomalaisuus siis muuttuu koko ajan. (totuutta ei voi pysäyttää eikä jähmettää) 

   Mikä on ei-suomalaista?

 

Viimeiset vuodet Suomessa on vimmaisesti keskitytty rasisimin torjuntaan ja tasa-arvoon. Erilaisten vähemmistöjen ääntä on nostettu kuuluviin niin, että se on peittänyt alleen valtaväestön kainot toiveet maalaisjärjen käytöstä. Tässä suomalaisille tyypillisessä vouhotuksessa on unohtunut muun muassa biologia. Biologian mukaan sukupuolia on edelleen vain kaksi. Sensijaan sukupuoli-identiteettejä voi olla rajattomasti tai joku voi tuntea itsensä miksi tahansa, mutta faktaa kahdesta sukupuolesta se ei poista.

Urho Kekkonen sanoi aikanaan:"Vaikka koko muu maailma kääntyisi kommunismiin, niin Suomi pysyttelee länsimaisena demokratiana." Hän ei puhunut sosialismista tai sosialidemokratiasta mitään, valitettavasti.

   Nyt, vuoden 2025 alussa, pitäisi sanoa: Vaikka koko muu maailma kääntyisi sosialidemokratiaan, Suomi pysyy kaikkia erilaisia ajatussuuntia sallivana valtiona. 

   Etenkin yrittämisen arvostus pitäisi saada kunniaan. Yksilön tai hänen välineidensä loputtomasta kontrolloimisesta ei seuraa onnellisuutta edes niille, jotka eivät viitsi itse yhtään yrittää.

   On vain itse yritettävä, sillä totuutta ei voi pysäyttää eikä jähmettää.

 

Lenkillä näyttää tältä joskus.

 

 

VIIKKO 52.

Ma- Kävelyä Kirsin kanssa 2,81 km - 43 minuuttia. Juoksua 10,54 km - 1.13.

Ti- Jouluaaton pereinteinen 10 km - 1.02.

Ke- Kirsin kanssa metsäsuksilla 4,56 km - 1.09. Juoksua 10,53 km - 1.13.

To- Pe- Lepo

La- 14,18 km - 1.38. Siikajärventie.

Su- Perinteistä hiihtoa latusuksilla Kirsin kanssa 12,92 km - 2.10.

Juoksua yhteensä 45,43 km

Joulukuussa juoksua 149,86 km

Juoksua koko vuonna yhteensä 1653,06 km

Pyöräilyä koko vuonna yhteensä 1616,8 km.

Hiihtopari.

 

Jossakin keskustelussa tuomittiin moottorikelkkailu. Ymmärtämättömyys (kateus, tietämättömyys) moottorikelkkailusta ja sen hyödyistä niin terveyteen; luontoliikunta - metsässä oleminen, kuin hyötyajokkina on kiistaton. En viitsi nyt aiheesta enempää, on olemassa eieiei-ihmisiä ja sitten ihmisiä.