Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

maanantai 5. joulukuuta 2022

ULKOPUOLINEN UHKA - PASKAA ITSENÄISYYSPÄIVÄN 2022 AATTONA

 


"...ei mulla pleksit ihan pienest huurru...mutta beibi kyllä täällä tarkenee..." - Tarkenee - JVG


Yläkuvan otin matkalta pikkujouluihin Ivaloon. Matkaa juosten kertyi 47,84 kilometriä ja aikaa kului 5 tuntia ja 36 minuuttia. Ja sitten juotiin. Kiitokset Välitalo Oy:lle, tässä maassa on vielä yrittäjiä, jotka arvostavat työntekijöitään - tässä tapauksessa myös minua, avecina.

 

 ULKOPUOLINEN UHKA


Kyllä täällä tarkenee, mutta kuinka kauan. Niin mikä uhka. Mikä nyt taas uhkaa ja mistä pitää olla huolissaan?

Jos menette mukaan hyperventilointiin, jossa asiat kuullaan pelkästään vasemmalla korvalla ja pahan paikan tullen hengitetään vihreään, kierrätysmateriaalista tehtyyn paperipussiin, niin en voi auttaa. Voitte auttaa itse itseänne miettimällä uhkaako teitä todella jokin. Uhka voi tulla myös oikealta, joten on syytä katsoa molempiin suuntiin. Ja ihan keskellä se uhka vasta onkin. Vielä pahempi on sanoa jotakin, olla jotain mieltä. Tai kirjoittaa. Kauheaa! Tuleeko tämä uhka päänne ulkopuolelta vai sisäpuolelta. Väitän, että sisäpuolelta. Jos teillä on mielentyyneyttä, mikään ulkopuolelta tuleva ei teitä uhkaa. Ette ainakaan koe erilaisten sosiaalisten medioiden jatkuvaa kohinaa uhkaavana. Miten tähän päästään. Ei välttämättä ilman lihansyöntiä, välttämättä siinä luki. Rauhoittumalla. Tai laittamalla puhelin kiinni ja miettimällä miten aika sitten kuluu, kun ei tarvitse facebookkia tai jotakin muuta alustaa selata. Mitä voisi tehdä oikeasti, ei virtuaalisesti. Ulkona? Minusta on erittäin totta, että Suomessa on vähän reaalipoliitikkoja. Termi on tarkoituksella unohdettu, koska Urho Kekkosesta tuli instituutio. Uhrautuminen maan etujen vuoksi ei ole enää mediaseksikästä. Mediaseksikästä on kirjoittaa ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. Sähköautoista ja tuulimyllyistä. Mitä sitten pitäisi kirjoittaa? Kaikesta pitäisi voida kirjoittaa ilman ennakkosensuuria. Mutta pakko ei ole lukea idealistista perustelua, joka ei johda mihinkään. Tavallisen Suomessa työssäkäyvän ihmisen aika menee pienellä palkalla sinnittelyyn. Nellimin Erähotellin portugalilainen baarimestari sanoi: "I make good money here." Hän on työskennellyt myös Tanskassa. Kun nyt kysyn, että missähän olisi se suomalainen baarimestari, niin välittömästi alkaa rasistimylly pyöriä. Puhutko suomea ja pitäisikö Suomessa saada puhua suomea. Jos kysyisin, että miksi hotelli ei maksa riittävän isoa palkkaa saadakseen suomalaisia töihin, alkaa jokin toinen mylly pyöriä. Korostan, että sitten kun myllyt lakkaavat pyörimästä, paska lakkaa haisemasta ja kullit lakkaavat seisomasta, on maailmanloppu lähellä. Asiatonta? Tottakai, mutta totta. Yrittäjät ovat Suomessa täysin eriarvoisessa asemassa keskenään. Vihreitä sertifikaatteja ja tukirahoja ei riitä kaikille, mutta eniten sotkeville ja vauraimmille kyllä. Minusta kaikille ihmisille pitäisi maksaa parempaa palkkaa, ei sijoittajille. Mutta nyt on myöhäistä. Globaali maailma. Kaikki on yhteydessä kaikkeen ja toisistaan riippuvaista. Miten sitten. Esimerkiksi pikkujouluissa työntekijät avecina. Arvosta työntekijääsi ja näytä se. Meillä itsenäisessä Suomessa asiat ovat hyvin, näin meille on kerrottu kohta jo 105 vuotta. Suomi neito vai lutka. Nykysuomi on neidosta kaukana. Mieluummin vertaisin jo melko kokeneeseen naiseen, joka osaa nauttia seksistä ilman pakonomaista tarvetta korostaa feminismiä. Sairas vertaus? Ei minusta, minusta se on osuva. Nussikaa toisianne, kun sähköt katkeavat ja polttoaine kallistuu. Muistakaa varata patteriradio ja kynttilöitä. Huomaatteko, miten tuskallista on lukea tällaista tekstiä. Nyt lopetan, keitän kahvit ja menen lenkille. Enkä taatusti kirjoita tällaista paskaa sen jälkeen.

 

 

Olen julkaissut yhden kirjan, ja koska olen opiskellut kirjoittamista, niin nyt: älkää kertoko, että kerron tässä teille nyt sitä ja tätä, helppotajuisesti. Älkää selittäkö, että kirjoituksenne lopussa on linkkejä faktantarkistukseen ja esitätte tässä kirjoituksessanne mielipiteitänne. 

    Näin toimien yritätte asettaa itsenne johonkin asemaan lukijoidenne edessä? Loppuun laitatte linkit, jotta teitä ei mielipiteidenne vuoksi lynkattaisi? Osoitatte, että ette ole asianne kanssa yksin, tiedätte jotain, ehkä enemmän? Faktoja? Opetatte?

    Pyydän, älkää selittäkö niin saatanasti vaan pelkästään kirjoittakaa tai kertokaa. Jos teillä on asiaa.

    Oliko minulla.

    Kuka tietää, hyvää itsenäisyyspäivää kuitenkin kaikille.

 


 

VIIKKO 48.

Ma- 30,09 km - 3.35. Luminen hiekkatie/ polanteinen metsäautotie.

Ti- 30,14 km - 3.30. Jäinen asvalttitie, hiekoitettu.

Ke- Kirsin kanssa kävelyä 3,88 km - 54 min.

       10,01 km - 1.06. Palautusta samoilla alustoilla kuten ma-ti.

To- Lepo

Pe- 10,45 - 1.12. Tietä ja polkua.

La- 47,84 km - 5.36. Nellim - Ivalo ja hiukan lisää.

Su- 10,03 km - 1.08. Kylällä palautusta.

yhteensä 138,5 km - 16:09.

Erittäin hyvä viikko. Tuskin pystyn juoksemaan ihan yhtä paljon viikolla 49. Joku voi sanoa, että tämä oli siis liikaa. Nämä jotkut voivat tarkistaa paljonko juoksin Kauhajoella tänä kesänä kuuden päivän kilpailussa ja miettiä sitten mikä on liikaa tai liian vähän.

 


 

     Viimeisessä kuvassa on höyryinen tuokio väliltä Nellim - Ivalo. Latokaapa melkein kuusi tuntia pakkasessa samoissa vaatteissa, jääkylmien juomien kanssa. Itsensä ylittäminen ei aina ole hauskaa ja helppoa - mutta siitä voi silti oppia nauttimaan. Tyyneys - ongelmia ei ole.

    

    

1 kommentti:

  1. Ensimmäisessä vakinaisessä työpaikassani VTT:llä oli tapana myös kutsua Avecit mukaan pikkujouluihin. Niitä reissuja muistellaan lämmöllä vieläkin, varsinkin kun kyse oli miesvaltaisesta työpaikasta niin tanssittajia ei nuoremmilta Aveceilta puuttunut. Myöhempien aikojen jäyhissä yksityisissä työpaikoissa ei moinen olisi tullut kuuloonkaan. Tässä pisteet kerrankin valtion virastolle 6:0.

    VastaaPoista