Ultrajuoksijan ja kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Jani Rautonen, Norja/Barraś
perjantai 13. maaliskuuta 2020
IHMETTELYÄ
Lapset laulavat, että maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Pieniähän olemme kaikki tässä suuressa maailmassa.
Reilu seitsemänkymmentä päivää sitten virus lähti liikkeelle Kiinasta. Olen Linkolalainen siinä mielessä, että onhan meitä täällä pallolla ihan liikaa jos rehellisiä ollaan. Sitten kysytään kuka sitten tähän maailmaan saa syntyä, miten se määritellään. Kysymys on typerä, luonto korjaa tietyt ylimielisen ihmisen virheet. Tällä hetkellä tätä korjaamista kutsutaan Koronaksi.
Kiinalaisia on paljon ja he yrittävät hyödyntää ravinnokseen lähes kaiken mahdollisen. Wuhanin torilta lähteneen vitsauksen arvellaan olevan peräisin lepakosta - kai senkin on joku idiootti siellä syönyt. Uutta ravintokulttuuria yritettiin Suomeen lanseerata hyönteissyönnin muodossa, kauhulla ajattelen, että mikähän on seuraava "uusi ja houkutteleva ravinnonlähde."
Sattuneesta syystä tapaan täällä rajaseudulla paljon kiinalaisia ja aasialaisia tiettyyn turistisesonkiaikaan talvella. He etsivät puhdasta ilmaa hengitettäväksi, revontulia ja rauhaa. Ilmoittavat olevansa vegaaneja mutta syövät sitten lopulta kaikkea mahdollista. Laittavat majoituksessa patterit ja saunankiukaat täysille ja lopuksi ikkunat auki pakkasesta huolimatta. Ihan hauskoja he ovat ja todennäköisesti myös me olemme hauskoja heidän mielestään. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että osa heistä on ihan pihalla todellisesta reaalimaailmasta, elämä näyttää olevan pelkkää kännykkää, pullovettä ja hengityssuojaimia vailla aitoa läsnäoloa luonnon kanssa.
Olin vielä yrittäjä kun sikatauti jylläsi vuonna 2009. Ei tullut mieleenkään anoa korvauksia valtiolta menetetyistä asiakasvirroista. Käynnissä olevassa hysteriassa on samanlaisia piirteitä kuin menneessä sikainfluenssapandemiassa mutta tämä tuntuu nyt ylittävän kaiken mahdollisen. Media on muuttunut yli kymmenessä vuodessa paljon ja se todella näkyy ja kuuluu niille jotka sitä seuraavat, ilmankin tulee toimeen.
Näinä vapaan internetin aikoina ei voi kuin ihmetellä, että mikä sieltä Kiinasta oikein karkasi tai päästettiin karkuun. Kausiflunssa tappaa vuosittain reilu tuhat suomalaista ja tämän sanottiin ensin olevan vaarattomampaa. Jokin mättää, eli jotain meille ei kerrota. Nyt rajat alkavat sulkeutua - vaaratonta tautia? Älkää viitsikö.
Suomeen vaaditaan poikkeuslakeja voimaan. Kannattaisi tutkia mitä ne tarkoittavat: kansalaisten omaisuutta takavarikoidaan, internettiä rajoitetaan, liikkumista rajoitetaan ja eri kulutushyödykkeiden saatavuutta rajoitetaan, ihmisiä velvoitetaan tiettyihin tehtäviin ja niin edelleen. Kuulostanee yksilökeskeisyyteen tottuneille hiukan vierailta. Emmehän sentään ole sodassa.
Mikään ennenkokematon Korona ei ole maailman historiassa. Espanjantauti tappoi noin 50 miljoonaa ihmistä vuosien 1918 - 1919 aikana. Aasialainen 1957 - 1958, tappoi noin 2 miljoonaa ja Hongkongilainen 1968 -1969 vähintään miljoonan. Vain muutamia mainitakseni.
Tiedätte varmaan, että sanomalehteen voi pyyhkiä jos vessapaperi loppuu kaupasta. Jos lehteä ei tule kotiin niin pyyhkikää tablettiin tai kannettavaan, paskaahan kaikki uutiset ovat joka tapauksessa.
Kaikessa tässä on kuitenkin jotain positiivistakin. Maailma pysähtyy ja kiireisinkin huomaa mistä elämässä on lopulta kysymys:
Elossa pysymisestä.
Käykäähän ulkoilemassa, se virkistää.
Poikkesin hammaslääkärissä. Hän sanoi, että eräs vasemman yläleukani poskihampaista alkaa olla parhaat päivänsä nähnyt mutta paikkasi sen vielä menestyksellisesti. Ihan ihmettelen tässä, että minussa on on jo osa, joka on nähnyt parhaat päivänsä.
Ei kai. Tässä on nyt tapahtunut jokin virhe.
Täytyy miettiä asiaa.
Voisinko ehkä soittaa jonnekin ja tiedustella osan huonoa laatua.
Edellisessä blogipäivityksessä kerroin toisen moottorikelkkamme, Ski-Doo Expedition 600 SDI koneongelmasta. Syyksi paljastui toisen sylinterin osittainen kiinnileikkaus ja sen myötä puristusten häviäminen jolloin moottori ei enää "osannut" käydä kunnolla. Kilometrejä vanhuksessa oli 15000, mikä on paljon kaksitahtiselle kelkalle.
Myimme kelkan pois rikkinäisenä ja tilalle tuli Ski-Doo Summit 800R, jonka telanpituus on 163 tuumaa, eli erittäin pitkä. Olen aiemmin pitänyt leveätelaista kelkkaa mielelläni mutta tympääntynyt sen ajettavuuden raskauteen. Nyt muutaman sadan kilometrin ryöpytyksen perusteella en enää ikinä osta leveätelaista kelkkaa. Ei ole paikkaa minne pitkällä Summitilla ei uskaltaisi mennä ja useinmiten järjen kanssa ajettuna sieltä myös pääsee poiskin. Pikän ja kapean telan ajettavuus on huikea ja pito erinomainen.
Alleviivaan vielä mielipiteeni. Vertailuksi käytössämme on toinen Summit 600, jossa telan pituus on 154 tuumaa. Eroa on, mutta ei radikaalisti paitsi ääriolosuhteissa. Molemmilla pääsee mutta ison koneen voima vie vaivattomammin eteenpäin syvässä lumessa, jota meillä rajaseudulla riittää. Kirsin mielestä pienempi Summit tosin kääntyy helpommin.
Molemmat kelkat on varustettu leveillä pohjapanssareilla ja tavarabokseilla. Isommassa on puolikorkea tuulilasi ja pienemmässä korkea lasi. Luonnollisesti molemmissa on lämmittimet käsille ja maton sivuissa vieteriraapat koville keleille jäähdytykseen. Isommassa kelkassa on myös virran ulosotto kypärän sähkövisiirille.
Yhteistyökumppanina meillä kelkka-asioissa on Tuovilan Gummi Ivalosta enkä löydä heistä moittimista, päinvastoin homma toimii kaikinpuolin loistavasti.
Kuriositeettina mainittakoon, että nykyisillä hinnoilla kannattaa ostaa laatikollinen alkuperäistä xps-kaksitahtiöljyä esimerkiksi Motulin tarvikeöljyn sijaan jo pelkän hinnan takia. Bensiininkulutus on kaksitahtikelkassa järkyttävä mutta ilosta kannattaa maksaa. Isoa eroa ei ison ja pienen moottorin välillä ole, muutaman litran ero pienen hyväksi kumuloituu isossa ajamisen helppoutena ja voimasta nauttimisena.
Etelän poikien vakiokysymyksiin kuuluu Summittien vetokyvyn tiedustelu. Meillä molemmissa kelkoissa on takarauta heavy-duty mallia ja siinä peräkoukku. Molemmat kelkat vetävät rekeä ja pulkkaa ilman minkäänlaista vaikeutta. Ja painoa saa perässä olla paljon, todella paljon. Alla olevasta kuvasta voi päätellä Summitin etenemiskyvystä jotain todella raskaissa kohvajääolosuhteissa pilkkireissulla, sohjoa oli lumen alla saappaanvarrellinen.
VIIKKO 10.
Ma-Ti- Lepoa
Ke- Hiihtoa Kirsin kanssa 9,2 km - 1.35.
To-Pe- Lepoa
La- Hiihtoa 16,8 km - 1.58.
Su- Juoksua tiellä 10 km - 1.05.
Kevyt aika jatkuu? Keväällä Suomen ulkopuolella oleviin kilpailuihin ei pääse Koronahäslingin takia kovin helposti; rajojen sulkeutumisia tai matkustusrajoituksia. Suomessa KURF ehkä järjestetään tai sitten ei?
Harjoittelu olisi pelkästään omaa kivaa nyt - jos sitä tekisi...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minulle tämä nuha ei aiheuta minkäänlaisia muutoksia lenkkeilyjen määrään, ellen sitten itse sairastu, jolloin tulee taukoa. Ainoa järkevä selitys raskaille vastatoimille on terveydenhuollon kapasiteetin rajat vakavimmin sairastuneille. Lopulta 1/3 kansasta saa viruksen. Jää nähtäväksi kumpaan ihmisiä tulee kuolemaan enemmän: itse virukseen vai näihin vastatoimiin. Veikkaisin jälkimmäistä - useampia yrittäjiä tulee löytymään narun jatkeena.
VastaaPoistaKiitos Jyrki nasevasta kommentista, löysit rivien välistä juuri sen minkä jätin kirjoittamatta.
PoistaOlen silloin tällöin teksteissäni kritisoinut yhteiskuntaa ja punninnut yksilön velvoitteita yhteiskunnalle. Terveydenhoito, jonka avulla pysyin hengissä 1990-luvun alussa on täysin toiselta planeetalta tänä päivänä - ja varsin kaukaiselta planeetalta, valitettavasti.
Tosiasiassa olemme housut kintuissa jos todellinen katastrofi iskisi, monessakin mielessä, esimerkkeinä maanpuolustus tai ulkomailla hätään joutuneiden mittavampi auttaminen.
Tehohoidon suhteen jo nyt tehdään priorisointia, sitä annetaan niille joille siitä katsotaan olevan hyötyä - mutta miten tämä "hyöty" määritellään.
Mukavia lenkkejä meille kaikille oman tien kulkijoille!