Kävin tänään pankissa. Oikeasti. Fyysisesti siis. Ihmettelettekö miksi. Koska olen yrittäjä ja yrittäjien on joskus vietävä rahaa pankkiin koska muuten te ette voi nostaa sitä automaatista itsellenne. Mistä muualta sitten raha pankkiin tulisi. Toisaalta kun automaatti on tyhjä niin tiedätte siitä että olette maksaneet liiaksi korteilla yrittäjille.
Otin pitkää askelta kohti Ylöjärven Osuuspankin ovea heti aamukymmeneltä. Vettä satoi ja tuuli niittasi sen naamariin. Ovella totesin että kiinni on vielä mutta tuulikaapissa näkyi olevan maahanmuuttajaisä pienen poikansa kanssa. Oletin automaattisesti että hän asioisi tuulikaapin automaatilla mutta hän avasikin oven kohteliaasti minulle. Samassa ovenraosta ohitseni etuilivat taakseni sillä välillä tulleet kaksi naista ja pieni mies. Ahtauduimme kaikki tuulikaappiin.
Tullessani viimeisenä sisälle katsoin maahanmuuttajaisää silmiin ja sanoin kiitos. Mies pelästyi mutta tokeni sitten ja mumisi vastauksen ontuvalla suomella. Muut tuulikaapissaolijat tarkistivat sillä aikaa mykkinä loistevalojen kuntoa katossa. Ja pieni mies haisi. Minä mietin ihmisen kohtelua. Ja vettä ja saipuaa.
Aromikkaan mutta hiljaisen tuokion keskeytti pankkitoimihenkilö joka purjehti avaamaan oven toivottaen hyvät huomenet. Vain minä ja maahanmuuttajaisä vastasimme. Hajaannuttiin saliin. Sain numeron kolme ja maahanmuuttaja sai ykkösen. Tiskillä kun oli vain yksi kassa auki niin suuntasin sivupöydälle täyttämään tilisiirtoa. Pankki kun on ollut edelläkävijä tasa-arvoasioissa jo iät ja ajat. Nimittäin jos haluaa panon pankissa on täytettävä tilisiirto. Ja jos taas haluaa oton pankissa on taaskin täytettävä tilisiirto. Sukupuolesta riippumatta.
Sivusilmällä lappua täyttäessäni totesin että ovea avaamaan tullut toimihenkilö oli onnistunut lukitsemaan itsensä ulos. Pankin toimihenkilöt siis pääsevät avaimilla ulos mutta ei sisään. Näppärää. Ulos jäänyt toimihenkilö soitti kännykällä työtoverilleen joka kävi avaamassa oven uudelleen.
Oviepisodi oli jatkoa Osuuspankin kootuille seikkailuille. Pankkikorttini nimittäin meni taannoin vanhaksi ja kun menin hakemaan sitä niin he eivät tienneet missä se on. Varmuuden vuoksi piti tilata uusi kortti. Kotiin tuli sitten ilmoitus että saan hakea uuden kortin Forssan konttorista jonne on kotoani yli sata kilometriä matkaa. Ilmoitin pankille että jos he lahjoittavat tuhat euroa nenäpäivän keräykseen niin haen kortin juosten Forssasta. Ei kelvannut.
Sensijaan kotiini tuli toinenkin ilmoitus missä kerrottiin kortin olevan nyt Ylöjärvellä. Menin epäuskoisena paikalle ja sain kuin sainkin kortin. Allekirjoittaessani luovutuspaperia kassalla kiinnitin huomion toimihenkilön allekirjoitusviivan alla olevaan nimeen. Sanoin että anteeksi, mutta kun olet minua palvellut nämä vuodet, niin nyt on ihan pakko kysyä että onko nimesi Tytti Toimihenkilö ? Kassa lehahti punaiseksi eikä ymmärtänyt lainkaan mistä moinen nimi oli paperiin tullut. Kysyinkin että onko varma nyt ettei ole hakkeroitu koko pankkia. Varmuutta ei ollut.
Vuoroni tuli ja suoritin pienen panon tiskillä. Samalla viereisellä kassalla maahanmuuttajaisä tyhjensi säästöpossun ja muita kolikoita laskettavaksi poikansa kanssa. Kuva rikkaasta elintasopakolaisesta ei tässäkään tapauksessa kirkastunut. Ainakaan minulle. Toivotin päivänjatkot ja pääsin ulos omin avuin.
Illalla lenkillä otsalampun kanssa vesisateen edelleen niittautuessa naamariin tuli mieleen isä ja pieni poika pankissa uudelleen. Olemme sairastuneet sosiokulttuuriseen bipolaaritautiin. Täytyisi olla jotain tiettyä mieltä tai kuuluu muuten vastapuolelle. Keskustelu monikulttuurisuudesta on mennyt sosiaalisessa mediassa hyödyttömäksi väittelyksi.
Mitäs jos siis oltaisiin ihmisiksi kaikki keskenään. Mentäisiin vaikka lenkille sillä se jos mikä on parasta tilisiirtoa. Ja ihan itselle.
VIIKON 48. LENKIT
Ma- Lepo.
Ti- 10 km - 1.05.
Ke- Lepo
To- 12 km - 1.17.
Pe- 5 Km - 31 min.
La- Lepo.
Su- Kävelyä tunti Kirsin kanssa ja 10 km juosten päälle - 1.08.
yhteensä 37 km - 4 tuntia ja 1 minuutti
MARRASKUUN SUMMAUS
Juoksua 170 km - 18 tuntia ja 16 minuuttia
Koko vuosi tähän asti 3282,5 km
Uusille lukijoille tiedoksi : vuodesta 1992 tähän asti 68972,5 km...
Lepovaihe jatkuu menestyksekkäästi.
LOPPUUN OMAA HUUMORIA :
Kandidaatti juoksi pitkän lenkin ja väsyi. Hänestä tuli kandinaatti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti