HEILLE JOTKA KESTIVÄT

Alkuviikon tunnelmia kotitieltä.

Itsenäisyyspäivänä on usein kylmä. Aivan kuin muistutukseksi olosuhteista joissa itsenäisyytemme säilyminen ratkaistiin. Juoksuhaudoissa jalkansa palellutti ja oikean kätensä menetti myös isoisäni, jonka tunnelmia tässäkin blogissa on luettavissa - otteita pöytälaatikostani osastossa.

Maisema maratonreitiltä.

Juoksin Kuopion 32. Itsenäisyysmaratonin. Tämä oli minulle jo neljäs kerta Väinölänniemen mainiolla reilun viiden kilometrin mittaisella puistoradalla. Tapahtuman ovat Kuopion Seudun Veteraaniurheilijat pitäneet perinteisenä ja uusi ensivuonna aloittava Kuopion Reipaskin on luvannut pitää tradition yllä. 
Lähdössä lauletaan maammelaulu ja loppu on ilmasta kiinni. Ei värivaloja eikä diskomusiikkia vaan päivän hengen mukaista arvokkuutta taivallukseen. Kahdeksan kierrosta ohi kenttäkatsomon huoltotilojen eli oli keli mikä tahansa niin maratonin Kuopiossa pystyy juoksemaan kylmissäkin keleissä.
Kirjoittaessani tätä tekstiä täytyi oikein tarkistaa monesko maraton tämä oli. Se oli 35. minulle. Viimeksi olen juossut Salossa 2006 maratonin numero rinnassa. 2007 juoksin ensimmäisen 100 km juoksuni ja senjälkeen maraton on kohdaltani saanut jäädä.
Lähdin viidentoista asteen pakkaseen lenkkimielellä. Alunperin olin suunnitellut juoksevani jopa neljä ja puoli tuntia mutta olo oli varsin kevyt eli annoin mennä tuntuman mukaan. Katsoin kelloa ensimmäisen ja viidennen kilometrin kohdalla ja totesin, että vaikka menossa on raskas harjoitusjakso niin vauhti on suhteellisen tasaisen helppoa - jopa yllättävän helppoa.
Taivalsin tasaiseen tahtiin ja jossakin 30 kilometrin vaiheilla aloin pikkuhiljaa nostaa vauhtia päätyen lopussa noin 4.45 kilometreihin. Maaliin saavuin hyvän lenkin jälkeen 3.56 juosseena.
Matkalla söin kolme geeliä ja join lämmintä mehua ja vettä järjestäjien pöydästä. Maaliintulon jälkeen otin tulikuuman suihkun matkailuautossa ja gainomaxin palautusjuoman oheen Kirsi oli keittänyt pastaa eli oloissani ei ollut valittamista. Väinölänniemen kentän sisätilat ovat hieman ahtaat mutta aivan käypäiset eli siellä pärjää ilman matkakotiakin.

Juostessani mietin veteraanien uhrauksia. Ilman heidän panostaan ei meillä olisi mahdollisuutta toteuttaa itseämme vapaassa maassamme. Tosin vapauskin on suhteellinen käsite tällä hetkellä. EU ja puheet työurien jatkuvasta pidentämisestä palkanalennuksineen tuovat paskan maun kielelle. Kansa verotaakkoineen pelastaa siis eliitin rellestämään kuten ennenkin ? Kiitos ei. Mieluummin jotain muuta.

Kiittäkäämme siis heitä jotka kestivät luodit ja pakkasen. Heitä jotka kestivät puolestamme.

Piti olla kiltisti.

Hannes Kolehmainen.

Viikon tärkein harjoitus käynnistyi sitten seuraavana päivänä Rauhalahdesta. Juoksin caravan-alueelta takaisin Väinölänniemelle tervehtimään Hannesta (Kolehmainen). Palasin hieman kierrellen takaisin matkailuautollemme erittäin tyytyväisenä. Maratonin jälkeisen päivän 20 kilometrin lenkki sujui odotettua helpommin varsinkin kun kolme viimeistä kilometriä juoksin lumisia ja mäkisiä kävelypolkuja pitkin metsässä Kivilammen kupeessa.
Tehty työ siis kantaa hedelmää mutta hevosteluun ei ole mitään aihetta. Päinvastoin nyt on aika nöyrtyä maantielle kylmän ja liukkaan talven puserrukseen. Edessä on loputon spiraali väsymystä väsymyksen perään. Rauhaton epävarmuus tulevasta. 
Mutta tämähän on vaan leikkiä ?  Onhan ?

Positiivisuudella pääsee pidemmälle.

VIIKON 49. RIEMUT

Ma- Lepo
Ti- ap. tunti kävelyä. Ip. - 10 km - 1.02.
Ke- aamulenkki 8 km - 48 min. Ip. matka Kuopioon
To- Itsenäisyysmaraton 42 km - 3.56.  -15 pakkasta, tuuleton hyvä ilma.
Pe- ap. 20 km - 2.11.  -6 pakkasta, kevyt lumisade. Ilta paluu Kuopiosta suorastaan hengenvaarallisessa ajokelissä. (pöllyävä lumi ja jäinen, AURAAMATON tie, on se hyvä kun säästetään...)
La- ip. 8 km - 53. min. Ajomatkasta väsynyt, jalat ok.
Su- ip. 16 km - 1.40, mäkinen reitti.

yhteensä 104 km - 10 tuntia 30 minuuttia

Hyvä viikko päättyi sunnuntain säästelyyn. Vaikkei mitään tuntemuksia olekaan  tiedän kokemuksesta, että 42 plus 20 peräkkäin ottaa tällaisen vanhemman teuraseläimen niveliin. Vauhti pyrki sunnuntainakin jatkuvasti alle kuuden minuutin eli kaikki lienee hyvällä suunnalla.


TALVILEIREILYÄ JA ARTO 66 F

Hakemassa Rauhalahden  Campingin avaimia, huomaa automme etulasin jouluvalot !

Poikkesimme Kirsin kanssa myös Caravan Larvannolla ihastelemassa Artoa. Arto 66 F on siis Niesman + Bischoffin valmistama varsin laadukas integroitu matkailuauto. Pertti Larvannolle kiitokset kahvista ja ystävällisistä esittelyistä.
Laadukkaasti rakennettu Arto kaksoispohjineen on jo liner-luokan tasoa ja käypäinen vakituiseksikin kodiksi, jos haluaisi säästää kiinteistöveron ynnä muuttaa elämänsä pyörien päälle vakituiseksi. Valitettavasti hyvä myös maksaa - ja todella paljon, mutta saahan sitä unelmia olla. Arton hinnalla saisi miltei kaksi nykyistä autoamme.
Toisaalta jos liner tulee ajankohtaiseksi olen varma, että Kari Erälaukko Tampereella keksii myös meille mietittävää auton hankinnassa eli mennee kilpailuksi ?
Matkailuautoilu talvella on mukavan rauhallista. Autossa tarkenee erinomaisesti ja mukavuudet ovat läsnä. Laitoimme itsenäisyyskynttilän palamaan ulos ja katselimme linnan juhlia pakkasen natistessa ulkona Rauhalahden alueella. 

Talvella käytämme nokkapeittoa, joka lisää asumismukavuutta huomattavasti. Tandy 672 pysyy hyvin lämpimänä varsinkin kun olen lisäeristänyt muutamat ongelmakohdat; mm. kaasupullokotelon sisätilan puolelta ja auto- ja asunto-osan saumakohtia soveltuvin osin. Kaasun ja sähkön yhteiskäyttö takaa lämpimyyden ainakin jo koettuun -24 asteeseen saakka. Lieviä viemärin hyytymisongelmia huippupakkasella on mutta niistä päästäneen Erälaukon palveluilla eroon.

LINKKEJÄ :     Caravan Erälaukko

                          Caravan Larvanto