After this there is some english too...
Tapahtui kerran eräässä ultrakilpailussa :
Kilpailua katsomassa ollut povipommi huusi naisultraajalle : - Minne ryntäät ?
Kilpailija vastasi : Eteenpäin !
Jos olisin kirjoittanut yllämainitun niin että katsojan sukupuoli ei ilmenisi, olisi automaattisesti oletettu että huutaja oli mies ja samantien minua olisi nyt syytetty seksistisestä herjanheitosta, kuten oletettua mieskatsojaakin. Povipommistakin joku voi närkästyä.
Kun nyt totean harjoitusviikkoni olleen suunniteltua kevyemmän johtuen vasemman jalan kireydestä kiveksestä kantapäähän, minua tuskin syyttää kukaan mistään. Ihmisellä, edes miehellä, on harvoin kahta samanlaista jalkaa. Kolmesta nyt puhumattakaan vaikka huomioidaan elokuvatähdet ( Jeremy) ja yksityisetsivät ( Holmes). Minulla vasen nilkka kiertää hieman. Tämä rasittaa ultrajuoksumäärissä aina joskus lihaksistoa liikaa.
Jokatapauksessa reiden ja säären sisälinjaa on hieman kiristellyt, joten viikkoon on mahtunut pelkkiä roskakilometrejä. Toisaalta nk. roskakilometrejä ei mielestäni ole olemassakaan. Puhun nautittavasta juoksusta luonnon helmassa rauhallisesti. Tämänkin viikon harjoitusten seuraaminen rinnallani juosten vaatisi useimmilta hieman ulkoilun lisäämistä - noin ystävällisesti yleistäen.
Kevyellä viikolla ryntäilyyn ei siis ole aihetta. Myös mieli on mukana keveyden ja palautumisen aikana. Muut sitten ovat ryntäilleet minunkin puolestani. Viikolla ministeritason ryntäilevät mikrofoninkorjaukset ovat herättäneet keskustelua laajasti. Kuinka ollakaan on paheksuttu kielenkäyttöä, jota tapauksessa ei tietääkseni ollut. Soviteltiin vaan mikrofonia ylemmäs, tarkoituksella ryntäillä. Hyvä ettei suuhun laitettu, sillä se vasta olisi jotain ollut. Jopa paheksuttavaa.
Kevyen viikkoni tunnelma on siis ollut kevyt. Kuormaa on syytä aina välillä keventää, näin rasitus jaloissa ja kehossa pysyy hallinnassa. Kuormankevennyksessä pätee vanha tositarina Henriksonin hevosesta. Tampereen Tesomalla silloisessa Ristimäessä Henrikson hakkasi hevostaan halolla, kun hevonen teki liian raskaan kuorman alla lakon ylämäkeen. Pappani katseli aikansa touhua keittiön ikkunasta ja hermostui. Haki kaapista palvelusrevolverinsa ja juoksi tapahtumapaikalle. Selvitti Henriksonille, että patruuna on pesässä ja kohta käy kalpaten ellei hakkaaminen lopu. Henrikson tunsi Maunon senverran hyvin, että tiesi ettei se vanhana hevosmiehenä ainakaan hevosta ampuisi. Joten halkoja jäi tienposkeen ja tulevat kuormat olivatkin sitten pienenpiä. Ja hevonenkin jaksoi.
Edelläkerrottu tarina liittyy senverran omaan asenteeseeni, että taannoin noin kilometrin päässä kotoani kolme koiraa riistäytyivät emäntänsä hallinnasta ja osoittivat murhanhimoisia ajatuksia meikäläistä kohti. Kun koitin omistajalle selittää, että asun täällä, ei sekään oikein mennyt jakeluun. Koirat kun vaistosivat ajatukseni. Seuraavalla kerralla saatan toimia samoin kuin pappani - enkä minäkään niitä koiria...
Eli jos joku kaupunkilainen tulee maaseudulle sienimetsään, jättää autonsa keskelle kotitietä niin ettei ohi pääse edes juosten ja ulkoiluttaa koiriaan sienestyksen ohessa toisen tontilla kylvien kaiken kukkuraksi paperinenäliinoja pitkin metsää voi ymmärtämys loppua. Ja jokamiehenoikeudet. Eli lenkillä edelleen kokee kaikenlaista täällä maaseudun rauhassakin.
Toisaalta maaseutua pelätään jo nykyään. Citymaasturilla kun karautetaan peruslämpömökkiin ja saapuessa jotakin karvaista vilahtaa puiden lomassa pihassa niin tokihan soitellaan sitten paikallisille alkuasukkaille ja hätäkeskukseen. Pissattaakin vielä kun tulomatkalla tuli poikettua kahvilla eikä uskalla tulla autosta ulos. Sitten kun paikallinen alkuasukas on kiertänyt maat ja mannut varmistaen että sudet ja karhut ovat poissa niin palkakseen hän saa syytteen eläinrääkkäyksestä. Kun sitä naapurin hirvikoiraa pimeässä pelotteli sieltä mökin pihasta pois ja aseen kanssa vielä.
Voi tulevaisuudessa olla että paikallisia alkuasukkaita maaseudulla ei ole. Käy kuten hirvikannan. Että naaraita on enemmistö. Tutkimusten mukaan suomen hirvikanta on vinoutunut säätelyn tuloksena. Vinoutunut on myös maaseudun asujaimisto. Miehiä on enemmän kuin naisia. Naiset kun muuttavat kaupunkiin paremman toivossa. Voi olla, että urbaanissa miljöössä onkin lampaita susien vaatteissa ja taskussa sinisiä pillereitä. Touhua on muttei rehellistä tulosta. Toisaalta en ymmärrä maaseudun vanhan tradition hylkäämistä - saunan jälkeen neljä kertaa peräkkäin aina lauantai-iltana. Sehän tekee kuussa jo 12 kertaa eli keskimäärä ylittynee. Tämän siitä saa - mikään ei kelpaa enää maaseudullakaan ja väki vähenee.
Toisaalta olen oman autonkuljettajani (ammattinimike yrityksessäni, ajan toistaiseksi vielä omat ajoni itse) sopinut, että jos tienposkessa on karhu se otetaan kyytiin jos sillä on rahaa. Maaseudullahan suositaan nykyisin sekä susi- että karhukoulukuljetuksia. Tämä on seurausta siitä, että maalle muuttaa munatonta väkeä. Ollaan etäännytty luonnosta ja valitettavasti myös liikunnasta. Munattomuuden seurauksena sekä petojen että ihmisten perimä on muuttunut. Pedot eivät pelkää ihmistä, ihminen kylläkin petoja entistä enemmän. Ennen oli ilmeisesti isommat pakastimet kun ongelmia ei ollut. Kuljetukset nimittäin maksavat rahaa - ja paljon. Ja vievät koululaisilta mahdollisuuden luonnolliseen liikuntaan koulumatkan ohessa. Munattomuudella siis tässä yhteydessä ei tarkoiteta kykyä lisääntyä vaan täysin älyttömiä vaatimuksia palvelutasoon pienkunnissa. Kaikkea ei voi saada. Jostakin maalla on aina luovuttava verrattuna asvalttiviidakkoon. Tilalle saa sitten rauhaa ja luontoa. Myös petoeläimiä.
Näitäkin tulee mietittyä joskus pimeässä otsalampun kanssa. Ja mitäs jos susi tulee tai karhu? Ja mihinkäs soitat kun on puraistu? Edellyttäen että olet hengissä. Karhukin juoksee 50 km/h ja siihen minäkään en pysty - susista nyt puhumattakaan. Nimittäin meillä vajaan 30 kilometrin päässä Tampereen keskustorilta kännykkä ei pätkimättä aina välillä toimi. 3G -verkkoon on kaksi kilometriä... Onneksi on langallinen internet elleivät puut kaadu linjalle. Lapin Lismassa hinkuvat myös oravanpyörään mukaan. Unohtavat, että sitten kun yhteydet toimivat niin kännykkä ja sähköposti alkavat laulaa ja pääosin työasioita. Rauhoita siinä sitten - kevyestikin.
Kevyt harjoitusviikko vaikuttaa joskus myös negatiivisesti esimerkiksi unirytmiin. Itse nukun yöni erittäin hyvin yleensä mutta alkuviikosta en saanut nukuttua ja sain kahvin väärään kurkkuun yöllä kolme ja kolmekymmentä kuunnellessani radiota. Entinen pääministeri haastattelussaan totesi, että menneeltä kaudeltaan jäi hampaankoloon se työurien pidennys. Valitteli, että kun ei ollut argumetointikykyä ja voimia runnoa ehdotusta väkisin läpi. Vaikkakin 95 % suomalaisista ehdotusta vastusti. On se rankkaa olla uranuurtaja. Historiassa joskus leijanlennätyksestä on seurannut mullistavia keksintöjä - harvoin hiihtäessä Lapin lumilla.
Näkemykseni mukaan pitäisi keskittyä työurien lyhentämiseen, jotta luotaisiin ihmisille mahdollisuus kokea ja harrastaa elämässään muutakin kuin muurahaisen elämää. Globaali yhteisvastuu kaikesta ja kaiken maksamisesta kaikille ei toimi.
Itse kuulun louskuttavaan paariaryhmään : yrittäjiin. On louskutettava, jotta valtaeliitti hienoine ideoineen edes vähän olisi maanpinnalla. Mikään ei rassaa työnantajaa enemmän kuin pidättää ahkeran työntekijänsä palkasta ylisuuria veroja ja muita maksuja leviteltäviksi pitkin euroopan kasinoita. Luullaanko että nykyinen työväki jaksaa olla marssimatta tulevaisuudessa edelleen paitsi vappuna?
Itse olen marssinut viimeisten vajaan viiden kuukauden aikana 2149 kilometriä ja vain 18 päivää lepoa. Ja vielä louskuttaa. Työnteon mentaliteettia siis on. Minun tapuksessani korvaus on terveys ja hyvä mieli. Hyvän mielen voi siis pilata kuuntelemalla yöllä radiota, jos ei nukuta. En suosittele. Lähtekää vaikka lenkille.
Mieleni kyllä kestää löysät puheet. Surullista sensijaan on että nykysuomessa kaikenlainen argumetointi tulkitaan heti joko rasismiksi, vihapuheeksi tai seksismiksi. Jostakin ponnahtaa aina jokin vähemmistö tai enemmistö vaatimaan etujaan suhteessa muihin. On surullista, että asiallinenkin keskustelu ja avausyritykset lytätään heti alkuunsa. Tämä kitkee myös osan elämän iloisuudesta, huumorista ja tilannekomiikasta pois. Vapaan jakamisen mediassakin on syytä tarkentaa kielenkäyttöään - vapaus ilmaisuun kärsii? Tökätä tissiin on siis eri asia kuin kiinnittää rintaan. Ryntäisiin sovittamisesta puhumattakaan. Kiveksestä kantapäähän on nyt lanseerattu. Saa nähdä loukkaantuuko siitä joku. Sen uhallakin totean että pallista jalkapöytään olisi ollut parempi.
“People will forget what you said, people will forget what you did but they will never forget how you made them feel.” Maya Angelou.
"Ihminen unohtaa aina mitä olet sanonut tai tehnyt mutta ei koskaan unohda sitä minkälaisen tunteen sait hänessä aikaan." Maya Angelou.
Olematta edelleenkään filosofisesti mihinkään päin kallellaan totean edelleen, että maailma on yhtä. Kaikkien meidän tulisi rehellisesti omana itsenämme elää ainutkertainen elämämme täällä niin, että nautimme siitä. Ja se seuraava elämä siellä jossain taas. Kokemalla itselle tärkeitä asioita, loukkaamatta toisia.
Ainoa mahdollisuus hypätä oravanpyörästä on valita toisin. On kyettävä omalla polullaan löytämään itselle oikea reitti. Vastuu lähimmäisestä kuuluu tähän mutta koko maailmaa ei koskaan saada talkoisiin mukaan - inhimillisyyden talkoisiin.
Ma - Lepo
Ti - 8 km - kevyesti puolet poluilla pehmeällä - 56 min.
Ke - 13 km - hiljaislla poluilla - 1.23
To - 15 km - kohisevilla poluilla - 1.38
Pe - 17 km - poluilla - 1.51
La - Lepo
Su - 17 km - tiellä 10 ja loput kohisevilla poluilla - 1.52
yht. 70km 7 tuntia 40 minuuttia
Viikon lopputulema oli kaksijakoinen. Vasen jalka loppuviikosta parani asteittain mutta ei vielä kokonaan. Toisaalta olen paljon väsyneempi kuin oletin kevyen viikon jälkeen eli juoksumäärä todennäköisesti tulevalla viikolla jäänee hieman suunniteltua alhaisemmaksi.
Yleensäkään en harrasta ulkokultaisuutta, edes kisassakaan roolinveto ei kiinnosta. Eli jos olo on kehno, sanon sen suoraan. Sitäpaitsi tätäkin blogia saattaa lukea joku nuorempi juoksija, joka lukiessaan mitoittaa omia tekemisiään suhteessa muihin - myös minuun. Kehotan olemaan rehellinen ja rohkea. Tie juoksussa, kuten elämässäkin onnistumisiin, vaatii rohkeutta ja omaan tekemiseen uskomista. Kärsivällisyyttä!
LIGHT TRAINS ON WEEK 43.
Week was very light. My left foot`s inner tendons were bit sore and tight. Maybe asphalt on last week special 63 k run was not doing good. And after this light week I was much more tired than I expect so maybe the next week should be a bit lighter than planned?
Above in finnish version there are some jokes but I´m very sorry - these are very difficult to translate on english. There is some sarcasm for finnish politicians. But pols are everywhere the same? Big talks and nothing really happens.
“People will forget what you said, people will forget what you did but they will never forget how you made them feel.” Maya Angelou.
I read
Joe Grant`s blog and there was that marvellous Maya Angelou`s idea. For the future I certain read some of her books. Humanity is missing also here in Finland. Joe´s pictures are very good and you can feel the call of trails when you look them.
I´m interested in next day´s run much more than my next race. My philosophy of running is be part of nature between two steps. My mind is open and unrelevant everyday fuss dissappear during runs. The world is full of greed and inequality - take care that you are not part of it.
