MENNEEN TALVEN LUMIA

ALUKSI

Jos joku harrastaa koko ikänsä asiaa, jonka epäkiitollisuuden hän lopulta älyää, niin hän vihaa sitä eikä kuitenkaan pääse siitä irti.  - Goethe

MENNEEN TALVEN LUMIA


Tutkimusten mukaan henkilö joka käyttää paljon sitaatteja tekstinsä ohessa on keskimääräistä tyhmempi. Otan kuitenkin riskin aina silloin tällöin. Tähän aikaan vuodesta ultrajuoksijoiden blogeista on luettavissa fanaattisia uudenvuodenlupauksia tai kätkettyjä totuuksia itsensäruoskinnan tueksi. Uho sammuu sitten keväämmällä kun riittävä määrä kilometrejä on tuonut valoa taloon. Uuden totuuden pahin vastustaja kun on vanha erehdys mutta minäkään en poikkea valtavirrasta tällä kertaa.
Vuoden vaihtuessa useissa ultrajuoksijoiden blogeissa lasketaan menneen vuoden kilometrit, tunnit ja näillä saavutetut tulokset. Tehdään analyysi menneestä vuodesta ja luodaan tiukkaa katsetta tulevaan. Niin teen minäkin mutta aina hieman pidemmällä perspektiivillä kuin pelkästään taakse jääneen vuoden tai kauden perusteella. Hyödyllisempää olisi tarkastella esimerkiksi neljää viimeistä vuotta suhteessa siihen mitä juoksijana tulevaisuudessa haluaa kokea.
Suomeksi sanottuna aina on hyvä pohtia mihin rahkeet riittävät, niin ajankäytön kuin sitten myös omien lahjojen suhteen. Tästä on luettava pois ne tuuliviirit jotka unohtavat että kestävyysjuoksu on pitkäjännitteistä puuhaa. He uudistavat harjoittelunsa joka vuosi perusteellisesti eivätkä valitettavasti useinkaan löydä tietään perille asti.
Mikä sitten on perille asti ? Älkää minulta kysykö. Matkani on kesken vaikka takana on 24 vuotta juoksua ja vain 2880 km vuodessa keskimäärin. Blogiani harvemmin lukeville kerrottakoon että noissa vuosissa on mukana yksi syöpäsairaus ja yhden yrityksen perustaminen. Vuosikilometrieni pienin luku on 402 km vuonna 1993 ja suurin 5103 km vuonna 2014. Eli kaikkea siltä väliltä ja muu liikunta tuohon päälle.
Ystäväni Onni Vähäahon blogissa on pohdittu ansiokkaasti myös harjoittelun tuntimääriä. Ottamatta varsinaisesti kantaa esitettyihin tuntimääriin totean että Onni on entinen motivoitunut keihäänheittäjä ja nykyään erittäin motivoitunut ultrajuoksija. Voi olla että todellinen harjoittelu alkaa 500 tunnista per vuosi ja ylärajaa ei tietenkään kerrota - sen sitten kyllä henkilökohtaisesti huomaa. Näitä vertailuja tehdessä pitää siis ehdottomasti ottaa huomioon oma liikuntatausta, ikä ja asialleen omistautuminen.
Suomessa harjoitellaan aivan liian vähän ja liian kevyesti mikäli tavoitellaan suuria. Vaihtoehtoja ei ole. Harjoittelun on oltava kuin uskonto - jokapäiväistä ja tavoitteellista pyrkimystä itsensä kehittämiseen. Kaikki muu raivataan pois tieltä ja sitten juostaan. Kohtuullisuudesta annan vain ohjeen että kannattaa pysyä ihmisenä ihmisille matkansa varrella.

Minulle vuosi 2015 jää muistoihin vaikeana ultrajuoksuvuotena. Hohdokkaan 2014 vuoden päätti mystinen mykoplasma ja allekirjoittanut korpifilosofi ei antanut periksi vaan harjoitteli vaikka ei tuntenut itseään vahvaksi. Tämä on mahdollista ja välttämätöntäkin kun on nuori tai kehityskaarensa nousun keskellä mutta nyt unohdin itse olevani jo vanhempi teuras (syntynyt 1964).
Lunta tuli tupaan oikein kunnolla ja taakse jäi vain 3443 kilometriä joihin kului 481 tuntia ja 40 minuuttia. Vuoden ainoassa kilpailussa Unkarin kuuden päivän juoksussa taistelin 500 kilometrin ylityksen. Jalat menivät jo ensimmäisen päivän jälkeen ja loppu oli tuskien taival.
Syksyllä puhalsin pelin poikki ja käytännössä syyskuusta alkaen olen ollut harjoittelusta tauolla. Kuitenkin tärkeintä on että mitään en kadu. Syykin tähän on selvä. Olen terve.

Tulevaisuus ultrajuoksijana askarruttaa. Eittämättä tunnen itseni vanhaksi ja kankeaksi, hetkittäin väsyneeksi koko touhuun. Viisikymppisenä miehenä jorisen siis joutavia aina välillä kuuluakseni joukkoon. Suihkun suunta on kuitenkin vielä hyvä puhumattakaan muista etuotoista, joten palataanpa asiaan.
Ultrajuoksijoista kaikki jotka ovat päässeet pikälle ovat harjoitelleet itsensä aina välillä totaalisesti pihalle, niin myös minä. Viimeisen neljän vuoden keskiarvo on 4328 kilometriä vuosi. Selkeä tavoite olisi palata keskiarvoon tänä vuonna ja palata myös kilpailemaan. Aika näyttää mitä keksin. Eittämättä jotakin isoa. Minun elämäntapani kun ei ole epäkiitollinen - ei vähimmässäkään määrin.

VIIKKO 53.

Ma- Lepo juoksusta / Metsätyö 5 tuntia.
Ti- Lepo juoksusta /  Metsätyö 6 tuntia, erittäin raskas.
Ke- Lepo juoksusta / metsätyö 4 tuntia, raskas.
To- 15,5 km - 1.35. Osittain poluilla.
Pe- 9 km - 58 min.
La- 12 km - 1.20. Poluilla.
Su- 14,5 km - 1.40. Poluilla.
yhteensä 51 km - 5 tuntia ja 33 minuuttia

Fyysisesti erittäin raskas viikko metsätöiden, vuodenvaihteen älyttömien työvuorojen ja sinänsä nautittavan juoksun yhteisvaikutuksessa. Paikat kipeänä uuteen viikkoon.

JOULUKUU 2015

Juoksua 160,5  km - 16 tuntia ja 1 minuutti.

VUOSI 2015   

Juoksua 3443 kilometriä - 481 tuntia ja 40 minuuttia.

LOPUKSI

Harvinainen lumeton aika motivoi juoksemaan vielä poluilla koska jossain vaiheessa lunta tulee ja varmasti liikaa. Alla kuvasarja tammikuisen hämärän rajamailta siniseen - omilta henkilökohtaisilta poluiltani. Yksi elämäni rikkaus on että polku alkaa 200 metrin päästä kotiovesta. Klikkaa kuvaa niin ne suurenevat jonoon katsottaviksi.

Matka on kesken...