"Ultrajuoksussakin tulosten sijaan tulisi kisoista etsiä ennenkaikkea kokemuksia - ne säilyvät mielessä pitkään. Kauneus (tuloskunto) on sensijaan katoavaista."
(Petteri Vartiaisen sanomaa vapaasti lainaten keskustelustamme kaatosateessa yön pimeydessä.)
Lähdin Vierumäelle juoksemaan lähinnä testatakseni itseäni. Suuri yllätys olikin että noinkin vähäisellä kilometrimäärällä sijoituin kolmanneksi. Ennätykseni on hieman yli 177 km 24-tunnissa joten nyt juoksemani reilu 143 km saattaisi olla pettymyskin jos asiaa tarkasteltaisiin vain numeroilla.
Unkarin 6-päivän juoksun jälkeen en ole mitenkään pystynyt tekemään riittävää ja etenkään riittävän laadukasta harjoitusta 24-tunnin juoksua varten. Tämä ei tarkoita että jokin "palautuminen" olisi Unkarista vielä kesken. Yleensäkään en enää edes muista miltä tuntuu olla "palautunut täysin".
Jos ultrajuoksussa haluaa tuloksia on harjoiteltava paljon ja joskus levättävä myös. Kuitenkaan yli 200 km tulosta ei Suomessa ole tehnyt kuin 40 miestä ja 7 naista eli millään sunnuntailenkkeilyllä omaa 177 km tulosta ei paranneta.
Kilpailun aikana huomasin yllätyksekseni, että puristusta olisi ollut mutta ei ollut mitä puristaa. Tarkoitan että henkisesti varsin kuluttavan 6-päivän juoksun jälkeen olisin kyennyt taistelemaan jos jaloissa olisi ollut potkua tarpeeksi. Nyt kuitenkin tiesin jo kuuden tunnin kohdalla tulevan yön olevan pitkän ja tulevan päivän vielä pidemmän - juoksuhan starttasi illalla kello 18.00.
Vettä siis satoi. Paljon. Polveileva reitti piti sisällään kaksi alikulkutunnelia ja muutaman mäen joista kaksi oli tyypillisiä hiihtoreitille tehtyjä keinotekoisia melko jyrkkiä kinkamia. Sateella kaikki tulvi ja jalat kastuivat ja luonnollisesti kangistuivat. Maksoin kovaa hintaa osittain karkeaa soraa köpötellen aamuun saakka ja sitten kävin suihkussa ja nukuin tunnin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa - ei vaan jaksanut muuten - edes väkisinkään.
Olen kuitenkin tyytyväinen että olin mukana loppuun asti. Tapanani ei ole luovuttaa ellei vamma uhkaa. Nyt ei uhannut. Juoksun jälkeen olin varsin väsynyt ja illalla hämmästyttävän kipeä lähinnä polvensyrjien jänteistä. Myöskin yleisvointi vaihteli lämmönnousun ja kylmähorkan välillä. Sain kuitenkin hyvin nukuttua ja sunnuntaina taas olin hämmästyttävän hyvin toipunut. Kävimme kirsin kanssa katsomassa ystäväni Rainen keskimmäisen pojan, Juran, salibandypelin - hauska sattuma ; he olivat samaan aikaan Vierumäellä.
Kaikenkaikkiaan kilpailusta jäi hyvä maku. Oli hienoa tavata taas ystäviä ja juosta heidän kanssaan. Vaikka kisan pitkä 3,77 km reitti hieman haittasi tapaamista kierroksilla niin lopputulema tunnelman osalta on silti positiivinen.
Smeds voitti hienolla tuloksella, jonka arvoa nostaa olosuhteet. Kukkola käveli 120 km - koittakaapa pystyttekö samaan sateessa ja mäkisessä maastossa ? Jäin harmittelemaan Vähäahon loukkaantumista - hyvän ystävän ja erittäin lahjakkaan juoksijan soisi jo onnistuvan pidemmilläkin matkoilla.
Saamani palautteen johdosta tiedän että kirjoituksiani lukee moni kokemattomampikin juoksija. He kamppailevat usein harjoitusmäärien ja harjoitustapojen kanssa tietämättöminä mitä tehdä eli mikä on liikaa ja mikä ei. Seuraava kappale on heille.
Ultrajuoksu vaatii harjoitusta. Vierumäellä juostiin 70 - 80 km viikkomäärillä yhtäpaljon kuin minun viikkomäärilläni. Kehotan kaikkia harjoittelemaan tasaiseti nousevaa kilometrimäärää kohti ultraa. Sitten pari viikkoa kevyemmin ja menoksi. Rohkeutta ! Tulkaa mukaan. Yrittäkää. Käveleminen ei ole häpeällistä - kotiinjääminen sensijaan on. Suomessa on myös syksyisin hyviä tapahtumia joissa ensiaskeleet voi ottaa. Vaikkapa Wihan kilometrit Tampereella on tasaisella nopealla reitillä ja hyvällä hinta/laatusuhteella tällainen tapahtuma. Blogini linkeistä pääsee juoksufoorumille, josta tietoa on saatavilla riittämiin.
Kilpailukausi on kohdaltani nyt ohi. Olo on tyhjä ja surkea vaikka onnistumisia tuli sylin täydeltä ainakin Unkarissa. Ultrien jälkeen kehon tasapainot vaihtelevat hormonaalisten heittojen myötä euforiasta täyteen synkkyyteen. Juuri nyt en ole hyvää seuraa enkä hyvä ihminenkään kaikilta osin. Valitan.
Pakkasten myötä käynnistyy uusi kausi ja uudet kujeet. Pikkuhiljaa löytyvät oikeat polut oikeine ajatuksineen. Elämä voittaa. Juoksu päivästä päivään voittaa. Positiivisuus voittaa. Valo voittaa. Aina lopulta.
Vierumäen tulokset
Parannusehdotuksia Vierumäen kilpailun järjestäjille :
-Numeroliivi on suuri riesa vaatteita vaihtaessa - vettymättömän lapun saa vyötärölle joustavaan nauhaan.
-Kilometrin tasaisemmalle kierrokselle saisitte enemmän juoksijoita (ultrajuoksijoita). Tunnelma olisi parempi kun sekä kilpailijat että yleisö näkisivät toisensa useimmin. Vielä parempi on jos reitti on rakennettu niin että osittain näkee vastaanjuoksevatkin. Tunnelma paranee, huolto helpottuu ja ensiavun hallinta paranee.
-Reitille pitäisi hakea virallinen kansainvälinen status. 24-tunnin juokseminen ei onnistu ihan joka päivä eikä ihan jokaiselta eli virallinen jälki historiassa kiehtoo monia.
-Juostusta matkasta on mitattava aina jokainen metri. Ei vain täydet kierrokset tai kilometrit.
-2000-luvun huoltopöytään 80 eurolla on saatava muutakin kuin suolakurkkuja ja pähkinöitä - vaikka chip-mittaus maksaakin, tiedän.
-Kisassa tulisi tarjota myös puolimaratonia ja maratonia. Jos ei tarjota kukaan ei tule - eikä tule seuraavanakaan vuonna...
Kiitokset Vierumäen kilpailun järjestäjille :
-Reipas ja hyväntuulinen kilpailijoiden vastaanotto.
-Hyvä asenne - jos joku ei tietänyt jotain se otettiin selville.
-Hyvä yritys lapioida vettä syrjään golfkentän takaa. (Unkarissa harjattiin ja lapioitiin 6-päivää taukoamatta tarvittaessa)
-Toiseen tunneliin toimitettiin pyynnöstäni siirtolavoja - uiminen väheni...
-Lahjakortti Vierumäelle (kolmas palkinto 10 euroa) oli mukava yllätys. Kirsi (huoltajani) sai sillä hyvän lounaan sunnuntaina Kaskela-salissa.
-Joustavuus ja mahdollisuus matkailuauton ajamiseen lähelle reittiä huoltotukikohdaksi - tämä vanhempi teuras kun ei ihan suolakurkulla ja pähkinöillä enää etene vaikka tarjosittekin myös voileipiä.
 |
| Omaa huoltoa kisan loppupuolelta; pöytä tyhjenee. |
Oman huoltoni sisältöä esimerkiksi :
-Maxim hypotoninen urheilujuoma
-Hiilihapot poistettuna Olvi kevytolo vissyä ja colaa lähinnä loppua varten
-Omenatuoremehua ja mad croc-energiajuoma (ei käytetty)
-Riisimaitoa
-Mustikkakeittoa
-Kahvia, hunajaa, laktoositon maito ja sokeria
-Maxim-, Gutzy- ja Powerbar-geelejä
-Gainomax palautusjuomaa
-Suolatabletteja
-Voileipiä joiden päällä sulatejuustoa ja kurkkua
-Omenapiirakkaa
-Pastaa ja ketsuppia
-Viiliä ja kreikkalaista jugurttia myslillä ja hillolla
-Hedekmäcoktail sokeriliemessä
-Proteiinirahkaa ja proteiinijuomaa (erittäin vähän mutta kuitenkin)
Särkylääkkeitä en käytä mielelläni mutta jos pakko on niin vain disperiniä. Buranat ja muut käyvät munuaisiin ja pumppuun. Nyt en ottanut mitään. Vatsavaivoihin on Osmosal ja Imodium, nyt ei tarvittu. Jalat pysyvät monsuunissa ehjänä Frantsilan 11-yrtin salvalla. (Tero Töyrylän jo muinoin löytämä aine kotikonnuiltani.)
 |
| Yön ainoa valopilkku - aika vähenee. |
 |
| Onni, Onnin huoltaja, Raine ja minä kesken kisan. |
 |
| Loppuu kohta. |
 |
| Valtaisa yleisömeri velloo ultraajan ympärillä... |
VIIKKO 38.
Ma-Lepo
Ti- 10 km tiellä tasaista - 1.00.
Ke-Lepo
To-melkein 6 km - 33 min.
Pe-18.00 - La 18.00 Vierumäki 24 tuntia Soolo - 143,298 km (3. sija)
Su-Lepo
yhteensä 159 km ja periaatteessa 25 tuntia 33 minuuttia. (todellinen 22 tuntia 33 minuuttia)
Heh,heh, vasta nyt tarttui tästä tekstistä silmään.. "lahjakas"... Täytyy tässä kohtaa oikaista, ettei lukijat saa väärää kuvaa: En ole lahjakas juoksija. Uskon, että Pasi tarkoittaa tässä tekstissä lahjakkudellani kykyä harjoitella kovaa ja sinnikkäästi. Lahjattomat harjoittelevat. Enemmän ja ovat silti vähemmän. :) T: umpilahjaton juoksija.
VastaaPoista