IHMINEN IHMISELLE

Varhain jouluaattoaamuna taksinkuljettajani Karim sai kyytiinsä yhden yhteiskuntamme sankareista. Sankari oli jo kyydille lähtiessään varsin huonossa kunnossa mutta koska taksin tehtävä on viedä ihmisiä kotiin, niin kuljettajani lähti rohkeasti yrittämään.
Aluksi ajettiin pariin kolmeen eri osoitteeseen joissa soiteltiin kännykällä tai ovikellolla. Kyseltiin olisiko sijaa majatalossa näin joulun kunniaksi. Ei ollut vastaanottoa. Ei tyttöystävällä eikä muillakaan ystäviksi kutsutuilla.
Loppujen lopuksi päädyttiin Tampereen erääseen lähiöön. Tuli kyydin maksun aika. Rahaa ei yllättäen ollutkaan mutta repussa oli täysi viinapullo ja kädessä jossain vaiheessa avattu kaljatölkki. Rahaa oli siis ollut jossain vaiheessa.  Huonosti päättyneiden laskutusneuvottelujen jälkeen sankari tarjosi pankkikorttia. Maksupääte ilmaisi sen varastetuksi.
Tässä vaiheessa kuljettaja oli jo soittanut hätäkeskukseen ja poliisi oli tulossa paikalle. Sankari yritti nyt juosten karkuun mutta huonon kunnon takia kuljettaja sai karkulaisen helposti kiinni. Kiinnioton yhteydessä sankari heitti kaljatölkillä kohti kuljettajaa kastellen tämän työtakin mutta onneksi osumatta päähän tai kasvoihin.
Poliisin saapuessa paikalle sankari alkoi vetistellä julmaa kohtaloaan. Nyt hän joutuisi putkaan kun tyhmä kuljettaja soitti poliisin. Oli kuulemma jo ennestään hoitamattomia sakkoja. Asia olisi voinut kuulemma järjestyä mutta kaikille muille kuin sankarille jäi epäselväksi miten.
Poliisi vei sankarin majataloonsa jossa aina on tilaa. Minulle poliisi soittaa sitten joskus pyhien jälkeen. On jälleen ryhdyttävä rikosilmoituksen tekoon. Lievä petos ja haitanteko.
Vein jouluaattoaamuna väsyneen kuljettajani kotiin ja juttelin hänen kanssaan tapahtuneen niinsanotusti auki. Jälkeenpäin tuli mieleen että sankarin onneksi olemme laatukoulutettuja ja sitoutuneita sekä harjoitamme luvallista liiketoimintaa sekä päivystysvelvoitetta. 
Jos tekisimme pelkkää rahaa ihmisestä, eli sankarista välittämättä, niin luonnollisesti olisimme ehkä puristaneet sankaria hiukan. Ihan noin vastaisuuden varalle olisimme ehkä ottaneet sankarin kaiken omaisuuden alushousuja lukuunottamatta talteen ja jättäneet sankarin seisomaan kirjaimellisesti oman onnensa nojaan sinne jonnekin. Olisimme saattaneet myös katkaista pikkusormen ensimmäisestä nivelestä. Vanhaan Yakuzan tapaan merkiksi muille. Että ei ole luottoa mutta ehkä kävelykykyä.
Mutta emme toimi niin. Me yritämme edelleen viimeiseen saakka puhumalla ja ilman poliisia. Ja etenkin ilman väkivaltaa vaikka osaammekin kaikenlaisia inhottavia liikkeitä. Kuten molemmat kuljettajani sanovat : "Ei, me emme toimi niin. Muutenhan me olisimme metsässä."
Veimme kynttilät haudoille jouluaattoaamuna. Äitini olisi sanonut että sankaria täytyy yrittää ymmärtää. Isoisät taas olisivat kääntäneet sankarilta niskat nurin. Isoäidit taas lyöneet kaulimella päähän.
Ja minä ?
Minä kärsin mutta olen silti ihminen ihmiselle - kaikesta huolimatta.

(Paavalin kirje Kolossalaisille 3:13)

Voit lukea toisen kuljettajani mietteitä täältä.  Kerrottakoon harvemmin sivujani lukeville että molemmat ovat maahan muuttaneita. Yaseen Irakista Ja Karim Egyptistä.


VIIKON 52. JUOKSUT

Ma- Lepo
Ti- 12 km - 1.22.
Ke- 10,5 km - 1.08.
To- 9 km - 58 min.
Pe- Lepo
La 11 km - 1.13.
Su- 7,5 km - 47 min.
Yhteensä 50 km - 5 tuntia ja 28 minuuttia

Kaikki juoksu helppoa ja osittain maastossa poluilla ja poluntapaisilla urilla plus pienet normiasvaltit ja hiekkatiet väliin.
Hyvä jouluviikko kaiken syömisen päälle. Juokseminen tuntuu mukavalta mutta missään tapauksessa en halua harjoitella vielä. Varsin selkeä ja levollinen mieli.

Tuoreita kuvia maanantailta 28.12. Tuollainen tyveltä yli 45 senttiä paksu kuusi on rauhallinen liikkeissään. Tosin sen kanssa täytyy tietää mitä tekee; tämä ja sen vielä paksumpi naapuri kaatuivat juuri siihen mihin ne halusin. Toki pihassa niitä vedettiin varmuuden vuoksi kaatosuuntaan taljalla.
Näissä(kään) hommissa ei ole ylpeydelle yhtään sijaa. Aina voi oppia uutta ja parantaa kaatotekniikkaa ynnä muuta puun käsittelyä. Erehtyä ei tarvitse kuin kerran niin kotivakuutusta tarvitaan.

Luonto elää. En kaada yhtään puuta turhaan mutta joskus on harvennusta suoritettava. Ainakin silloin kun tyvilaho mädättää kuusen sisältä vanhemmiten ja sitten puu kaatuu itsestään myrskyllä. Usein jonnekin minne se ei saisi kaatua; katolle, sähkölinjalle tai auton päälle.

"Jumala antaa anteeksi aina, ihminen joskus - mutta luonto ei koskaan."
-Pekka Aikio


HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLE JA KIITOKSET KOMMENTEISTA VUODEN MITTAAN ! VUOROVAIKUTUS JATKUU.