Kosketus Liikkuu

Kosketus Liikkuu

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

ERINÄISIÄ KUSETUKSIA

Jos tapaat kreetalaisen sattumalta ja kysyt mistä hän on kotoisin niin hän kertoo olevansa kotoisin Kreetalta siitä ja siitä kylästä. Jos hän on hyvällä tuulella tai viitsii niin hän kertoo myös olevansa kotoisin  Kreikasta. Hän on siis ylpeä Kreetasta - kotisaarestaan.
Suomalaisten keskustelujen perusteella kuulemma Kreikkalaiset kusettivat valtiotaan. Ja Suomessa taas valtio kusettaa suomalaisia. Asian mielenkiintoiseksi tekee että suomalaiset poliitikot aikuisten oikeasti uskovat että kansa ei kusetusta huomaa. Kreikasta kukaan ei voi olla varma.
Niin tai näin, silti useimpien on ollut vaikea ymmärtää Kreikan tukemista yhteisistä rahoistamme. Näkökulman pitäisi muuttua kun keskustelee kreetalaisten (kreikkalaisten) kanssa tai katselee saarella tarkasti ympärilleen. Tämä taas vaatii matkustamista tai sitten on tyydyttävä junnaamaan kotimaassa omissa suppeissa näkökulmissaan.
Kolmen lapsen isä, entinen kaksi ihmistä työllistänyt yrittäjä ja 3000 euroa kuussa ansainnut kreetalainen Jorgos ajaa nyt taksia. Tulot 500 euroa kuussa. Hänen on käytettävä kirkon ruokapankkia pitääkseen lapsensa hengissä. Palkastaan hän maksaa myös valtion keskiluokalle langettamat uudet verot ja maksut. Onhan talous saatava kuntoon. Siis Kreikan talous. Niin, taksilla ajaminenhan on todella halpaa Kreetalla.
Köyhiltä ei voi ottaa koska ei ole mitään otettavaa. Rikkailta ei mitään saa koska rahat tai omaisuus on suojattu ulkomaiseen omistukseen tai omituisten laivanvarustajia tai muuten isorikkaita suosivien lakien taakse. Säästöt on käytetty jo viime vuonna. Silti turistille hymyillään pitkän päivän ohessa.
Päivällä on yli kolmekymmentä lämmintä ja viimeksi satoi neljä kuukautta sitten. Pohjavesi loppuu jos on vielä toinen vähäsateinen talvi. Roskisten kannet ovat auki ja niistä kerätty kaikki mahdollinen hyödyke pois. Turistien määrä on kääntynyt hitaaseen nousuun. Usko tulevaisuuteen. On vaan yritettävä. Ja säästettävä. Mutta mistä?
Kun juoksee Kreetan Rethymnonissa ja ympäristössä niin näkee keskeneräisiä taloja joiden rakentaminen on pysähtynyt. Katujen varsilla on autoja renkaat tyhjänä ja paksun pölyn peitossa. Ei ole varaa ajaa, bensan keskihinta on yli 1,80 euroa litra. Vuorilla juostessaan näkee maaseudun tilan. Kuokalla ja käsin. Traktorit ovat 60 vuotta vanhoja. Oliivit on silti saatu purkkiin ja suomalaisillekin pizzan päälle levitettäviksi.
Laihat ketjuin sidotut koirat haukkuvat samassa tahdissa kun juoksija kiipeää serpentiiniä ylös. Aaseja narulla paaluun kytkettynä. Vuohia ja lampaita kaluamassa kuivaa ruohoa pölyn seasta. Kanoja aitahökötysten takana kuopimassa. Vastaan tulee mopolla mies, kyydissä sementtisäkki. Alamäessä vapalla moottori ei käy, jarrut kitisevät mutkissa.
Jos ei jää kaoottisen liikenteen alle eikä erehdy juoksemaan surkean asvaltin monttuihin harvojen ehjien katuvalojen valaistessa paluumatkaa voi selvitä hengissä illalliselle tavernaan. Syöminen ja juominen on halpaa ja palvelu ystävällistä. Sensijaan kaupassa kaikki muu, paitsi hedelmät ja kasvikset, maksavatkin sitten saman kuin suomessa ja osittain enemmänkin.
Ymmärtämättä vieläkään menivätkö Kreikan tukipaketin rahat paikallisten ihmisten hädän auttamiseen vai pörssikusetusten ylläpitoon totean tarjoilijalle tavernassa varsin karusti että- Ofcourse we are ready, we are from Finland. Jees, tiedämme tunteen. Voi tapahtua meilläkin. Ja jätämme juomarahaa. Riittävästi. Arvostan suunnattomasti ihmisten aitoutta. Ja sitä nimenomaan Kreetalaiset ovat. Aitoja ja lämminsydämisiä ihmisiä. Siinä ei voi kusettaa - sen vaan vaistoaa ja tuntee.
Voinkin suoraan tähän perään todeta että Kreetalta Vierumäen 24-tunnin juoksuun on pitkä matka. Kaltaiseni vanhempi teuras ei tarvitse aasinsiltoja mutta ehkä hieman porkkanaa kiertämään lähtemiseen. Aitouden kokemuksen etsintä lyhentää matkaa piirun verran. Uteliaisuus omiin rajoihin Unkarin 6-päivän juoksun jäljiltä on herännyt.
Tulossa on mielenkiintoinen tapahtuma ja myös kilpailu. On siis päivä aikaa juosta. Perjantai illasta lauantai iltaan. Jos joku tekee ennätyksensä ei ole merkitystä onko reitti saanut jonkin virallisen bronz labelin tai muita sertifikaatteja. Tuossa kisassa joku on paras ja jokainen juostu metri on jokaisen juoksijan oma.
Vierumäelle on tulossa joukko ultraajia joilla osalla on hampaankolossa 24-tunnin ja 200 km suhde. Mukaan tulee ilahduttavasti myös noviiseja jotka menettävät neitsyytensä rakkaaseen lajiimme kivuttomasti - näin uskon. Mukaan tullee myös jokunen hyvinvalmistautunut atleetti kovin tavottein ja ehkäpä filosofisiakin matkantekijöitä nähtäneen maailmaa parantamassa - samalla juosten, kylläkin. Paikalle tulleet uskalsivat lähteä. Sekin on jo jotakin.
Kysymyksessä on siis jälleen kerran pidätyskilpailu. Pisimmälle pidättänyt voittaa. Nimittäin kuka juoksee jalat altaan jo ensimmäisen kuuden tunnin aikana - siinäpä kysymys. Toisaalta ei kannata liikaa pidätellä ettei tule housuihin. Se lämmittää vain hetken ja sitten on ikävää.
Suomen urheiluliitto ei ole tähänkään mennessä noteerannut todella kansainvälisiä ja kovan tason ultraurheilijoiden tekemiä tuloksia. Tästä mainiona esimerkkinä Jari Tompon ennätykset. On siis aivan sama miten ultraurheilija kisansa valitsee - hiljaista on tunnustusrintamalla. Siksipä Vierumäen kaltaiselle tapahtumalle on tilaus. Kisoja ei koskaan ole liikaa ja on kisajärjestäjien ongelma jos kisoihin ei riitä porukkaa. Mollaamalla toisiaan järjestäjät eivät ainakaan paranna asemiaan kilpailijoiden rekrytoimisessa. Huonosti järjestettyihin ja hinta/laatusuhteeltaan heikkoihin tapahtumiin ei riitä kiinnostusta pitkällä tähtäimellä. Sensijaan on tapahtumia joihin jonotetaan. Nimenomaan esimerkiksi ultradebyytti on helpompi tehdä hieman pienimuotoisemmassa tapahtumassa ja jopa kehäkolmosen ulkopuolellakin.
Suomalainen ultrayhteisö tekee kuitenkin härkäpäisesti ja ylpeydellä töitä vuodesta toiseen pienen lajimme eteen. Ehkäpä joskus joku jossain liitossa herää. Kunhan talous ensin saadaan kuntoon. Maan talous. Rahahan tässä elämässä ja urheilussa ratkaisee - eikö niin ?
Ultrajuoksussa on oikeastaan kysymys itsensä kusettamisesta. Kyvystä työntää mieli hiljaiseksi voimien uupuessa ja uskotella että kyllä vielä menee. Parhaiten itseään kusettanut pääsee pisimmälle. En lainkaan usko että juoksemalla 24-tuntia geeliä syöden ja vettä juoden tulee paremmaksi ihmiseksi. Sensijaan ultrajuoksu avaa tilan ja ajan miettiä keinoja tuon päämäärän saavuttamiseksi. Erilaiset ajatukset ovat kuitenkin rikkaus ja juostessa erinäiset kusetukset osittain menettävät merkityksensä.

Vierumäen 24h juoksun seurannan löytänet täältä klikkaamalla 2013 avautunee kisaluettelo johon kisa ilmestynee.

VIIKOT 36. JA 37. Keventelyä...

Ma- Lepo
Ti- 10 km - 1.07. Poluilla.
Ke- 10 km - 1.04. Tiellä tasaista.
To- Lepo, lento Kreetalle.
Pe- 14 km - 1.34. Rethymnon Kreeta, rannasta vuorille edestakaisin.
La- 18 km - 2.00. Kaupungista ylös sotamuseolle; 2045 metrisen vuoren alkutaivalta.
Su- 9 km -58 min. Helppoa turistihölkkää kaupungilla ja rannalla.
yhteensä 61 km -  6 tuntia ja 43 minuuttia

Ma- Lepo
Ti- 16 km - 1.53. Ympyrälenkki rannasta vuorille. Melko jyrkkää nousua aluksi.
Ke- 8 km - 56 min. Turistihölkkää tasaisella.
To- Lepo, lento Suomeen
Pe- 17 km - 1.44. Kotona kohisevat polut.
La- 20 km - 2.02. Tasaisella maantiereitillä, puudutusta.
Su- Lepo
yhteensä 61 km - 6 tuntia ja 35 min.

TOISENLAISIA MATKAKUVIA KREETALTA - MISTÄ OLIKAAN KYSYMYS ?
                          Klikkaamalla kuvaa ne aukevat jonoon katsottaviksi, 
                  joidenkin kuvien alla on linkki helpottamaan vastausten etsintää...














archelon.gr









Polku




4 kommenttia:

  1. Olkkosentien Kuva-äänestyksen ylivoimainen voittaja on perheemme mielestä teidän yhteinen hiekkakakkutuokio kuva! Tuo on mahdottoman puhutteleva ja moniulotteinen otos. Hienoa!

    VastaaPoista
  2. Tuohon Onnin kommenttiin on helppoa yhtyä myös täältä Etelä-Lapistakin. Omana lisukkeena totean, että osuvaa tekstiä on taas kannon nokassa, vaiko tällä kertaa Kreikkalaisten jumalien valtaistumella pohdiskeltu. Täällä(kin) on yksi "kotikatsomo" hengessä mukana viikon kuluttua.

    VastaaPoista
  3. Markkinatalous ja demokratia ovat molemmat ihmisen keksimiä juttuja, epätäydellisiä ja kehittyviä. Kehitys taitaa tapahtua ylilyöntien kautta, kuten monessa muussakin asiassa. Paranevat pitkässä juoksussa, mutta välillä mennään metsään. Tarvitaan uusi valistuksen aikakausi, jossa tällä kertaa saadan erotettua toisistaan talous ja valtio. (Heh-heh tämä tulee aina tästä mieleen http://www.youtube.com/watch?v=BtyBKnpPKy4)

    Ultrajuoksussa kilpailut rytmittävät harjoittelua. Uskon tämän lajin vaativan sen, että harjoittelusta pitää tai että juoksu on elämäntapa. (Vai onko tuo sama asia?) Ultrajuoksussa, jos jossain, matkanteko on määränpäätä tärkeämpää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marko; kuten olen monasti todennut : Kun matkaa pidennetään riittävästi olemme loppujen lopuksi karsittuna itsemme edessä. Mistä voimaa silloin saadaan ?
      Ei auta talous, demokratia eikä edes valistuskaan.
      Mihin sitten käännymme ?

      Poista