MARRASKUU SAAPUI

 

LOKAKUUN SUMMAUS:

Pyöräily 776 km ja juoksu 66 km

VUOSISUMMAUS

Pyöräily 8518 km ja juoksu 465 km

 

 

VIIKKO 44. HARJOITTELUNI

Ma- Juoksua poluilla 6,01 km - 46 minuuttia.

Ti- Rouvy sisäpyörällä 86,07 km - 3:47, tässä 1757 m vertikaalista nousua.

Ke- Gravelpyörällä Jan Hrálin kanssa Kessissä 54,66 km - 3.09.

To- Lepo

Pe- Gravelpyörällä 40,61 km - 2.00.

La- Kävelyä Kirsin kanssa 6,12 km - 1.27.

Su- Läskipyörillä Kirsin kanssa 10,91 km - 1.01.

 

 

Ensimmäinen kuva on nurmettunut kotapohja Nellimin harjulta. Aivan kuin joku olisi sijoittanut tarkoituksella keskelle kiven ajatuksella: pitäkää tunkkinne! 

   Kyseessä on Nellimin erähotellin vanhan lumikenkäturisteille tarkoitetun kodan pohja. Paikalla oli myös pieni niliaitta kannon nokassa ja paskahuusi eli ulkovessa. Nyt kaikki on poissa. Luonto peittää ihmisen jäljet aikanaan, mutta harju ja sitä ympäröivä Haapakuru pysyvät.

   Olen joskus miettinyt mitä taakseni jääneistä kilometreistä jää jäljelle. Arjessa päivästä toiseen koen pelkkää väsymystä loputtomaan harjoitteluun. Ultrailpailuissa tai -tapahtumissa koen lyhyitä onnistumisen elämyksiä ja erityisen voimakkaan läsnäolon tunteita.

   Karu vastaus voisi olla, ettei kilometreistä jää mitään muuta kuin kulunut keho ja vanhemmiten särkyjä, mutta ei se pelkästään niin mene. Hetkeäkään en antaisi pois. Elämäni on aina ollut ulkona, jossa epämukavuusalueella vuotaneet hikipisarat saavat kaiken maistumaan aidolta, täyteläisen todelliselta.

 

Marraskuu, jota kutsutaan kuolleeksi kuukaudeksi, saapui. Pimeä Nellimissä kellonrunkkauksen jälkeen tulee iltapäiväneljän jälkeen ja aamu valkenee vielä ennen aamuyhdeksää. Kaamos lähestyy, mutta mielen kaamos ei. Toisaalta niitä oikein odottaa - yhden asian sinisiä päiviä loputtomassa hiljaisuudessa.

   Kymmenentuhannen (10.000) kilometrin pyöräilytavoitteeseen on vielä matkaa jäljellä vajaa tuhatviisisataa. Saattaa tulla, ihan periaatteesta, vaikka aiemmin hiukan epäilin. Tulossa on Rafan festariviikko, jolla ajetaan 600 yhdessä viikossa - ulkona tai sisällä, ehkä molempia. Molemmissa on poljettava.

   Menneellä viikolla ajoin sisällä trainerissa reilu 86 kilometriä, jossa oli nousua 1757 metriä. Kaksi pitkää Alppien ylämäkeä, molemmat lähes kymmenkilometrisiä ja keskijyrkkyys reilu 7 prosenttia, pahimmillaan 15 prosenttia. Kuvaavaa on, että jos ajan Nellimistä Ivaloon ja takaisin reilu 84 kilometriä, nousua on alle 1000 metriä.

   Koli Gravel Carnivalissa lykkäsin tänä keväänä kuuteen ja puoleen tuntiin 150 kilometriä. Tässä oli nousua 2535 metriä. Kolilla olisi tarjolla keväällä 2027 Koli Ultra Carousel, 1200 kilometriä ja 16 000 (kuusitoistatuhatta) nousumetriä. Siis kahdeksan kierrosta keväällä ajamaani reittiä. Noususumman ero tullee loppunoususta, joka ajetaan vain kerran.

   Olen erittäin kiinnostunut ajamaan tuon ultrapyöräilyn. Viimeinen ilmottautumispäivä halvalla hinnalla oli eilen (31.10.). En ilmottautunut. Haluan rauhassa katsoa miten harjoittelu kantaa tai kehittyy, eli molempia.

   Ja etenkin miten motivaatio kehittyy ja säilyy talven kuluessa. Nyt tällähetkellä se näyttää hyvältä, mutta vielä(kin) on hakemista määrän kanssa. Paljonko on paljon pyöräilyä vanhalle ultrajuoksuteuraalle, paljonko yksinkertaisesti siedän harjoittelua. 

   Yksi asia on selvä: Do not let the old man in. (Clint Eastwood) Vapaasti suomennettuna: Älä kuvittele olevasi liian vanha mihinkään.

Sveitsiläisellä mekaanisella koneistolla varustettu vetoleijona jostakin 60-luvun vaiheilta. Takakannen P-merkki takaa aitouden. Tähän yksilöön on vaihdettu lasike ja nuppi. Se käy aikaa lähes sekunnilleen, edelleen!

Viimeiset kaksi kuvaa ovat pyörätrainerin päältä. Maisema juoksee näytöillä ja hiki lentää. Vaihteita vaihdetaan kuten ulkonakin.