JÄRJEN ÄÄNI

Silloin tällöin ultrajuoksun järkevyyttä ihmisen toimintana kyseenalaistetaan. Voi olla vaikeaa hedelmällisesti selittää mitä järkeä on kiertää kilometrin kierrosta kuusi vuorokautta yhtämittaa.
Jos asiaa tarkastellaan viimeikoina julkisuuteen tulleiden niinkutsuttujen uusien urheilulajien eli ihmisen uusien toimintojen valossa, huomataankin yhtäkkiä että ultrajuoksu ja ultrajuoksijat ovat varsin helposti järjellä selitettäviä. Vai mitä mieltä olette keppihevosharrastuksesta tai lumisodasta olympialajina ?
Tässä yhteydessä minun on aivan pakko mainita että kukaan ei toistaiseksi ole juossut Suomen halki keppihevonen jalkovälissään. Tässäpä olisi Suomi-100 juoksijoille uutta innovaatiota. Sponsoriksi voisi pyytää jotakin Kiinalaista yritystä, heille kun mikään mahdollisimman kaukana niin sanotusta järkevästä oleva ei liene vierasta - hopotiti hummani hei !

Pascalin mielestä ihmisen kyvyttömyys istua paikallaan johtaa onnettomuuksiin ja pahuuteen. Suorittaminen on 2000-luvun päivän agenda. Keskivertoihmisen elämä on joissakin ääritapauksissa laitettu exel-taulukkoon että ehtisi kaiken ohjelmoidun kahlata läpi. Jos taulukossa yhtenä tekemisen muotona on ultrajuoksu niin Pascal on taatusti oikeassa.
Törmäsin suorittamiseeen ensi kerran Tuhannen Mailini jälkimainingeissa kun eräs urheilu-uraani läheltä tarkastellut fysioterapeutti tokaisi että oli hyvää suorittamista. Minulle täysin vieras asia. Minä en tietääkseni ollut suorittanut mitään koska en kokenut Tuhatta Mailia suorituksena enkä liioin siihen valmistautumista suoritukseen valmistautumisena.
Myöhemmin jouduin pohtimaan paljon suorittamista ja onko sitä. Onko pakko mennä lenkille ja jos on niin miksi. En vieläkään kaikkien vaikeuksien jälkeen osaa mieltää suorittavani. Sisäinen motivaatio tekemisen kautta ei itselläni ole riippuvainen itse tekemisestä tai sen määrästä. Sensijaan tavoitteesta ja tekemisen laadusta erittäinkin paljon. Suorittamalla ei perille päästä.
Harjoittelemalla paljon mutta huonosti kiinnittyy huomio itse tekemiseen, ei päämäärään. Tulee varsin helposti sokeaksi omille tekemisilleen jotka eivät huonosti tehtynä johda tavoitteen saavuttamiseen. Tätä olisi lukijan syytä pohtia rauhassa ennen kuin on varma että itse on tästä toisinajattelevana oikeammassa kuin minä.

Kehitysbiologisessa lääketieteessä on viime aikojen tärkeimpiä löytöjä ollut ihmisen aivojen pesujärjestelmä. Aivopesujärjestelmä aktivoituu ainoastaan ja vain nukkuessa. Ilman unta aivot eivät puhdistu eivätkä myöskään toimi kunnolla. On utopiaa olettaa että ultrajuoksija pystyisi keskittymään olennaiseen ilman lepoa.
Kuuden päivän kilpailusuorituksissa unesta voi tinkiä. Jokainen ratkaisee omalla kohdallaan kuinka paljon paskaa aivoihinsa kerää. Tärkeintä on löytää keskitie nukkumattomuuden ja optimin ajankäytön suhteen. Itse-transsendenssiin pystyvät ultrajuoksijat kykenevät pitämään mielensä negaatiot matalalla lähes ilman untakin mutta ei rajattomasti. 
Fysiikka voi olla rajoitetun levon määrästä eri mieltä. Seurauksena voi olla elimistön dramaattinen toiminnan häiriö, esimerkiksi sydänkohtaus. Jokainen ratkaisee tässäkin tapauksessa omalla kohdallaan kuinka lähelle ristiä uskaltaa mennä.

Kaikki edelläkirjoitettu kuvaa hyvin suhtautumistani ultrajuoksuun. Intohimo ei ole kadonnut minnekään. Keskustelin Onnin kanssa ultrajuoksun harjoittelusta. Hän kysyi miten lähestyn kisaa harjoitusviikkojen suhteen kaiken tapahtuneen jälkeen. Onni oli kiinnostunut miten siedän puolen vuoden tauon oikeasta harjoittelusta ja kaupanpäälle maaliskuun lopun kymmenen päivän virustaudin, vaikka hän ei sitä suoraan näin kysynytkään.
Mielestäni on turha kahlita ajatuksiaan miettimällä niin sanottua huonoa harjoittelua tai vaikeuksia. Jos ultrajuoksija pelkästään toteutuneiden harjoitusmäärien kautta yrittää mieltää mihin pystyy on hän mielestäni kuin yksijalkainen juoksija. Itseluottamusta ei voi rakentaa vain yhden tukipilarin varaan. Dissaamalla vähäisenkin tekemisensä yleisten käsitysten mukaan aiheuttaa henkisiä lukkoja, joihin avaimia ei kisatilanteessa löydy.
Tähdennän tässä vielä että olen osallistunut vain kahteen kuuden päivän kisaan. Ensimmäisessä olin kunnossa mutta varovainen ja se oli menestys. Toiseen lähdin tietämättäni sairaana ja illuusion mieleeni rakentaneena ja siitä ei tullut menestystä.  Kilometrillinen ero näissä kahdessa on vain 45 km. Se ei merkitse mitään, kokemus erikseen kummastakin sensijaan erittäin paljon.
Tähän kolmanteen olen henkisesti tasapainoisempi kuin koskaan aiemmin elämässäni. Olen vuodenvaihteen kahtapuolta kyennyt ratkaisemaan ultrajuoksu-urani jatkon kannalta kaikki vaikeimmat henkiset lukot. Matka jatkuu ja se on nyt tässä tärkeintä. Järjen ääni on voittanut - minun järkeni. Muulla ei ole mitään väliä.


"Monien ihmisten elämä loppuu paljon ennen kuin he kuolevat."
-Komisario Van Veeteren ( Håkan Nesser)

ARJEN ÄÄNI

Viikko on vierähtänyt yrityksessä päästä elävien kirjoihin. En muista olleeni näin kipeä lähes kuumeettomasta virustaudista aikoihin.
Viikon teksti valmistui jo lauantaina lenkin jälkeen - ensimmäinen hapuilu kymmenen päivän sairastamisen jälkeen. Tykkään hieman hioa päätekstiä nykyisin. En vain jaksa kirjoittaa pelkästään merkityksetöntä, vaan yritän nähdä vaivaa ajatuksella kuvatakseni niitä vaikeaselkoisia ajatuskulkuja joita päässäni liikkuu.
Viikon loppupuolella pääsin ulos. Aika oli viipyillyt kauan sisäseinillä ja ulkona huikaisevassa auringonpaisteessa vaihdoin Kirsin autoon öljyt ja suodatinpanoksen. Seuraavana päivänä vaihdoin matkailuautoon kitkarenkaat, jotta pääsemme Unkariin. Nämä Nokian valmistavat WRC kumit sietävät Euroopan lämpöä paremmin kuin perinteiset kitkarenkaat. Täällä on täysi talvi vielä pitkään, Nellimistä aina Sodankylään tie on enemmän tai vähemmän jäässä, sitten helpottaa.
Kun viikon niistämisen ja kakomisen jälkeen maistaa jotakin on se juhlaa. Kirsin keittiöstä irtosi lauantaina alkukeitoksi borsitsia, pääruokana coleslaw, riisilisäke, perunasalaatti oliiveilla, sipulilla, punaista paprikaa; kastikkeena sinappia, omenaviinietikkaa ja kreikkalaista yoghurttia, Krakovan makkaraa paistettuna, ruisleipää ja juotavaksi Santa Julia Organic Malbec Mendoza Argentiina.
Pari viikkoa aikaa kasata itsensä tiellä. Sitten iloinen kristityn pääsiäinen ja sen jälkeen menoksi kohti lämpöä.
Paine kasvaa.

Viikko 13.

Ma - To - Sairas
Pe-Lepo
La- 6 km - 45 min.
Su- aamu 8 km - 53 min.
       ilta 6 km - 39 min.

yhteensä 20 km - 2 tuntia ja 17 minuuttia 

Maaliskuun summaus

247 km - 26 tuntia ja 52 minuuttia.

10 päivää sairaana tarkoitti tässä tapauksessa noin 140 puuttuvaa kilometriä...

SUNNUNTAINA POROKILPAILUT INARISSA

Hyväkulkuinen poro juoksee 1 km noin 1.15 tai kaksi 2.30.

Porocupin tapahtumat ovat isoja, lauantaina myytiin 800 lippua ja sunnuntaina ainakin saman verran. Paikalla on muutakin ohjelmaa ja tietenkin erilaisia myyntipisteitä kuten esimerkiksi ruokaa, moottorikelkkoja, käsitöitä, turkiksia ja asusteita.

Kilpaporot varikolla.

 
LOPUKSI MUUTA MUSSUTUSTA :

Olimme Kirsin kanssa porokilpailuissa keitolla kahvilan pöydän ääressä. Samaan pöytään tuli ranskalainen perhe kahden lapsen kanssa. Reilu kolmen vanha ja viidenvanha molemmat söivät lettua rauhallisen sivistyneesti muovihaarukalla ja veitsellä. Täydellinen suoritus kummaltakin, ei muruakaan ohi.
Jos joku suomalainen nyt vetää tästä herneen nenään niin se on ihan oikein. Monelta vanhemmaltakaan kouluikäiseltä suomalaiselta lapselta ei onnistu pöydässä istuminen rauhallisesti edes viittä minuuttia puhumattakaan haarukasta ja veitsestä.
Ja lopuksi Merci ! Kulttuuriero näkyy...