Ultrajuoksijan ja kirjailijan ajatuksia matkan varrelta. Perspektiivinä sairastettu syöpä vuosimallia 1993 ja 32 vuotta kestävyysjuoksua. Lukijalta toivotaan kommentteja, vuoropuhelu on rikkaus. Kansikuva Jani Rautonen, Norja/Barraś
tiistai 3. maaliskuuta 2020
BÁRBMU
Chillailin keittiössä pitsan kanssa. Ilmaisu on harhauttava, pizza oli vasta taikinavaiheessa - oletus pizzasta. Pitsa vai pizza, monta täytettä ja nimeä - aivan kuin moni muukin asia.
Taikinaa vaivatessa oikeaan käsivarteen, ulkosyrjälle hauiksen taakse, sattui. Kipu on peräisin jäätyneestä paskakasasta. Arvostan lukijoitani, en aloita kirjoitusta mielelläni ulkohuussista, mutta pakko sinne on nyt mennä mikäli aiomme päästä tämän tarinan loppuun.
Erämökin ulkohuussissa istuessani SE otti melkein kiinni SIIHEN. Lause ei kaikille aukea helposti. Tässä on kyse sukupuolesta. Naisilla ei ole SITÄ mutta heistä osa tykkää sen oikeanlaisesta käytöstä. Sensijaan naisen suorittaessa luonnollisia tarpeitaan ulkohuussissa SE ei helposti ota kiinni SIIHEN.
Tarvittiin tyhjennys keskellä talvea. Tavara oli jäätynyt Lassila et Tikanojan kuivikekäymälän saaviin kiinni tanakasti. Raahasin puolentoistametrin hangessa saavin lumikolan avulla kompostilaatikkoon ja lumitöiden rasittamaan käteeni sattui. Käsi oli rasittunut aiemmin sinällään turhasta lumenpudotuksesta katolta ja vanhan vittupääaggregaatin käyntiinrepimisestä, mutta huussi oli pakko tyhjentää oli virtaa tai ei.
Käännettyäni saavin ylösalaisin kompostilaatikon sisällä totesin että ei irtoa vieläkään. Lämmitin puuhellalla kattilassa vettä ämpäriin ja valelin sillä saavin pohjaa, pakkasta oli viisitoista astetta. Heureka: köntsä irtosi. Peittelin voimakkaan ruskeankeltaisen värisen jääpalan kuivikkeella. Kompostin pohjalle olin aiemmin laittanut sanomalehtiä, kevät tullee ja muukin kuin lumi sulanee.
Kasasin istuimen ja kävin psykologisella voittajaistunnolla operaation jälkeen. Filosofoin istuessani talvityhjennyksen etuja ja haittoja. Edut olivat mittavat verrattuna kesään. Hajuhaitat ovat minimaaliset puhumattakaan muusta saavin kaapimisesta ja pesemiestä aiheutuvasta epämukavuudesta. Ja istunnolla SE ei ottanut SIIHEN enää kiinni.
Pizzaan tuli Pajuniemen metsästäjänmakkaraa, purjoa, oliiveja, kapriksia, anasta, ilmakuivattuja tomaatteja ja aurajuustoa tavallisen juuston lisäksi.
Mainittu lumenpudotus katolta on Lapissa turhaa kun kyse on asetusten mukaan tehdystä harjakatosta, lisäksi täällä keväällä kaikki sulaa nopeasti - toivottavasti. Kun aurinko ensikerran kaamoksen jälkeen paistoi täydeltä terältä niin Lapinmies sanoi: "Tuon kanssa me vielä joudutaan vaikeuksiin." Se oli se sama kaveri, joka oli suorittanut Lapinmiehen coopperin testin - ollut kaksitoista minuuttia ilman viinaa.
Aiemmin mainitusta vittupääaggregaatista meni käynnistinnaru poikki jälleen. Lisäksi käynnistyslaitteen jousi ei pakkasessa kelannut. Toin käynnistyslaitteen kotiin ja jätin työpöydälle. Perintönä saatu aggregaatti edustaa vanhan hyvän ajan ajattelua, kun halvalla ostaa niin hankkii vaikeuksia itsensä lisäksi jälkipolville. Kyseiseen kapineeseen ei edes internetin ihmeellisestä maailmasta löydy kaasuttimen perussäätöarvoja. On turvauduttava korvakuuloon, mutta ilman ollessa saatanoita ja perkeleitä täynnä ei käyntiääntä kuulu, varsinkaan jos ei käynnisty.
Paskareissulta palatessa vanhemmasta moottorikelkasta meni kone. Tätä kirjoitettaessa ei tuhon laajuutta ole vielä riittävästi selvitetty vaikka potilas on jo hoidossa. Pääsin kuitenkin erämaasta kotiin chillailemaan eikä masenna yhtään.
Ihmistä ei ole aivan yhtä helppoa korjata kuin konetta. Jos kaksitahtinen yskii, vaihdetaan männät ja pahimmassa tapauksessa alakerta, jos ihminen yskii pelätään pahinta. Läppiä ja niveliä vaihdetaan, aorttaakin tuetaan, mutta lopulta repeää varmasti ainakin jos painat tarpeeksi pitkää päivää.
Virus. Karanteeni. Ei mitään hätää sanoo punahuulihallituksen päämannekiini silmät selällään. Puolivallaton setäisämieskin kommentoi runotytön kanssa honkaniemen sohvalta. Jättekivaa on panssariaitojen sisällä, turvamiehet plokkaavat taudinaiheuttajat porttien ulkopuolelle mutta hei, onhan meillä varmuusvarastoissa hengityssuojia.
Aikanaan kun muuan itäinen voimalaitos räjähti ei ollut mithään hättää pariin päivään kunnes oli pakko myöntää, että yli on jo mennyt. Valitettavasti myös minä jäin tuolloin pahimman laskeuman alle Hämeessä, Kurun kupeessa. En ole katkera mutta on selvää, että se ainakin edesauttoi syöpätautini kehitystä.
Pohjoissaamelaisessa mytologiassa on Bárbmu eli Bárbmoriika. Se on lämmin eteläinen maa, johon sääsket ja muuttolinnut lähtevät talveksi. Tämä maa sijaitsee siellä missä taivas kaareutuu eteläiseen taivaanrantaan kiinni. Siellä kääpiöt harjoittavat poronhoitoa ja syövät osan muuttolinnuista. Kääpiöt; muutenhan he eivät mahtuisi alaskaareutuvan taivaanrannan ja maanpinnan väliin.
Bárbmu on eräänlainen lintukoto, kuten koko Suomikin tuntuu aina vain olevan. Meitä ei mikään koskaan uhkaa ja ainahan hallitus hoitaa jos joku maksaa.
Artisti maksaa lopulta itse, myös minä. Kun on päässyt elämässään chillailemaan muutenkin kuin pizzan kanssa on oivaltanut itse tekemisen merkityksen. Itse tekemiseen luetaan voimakkaasti mukaan myös ajattelu.
Elämässään ei pääse eteenpäin ellei vaihda latua tai polkua. Minusta on alkanut tuntua, että tietyt ihmiset eivät halua ymmärtää, että juokseminen ei koskaan ole ollut ihan niin iso osa elämääni kuin ulospäin on näyttänyt. Ylleni on soviteltu elämäntapajuoksijan manttelia, kelkkahuollon työmääräyksessä ei ole nimeäni vaan siinä lukee ULTRA ja on sanottu: "harrastuksesta tulee elämänmittainen matka".
Kyllä mutta ei pelkästään.
Ehkä saan joskus lopettaa?
Huomenna minulle tulee kaksi kirjailijaa kylään. Toinen on kirjoittanut yli kaksikymmentä kirjaa ja toinen muutaman. Sivistyminen ja henkinen kasvu on elämänmittainen matka. Ihmiset ja heidän tapaamisensa tuon matkan kohokohtia.
Bárbmu-sanan on oletettu olevan laina norjankielen barm-sanasta. Se tarkoittaa kaltevaa rantaa, laakeaa maisemaa, joka kohoaa merestä tai laakeaa saarta, joka näkyy taivaanrannalla.
Laakeassa, avarassa maisemassa näkee pitkälle.
VIIKKO 9.
Ma- 20 km - 2.09.
Ti- Lepo, lumitöitä 6 tuntia.
Ke- 8 km - 53.32.
To- 12 km - 1.34. Erittäin hitaasti.
Pe- 20 km - 2.36. Erittäin hitaasti.
La-Su- Lepo
Yhteensä juoksua 60 km - 7:13
HELMIKUUSSA mitattua liikuntaa 34 tuntia. Juoksua 201,5 km, hiihtoa noin 80 km ja päälle kävelyä ja lumikenkäilyä.
Senverran taas haastoin itseäni, että sain 200 km ja kaksituhatta nousumetriä kasaan. Maaliskuussa en haasta muuta kuin, että saan hiihtokilometrit täyteen, niitä puuttuu nyt enää 25 kilometriä ja aikaa on vielä 13 päivää.
Olen väsynyt mutta terve.
Juoksen äärimmäisen harvoin to-pe kaltaisia hitaita lenkkejä paitsi kilpailuissa.
En kuulu niihin ihmisiin, joita viedään sairaalaan liikuntasuoritusten jälkeen - pystyn lepäämään ennenkuin on myöhäistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti