ULTRAJUOKSUNI TÄNÄÄN

 

Blogikirjoittajan harvoja tähtihetkiä on lukijapalautteeseen vastaaminen. Vanhenevan ultrajuoksijan tähtihetkiä on jonkun nuoremman, vasta uransa alussa olevan, aito kiinnostus kokemukseen. Tässä tekstissä ovat nuo molemmat tähtihetket.

 

DUV- tilastoissa ensimmäinen ultrajuoksumerkintä löytyy kohdaltani vuodelta 2007. Ultrakilpailukilometrejä on kertynyt 4218 virallisissa kilpailuissa mitattuina aina vuoteen 2021. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut kilpailla enemmänkin, mutta kun lasketaan pois kaksi koronavuotta ja 2000- luvun alun kiireinen työelämäni, olen kuitenkin tyytyväinen. Etenkin kun ultrajuoksu jatkuu edelleen.

    Mihin olen sitten päässyt ultrajuoksuni kanssa ja mikä on muuttunut, kysyy eräs lukijani sähköpostissaan.

    Vuosi 2021 oli viimeinen, jolloin asetin yksittäisiinn kilpailuihin kilometritavoitteita. Se on nyt minun kohdaltani ohi. Ultrajuoksuni tänään on dynaamista meditaatiota ja minua kiinnostavat ainoastaan monipäiväjuoksut, mutta silloin tällöin saatan juosta vielä 24 tai 48 tunnin kilpailuja. Ennätykset ja ehjät kilpailut tulevat silloin, kun on sopusointua.

    Nykyisen filosofiani mukaan on täysin järjetöntä lähteä juoksemaan kohti tiettyä kilometritavoitetta tietyssä ajassa. Miksi pitäisi rajoittaa itseään etukäteen tai antaa lupa itselleen väsyä, jos ei pysy aikataulussaan tietäen, että ei tule saavuttamaan tavoitettaan. Ultrajuoksussa on jatkuvia ylä- ja alamäkiä sekä energian että mielialan kanssa. Ennustaminen on täysin mahdotonta. Ensin on juostava, tulos mitataan sitten jälkeenpäin.

    Edelläkerrottu ei poissulje kilpailun aikana kelloonkatsomista, mutta siihen se sitten jää. Minä en kuulu siihen joukkoon, joka alkaa tehdä laskutoimituksia numeroilla kilpailun ollessa kesken. Ajatukseni antaa mahdollisuuden toipua loppuun asti tai ylittää itsensä ilman henkisiä rajoja.

Tulevaisuuden suunnitelmissa on järjestää Ivalon seudulle polku- ja ultrajuoksuleirit sekä aloittelijoille että hiukan pidemmälle ehtineille. Nämä suunnitelmat ovat yhteistyökumppanini kanssa hyvässä vauhdissa ja niistä tiedotetaan myöhemmin tämän alkukesän aikana, mikäli asiat järjestyvät. Noilla leireillä on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja oppia pitkien matkojen juoksemisesta, sekä juoksemiseen tarvittavista varusteista. Ja tietenkin pääsee myös juoksemaan hienoihin Lapin maisemiin.

 

VIIKON 16. HARJOITTELU

Ma- Lepo, lihaskipu alaselässä.

Ti- 6,03 km - 42 min. Kipu jatkuu.

Ke- 10,09 km - 1.10.  Kävelyä Kirsin kanssa 4 km - 56 minuuttia. Selkä edelleen jäykkä.

To- 35,12 km - 3.59. Siikajärventie, hiekkatie.

Pe- 35,18 km - 3.59. Virtaniemi - Paatsjoki - Siikajärventie. Hiekkateitä ja muutama asvalttikilometri.

La- 10,10 km - 1.00. Hiekkatiellä, 5 km hieman reippaammin: 5.41 - 5.22 - 5.31 - 5.31 - 4.54 min/km.

Su- Korostetun rauhallinen 14,41 km - 1.38. Kävelyä Kirsin kanssa 4,52 km - 1.00.

yhteensä 110,9 km - 12:30. 

Selkävaiva pilasi viikon osittain.

 

 

RESERVAATTI

 

Turisti pysäytti minut Ahvenjärven parkkipaikalla. 

    Olin juossut hiekkatietä vajaan yhdeksän kilometriä ja tullessani kääntöpaikalle näin, että turre oli purkanut moottorikelkan kärrystä ja teki nyt valtavaa kuormaa vanhanmalliseen jalasrekeen. Sillä oli neljä jääkairaa, makkarapaketti ja laktoositonta jugurttia. Turre oli menossa pilkille. 

    Turren vaimo seisoi siinä vieressä paksu pilkkihaalari päällä ja huppu päässä. Lämmintä oli yksitoista astetta. Heilautin kättäni, käännyin ympäri, niistin nenäni jatkaakseni ja ajattelin: ei saatana, ne uppoaisi hankeen tuolla painolla viimeistään Apinavaaran sivulla urasta luiskahdettuaan. Tuskin turre oli koko talvena kelkkaansa etelässä koskenut.

    Kuulin huudon takaani ja pysähdyin. Sammutin kellon ja käännyin ympäri. 

    Mitä sinä täällä juoksentelet, turre kysyi, ja sen vaimo näytti vaivaantuneelta. Vastasin, että asun täällä. Ja että en pelkästään juoksentele, vaan yritän harjoitella. Takista turre luki ENDURANCE ULTRARUNNING TEAM FINLAND. Se muutti ryhtiään ja alkoi kysellä kalantulosta, että olenko pilkkinyt. Kerroin, että koko talven, ja on ollut juomuskin. Talviverkko. Ja nyt on pakastimen vieressä leka.

    Lekan kohdalla turre alkoi punoittamaan. Se änkytti, että ei ymmärrä. Kerroin, että leka tietenkin, muuten ei saa pakastimen kantta kunnolla kiinni. Turre kysyi, että onko siinä kannessa vikaa. Ehjä se on, vakuutin. Mutta pakastin on niin täynnä, että ei tahdo kansi sulkeutua. Turren silmät leimahtivat ja se alkoi vinkumaan ryöstökalastuksesta sekä järvien tyhjäämisestä. Turren vaimo avasi hiukan haalarinsa vetoketjua ja yskäisi. Yritin selittää, että siellä pakastimessa on muutakin kuin kalaa. Hillaa, puolukoita, kaarnikoita, hirveä ja poroa. Ja tietenkin viljapossua tarjouksesta ja jäätelöä. Laktoositonta.

    Turre laski volyymiä hieman, mutta syytti minua pilkanteosta. Sain sen rauhoittumaan, kun pyysin viinaa ja lasihelmiä. Se raapi karvalakkiaan ja kysyi hämmästyneenä, että mitä sinä niillä. Vastasin, että reservaattiin tuodaan aina alkuasukkaille viinaa ja lasihelmiä. Ainakin silloin, kun liikutaan reservaatin mailla pyyntömielessä.

    Turre kalpeni ja pyysi anteeksi. Että ihan pilkille tässä vaan vaimon kanssa, mutta kun jäi moottorikelkkalupakin kiireessä ostamatta. Totesin, että lupia ei tälle uralle edes myönnetä, mutta en minä estä. Lisäsin, että minulla on rajavartioston puhelinnumero kännykässä ja taputin taskuani juoksutakin rinnuksessa. Rajavartiosto hoitaa kyllä asiansa, kehuin. Niillä on kuulemma uusia ilmaisimia pitkin rajaa. Toivotin mukavaa reissua ja käännyin kotia kohti.

    Joisin kaakaot ja juoksisin toisen kierroksen. Tulisi kolmekymmentäviisi kilometriä, ajattelin. Vilkaisin taakseni. Turren vaimon kädet liikuivat ja leuka vielä käsiäkin vinhemmin.

    Kävin kotona kääntymässä. Toisella kierroksella Ahvenjärvellä ei ollut enää ketään. Ei yhtään autoa, saati peräkärryä. Maahan oli pudonnut litran banaanijugurtti, se oli kulmasta rikki ja sisältö valui hiekalle. 

    Käännyin kotia kohti ja ihailin reservaatin maisemia. Nättiä on meillä Lapissa näin keväällä.

 

VIIKON 15. HARJOITTELU

Ma- 10,09 km - 1.10. Vatsakipua.

Ti- Asvaltilla 26,06 km - 2.52.

Ke- Hiekkatietä 15,43 km - 1.45. Vielä lunta ja kuraa.

To- 20,76 km - 2.24. Asvalttia ja yksi toukka. Kevät tulee.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa 6,05 km - 1.21. 

       Matolla juoksua 10,12 km 1.09. Puolet barefoot tossuilla.

La- 60,19 km - 7.00. Kylällä vajaan kutosen kierroksella, neljä lyhyttä huoltoataukoa.

Su- 13,66 km - 1.33. Matolla. Pari kilometriä barefoottia. 

        Kävelyä Kirsin kanssa 3,66 km - 52 min. 

 

Yhteensä 156 km - 17:57.

Erinomainen viikko. Polkimet olivat jo työasennossa mutta sitten venäytin selkäni tämän viikon maanantaina täysin turhaan mökillä puuhastellessa. Laitan mökin myyntiin.

    Tätä kirjoitettaessa selkä on kolmen kevyen päivän jälkeen antanut juosta tänään 35 kilometriä, mutta hyvä se ei ole vieläkään. 

 Viimeisessä kuvassa Mariann ja Kristina Aikion edustava runo- ja kuvateos, Miksi tuulet aina palaavat - Mondiet piegah mäccih ain

 

    

30 VUOTTA

 

Huhtikuun 6. vuonna 1992 aloitin tavoitteellisen juoksemisen, samalla aloitin pitämään harjoituspäiväkirjaa. Viimeviikolla 30 vuotta täyttyi. Taakse on jäänyt 87 628 kilometriä tuohon viimeviikon keskiviikkoon laskettuna, nyt jo taas vähän enemmän.

    Kilometrien määrällä ei ole merkitystä paitsi kilpailussa. Eikä sielläkään enää niin paljon kuin joskus ennen. Ehkä kyse on jostain muusta. Vihdoin.

    Eräässä haastattelussa totesin, että juokseminen on minulle hetki kahden askeleen välissä täydellisessä yksinäisyydessä, puhtaan valkoisessa tilassa, jossa ei ole muuta kuin minä ja juoksu. Se on edelleen melkein noin.

    Juoksu on hetki kahden askeleen välissä täydellisessä yksinäisyydessä, tyhjässä tilassa, jossa ei ole muuta kuin juoksu. Tilassa ei ole minua, ei muotoja eikä värejä. Hetki on sisään- ja uloshengityksen välissä. Hengityksessä ilma virtaa sisääni ja sieltä ulos. Mieleni ja muun välissä ei ole mitään muuta kuin ilmaa. Mieleni on täysin tyyni. Häiriötön. 

    Mutta ei suinkaan aina.

    Harjoitusta on jatkettava. En ole koskaan valmis. Harvoin täysin vapaa. Mutta edes joskus, noiden hengitysten välissä mielen ollessa tyyni, häiriötön. Ongelmaton.

    Mitä tulevaisuudessa?

    Olen pikkuhiljaa valmistautunut kohti viimeistä tavoitettani, kykyä juosta 95,95 kilometriä päivässä 52 päivän ajan. Käytännössä hiukan alle 6 kilometriä tunnissa 18 tunnin ajan joka päivä, rata on auki aamukuudesta yökahteentoista. Hidasta? Voi koittaa jokainen edes yhden päivän ajan. Kokonaismatkaksi tulisi 4989 km eli 3100 mailia. Kyse on maailman pisimmästä standardisoidusta juoksukilpailusta New Yorkissa.

    Ainoa ongelma on, että minua ei vielä(kään) ole päästetty edes yrittämään. Viimeiset kaksi vuotta menivät hukkaan pandemiassa ja nyt kaikki on jälleen avoinna. Ehkä en ole tarpeeksi hyvä?

    Yksi mahdollisuus on järjestää kiusalla itse hiukan pidempi kilpailu täällä Lapissa. Ei tarvitsisi matkustaa. Tarvitseeko sitä edes kilpailla - jos tulevina vuosina ottaisi juoksurattaat ja lähtisi työntelemään.

    Luoja tietää mistä mihin.

    "Luoja, anna sieluni kypsyä ennenkuin se korjataan." - Selma Lagerlöf

 

 

VIIKOT 11. - 12.

Ma- Lepo

Ti- 16,33 km - 1.46. Siikajärventietä ja Nellimin päätietä.

Ke- 17,59 km - 1.58. Luminen Siikajärventie, aurinkoista.

To- Hammaslääkäristä Ivalosta 43,06 km - 4.52.

Pe- Nellimjärven kahta puolta 10,05 km - 1.09. Liukasta, kova tuuli.

La- Matolla 14,59 km - 1.41. Illalla kävelyä Kirsin kanssa 3,80 km - 55 min. Nastakengät.

Su- Helppoa hidasta 8,22 km - 59 min.

109,8 km - 12:28

Ma- Virtaniemeen 16,59 km - 1.57. Tie vuoroin jäässä, vuoroin kurassa.

Ti- Ke- Lepoa

To- Matolla 14,30 km - 1.40.

      Siikajärventiellä 16,05 km - 1.48.

      Matolla 14,63 km - 1.40.

Pe- Päätiellä 21,10 km - 2.29. Liukasta.

La- Siikajärventie 10,06 km - 1.07.

Su- Matolla 20,19 km - 2.15.

112,9 km - 12:59

 

 

VIIKOT 13. - 14.

Ma- Kävelyä Kirsin kanssa 6,00 km - 1.26.

       Iltalenkki 6,03 km - 42 min. Aamulla oli 26 pakkasta.

Ti- Lepo

Ke- 10,50 km - 1.04. Vauhtileikittelyä. Vieraat saapuvat, harjoitus kevenee.

To- Matolla 10,65 km - 1.09.

Pe- Kävelyä Kirsin kanssa, väsynyt. 3,72 km - 51 min.

La- Lepo

Su- Inarin jäällä ja lumisella tiellä 8,35 km - 58 min.

35,5 km - 3:54

Ma- Lepo

Ti- 15,41 km - 1.46. Siikajärventie.

Ke- Matolla 8,09 km - 49 min. Saunalenkki.

To- Hiihto metsäsuksilla 15,26 km - 2.58. Ahdin kanssa kahvilla laavulla, osin umpea ja takkala keli. Yhteisikämme 138 vuotta.

Pe- Lepo

La- 30,70 km - 3.34. Reilun 2 km kierroksella tasaisuuteen.

Su- Matolla saunalenkki 10,09 km - 1.09. Vieraat lähtevät huomenna, harjoitus kovenee.

64,3 km - 7:19. 

 

 

MAALISKUU 305,6 km - 34:11 

 

HARJOITTELUSTANI

 

Koska kiinnostus harjoittelemiseeni tuntuu olevan loppumaton lukijoiden parissa, niin valotan taustaa hiukan.

    Lokakuussa 2021 juoksin Nellimin jo räntäsateisiin kääntyvissä ilmoissa 477 kilometriä, aikaa kului 59 tuntia. Marraskuussa sain kasaan 439 kilometriä ja 47 tuntia. Loppukuusta oli 20 asteen pakkasia, mutta silloin olin Helsingissä ja juoksin Esport Arenalla 51 kilometriä 5 tuntiin ja 29 minuuttiin. Olin pelottavan hyvässä kunnossa jo tuolloin ajatellen tulevaa Endurancen 24h hallikilpailua.

    Palattuani kotiin Helsingistä juoksin joulukuussa 322 kilometriä ja mukaan tuli hieman hiihtoa ja enemmän mattojuoksua Nellimin talven kiristyessä. Tammikuussa 2022 kilometrejä tuli 197 juosten ja hiihtäen 60 siihen päälle. Olin jo saanut tiedon hallikilpailun siirtämisestä vuoteen 2023 pandemian jyllätessä. Tammikuun alussa sain kolmannen koronarokotuksen, joka osaltaan aiheutti lievää väsymistä. Olin voimakkaasti turhautunut kilpailun peruuntumiseen ja kaikki tekemäni työ tuntui valuvan hukkaan.

    Helmikuussa tuli vain 152 kilometriä. Jälleen loppukuusta olin Helsingissä tapaamassa kirjakustantajaani ja kävimme käsikirjoituksen läpi. Korjausehdotukset mukanani palasin kotiin Pohjoiseen, lunta oli Helsingissä enemmän!

    Helmi- ja maaliskuun vaihteessa oli luvattoman paljon sydämen lisälyöntejä keventyneen harjoituskuorman vuoksi. Luvattoman paljon on pari kolme päivässä minun vaatimustasoni mukaan, lääketieteellisesti tämä ei ole mitään. Olin kuitenkin väsynyt ja tympääntynyt. Katselin kalenteria ja suunnittelin loppuvuotta hyvin tietoisena siitä, että kohtaan vaikeuksia harjoittelussani teen niin tai näin. 

     Kauden 2022 pääkilpailu on KURF kuusi päivää Kauhajoella heinäkuussa. Kuuden päivän kilpailutaukoni on hirvittävän pitkä, viimeksi 2018 Unkarissa. Samaan vuoteen ei saa laadukasta kuuden päivän kilpailua ja laadukasta 24 tunnin kilpailua minun ikävuosillani. En yksinkertaisesti palaudu riittävästi. Toisaalta pitkä kilpailutauko antaa pelivaraa, keho on tankkautunut ja "käyttämätön".

    Harjoittelussani keväällä 2022 on kaksi ongelmaa: 

1. Nellimin talvi ei kehitä jalkojen iskutusta riittävästi monipäiväjuoksuja ajatellen. Juokseminen auratulla, lumipintaisella tiellä on huomattavasti pehmeämpää kuin paljaalla asvaltilla tai soralla. Onneksi minulla on juoksumatto.

2. Vuosi 2021 oli erinomainen. Loppuvuosi 2021 oli yli odotusten nousujohteinen. Löysääminen tämän vuoden alussa johti eräänlaiseen ylimenoon, jonka jäljiltä taistelu aikaa vastaan on jälleen jaloilla edessä.

    Miksi sitten löysäsin? Se, mitä olen suunnitellut kilpailu- tai tapahtumarintamalle tulevina vuosina, etenkin vuodeksi 2024, vaatii terveyttä ja "tuoreutta". Tuoreus on minun tapauksessani enemmän kuin utopiaa näillä kilometreillä - mutta kuivaliha säilyy hyvin.

    Kaikkea voi suunnitella. Elän kuitenkin kuten opetan: olen läsnä tänään ja päivän kerrallaan. Jokainen päivä on minulle vain uusi alku.

---

Koska ultrajuoksijat ovat kovapäisiä, eivätkä usko ennenkuin kokevat, toistan tässä yhden keskeisen ajatukseni:

Ultrajuoksussa asetetaan tavotteita pitkälle tulevaisuuteen. Harjoittelu muuttuu helposti pakonomaiseksi tarpeeksi saapua perille, saavuttaa ja onnistua. Tuossa nykyhetken arvostaminen ja läsnäolo unohtuu konemaisessa suorittamisessa. 

    Elämäni matka ei ole enää seikkailua. En huomaa tuoksuja, värejä ja tunnelmia harjoituslenkkieni varrella. Yksinkertaisesti: en ole enää läsnä tässä hetkessä, vaan kaikki palvelee jotakin kilpailutavoitetta.

    Ja sitten kilpailussa ei ole mitään annettavaa.

 

MIELESTÄNI

 

Vuosien 1992 - 2021 välisenä aikana olen juossut 86944 kilometriä. Olen tullut pitkän matkan, jonka aikana olen muuttunut mielestäni valtavasti. Kilometrit ovat kuluttaneet ylpeyden pois ja tuoneet tilalle yrityksen nöyrään läsnäoloon. Minusta olisi ollut täysin järjetöntä juosta pelkästään tuloksia varten kaikki nämä vuodet, joten olen vuodesta 2014 systemaattisesti harjoittanut mieltäni juoksun aikana, kuten myös juoksun ulkopuolella. Alunperin lähdin harjoittamaan mieltäni pelkästään ultrajuoksua varten, mutta sittemmin olen huomannut korostetun läsnäolon tekevän elämästäni huomattavasti laadukkaampaa aiempaan verrattuna.

    Vuoden 2014 jälkeen tutustuin erilaisiin uskontoihin ja filosofisiin suuntauksiin varsin perusteellisesti. Osaksi tämä oli normaalia 50-vuotiaan miehen etsiskelyä eksistentiaalisten kysymysten parissa, mutta halusin tavanomaista enemmän. Meni monta vuotta ennenkuin tajusin, että minulla itselläni on kyky olla yhtä ympäristöni kanssa, kunhan luottaisin itseeni riittävästi.

    Nietzsche on lausunut, että "Jumala on kuollut." Mielestäni Jumala on käsitteenä käytetty loppuun. Monet käyttävät sanaa "Jumala" aivan kuin olisivat täysin varmoja äärettömästä pyhyydestä, joka heitä on koskettanut tai jonka he ovat kieltämässä. Näin toki saattaa olla, mutta vuosien väärinkäyttö synnyttää uskomuksia, väittämiä ja itsekeskeisiä harhoja. Minä puhuisin mieluummin todellisuudesta, olemisesta, jonka pitäisi auttaa minua kokemaan itsensä ylittävää transsendenttistä todellisuutta, ei pelkkää ajatusta tai palvonnan kohdetta, johon uskon.

    Leikitäänpä ajatuksella, että maapallolla olisi vain kasveja ja eläimiä. Sitten ihminen tupsahtaisi tänne ja kysyisi: "Mikä päivä tänään on ja paljonko kello on?" Mitä aika siis on ja mihin luonto sitä tarvitsee? Kun puhumme menneisyydestä, menneestä ajasta, kaivelemme pelkästään muistijälkiämme. Kun suunnittelemme tulevaisuuttamme, on se pelkkä fantasia. Todellisuudessa on vain tämä hetki. Nyt. Ja tässä hetkessä on elettävä.

    Syöpätautini jälkeen tajusin, että elämä on tässä ja nyt. Myöhemmin tajusin ajattomuuden yrittäessäni juosta aikaa vastaan vuosikausia.

    Ultrajuoksussa asetetaan tavotteita pitkälle tulevaisuuteen. Harjoittelu muuttuu helposti pakonomaiseksi tarpeeksi saapua perille, saavuttaa ja onnistua. Tuossa nykyhetken arvostaminen ja läsnäolo unohtuu konemaisessa suorittamisessa. Elämäni matka ei ole enää seikkailua. En huomaa tuoksuja, värejä ja tunnelmia harjoituslenkkieni varrella. Yksinkertaisesti: en ole enää läsnä tässä hetkessä, vaan kaikki palvelee jotakin kilpailutavoitetta.

    Nykyinen ajattelutapani, kuten olen aiemminkin maininnut, liippaa läheltä zen-buddhalaisuuden tapaa kuvata olemassoloa. Harjoitan perinteistä zazenia (meditaatiota istuen) erittäin epäsäännöllisesti, mutta nykyisin lähes kaikki juoksuharjoitukseni sisältävät keskittymisharjoituksia, näitä voisi kuvata juoksumeditaatioksi.

    Aiemmin pyrin hiljentämään mieleni mutta siihen ei ole enää tarvetta. Kykenen olemaan takertumatta mieleen tuleviin asioihin juostessani. Jeesus sanoi: "Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?" Buddha opetti, että kärsimyksen syy löytyy jatkuvasta haluamisesta ja ahnehtimisesta. Lapissa asumalla oppii olemaan huolehtimatta turhasta eikä rauhattomuus auta eteenpäin erämaassa.

    Ihmiset ahdistuvat usein, kun puhun kokonaisvaltaisesta läsnäolosta. Zenmestarit käyttävät hetkestä nimeä satori. Mieli on poissa ja olen täydellisesti läsnä. En siis ole yhtä kuin mieleni. Kulkiessani Kirsin kanssa kesäiltana metsässä kuulen mustarastaan laulun tai veden solinan, edellyttäen että olen läsnä. Jos olen täynnä mieleni kohinaa; ongelmia menneisyydestä tai tulevaisuudesta, en kuule enkä näe mitään. Kokeakseen yhteyttä on luovuttava turhasta.

    Ihmiset voivat huonosti, koska he eivät tee yhtä asiaa kerrallaan loppuun. Heidän huomionsa on toisarvoisissa asioissa, kuten sosiaalisessa mediassa tai virtuaalitodellisuudessa. Eräskin taiteilija hehkutti televisiossa kuinka mahtava facebookin virtuaalimaailma oli, siellä oli kuulemma hänen kaikkien kavereidensa kuvatkin. Hän ei olisi halunnut tulla sieltä pois. Koskahan tämä ressukka oli viimeksi tavannut kaverinsa kasvotusten oikeassa elämässä? Toisaalta kaverien tapaamiseen tarvitaan kavereita, jotka haluavat tavata sinut. Jotka ehtivät tapaamaan sinua, kun pari kertaa vuodessa olet paikkakunnalla...

    Maailmassa ainoa pysyvä asia on kaiken pysymättömyys. Elämässä ja ultrajuoksussa on täysin sairasta asettaa etukäteen itselleen rajoitteita. On uskottava omaan harjoitukseen ja kun kilpailu on kilpailtu, on lopputulos nähtävissä.

    Viimeaikoina olen juossut tavallista vähemmän. Useampikin ihminen on kysynyt minulta, miksi en juokse. Sitten kun juoksen paljon, minulta kysytään enkö tee mitään muuta kuin juoksen tai minulle sanotaan, että oletpa juossut paljon. Koittakaa nyt hyvät ihmiset päättää! Minä tiedän mitä teen, mutta tiedättekö te, mitä minä teen - tai mitä itse teette?

    Zen-mestari Shunryu Suzuki puhui aikanaan paljon oikeasta yrityksestä. Jos ihminen haluaa valaistua, valaistuminen tulee jos on tullakseen. Hyviä tuloksia tulee, jos ne ovat tullakseen. Meillä on kyky sotkeutua harjoitukseen tai saavuttamiseen liittyvään käsitykseen, emmekä voi vapautua siitä. Koko harjoituksesta tulee epäaito, väkinäinen. Jopa koko elämästä tulee epäaito.

    Meillä kaikilla on kyky ykseyteen. Tarkoitan tällä tässä ainutkertaisuutta. Jokainen meistä pystyy saavuttamaan asioita, joita ei yleisesti pidetä mahdollisena. Tämä vaatii itsensä opiskelua. Tämä vaatii turhasta luopumista. Mitään valmista tietä ei ole tasoitettu, vaan jokainen ottakoon itse selvää, omasta mielestään.

    "Ei ole muuta taikaa kuin elämä itse." - Shunryu Suzuki

    Elä tässä ja nyt, sanon minä.

 

VIIKKOJEN 9. -10. HARJOITUKSET

Ma-Lepo

Ti- Kävelyä Kirsin kanssa 4 km - 55 minuuttia.

Ke- Lepo

To- Juoksumatolla 8 km - 42 minuuttia. Kuudes kilometri vauhdilla 14km/h.

Pe-La-Lepoa, rentoutumista, alkoholia ja hyvää ruokaa.

Su- Kirsin kanssa perinteistä hiihtoa 12,72 km - 2.05.

Juoksua 8 km - 42 minuuttia. 

Ma- Kelkkareitin tekoa 820 metriä lumikengillä ja vesurilla 52 min.

        Juoksua 10,01 - 1.01.

Ti-To- Lepoa, mökillä puuhastelua, talvikalastusta.

Pe- 10,25 km - 1.11.

La- 16,59 km - 1.49.

Su- Kävelyä Kirsin kanssa 5,58 km - 1.14.

       10,24 km - 1.05.

Juoksua 47,1 km - 5:08. 

HELMIKUUSSA JUOKSUA "VAIN" 152 km - 18 tuntia ja 56 minuuttia. 

Kuvassa tärkein ihminen kirjoittamiseni taustalta, kirjailija Seppo Saraspää.

MATKALLA MAALIIN

 

 

Elämä on kehittymistä, liikettä ja jatkuvuutta. Jos jää paikalleen odottamaan, mitään tuskin tapahtuu.

   Ne jotka ovat seuranneet tätä blogia vuosikausia, ovat tottuneet siihen, että kun en päivitä blogia viikottain, niin matkustan tai minulla on käynnissä muuta aikaani sataprosenttisesti vaativaa toimintaa. Tämä muu toiminta näkyy suoraan harjoittelussani, joka on viikoilla seitsemän ja kahdeksan laitettu lainausmerkkeihin. Toki kaikki liike on eteenpäin, harjoitusta ja jatkuvuutta, mutta ero tulee määrästä ja intensiteetistä. Toisaalta minun on hyvä olla näinkin välillä - vähän vähemmän juosten. Olenhan tullut jo aika pitkän matkan.

 

Viikolla seitsemän lastasin toisen moottorikelkoistamme, Ski Doo Summit 800 R:n peräkärryyn ja vein sen Rovaniemelle Kelkkapurkaamo Karvolle. Vaihdoin sieltä tilalle Lynx 49 Ranger kelkan. Voin suositella Jaakko Karvon yritystä lämpimästi, jos jossain on asiantuntemusta kelkoista niin siellä on.

Halusin pitkän Summitin tilalle taittoperällä varustetun enemmän työ/retki/yleis tyyppisen kelkan. Ranger on ollut suosittu poro- ja rajamiesten keskuudessa hyvän käsiteltävyytensä sekä etenemiskykynsä vuoksi. Halusin myös pienemmän, 600 kuutioisen moottorin bensiininkulutuksen pienentämiseksi.

    Minun uusi Lynxini on käytetty, vuosimallia 2016 ja paljon ajettu. Siihen tehtiin niin sanottu ennakoiva koneremontti kunnollisilla osilla. Kelkka on säädetty minulle, muun muassa kytkin on täysin erilainen kuin alkuperäisesti. 

   Vaikka ette olisi kelkkailusta kiinnostuneita, lienette kiinnostuneita järkevästä, säästävästä elämäntavastani. Minä en ryntää heti tarpeen tullessa ostamaan uutta, vaan mietin miten voin rahaa säästämällä saavuttaa tavoitteeni. Toistaiseksi olen ollut Lynxiin valtavan tyytyväinen, myös vaikeissa olosuhteissa. 

   Kelkka on meille pohjoisessa arkiväline mökkimatkoihin, talviverkoilla ja kalassa käymiseen tai muuhun eräretkeilyyn liittyvä kulkuneuvo. Meidän etäisyyksillämme on lapsellinen ajatus edes yrittää aina arjessa kulkea lihasvoimin ennenmainittuja matkoja.

Viikolla kahdeksan suuntasin matkailuauton keulan Helsinkiin. Riemukkaiden talvikelien jälkeen pääsin Rastilan tutulle leirintäalueelle. On ihan siinä ja siinä kannattaako meiltä Nellimistä ajaa pariksi päiväksi Helsinkiin. Lennot ja hotellit kustantavat vain hieman enemmän kuin mitä matka matkailuautoillen maksaa.

   Tapasin Helsingissä Käsitekirjojen väkeä, Samin ja Niilon. Allekirjoitin kustannussopimuksen ja painimme reilut neljä tuntia käsikirjoituksen tekstin parissa Samin kanssa, sitten lähdimme lenkille. Kirja ilmestyy syyskuun alussa ja tulee myyntiin kirjaverkkokauppoihin. Julkaisutilaisuudet pidetään Helsingissä ja Ivalossa. Tästä kaikesta lisää sitten kun aika on.

Tätä kirjoittaessani työpöytäni on täynnä papereita alkaen isoisieni sotakantakorteista päätyen käsikirjoitukseeni. Viimeiset viilaukset ovat menossa ja joitakin tarkistuksia ja lisäyksiä romaani vielä vaatii. Saan tai minun on pakko palata jälleen asioihin, joita en enää haluaisi muistella - sensijaan tarinan haluan kertoa.

   Tätä kirjoittaessani tulee entistä enemmän arvoonsa tässä hetkessä läsnäolo tässä maailmantilanteessa. Sosiaalisen median alustoiltani, Facebookista ja Instagramista, löytyy muun muassa video kustannussopimuksen allekirjoittamisen tunnelmista. Sosiaalinen media on kuitenkin vain murto-osa, omanlaisensa palvelija. Rauha oikeaan läsnäoloon syntyy menneisyyden kanssa tasapainossa juuri tätä hetkeä elämällä - tulevasta ei tiedä kukaan, ja siihen yksilö voi kovin vähän omilla valinnoillaan vaikuttaa. 

   Vaikka miten haluaisi varmistua, ei voi olla varma että auttaa kun jättää tankkaamatta Teboililta tai ostaa joditabletteja kaappiin. Me kaikki olemme matkalla maaliin, sitä ennen eletään täysillä.

 

"HARJOITTELUNI" VIIKOILLA 7 - 8. 

Ma- Lepo

Ti- Perinteistä hiihtoa 12,78 - 1.28.

Ke- Juoksumatolla 6,49 km - 47 min. Ennen automatkaa Rovaniemelle.

To- Pe - Lepo

La- Asvalttitiellä 8,02 km - 54 min.

Su- Hiekkatiellä 8,12 km - 53 min.

Yhteensä juoksua 22,6 km - 2:35.

Ma- Oulussa ajomatkan päätteeksi 8,88 km - 59 min.

Ti- Helsingissä ajomatkan päätteeksi 8,08 km - 1.03.

Ke- Helsingissä käsikirjoituspalaverin jälkeen Käsitekirjojen kirjailija Sami Liuhdon kanssa 12,63 km - 1.46. Paljon lunta jokapaikassa.

To- Helsingissä, vaikea sohjo/jääkeli 14,13 - 1.46. Sisältää umpihankea Mustavuorelle.

Pe- Hämeenkyrö mökkitarkistus, umpihankea osin 6,13 km - 46 min.

La- Nivalan Onnin kanssa ennen pitsaa 7,48 km - 46 min.

Su- Lepo, palasin kotiin.

Yhteensä juoksua 57,3 km - 7:05.

Harjoittelu on lainausmerkeissä ja siltä se näyttääkin, mutta minun on hyvä olla välillä näin.

Lynx 49 Ranger 600 E-Tec tupatarkistuksella eräällä morostolla.

Kirsin kanssa mehulla Paksuvuonolla.

Herrat höyryää, kirjailija Sami Liuhto Käsitteeltä ja allekirjoittanut sanan varsinaisessa merkityksessä.

Kaunis yksityiskohta lenkiltä lumisesta Stadista, Puotilan kappeli on tehty vanhasta viljavarastosta.

OIKEAMIELISYYS

 

Suomalaisiin on kateus sisäänrakennettu sekä hyvässä, että pahassa. Parhaimmillaan kateus motivoi yrittämään ja parantamaan omaa tekemistä, huonoimmillaan se myrkyttää ajattelun ja estää eteenpäinmenemistä.

    Pandemian seurauksena on syntynyt entistä sisäsiittoisempaa ajattelua, jolla nyt mediassa pyritään määräämään ihmisen elämänvalintoja. Ruoka, polttoaine ja sähkö ovat kalliita suomalaiseen ostovoimaan suhteutettuina. Yleisenä tulevaisuuden visiona tyrkytetään ilmastotalkoita, joiden seurauksena pienipalkkaisten elämä joidenkin mielestä muuttuu ahdistukseksi.

    Syrjäseudun työtön Pekka ja osapäiväkotisiivooja Pirjo vievät tölkit kierrätykseen Tokmannilta saadussa ilmaisämpärissä kestokassi kainalossa kauppamatkallaan kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Kulkuneuvona on tonnin hitsattu Toyota. Pariskunta ostaa tarjoustuotteita ja pudottaa sähkölammitteisen kotinsa lämpötilaa, polttaa puita tarjetakseen. Pariskuntaa ei voi syyttää yrityksen puutteesta.

    Pariskuntaa ei kuitenkaan paljon lohduta hypetys sähköautoista, julkisista liikennevälineistä tai kaupunkiasumisesta. Inflaatio on maalla hiukan alle kuusi prosenttia ja kaupungissa puolitoista. On irvokasta, että mediassa niin sanotut oikeamieliset arvostelevat maalla asumista, puun polttoa tai bensiiniautoilua, kun samaan aikaan eteläsuomen isoista kaupungeista lennetään viidelläkympillä Eurooppaan edestakaisin viikonloppua juhlimaan.

    Suomalaisten varallisuus on alle Euroopan keskitason, Suomen talouskasvu on EU:n hitainta, mutta Suomen ilmastotavoitteet ovat EU:n kireimmät! Sähkön hintaa lämmityskaudella olisi laskettava kompensoimalla päästökaupan voittoja, polttoaineveroa laskettava ja korvaavat rahat siihen kerättävä tietulleina ulkomaisilta rekkayhtiöiltä. Kehitysapua ei kannata kylvää ikuisiin kriisipesäkkeisiin. Keinoja siirtymävaiheen helpotukseen on, halua toteutukseen ei.

    Ruoka Suomessa on kallista teollisuuden ja tukkukaupan katteiden sekä kilpailun puutteen vuoksi. Polttoaineen kalleus on suhteellista. 1985 mediaanipalkka oli 973 euroa ja bensiini maksoi 1,30 euroa litra. Viimevuonna mediaanipalkka oli 3140 euroa ja bensiinin keskihinta 1,92 euroa. Sähkö on kallista Euroopan kaasun hinnan ja kivihiilen riittävyyden pelon seurauksena. Sähkön hintaan Pohjoismaissa vaikuttaa mennyt kuiva kesä ja vesivaje.

    Euroopan turvallisuustilanne on kuitattu meillä tutulla lintukotomeiningillä ja kansan syvien rivien liikehdintää sekä mielenosoituksia vähätellään. Ilmastohysterian vuoksi Suomi on ajanut omavaraisuutensa melko ahtaalle. Turvetuotantoa ollaan ajamassa alas ja ekonomisti Nordealta toivoo tuulista kesää. Uuden ydinvoimalan käyttöönotto takkuaa ja Hanhikivelle suunnitellun seuraavan kanssa sählätään, koska sitä käytännössä ROSATOM yrittää alkaa rakentaa venäläisten rahoilla, ja se on uussuomettuneelle Suomelle kiusallista. 

    Suomeksi sanottuna kriisitilanteessa olemme täydellisessä kusessa niin ruuan, lämmön ja energian, kuin puolustuksenkin suhteen. Terveydenhuollon ja yhteiskunnan johtamisen tason näytti jo Koronapandemia.

    Minä en ole perinteinen setämies enkä pessimisti. Minusta meiltä kuitenkin puuttuu kansallinen yhteenkuuluvuuden tunne. Globaalin digihypetyksen ja pilipalisaation seurauksena meiltä puuttuu oikea oikeamielisyys, toisesta ihmisestä välittämisen kulttuuri. 

    Yritykset joskus ennenvanhaan siirsivät osan voitostaan vaikeina aikoina hyödyttämään omaa paikkakuntaansa. Harvassa ovat sellaiset esimerkit, kuin Keminmaan sähkö- ja vesi, joka jätti joulukuussa 2021 sähkön siirtomaksun perimättä asiakkailtaan karanneiden sähkönhintojen vastaiskuna.

    Minä ansaitsin aikanaan yrittäjänä puolet vähemmän kuin kaksi työntekijääni. Tein valintani puhtaasti saadakseni ultraurheilla ja elää vapaana. Toisena painavana syynä oli työntekijöideni perhetilanne, heillä oli useimpia suita ruokittavana kuin minulla. 

    Muuttaessani Lappiin jätin taakseni maailman, jossa monet entiset kollegani istuvat edelleen pitkää päivää konkurssin partaalla harmaantuen, matkalla kohti ensimmäistä ohitusleikkaustaan. Mutta heillä onkin kauniimmat numerot tilillään kuin minulla koskaan.

    Suomalainen yhteiskunta kehittyy jatkuvasti enemmän siihen suuntaan, että ihminen on pelkkä työtätekevä hyödyke, jonka pitäisi pienestä vuokra-asunnostaan käsin olla yhteiskunnan ratas lähes kuolemaansa asti. Hän ei saisi harrastaa mitään, ei iloita mistään, eikä etenkään olla vapaa omassa elämässään.

    Suomessa on puhuttu perustulosta. Usein siinä keskustelussa väitetään, että perustulo laiskistaa ihmistä. Vie pois työn imun. Kysynkin, että minkä helvetin imun. Jo 1800-luvulla pohdittiin eräänlaista perustuloa, onko yksilöllä oikeus saada elantonsa maasta. Jo silloin puhuttiin tasa-arvosta, mikä ei minusta koskaan toteudu.

    Oikeamielisyys on minusta sitä, että ihminen itse valitsee elämänsä suunnan, asuinpaikan ja aktiviteettinsa. Yhteiskunnan tehtävänä ei ole taata kaikille samoja mahdollisuuksia paitsi turvallisuuden ja terveydenhoidon suhteen. Mielenterveysongelmat ja näköalattomuus omassa elämässä johtuvat varsin usein mielekkään tekemisen puutteesta. Pärjätäkseen on epämukavuutta siedettävä.

    Pitäisikö heikommat sitten jättää pulaan. Ei toki, mutta mahdollisuuksia ei voi antaa loputtomasti. Johonkin pitää piirtää raja, joka on kaikkien tiedossa. On sitten jokaisen oma valinta meneekö tuon rajan yli. Yksi hyvä raja on oikeamielisyys.

    Demokratia - Rauha - Vapaus

    

 

VIIKKO 5.

Ma- Poluilla -29 asteen pakkanen 5,43 km - 39 min.

        Juoksumatolla 10,54 - 58 min.

Ti- Kylällä -27 pakkasta 6,01 km - 38 min.

Ke- To- Lepo

Pe- Perinteisen hiihtoa 13,02 km - 1.27.

      Juoksumatolla heti hiihdon jälkeen 5,49 km - 35 min.

La- Perinteisen hiihtoa Kirsin kanssa 13,02 km - 2.13.

Su- Perinteistä hiihtoa 15,57 km - 1.37.

      Heti hiihdon päälle juoksua tiellä 8,09 km - 50 min.

Juoksua 35,56 km - Hiihtoa 41,6 km - yhteensä 9 tuntia ja 1 min

 

VIIKKO 6.

Ma- Lepo

Ti- Siikajärventiellä perustaa 10,07 km - 1.01.

Ke- Tiellä ja jäällä moottorikelkkauralla 11,51 km - 1.14. Voimaharjoitus.

       Kävelyä Kirsin kanssa 4,18 km - 56 min.

To- Tiellä 10, 04 km - 1.04.

Pe- Perinteistä hiihtoa 20,28 km - 2.10.

      Heti hiihdon jälkeen juoksua 5,21 km - 37 min. Lumisade jatkui.

La- Kirsin kanssa lumikenkäilyä umpihangessa, joki- ja järvenjäällä 8,35 km - 2.41.

Su- Lepo. Selkä kipeä, mutta olisin levännyt jokatapauksessa. Aamulla -30 pakkasta. 

Juoksua 36,8 km - hiihtoa 20,28 km - lumikengillä ja kävellen - 12,53 km - yhteensä 9 tuntia ja 11 minuuttia.

 

TAMMIKUUSSA

Juoksua 197,29 km - Kaikki liikunta 34 tuntia ja 259,50 kilometriä.

Tammikuussa sain kolmannen koronarokotteen ja tiedon hallikilpailun siirtämisestä vuoteen 2023. Pudotin liikuntamäärää ja tämän alemmas sitä en voi pudottaa, mikäli aion kilpailla heinäkuun alussa kuuden päivän juoksussa.

Huhti-, touko- sekä kesäkuun harjoittelun tulisi muodostua juoksupainotteiseksi mikäli päätän yrittää yli 600 kilometrin tulosta Kauhajoella. Tunnen itseni hiukan vanhaksi ja väsyneeksi. On hiukan "taas" olotila, mutta tunnen itseni: se on ohimenevää. 

Syksyllä 2022 on suunnitteilla juoksureissu Norjan vuorille, mikä oikeastaan motivoi minua enemmän säilyttämään ja edelleenkehittämään vuonna 2021 saavutettua mainiota juoksurutiinia. 

      

ELÄVÄÄ

 

Tätä kirjoittaessani pakkanen naukuu kilpaa auringon kanssa kolmeakymmentä ja lapintiainen hakkaa raivoisasti talimakkaraa työpöytäni edessä olevan ikkunan takana hongassa. Lintulaudan alta jokirantaan juovattelee jäniksen polku. Kirsi ripusti kaalia roikkumaan mutta jänis ei innostu, sensijaan se kaivaa lumen alta auringonkukansiemeniä ja vuolee rannan ryssänmaalta männynkuorta henkensä pitimiksi.

---

Syvä pettymys perutun hallikilpailun vuoksi alkaa olla käsitelty. Ultrajuoksun suhteen olen pudonnut tyypilliseen välitilaan. Kilometrien vähentyessä menneistä vuosista muistuttavat esiinnousevat kivut eri puolilla kehoa. Sinänsä hauska yksityiskohta: jalkani tulevat levosta kipeäksi - yleensä se on kai toisinpäin vai onko? En enää muista. Liian alas en liikuntamäärää voi päästää, eikä siihen ole haluakaan. Varsinainen harjoittelu on kuitenkin tauolla nyt.

    Endurance 24 tunnin hallijuoksu peruttiin kiristyneiden koronamääräysten takia juuri ennenkuin keskustelu koronarajoitusten täydellisestä purkamisesta alkoi. Valtiosääntöoikeuden dosentti Pauli Rautiainen muiden oikeusoppineiden ohella on peräänkuuluttanut avointa tietoperustaa. STM - THL välillä on kummallisia kiemuroita ja on oletettu olevan jonkinlaista ohjailua kulissien takana. (Sosiaali- ja terveysministeriö - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.) On olemassa jokin merkillinen riskipistemalli mihin määräysten kiristäminen perustuu. Tälle mallille ei näytä Suomessa olevan kykyä tuottaa avointa tietoperustaa toisin kuten esimerkiksi Saksassa. 

---

Olen äärimmäisen huolissani kehityksestä, jolla asetuksella ohitetaan laki, myös perustuslaki. Ei voi olla minkään poliittisen suuntauksen etu, että Suomea väkisin pidetään kiinni. Vaikka kuinka Suomea yritetään demokratian keinoin viedä sosialismiin, ei sekään anna oikeutta tuhota ravintola- ja kulttuurialaa kokoontumisrajoituksilla tai elinkeinovapauden täydellisellä estämisellä.

---

Minut on rokotettu kolmasti ja missään tapauksessa en neljättä piikkiä ota. Raja on minunkin elimistölläni. Tästä on nyt päästävä jatkamaan eteenpäin normaalisti, ja ehdottomasti luokiteltava korona normaaliksi sairaudeksi.

---

Edelläkirjoitettua saattaa joku pitää populismina, mutta todellista populismia on sulkea yhteiskunta ja vaatia, että kaikilla sen jäsenillä asiat ovat yhtä huonosti. Vapaus päättää menemisistään ja tavasta elää on ohittamaton.

 

Talviolympialaiset Kiinassa ovat nostaneet esiin ihmisoikeuskysymykset. Suomalainen ja sitkeä väite, että urheilussa ei olisi politiikkaa, on lapsellinen. Kautta aikain on kiistelty eriväristen urheiluliittojen välillä kuka Suomea saa tai voi edustaa. Huippu-urheiluun on satsattu paljon viimeaikoina ja vastineeksi on saatu vähän mitalleja. Kunnianhimon puute ja etenkin se, että satsattu raha ei kohdennu urheilijoiden hyväksi, ei ainakaan lisää mitalien määrää. 

    Turha nillittää, että olemme pieni kansakunta ja meillä on vähän urheilevaa massaa. Karu totuus on, että osa meistä tykkää maata ja syödä liikkumatta lainkaan. Kun nuoren urheilijan perusliikuntatausta on liian kapea ja vähäinen, ei hänestä voi kehittyä huippu-urheilijaa. Ei missään lajissa.

---

Liikunnan merkitys mielenterveyden ylläpitämisessä on kiistaton. Illuusio, että minä en tee muuta kuin juoksen ei pidä paikkaansa, mutta minunkin on liikuttava pysyäkseni järjissäni. Liikkuminen ei tarkoita aina minun(kaan) tapauksessani 30 kilometrin päivittäistä juoksuannosta, vaan vaikkapa tunnin kävely Kirsin kanssa riittää mainiosti ylläpitämään vireyttä niin mielen kuin kehonkin osalta.

 

Monipuolisen liikunnan harrastaminen tukee myös moottorilajeja. Moottorikelkkailu, mönkijällä ajo tai moottoripyöräily sujuvat parempikuntoisena huomattavan paljon enemmän nautittavammin, kuin pelkkää massaa satulassa konevoimin edestakaisin hytkyttämällä.

 

Ahkion kunnostuksessa pääsin maaliin. Käsillä tekeminen ja suunnittelu pitävät yhtälailla vireyttä yllä. Loijakka on käytössä koeteltu ja toimivaksi todettu. Jossain vaiheessa siihen täytyy rakentaa puolikuomu, jotta matkustusmukavuus paranee.

 

    Moottorikelkka-ahkion lisäksi minulla on perinteinen puinen parireki, jossa 2 - 3 ihmistä matkustaa erämaahan kelin salliessa mukavasti tavaroineen. Nämä välineet ovat osa räätälöityä eräopastusvälineistöani. Kykenen tällä Nellimin seudulla organisoimaan tilauksesta erilaisia ulkoaktiviteetteja kiinostuksen mukaan. Talvikalastus, hiihto- ja lumikenkäily sekä kaikki muu luontoliikunta ympäri vuoden. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä. Osoite löytyy tämän blogin sivupalkista. 

---

Olen vuosien varrella tässä blogissa kirjoittanut varsin avoimesti kokemuksiani matkan varrelta. Minä olen edelleen äärimmäisen vaikea ihminen itselleni - osittain. Pystyäkseni kirjoittamaan julkaisukelpoista tekstiä tai ylittääkseni itseni ultrissa on oltava rosoista pintaa mihin tarttua. Toisaalta kirjoittaminen kuin yhtälailla ultrajuoksukin vaatii nöyrää asennetta ja irtipääsyä oman navan tuijottamisesta.

    Minulla on aikaa pari vuotta kuusikymppisiin, mutta tavoite on joka päivä olla muuttumatta samanlaiseksi kuin osa ihmisistä muuttuu jo nuorempana - elottomaksi.

 

 

VIIKOT 3. - 4.

Ma- Lepo

Ti- Matolla 11 km - 1.07. Pyramidiharjoitus vaihteluksi.

Ke- 16,50 km - 1.53. Virtaniemeen.

To- Lepo

Pe- Hiihtoa vaaroille latusuksilla ilman latua latupohjilla 12,16 km - 1.41

       Heti hiihdon päälle hölkkää 5,73 km - 38 minuuttia.

La- Lepo

Su- Matolla 5,05 km - 35 min. Hirveä vitutus ja motivaatiopula.

Juoksua 38,3 km - 4:15.

Ma- Tiellä 10,21 km - 1.06.

Ti- "Lepo" Mökillä saatanalliset lumityöt ja muuta äheltämistä.

Ke- Umpi- kantohanki 6,25 km - 1.31. Metsäsukset.

To- Lepo

Pe- 8,17 km - 1.01. Kylällä.

La- tiellä 15,61 km - 1.45.

Su- Kävelyä 2,62 km - 34 min. Järkyttävän kylmä tunne iholla vaikka "vain" - 24 C, kosteus.

Juoksua 33,9 km - 3:54.