Kotiuduin kevään 2017 Unkarin kuuden päivän maailmanmestaruuskilpailusta väsyneenä mutta erittäin terveenä ja tyytyväisenä. Olin vaikeiden vaiheiden jälkeen lähes olemattomalla harjoittelulla juossut hyvän tuloksen ja mikä tärkeintä : olin kyennyt löytämään juoksemisen vapauden taas monen vuoden pakon jälkeen.
Kesällä teimme Kirsin kanssa Lapin lyhyessä mutta valoisassa kesässä pitkää päivää saadaksemme tietyt maalaus- ja rakennus- ynnä järjestelyurakat kotona Nellimissä sekä mökillä Talvituvalla tehtyä. Onneksi ystävät auttoivat mutta paljon jäi omillekin käsille puurrettavaa.
Aloin pikkuhiljaa kesän edetessä harjoitella tähtäimessä juosta 171 kilometriä Nivalan PUF- kilpailussa. Ihmeekseni kunto alkoi kohota nopeasti ja kotivaarojen vertikaali teki vanhemmalle teuraalle ihmeitä. Aloin pelätä että ajaudun totutusti ylikuntoon ja homma loppuu kesken kaiken kuten viime vuosina usein on tapahtunut mutta nyt ei loppunut.
Vuoden 2014 Tuhannen Mailin jälkeen koin ensikerran taas kuinka harjoitus tarttuu, lihasmassa kasvaa ja vauhti kasvaa. Tuntemukset olivat niin järisyttäviä että oli pakko kaivaa sykemittari kaapista esiin ja katsoa onko tunne suhteessa vauhtiin ja siihen mitä kehossa tapahtuu kohdallaan - ja se oli !
Henkinen keskittyminen kilpailuun häiriytyi ensimmäisen kerran heinäkuussa kun toinen työntekijäni irtisanoutui varsin tylysti ja varoittamatta. Ymmärrän toki että ihmiset väsyvät ja kun en mitenkään kyennyt löytämään korvaavaa henkilökuntaa niin yritykseni toimi vajaateholla ja jatkoin harjoittelua ja normaalia elämääni kohti kilpailua.
Taustalle jäi kuitenkin pyörimään ajatus koko yrityksen alasajamisesta koska taksilaki muuttuisi 2018 kesällä eikä toinenkaan kuljettajani ollut innokas jatkamaan yrittäjänä. Aloin saada tarpeekseni koko yrittäjänä olemisesta, 17 vuoden ura laskunmaksajana alkoi riittämään.
Henkisesti ymmärsin kesän aikana että olin ajautunut sivuun vaistonvaraisesta ja vapaasta harjoittelusta viimeisen yli kahden vuoden aikana. Synnyin käytännössä juoksijana uudelleen viimeisten kuukausien aikana ennen kilpailua mutta kokemukseni nojalla osasin odottaa vaikeksia koska pohja on vaikeiden vuosien aikana kaventunut. Omaan tapaani lähdin rohkeasti ja täynnä itseluottamusta kohti Iso-Sydänmaan pahamaineista reittiä.
Ystäväni Keijo Nivala eli Hietapuolen Bekele oli todennut että kukaan ei pääse kilpailussa maaliin. Otin tämän lausunnon positiivisena, kokeneen juoksijan ja reitin tuntijan varoituksena. En missään vaihessa pitänyt Keijon lausumaa dissauksena ketään enkä kenenkään yritystä kohtaan. Keijo kun on varsin nopea tasamaalla ja ymmärtää kaltaistani vanhenevaa juoksijaa silloin kun puhutaan elastisuuden häviämisestä ja siirtymisestä tasaiselta kilpailualustalta poluille.
Iso-Sydänmaan vaellusreitti on 57 kilometrin trapetsi. Pitkospuita, kiviä, juuria, ojia, mutaa ja soita. Märkä ja lähes tasainen kiemura imee voimat kulkijaltaan salakavalasti. Reitti on petollisen hidas eikä anna armoa jos tekee virheitä tai on ylimielinen. Kukaan ei aiemmin ollut kiertänyt reittiä kahdesti peräkkäin juosten saati sitten kolmasti.
Viisi lähti yrittämään - kukaan ei päässyt kolmea kierrosta. Taika siis säilyi eikä Suomen Barkleyn-titteli ole turha !
Kilpailussa Jouni Knuuti ja minä kiersimme kaksi kierrosta ja lopetimme sitten molemmat koska ei ollut enää mitään annettavaa. Jouni oli minua hieman nopeampi. Onni Vähäaho - reitin sielu ja kisan primus motor - haettiin autolla reitiltä pois hiukan ennen toisen kierroksen loppua. Veli-Matti Anttila kiersi flunssan jälkitilassa viisaasti vain yhden kierroksen ja Tuomas Remes nautti 20 km.
En yksinkertaisesti pystynyt lähtemään kolmannelle kierrokselle. Reitti oli sahannut jalkalihaksista voiman pois ja oikea nilkka oli vääntynyt edestä ja oli turhan kipeä.
Alussa en halunnut päästää Onnia liian kauas karkuun mutta vaikka olisin aloittanut rauhallisemmin niin en usko että jalkani olisivat kestäneet sittenkään. Siksi kipeäjalkainen olen ollut kilpailun jälkeen ja oikea nilkka on turvonnut päivittäin enemmän ja vähemmän.
Juostuani ensimmäisen kierroksen huolsin itseni huolella ja painuin toiselle kierrokselle hyvävoimaisena otsalamppu päässä. Pimeän tultua kulku hidastui ja polun syvyysarviointi sekä märkien paikkojen kiertäminen tuli vaikeammaksi.
Jossakin 90 kilometrin jälkeen alkoivat ensimmäiset merkit todellisesta väsymyksestä näkyä. Kilpailuni viimeiseen kolmeen kilometriin käytin yli tunnin välillä polviin nojaten - kaikki oli annettu.
Kilpailun aikana nautin nestettä juomarepustani sekä tankkasin energiaa geeleillä, patukoilla ja voileivillä sekä kahden huoltopisteen tarjonnalla. Kaikki tankattu energia meni perille eikä vatsavaivoja ollut. Ainoastaan selkä oli yökierroksella hieman jäykkä.
Salomonin Felraiser kengät toimivat pidon osalta hyvin, vaimennusta olisi saanut olla enemmän. Märkänähän kengät ja sukat olivat koko kilpailun ajan.
Marko Mattila juoksi UTMB:n Hokan Speedgoat 2 kengillä ja kehui niitä. Aionkin testata huolella olisiko Speedgoat kakkosesta kisakengäksi ensi vuoden PUF- kisaan. Muuten kisa ei ihmeitä juoksurepun tai liivin lisäksi vaadi, tietenkin hyvän otsavalon.
Kilpailu oli erittäin hienosti järjestetty enkä löydä moitteen sijaa mistään osa-alueesta. Lisäksi kaikki järjestäjät puhalsivat yhteen hiileen ja loivat tapahtumaan ainutlaatuisen hengen ja tunnelman. Minä olen ollut urallani sadoissa tapahtumissa ja tämä oli yksi parhaiden joukossa. Kiitokset kaikille !
Olenko sitten pettynyt ? En ole. Sanoin Nivalan kaupunginjohtajalle, että jos on riittävän hyvä niin voi tehdä mitä haluaa. Tämä saatettiin tulkita pullisteluksi mutta sanoma on aivan toinen. On harjoiteltava paljon ja nöyrästi tullakseen hyväksi. Kun on riittävän hyvä, kuten minä, voi sitten rehellisesti myöntää että ei pysty parempaan ja jättää viimeinen kierros ensi kertaan.
Kilpailu järjestetään ensi vuonna uudelleen. Aion epäilyksettä osallistua ja yrittää omalta osaltani murtaa Iso-Sydänmaan taian kolmesta juoksemattomasta kierroksesta.
Reitin kiertäminen on jaksamisen trapetsilla juoksua koko ajan. Yöllä kurjet ja joutsenet konsertoivat ja hirvi ryskää pimeässä polun vieressä. Juoksija on yksin taivalluksensa kanssa, rämpii menemään sumussa ja oivaltaa jossain vaiheessa olevansa yhtä luonnon kanssa joka ei anna tuumaakaan ilmaiseksi.
Polun kivet ja kannot hakkaavat jalkoja. Märkä muta imee voimat ja suon ylityksessä pulssi kohoaa taivaisiin. Hiki virtaa ja energiaa kuluu hirvittävästi. Kaiken taustalla soi hiljaisen Iso-Sydänmaan kutsu : tule tule poika niin tanssitaan !
Ja minähän tulen. Ensi vuonna taas tavataan !
Garminin data kilpailustani
Kisavideo 19 minuuttia, ei näy puhelimella mutta tietokoneella kylläkin.
Usein kysytään mitä heti juoksun jälkeen tapahtuu. Tämä seuraava on hyvin henkilökohtainen kuva. Kirsi on passannut minulle aterian lämpöiseen pukuhuoneeseen ja syödessäni käyn väsyneessä mielessäni läpi mitä tapahtui 22 viimeisen tunnin aikana - miksi en pystynyt kolmeen kierrokseen vaikka aikaa olisi 36 tunnin aikarajaan ollut ruhtinaallisesti.
Juoksun jälkeen lepäsimme Pyssymäellä kilpailupaikalla yhden yön ja matkustimme sitten Tampere - Hämeenkyrö akselille tapaamaan tuttuja ja sukulaisia.
Syy siihen, että kirjoitan kisasta vasta nyt on yritykseni alasajoprosessissa. Viime päivät ovat olleet hektisiä ultrasta väsyneelle yrittäjälle.
Kun kirjoitan tätä niin 17 vuoden yrittäjän taival on päättynyt. Olo on käsittämättömän kevyt. Olen palauttanut taksin liikenneluvan Pirkanmaan Ely-keskukseen ja sanonut kaikki yritykseeni liittyvät sopimukset irti Tampereen Aluetaksin kanssa. Taksiautosta on laitteet purettu pois ja realisointiin on ryhdytty.
Olen käynyt tunnin kehityskeskustelun Aluetaksin toimitusjohtajan Helvi Liukkaalan kanssa enkä kadehdi hänen osaansa tulevaisuudessa. En myöskään kadehdi niiden monien entisten työkaverien osaa, joista vaan on kiva ajella autolla kaupungissa, mutta vapaasta bisneksestä ja sen pelisäännöistä he eivät ymmärrä juuri mitään johtuen elämän kaventumisesta penkin ja ratin väliin.
Itse pidin Kovasen tapausta ja muita pohjoismaisten ja globaalien toimijoiden viestejä alalle tulosta niin merkittävinä että taistelu tuulimyllyjä vastaan alihankkijana ei enää innostanut. Etenkin kun päivässä on vain 24 tuntia ja sen voi käyttää laadukkaamminkin kuin autossa istuen.
Elämä jatkuu kuten juoksukin. Ilmottaudun työttömäksi työnhakijaksi lokakuun alusta. Seuraavien vuosien aikana kouluttaudun eräoppaaksi, mieluummin Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Ja matka jatkuu.
 |
| Iso-Sydänmaan taikaa. |
 |
| Nilkkaa parantelemassa Hämeenkyrössä tulilla. |
LISÄÄ INFOA KILPAILUSTANI :
Onnin blogi
Kisan sivut
Tulokset
VIIKKO 38.
Ma- 8,1 km - 56.02
Ti- lepo/kävelyä 6,5 km
Ke- 14 km - 1.41
To- Pe- lepo
La- PUF 114 km - 22,27
Su- lepo
yhteensä 139,2 km - 25 tuntia ja 4 minuuttia - vertikaalia vain 927 metriä
Rohkeus edetä kohti unelmia syntyy harjoittelusta ja sydämellisistä ihmisistä ympärilläsi jotka uskovat sinuun. - Pasi Koskisen ajatus nuotiolla Kirsinrannassa
Onnittelut loistavasta kisasta ja ennen kaikkea valitsemastasi erä opas urasta -se tulee sopimaan erinomaisesti sinulle! T.-Hope
VastaaPoistaNöyrin kiitos ja hyvää syksyä Sinulle !
VastaaPoistaYhdessä käymme kohti PUF2018 kolmen kierroksen haastetta. Ajattelin yrittää toukokuun lopussa Karhunkierroksen 160km matkalle (todellisuudessa n.168km). Sehän käy hyvästä harjoituskisasta :)
VastaaPoistaSitten jää kesä aikaa palautua ja harjoitellakin.
Minä teen asian Sinulle helpoksi kun juoksen keväällä 2018 Unkarin kuuden päivän juoksun.
PoistaOllaan sitten tasavertaisia PUFFISSA... vitsi...
Kiitos hienosta raportista. Ihan aina edes näissä kisaraporteissa ei tarvitse käydä läpi jokaista kilometriä ja kiveä. Usein se, mikä tapahtuu kilpailun ulkopuolella tai pään sisäpuolella, on mielenkiintoisempaa.
VastaaPoistaKisa näytti olevan siinä mielessä klassikko että vaikka vauhtia pystyttiin pitämään yllä niin se ilmeisesti tapahtui liian korkeilla sykkeillä jolloin kroppa tyhjenee täysin eikä matka voi jatkua. Hyvä haaste toki äärimmäistä kestävyyttä hakevalle.
VastaaPoistaOlet tehnyt myös isoja päätöksiä muussa elämässäsi. Toivotan kaikkea hyvää uusien suunnitelmiesi toteuttamiseen!
-- T.
Kommentoijalle tiedoksi : PUFFIA ei voi arvioida millään traditionaalisella mittarilla.
PoistaTullessani toiselta kierrokselta olivat jalkojeni nivelet,jänteet ja lihaskalvot sekä oikea nilkka edestä siinä kunnossa että kolmannelle kierrokselle ei ollut lähtemistä.
Jaksamisen puolesta olisin esimerkiksi kuuden päivän kilpailussa tuossa olossa nukkunut hieman ja juossut sitten vielä neljä päivää tasaisesti hiipien.
Nyt ei hiivitty vaan uitettiin munat suossa, seikkailu-urheiltiin kahlaamalla vedessä ja juostiinkin silloin tällöin teknistä polkua lopulta mutaan upoten.
Minä kilpailen ja haluan myös harjoittelussani olla epämukavuusalueella. Haluan näyttää esimerkkiä nuoremmille kuinka laittaa itsensä likoon.
Ensi kerralla totutan jalkani harjoittelussa kestämään maastoa vielä paremmin näin pitkään juostaessa - olenhan viime vuosina hiipinyt asvaltilla melko paljon.
Kiitos toivotuksista elämään - niin elämässä kuin ultrajuoksussakin on uskallettava, paikallaan polkeminen on elämän ja sen ilojen tuhlaamista.
ok, en missään nimessä lähde kiistelemään tästä. Yleensä vaan äkillinen hyytyminen johtuu energian hiipumisesta, ja kuten kirjoitit siitä voi mahdollisesti vielä päästä liikkeelle. Rasitusvammojen kanssa pitää toki tarvittaessa keskeyttää, ja aika epäinhimillisiltä nuo PUFF:in olosuhteet vaikuttavatkin.
VastaaPoistaOmassa harjoittelussani olen hiukan ylikorostanut lihaskestävyyttä, koska rajallisilla aikaresursseilla äärimmäisen kestävyyden kehittäminen jää kesken. Ilmeisesti jokin suunnistustyyppinen umpimetsässä juoksu olisi omiaan PUFF:ia varten.
-- T.