TAIVAALLISIA TOTUUKSIA ?

Juhannuksena laskimme Kirsin kanssa verkot navakassa tuulessa Sulkusjärveen. Toista verkkoa ensimmäisen puikkariin sitoessani vene kääntyi tuulen alle ja laskin toisen verkon eri puolelta venettä kuin ensimmäisen. Myöhemmin kokiessamme verkkoja havaitsimme, että ensimmäisessä verkossa ei ollut kalaa mutta toisessa sitten yli oman tarpeen. 
   Verkko pitää laskea veneen oikealta puolelta saaliin varmistamiseksi. Selvittäessäni myöhemmin asiaa sähköpostitse asiantuntijalta hän kertoi, että asia riippuu myös siitä kuinka päin veneessä istutaan ja kuinka päin vene on. Ongelmalliseksi tilanteen tekee meillä vielä rajavyöhyke. Onko rajavyöhykkeen puoli, eli itäpuoli, vasen puoli vai sittenkin se oikea puoli. Pääasia lienee särvin ja sen riittävyys.
   Raamattu- nimisessä bestsellerissä kerrotaan miehestä nimeltä Job. Jobin uskoa koeteltiin ja vaikka häneltä vietiin kaikki niin uskostaan hän ei luopunut. Raamatun juoni perustuu armoon, joka on Jumalan rakkaus meitä kohtaan ilman omaa ansiotamme. Vaikka Ikean kuvastoa painetaan enemmän kuin Raamattua löytyy Raamatusta myös kaunis elämän tarkoitus. Vanhan Katekismuksen mukaan se on "Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen."
   Minun uskoani on koeteltu viime aikoina sairastelujen myötä. Ajatteluni lähtee ajatuksesta, että en ole mitenkään erikoinen, positiivisuus antaa uteliaan mahdollisuuden uuteen päivään joka aamu. Vaikka en kuulu kirkkoon on yläkerran yhteys minulle itsestäänselvyys. Juostessani luonnossa näen ja koen sen kauneuden ja tunnen sen voiman. Se ei voi olla alkuräjähdyksen limasta sattumalta kasautunutta vaan se on luotu - tavalla tai toisella. Ja joku sen on luonut - uskoakseni Luoja.
   Uskoa koetellaan myös kirjani kustantajaa etsiessäni. Kirjoittamalla käsikirjoituksen ja tarjoamalla sitä kustantajille on oltava valmis työntekoon, muokkaamaan käsikirjoitustaan. Tarinaa ei välttämättä tarvitse muuttaa vaan esitystapaa. Harha siitä, että kirjoittamalla saa rahaa ja mainetta on harvojen etuoikeus. Kirjoittaminen on kovaa työtä ja jos kirjoittaa osittain omasta elämästään kuten minä, voi olla haastavaa muokata esitystapaansa, se kun on tullut jo kerran elettyä valmiiksi. Missään tapauksessa en ole antanut vielä periksi, odottavan aika on kuitenkin pitkä.
   Tänä päivänä ihmiset ovat jatkuvan kasvun huumassaan hukassa elämänsä kanssa enemmän kuin milloinkaan. Koneet tekevät työt tulevaisuudessa mutta silti pitäisi työtä tehdä elääkseen? Kasvun kätilöt vakuuttavat taloudellisen kasvun edistävän ihmisen luovuutta ja hyvinvointia. Vaikka työpaikkoja katoaa syntyy silti kuulemma uusia, tai sitten jää aikaa luovuudelle mutta mitä syödä siinä innovoinnin ohessa? Kansalaispalkkaa, kiitos. Puhuttaessa työttömyydestä muistetaan mainita aina työvoimapula. Lapin matkailu kaipaa tekijöitä, 11 euroa tunti ja verot pois. Tervetuloa.
   Ihmiskunta on useamman kerran viimeisten reilun viidentuhannen vuoden aikana ajanut itsensä umpikujaan mutta aina löytänyt ulos. Rajaton kasvu on biologinen mahdottomuus. Tila loppuu planeetalta ja happi siinä sivussa. Nälkäinen ihminen ei ole luova, hän on taistelukone. Vielä vaarallisempi on ihminen vailla mielekästä tekemistä mutta kaikista vaarallisin on ihminen vailla elämänarvoja tai vailla perustaa mille rakentaa elämänsä.
   "Juokseminen on minulle pyrkimystä täydelliseen yksinäisyyteen." Olen useammankin kerran juossut sinne, täydelliseen tyhjyyteen, tilaan jossa on vain minä ja juoksu. Pidempiä aikoja siellä viettäessäni minua alkaa puistattaa. Henkinen keskittyminen luo mahdollisuuden sivuuttaa kaikki inhimillinen kärsimys ja juoksua haittaava pois. Jäljelle jää kehää kiertävä juoksukone - täydellisessä yksinäisyydessä. Paluu arkeen pitkien ultrajuoksujen jälkeen tapahtuu inhimillisyyden ja etenkin läheisten ihmisten avulla.
   Sain sähköpostia ystävältäni, yhdeltä näistä harvoista edelläkerrotuista, niistä jotka pitävät minut järjissäni. Hän oli lukenut Juhannusaaton ajastetun blogikirjoitukseni ja kaipasi kristillisiä arvoja. Kyseisessä tekstissä ne olivat rivien väliin huolellisesti piilotettuina. Tässä ajassa kristillisyydestä saati Jumalasta puhuminen tai kirjoittaminen on epämuodikasta. Kiitos kaikkien "Päivi Räsästen" ihmisiltä on hämärtynyt täysin mikä on Usko -Toivo - Rakkaus kolmikon keskeinen ajatus. Usko ja usko Jumalaan on täysin eri asia kuin kirkko tai seurakunta. Raamattuakin on vuosien saatossa ajanmukaistettu ja käytetty uskonnon ohella lyömäaseena milloin mitenkin tulkittuna. Mitenkähän "Päivi" suhtautuisi, jos sanoisin että "seurakunnassa nainen vaietkoon". Näin se käy. Otetaan lause irti kontekstista ja sutaistaan menemään. 
   Oikean Jumalan rakkauden tai rakkauden edessä kaikki ovat tasavertaisia, sanoi kuka tahansa mitä tahansa tai vaikka kirjoitettu olisi mitä tahansa. Siis kaikki kelpaavat, sellaisina kuin ovat. Piste.
   Uskonasioista kirjoittaminen vaatii syvää henkilökohtaista rohkeutta, aivan kuten ultrajuoksukin. Maailmassa, jossa keskiverto kiinnostuksen kohde on kuka panee ketä ja mitenkä päin, on erittäin vaikeaa tulla ymmärretyksi uskonasioista puhuttaessa. Homma menee poisselittämiseksi tai kiistelyksi ja väännöksi onko Jumalaa vai ei, ja jos on, niin miksi on niin vaikeaa kuitenkin kaikilla kaikkialla.
   Olen tutustunut huolella erilaisiin uskontoihin ja erilaisiin mielenhallinnan keinoihin. Keskittymällä, aivan kuten sokeasti uskomallakin, voi päästä kohtuullisen tyhjään tilaan. Tietyissä uskonnoissa kaiken saa anteeksi ja sitten voi taas rynnistää menemään. Jokainen elää ymmärryksensä mukaan ymmärryksensä mukaista elämää. Juhannuksenakin joku jossain taatusti taas joi viinaa ja huusi neljä päivää luonnon rauhassa. "Oltiin mökillä rentoutumassa." Minä taas kysyn, että jäikö mitään millä mennä eteenpäin elämässä Juhannuksen vieton jälkeenkin?
   Blogini on täynnä ristiriitaisuuksia mutta sitä lukemalla voi seurata kamppailuani, monessakin mielessä. Minä voin kirjoittaa mistä tahansa kunhan en loukkaa ketään. Tähänkin kirjoitukseen olisi ollut helppo sotkea hyväksikäyttöä tai ydinsodan uhkaa, mutta nyt kyse oli taivaallisista totuuksista. Ja siellä on otsikossa kysymysmerkki perässä.